Lue keskustelun säännöt.
Kohuttu lääkäri menetti toimilupansa - yritti auttaa CFS-potilaitaan
06.09.2017 |
Valvira perustelee ammattioikeudenrajoittamispäätöstä potilasturvallisuuden varmistamisella: lääkäri oli valvontaviranomaisen mukaan aloittanut potilailleen sellaisia kokeellisia hoitoja, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä tai lääketieteellisesti riittävän perusteltuja. Näin ollen ne Valviran mukaan vaaransivat potilasturvallisuuden.
Potilaiden hoidossa oli käytetty myös lääkeaineita, joiden käyttöaiheisiin CFS ei kuulu, mutta joilla voi olla vakavia haittavaikutuksia. Näin Valvira perustelee päätöstään poistaa CFS-lääkäri Polon toimilupa: "Lääkeaineita, joilla voi olla vakavia haittavaikutuksia".
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709052200373344_u0.shtml
Ilmeisesti potilaat ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä hoitoihin. Nämä hoidot mitä Olli Polo tarjoaa ovat toki huonoja (muut lääkärit eivät tarjoa juuri mitään järkevää), mutta tämä osoittaa miten tiukasti hoitokäytännöt ovat lääkefirmojen hallinnassa. "käypä hoidon"-laatijoilla on nimittäin monilla sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen.
Tämä tarkoittaa myös sitä että jos haluatte yhdistelmä-antibioottihoitoa nivelreumaan tai sydäntautiin, niin se ei onnistu, koska se ei lue "käypä hoidossa", eikä se sinne tule ilmestymäänkään, koska ei lääkefirmat sellaisia tutkimuksia rahoita. Ei riitä että tuotte vastaanotolle vaikka jonkun tutkimuksen, jonka olette löytäneet pubmedista ja joka osoittaa jonkun hoidon edun. Pitää myös olla lääkefirmojen siunaus, tai muuten lähtee lääkäriltä lisenssi. Heheh.. melkoinen lahko ja kuppikunta tämäkin.
Kommentit (343)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rasvista vietiin taas 6/0 😂😂😂
Kuka on Rasvis? Sössökö?
Palattaisiinko alkuperäiseen aiheeseen? Olli Polo on aiheetta menettänyt lisenssinsä. Tuhannet ihmiset ovat saaneet helpotusta elämäänsä hänen kauttaan, läheiseni on yksi heistä. Terveyskeskuslääkäreiden diagnoosin mukaan läheiseni oli hullu, koska he eivät löytäneet syytä kipuihin. Niinpä hänet passitettiin Taysista Pitkäänniemeen pakkohoitoon. Sieltä lääkärit kirjoittivat ulos "sinne kuulumattomana". Kivut olivat kuitenkin todellisia. Olli Polo oli ainoa, joka otti asian vakavasti, lähti tutkimaan eikä määrännyt mielialalääkkeitä kuten tavan terveyskeskuslääkärit, kun oma ammattitaito ei muuhun riitä. Näin toimii suurin osa suomalaisista "lääkäreistä". Olet hullu, jos syytä kipuihin ei löydy. Ota masennuslääkkeitä ja ole hiljaa. Se on näiden leipääntyneiden lääkäreiden motto.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarkoittaa myös sitä että jos haluatte yhdistelmä-antibioottihoitoa nivelreumaan tai sydäntautiin, niin se ei onnistu, koska se ei lue "käypä hoidossa", eikä se sinne tule ilmestymäänkään, koska ei lääkefirmat sellaisia tutkimuksia rahoita.
Oletko trolli vai mitä? Lääkäriltä ei viedä oikeuksia yhden lääkemääräyksen perusteella. Jos lääkärin koko toiminta perustuu väärien lääkkeiden antamiseen, niin sitten lähtee oikeudet.
Ai tämä olikin ketju, jossa täytyy ylistää messias poloa, muita näkökulmia ei sallita. Edes vaihtoehtona.
Kaksinaismoralistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole saanut lähes mitään hoitoa nyt kuusi vuotta kestäneeseen krooniseen väsymykseeni. Sitä ennen elin aktiivista elämää normaalisti liikkuen (3x2h salilla/viikko ja viikonloppuna 30 km pyörälenkki sekä arkiliikunta) ja terveellisesti syöden. Sitten iski jäätävä väsymys ja hädin tuskin pystyin tekemään työni. Kaikkea kyllä kokeilin ensimmäisten kahden vuoden aikana. Kävin lääkärissä, yritin liikkua väsymyksestä huolimatta mutta mukaan astui sairastelujen kierre ja lopulta voimat riittivät vain töissä käymiseen. Kaiken muun ajan nukuin, kunnes keksin, että pysyin hereillä, jos söin suklaata tai pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Pystyin tekemään työni nyt himpun verran paremmin, kun iltaisin sinnittelin napostelun turvin hereillä.
Liikunta jäi kyllä erittäin vähäiseksi, kerran soitin itkien miehen hakemaan minut kotiin, kun olin uuvahtanut lenkkipolun varteen enkä konkreettisesti jaksanut nostaa edes kättäni maasta ylös.
Lääkärissä todettiin, että olen masentunut. Sovittiin, että käyn työterveyshoitajalla juttelemassa ja puhumassa ruokavaliostani. Sain lääkäriltä käskyn liikkua ja vaikka tosiaan itkua vääntäen kerroin, etten jaksa ja että konkreettisesti jään tienposkeen niin lääkäri vaan nauraen totesi, että niin vain me muutkin joudumme sinnittelemään, ei saa antaa periksi. Toisin sanoen olen laiska vätys, joka yrittää luistaa kaikesta vetoamalla mysteeriseen väsymykseen. Ei tosiaan tehnyt mieli enää käydä lääkärillä ja seuraavat kaksi vuotta (nyt yhteensä neljä vuotta väsyneenä) sinnittelin tekemällä töitä ja nukkumalla käytännössä muun ajan. Kesälomisin nukuin melkein vuorokaudet läpeensä. Saatoin viedä lapset huvipuistoon ja sitten olin niin puhki, että nukuin pari päivää lähes putkeen. Teatterireissun jälkeen en jaksanut kotiin vaan jäin itkien bussipysäkille (kun en jaksanut kiivetä niitä bussin portaita).
Olin liikkumattomuuteni aikana lihonut ja kun lopulta uskaltauduin taas käydä lääkärillä, oli tämä syy kaikkeen. Koska olen lihonut, en jaksa, olen väsynyt ja luultavasti masentunut ja siksi myös sairastelen vähän väliä. Sain tiukat dieettiohjeet, joita noudatin lähes koomamaisessa tilassa tarkasti. Nyt kun ei voinut enää syödä, ei töistäkään tullut oikein mitään mutta uskoin lääkäriä siinä, että elämäntapoja on muutettava. Jaksoin puoli vuotta, laihduin roimasti mutta elämänlaatuni ei parantunut. Työssä koin jatkuvaa riittämättömyyttä siitä, etten hoida tehtäviäni ja kuormitan näin kollegoitani.
Sitten tuli mukaan masennuslääkkeet. Niitä olen nyt syönyt vuoden verran. Jaksan käydä töissä, tehdä ruokaa lapsille ja viedä heitä harrastuksiin mutta en mitään muuta. Kesälomalla nukuin vähän joka välissä esim. nuokuin puistossa penkillä, kun lapset pelasivat jalkapalloa. Masennuslääkkeitäni on vaihdettu, kun edellinen väsytti liikaa. Niin väsyttää tämä nykyinenkin. Miksi en piristy?
Olisin kiitollinen lääkäristä, joka ei tuijottaisi kilpirauhasen arvoja (ovat viiterajojen sisäpuolella) eikä vain toteaisi, että hyvä, vika ei ole kilpirauhasessa, mene nyt kotiin nukkumaan. Olisi ihanaa, jos joku lääkäri kerrankin haluaisi PARANTAA minut eikä vain luetella, mitä tämä ei ainakaan ole ja miten kaikki on vain omaa vikaani, että pitäisi ryhdistäytyä ja ruveta pirteäksi ihan tahdonvoimalla. Olisi ihanaa jos jollakulla olisi rohkeutta kokeilla jotain uutta, koska en halua elää näin. Tämä ei ole ihmisarvoista elämää. On kamalaa olla koko ajan väsynyt, koko ajan sairas, koko ajan sumussa mutta kaikista pahinta on kuulla, että vika on vain omassa asenteessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole saanut lähes mitään hoitoa nyt kuusi vuotta kestäneeseen krooniseen väsymykseeni. Sitä ennen elin aktiivista elämää normaalisti liikkuen (3x2h salilla/viikko ja viikonloppuna 30 km pyörälenkki sekä arkiliikunta) ja terveellisesti syöden. Sitten iski jäätävä väsymys ja hädin tuskin pystyin tekemään työni. Kaikkea kyllä kokeilin ensimmäisten kahden vuoden aikana. Kävin lääkärissä, yritin liikkua väsymyksestä huolimatta mutta mukaan astui sairastelujen kierre ja lopulta voimat riittivät vain töissä käymiseen. Kaiken muun ajan nukuin, kunnes keksin, että pysyin hereillä, jos söin suklaata tai pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Pystyin tekemään työni nyt himpun verran paremmin, kun iltaisin sinnittelin napostelun turvin hereillä.
Liikunta jäi kyllä erittäin vähäiseksi, kerran soitin itkien miehen hakemaan minut kotiin, kun olin uuvahtanut lenkkipolun varteen enkä konkreettisesti jaksanut nostaa edes kättäni maasta ylös.
Lääkärissä todettiin, että olen masentunut. Sovittiin, että käyn työterveyshoitajalla juttelemassa ja puhumassa ruokavaliostani. Sain lääkäriltä käskyn liikkua ja vaikka tosiaan itkua vääntäen kerroin, etten jaksa ja että konkreettisesti jään tienposkeen niin lääkäri vaan nauraen totesi, että niin vain me muutkin joudumme sinnittelemään, ei saa antaa periksi. Toisin sanoen olen laiska vätys, joka yrittää luistaa kaikesta vetoamalla mysteeriseen väsymykseen. Ei tosiaan tehnyt mieli enää käydä lääkärillä ja seuraavat kaksi vuotta (nyt yhteensä neljä vuotta väsyneenä) sinnittelin tekemällä töitä ja nukkumalla käytännössä muun ajan. Kesälomisin nukuin melkein vuorokaudet läpeensä. Saatoin viedä lapset huvipuistoon ja sitten olin niin puhki, että nukuin pari päivää lähes putkeen. Teatterireissun jälkeen en jaksanut kotiin vaan jäin itkien bussipysäkille (kun en jaksanut kiivetä niitä bussin portaita).
Olin liikkumattomuuteni aikana lihonut ja kun lopulta uskaltauduin taas käydä lääkärillä, oli tämä syy kaikkeen. Koska olen lihonut, en jaksa, olen väsynyt ja luultavasti masentunut ja siksi myös sairastelen vähän väliä. Sain tiukat dieettiohjeet, joita noudatin lähes koomamaisessa tilassa tarkasti. Nyt kun ei voinut enää syödä, ei töistäkään tullut oikein mitään mutta uskoin lääkäriä siinä, että elämäntapoja on muutettava. Jaksoin puoli vuotta, laihduin roimasti mutta elämänlaatuni ei parantunut. Työssä koin jatkuvaa riittämättömyyttä siitä, etten hoida tehtäviäni ja kuormitan näin kollegoitani.
Sitten tuli mukaan masennuslääkkeet. Niitä olen nyt syönyt vuoden verran. Jaksan käydä töissä, tehdä ruokaa lapsille ja viedä heitä harrastuksiin mutta en mitään muuta. Kesälomalla nukuin vähän joka välissä esim. nuokuin puistossa penkillä, kun lapset pelasivat jalkapalloa. Masennuslääkkeitäni on vaihdettu, kun edellinen väsytti liikaa. Niin väsyttää tämä nykyinenkin. Miksi en piristy?
Olisin kiitollinen lääkäristä, joka ei tuijottaisi kilpirauhasen arvoja (ovat viiterajojen sisäpuolella) eikä vain toteaisi, että hyvä, vika ei ole kilpirauhasessa, mene nyt kotiin nukkumaan. Olisi ihanaa, jos joku lääkäri kerrankin haluaisi PARANTAA minut eikä vain luetella, mitä tämä ei ainakaan ole ja miten kaikki on vain omaa vikaani, että pitäisi ryhdistäytyä ja ruveta pirteäksi ihan tahdonvoimalla. Olisi ihanaa jos jollakulla olisi rohkeutta kokeilla jotain uutta, koska en halua elää näin. Tämä ei ole ihmisarvoista elämää. On kamalaa olla koko ajan väsynyt, koko ajan sairas, koko ajan sumussa mutta kaikista pahinta on kuulla, että vika on vain omassa asenteessa.
Minuakin väsyttää koko ajan ja olen vähän väliä sairas ja liikunta uuvuttaa, mutta itselläni tämä on stressaavan elämän (lapsesta asti) ja siitä johtuvien eri psyyk ja somaattisten oireiden aiheuttamaa. Sekä toki nykyelämäntilanteen mikä ei em takia ole kummoinen. Mielialalääkkeet eivät piristä minuakaan koska olen vähän kuin 80 vuotiaan elämän viettänyt kolmekymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää nämä kr. väsymysoireyhtymää sairastavat ihmiset, jotka eivät jaksa mitään, vähiten työntekoa tms. Mutta av:lla jaksetaan avautua ja perustella + puolustella omaa sairauttaan. Siihen energia kyllä riittää, että kirjoittaa kappaletolkulla puolustelevaa tekstiä, tämäkin ketju jatkunut aamusta asti. Kunhan ihmettelen. Luulosairaiden diagnoosi vailla vertaa. Ai niin, mutta kun te ootte niin helvetin sairaita, ettei mitään jaksa. Voi voi.
Kyse on toisten lääkäreiden tekemästä kantelusta. Kelan lääkärin joka haluaa vanhanaikaista hoitoa CFS:ssään. Halutaan että voitaisiin hoitaa mielialalääkkeillä vaikka kyse on neurologisesta sairaudesta. Mistä tälläinen tietämättömyys johtuu kun CFS:ssästä saatavana nykyään tietoa paljon ja sen hoidosta johon ei auta psykoterapia tai liikunnan lisääminen.
Olen pettynyt Valviraan siellä viiraa todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä kr. väsymysoireyhtymää sairastavat ihmiset, jotka eivät jaksa mitään, vähiten työntekoa tms. Mutta av:lla jaksetaan avautua ja perustella + puolustella omaa sairauttaan. Siihen energia kyllä riittää, että kirjoittaa kappaletolkulla puolustelevaa tekstiä, tämäkin ketju jatkunut aamusta asti. Kunhan ihmettelen. Luulosairaiden diagnoosi vailla vertaa. Ai niin, mutta kun te ootte niin helvetin sairaita, ettei mitään jaksa. Voi voi.
Ai että nää vitun paskavammaset olisi niin neliraaja-jäässä, että eivät pysty näppäimistöä käyttämään? Tai sitten yhteiskunnallinen tilanne on niin helvetinmoisen pahaksi päässyt, että ne vaan makaa kotona ja muut tekee niiden duunit ja sitten ne jaksaa netissä pyörii ja yksityislääkäriltä hakea reseptit. Joten eivät oo sairaita, vaan laiskoja ja snobeja. Tämä av-tauti se todistaa. Kukaan ei oo mitään muuta kuin väärin, kun tänne tulee keskustelemaan ja argumentoida voidaan ihan miten päin vaan. Tule ihan vapaasti sösöttämään olkiukkoja, niitä on nähty 90-luvulta lähtien ja luettu täältä.
Krooninen väsymysoireyhtymä ei ole mikään sairaus, se käy ilmi jo nimestä. Kyse on erilaisista oireista, jotka esiintyvät yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mikä ketju. Todistaa taas ihan tutkittuakin tietoa kuinka nämä psykosomaattiset sairaudet ovat alemmin kouluttautuneiden ja vähemmän älykkäiden ihmisten sairauksia. Tiesittekö muuten että esimerkiksi alhainen koulutus, huono sosioekonominen status ja alhainen ÄO lisäävät lievästä aivovammasta koettua haittaa? Ihan tutkitusti siis voi sanoa että nämä luulotaudit ovat yleisiä ihmisillä kenellä ei mene elämässään hyvin. Nämä samat ihmiset jauhavat keskustelufoorumeilla lääketehtaiden salaliitoista ja arvostelevat hoitokäytäntöjä joko vailla mitään koulutusta tai sitten "perehtyminen" on luokkaa katsoin Googlesta pari asiaa.
Kyllä itsekin ottaisin mieluusti amfetamiinijohdannaista päivittäin, pystyisin keskittymään töihini 100% eikä väsyttäisi. Se on siltikin nk. Viihdekäyttöä vaikka ensimmäisen sivun narkkari kuinka kertoo ettei sillä päätä saa sekaisin.
Ihan olen DI:n lapsi. Jos ei olisi ollut hoitamatonta kilpirauhasen vajaatoimintaa itselläni, niin varmaan maisteri itsekin. Korvien välistä se ei ollut kiinni, vaan "hartioiden".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä kr. väsymysoireyhtymää sairastavat ihmiset, jotka eivät jaksa mitään, vähiten työntekoa tms. Mutta av:lla jaksetaan avautua ja perustella + puolustella omaa sairauttaan. Siihen energia kyllä riittää, että kirjoittaa kappaletolkulla puolustelevaa tekstiä, tämäkin ketju jatkunut aamusta asti. Kunhan ihmettelen. Luulosairaiden diagnoosi vailla vertaa. Ai niin, mutta kun te ootte niin helvetin sairaita, ettei mitään jaksa. Voi voi.
Kyllä elimistö voi olla sellainen, että jaksaa tehdä asioita, jotka eivät vaadi fyysistä ponnistelua. Ja sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....
Niin, miten voi hoitaa kilpirauhasvaivaa, vaikka arvot on viitteissä? Ajatella, että jopa mäkin tiedän tämän, vaikken ole lääkäri. Liikatoiminnalle ei ihminen mene, vaikka hoidon alussa ths oiskin vaikkapa 2,5 kuten mulla.
Kilpirauhasessa ei ollut siis vikaa ja hormonipitoisuus veressä oli normaali. Mitä ihmeen hoitoa sitten muka tarvitsit ja miksi ja mihin vaivaan??
Kilpirauhashormonit eivät vain vaikuta, vaikka niitä olisikin. Tämä on paras selitys asiassa, jonka itse uskon. Kuka on tutkinut sitä solutasolla, onko kilpirauhashormoniresistenssiä olemassa? Olen ymmärtänyt, että ei ole tutkittu. Tätä ei tiedetä. Miten siis voit väittää, ettei hoitooni tarvita kilpirauhashormonia ja se pitää vielä saada soluun saakka ja sen täytyy myös muuntua T3-muotoon. Mitä osaat kertoa viimeksimainitun tutkimusmääristä viime vuosikymmeniltä? Miten paljon huomio on lääketieteessä ollut T3:n toimintakyvyssä elimistössä? Rauta-arvot ja -tankkaus on hoidettu, ja sitäpaitsi perinteisestä kilpirauhasen vajaatoiminta kärsivillä on anemia aika yleinen oheistilanne. Mistä lie johtuukaan. Mutta kuten sanoin, se ei ollut syynä.
Ei tuollaista sairautta ole olemassakaan että kilpirauhashormonit eivät vaikuttaisi mitenkään, tai vaikka olisikin niin mitä sitten, koska ei siihen olisi mitään hoitoakaan olemassa kuitenkaan.
Itse asiassa jos olisi sellainen geenivirhe, ettei kilpirauhashormonit vaikuttaisi niin tulisi keskenmeno jo muutaman viikon ikäiselle sikiölle, eli se siitä.
T3V on toinen niistä vaikuttavista kilpirauhashormoneista, T4V on se tehokkaampi. T3V:n teho on T4V:sta n. 10% eli sen verran heikompi hormoni kyseessä, näissä biokemiallisissa molekyyleissä pienikin muutos molekyylissä vaikuttaa merkittävästi vaikutukseen ja tehoon. Ei sitä T3V:tä ole käytännössä tarpeen koskaan mittailla verestä eikä T4V:täkään useimmiten, toki joskus. TSH:n taso kertoo luotettavasti onko hormonitasapaino kunnossa, liian vähäinen T4V nostaa TSH:n pitoisuutta heti herkästi ja liian suuri T4V taas laskee TSH:ta heti. Siksi kun T4V syödään purkista niin TSH:n pitoisuus vaihtelee annoksen mukaan ja TSH:n avulla voidaan seurata onko T4V:n pitoisuus kohdallaan vai ei. T4V:n jos mittaa hormonia purkista syövän potilaan kohdalla ei se ole yhtä luotettaba kuin TSH jonka säätely tapahtuu tasaisemmin ja vähän pidemmän aikavälin kuluessa kuin syödyn hormonin, jonka pitoisuus veressä heittää herkästi sen mukaan onko ottanut samana aamuna vaiko ei ja onko annos sattunut olemaan 1,5 tablettia vai 1 tabletti, useinhan sitä syödään vuoropäivin eri annos vielä.
Miten niin ei ole olemassa? Miten sitten insuliiniresistenssi on olemassa? Ei se, että ei tunneta olevan olemassa tarkoita, että ei ole olemassa. Mistä sinä tiedät, vaikka kortisoni tai jokin muu mekanismi ei tekisi tehtäviään ja sen seurauksena kilpirauhashormonit eivät vaikuta? Mistä tiedät tämän, kun siitä ei ole tutkimustuloksia, että on mahdotonta.
Aika erikoista, että ihmisellä on kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, jos asia ei liity mitenkään kilpirauhashormoneihin. Enpä oikein usko tätä.Jos asiaa ei tiedetä olevan olemassakaan eikä sitä voida tutkia tai todeta mitenkään niin miten sitä voitaisiin diagnosoida tai hoitaa sitten, mitä siis haluaisit lääkärin tekevän? Määräävän kilpirauhashormonia vai? Siis kilpirauhashormonia sen takia että voi olla olemassa jokin sairaus, jota ei ole vielä löydetty ja jota ei voida todeta tai tutkia, mutta laitetaanpa varmuuden vuoksi kokeeksi jotain lääkettä nyt sitten, laitetaan tyroksiinia kun oireet ovat samanlaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa vaikka kilpirauhanen tutkimuksissa onkin ollut normaali. Ihan järkevä logiikkahan tuossa on...
No tämä on tietenkin ongelma, mutta ensinnäkin jos se auttaa voimaan paremmin, eikä potilaasta tule hypertyreoottista, niin en näkisi niin isoa ongelmaa. Lisäksi lääketiede voisi selvittää lisää tällaisen hoidon turvallisuutta eikä vain sokkona määkiä, että tulee osteoporoosi.
Minun endokrinologini mukaan osteoporoosia ei tule potilaille joilla TSH on pidetty lääkkeillä lähellä nollaa. Joten miksi oletettaisiin, että se tulisi muillekaan? Kun siis oma hoitoni, jossa yhdistyy T3 ja T4 vie TSH:n aika väkisinkin nollaan.
Ja tk-lääkäristä tämä on kamalaa. Vaikka hän ei osaakaan selittää minulle, miten tilanteeni sitten loppujenlopuksi eroaa kilpirauhassyöpäpotilaan jatkohoidosta.
Ja vaikka osteoporoosi olisi riski, niin mieluummin se ja hyvä elämänlaatu joka päivä, kuin kärsiä paskassa ja elää ilman jotain murtumia.
Lisäksi ohjaus osteoporoosin estossa on Suomessa muutenkin niin vajaata (esim. kortisonihoitopotilaiden hoidossa) että en keulisi sillä, että nyt ei tule osteoporoosia, kun ei anneta kilpirauhaslääkkeitä! Voi tulla monissa muissa antamissanne hoidoissa, kun potilaita ei ohjata eikä d-vitamiinia suositella, tai edes kalsiumlisää puolenkaan vuodn kortisonihoidoissa.
Kilpparipelko on siis jotenkin kummallinen.
Sydänoireilusta taas sen verran, että uskon senkin yleisemmin liittyvän vajaaseen kilpirauhashormonihoitoon, kuin hormoneilla muka turhaan tuettun. Toki tutkimusta pitäisi kaikista näistä aiheista lisätä, mutta eihän sitä tule, koska voinolla, ettei siihen liittyisi lääkeinnovaatiota.Eli samaan aikaan täällä ollaan sitä mieltä että Big Pharma ja pahat lääkkeet mutta tyroksiinia voi syödä vaikkapa vain varmuudeksi vaikka arvot olisivat normaalit? Huh, keskustelu on jakomielitautista.
Tyroksiini on korvaushoitoa. Miksi ihmeessä luokittelisin sen pahaksi big Pharmaksi? Ota itse asioista selvää, ennen kuin kuuntelet jonkun sekopään selittävän sitä big pharman juoneksi. Sillä ei tienaa kyllä kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....
Niin, miten voi hoitaa kilpirauhasvaivaa, vaikka arvot on viitteissä? Ajatella, että jopa mäkin tiedän tämän, vaikken ole lääkäri. Liikatoiminnalle ei ihminen mene, vaikka hoidon alussa ths oiskin vaikkapa 2,5 kuten mulla.
Kilpirauhasessa ei ollut siis vikaa ja hormonipitoisuus veressä oli normaali. Mitä ihmeen hoitoa sitten muka tarvitsit ja miksi ja mihin vaivaan??
Kilpirauhashormonit eivät vain vaikuta, vaikka niitä olisikin. Tämä on paras selitys asiassa, jonka itse uskon. Kuka on tutkinut sitä solutasolla, onko kilpirauhashormoniresistenssiä olemassa? Olen ymmärtänyt, että ei ole tutkittu. Tätä ei tiedetä. Miten siis voit väittää, ettei hoitooni tarvita kilpirauhashormonia ja se pitää vielä saada soluun saakka ja sen täytyy myös muuntua T3-muotoon. Mitä osaat kertoa viimeksimainitun tutkimusmääristä viime vuosikymmeniltä? Miten paljon huomio on lääketieteessä ollut T3:n toimintakyvyssä elimistössä? Rauta-arvot ja -tankkaus on hoidettu, ja sitäpaitsi perinteisestä kilpirauhasen vajaatoiminta kärsivillä on anemia aika yleinen oheistilanne. Mistä lie johtuukaan. Mutta kuten sanoin, se ei ollut syynä.
Ei tuollaista sairautta ole olemassakaan että kilpirauhashormonit eivät vaikuttaisi mitenkään, tai vaikka olisikin niin mitä sitten, koska ei siihen olisi mitään hoitoakaan olemassa kuitenkaan.
Itse asiassa jos olisi sellainen geenivirhe, ettei kilpirauhashormonit vaikuttaisi niin tulisi keskenmeno jo muutaman viikon ikäiselle sikiölle, eli se siitä.
T3V on toinen niistä vaikuttavista kilpirauhashormoneista, T4V on se tehokkaampi. T3V:n teho on T4V:sta n. 10% eli sen verran heikompi hormoni kyseessä, näissä biokemiallisissa molekyyleissä pienikin muutos molekyylissä vaikuttaa merkittävästi vaikutukseen ja tehoon. Ei sitä T3V:tä ole käytännössä tarpeen koskaan mittailla verestä eikä T4V:täkään useimmiten, toki joskus. TSH:n taso kertoo luotettavasti onko hormonitasapaino kunnossa, liian vähäinen T4V nostaa TSH:n pitoisuutta heti herkästi ja liian suuri T4V taas laskee TSH:ta heti. Siksi kun T4V syödään purkista niin TSH:n pitoisuus vaihtelee annoksen mukaan ja TSH:n avulla voidaan seurata onko T4V:n pitoisuus kohdallaan vai ei. T4V:n jos mittaa hormonia purkista syövän potilaan kohdalla ei se ole yhtä luotettaba kuin TSH jonka säätely tapahtuu tasaisemmin ja vähän pidemmän aikavälin kuluessa kuin syödyn hormonin, jonka pitoisuus veressä heittää herkästi sen mukaan onko ottanut samana aamuna vaiko ei ja onko annos sattunut olemaan 1,5 tablettia vai 1 tabletti, useinhan sitä syödään vuoropäivin eri annos vielä.
Miten niin ei ole olemassa? Miten sitten insuliiniresistenssi on olemassa? Ei se, että ei tunneta olevan olemassa tarkoita, että ei ole olemassa. Mistä sinä tiedät, vaikka kortisoni tai jokin muu mekanismi ei tekisi tehtäviään ja sen seurauksena kilpirauhashormonit eivät vaikuta? Mistä tiedät tämän, kun siitä ei ole tutkimustuloksia, että on mahdotonta.
Aika erikoista, että ihmisellä on kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, jos asia ei liity mitenkään kilpirauhashormoneihin. Enpä oikein usko tätä.Jos asiaa ei tiedetä olevan olemassakaan eikä sitä voida tutkia tai todeta mitenkään niin miten sitä voitaisiin diagnosoida tai hoitaa sitten, mitä siis haluaisit lääkärin tekevän? Määräävän kilpirauhashormonia vai? Siis kilpirauhashormonia sen takia että voi olla olemassa jokin sairaus, jota ei ole vielä löydetty ja jota ei voida todeta tai tutkia, mutta laitetaanpa varmuuden vuoksi kokeeksi jotain lääkettä nyt sitten, laitetaan tyroksiinia kun oireet ovat samanlaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa vaikka kilpirauhanen tutkimuksissa onkin ollut normaali. Ihan järkevä logiikkahan tuossa on...
No tämä on tietenkin ongelma, mutta ensinnäkin jos se auttaa voimaan paremmin, eikä potilaasta tule hypertyreoottista, niin en näkisi niin isoa ongelmaa. Lisäksi lääketiede voisi selvittää lisää tällaisen hoidon turvallisuutta eikä vain sokkona määkiä, että tulee osteoporoosi.
Minun endokrinologini mukaan osteoporoosia ei tule potilaille joilla TSH on pidetty lääkkeillä lähellä nollaa. Joten miksi oletettaisiin, että se tulisi muillekaan? Kun siis oma hoitoni, jossa yhdistyy T3 ja T4 vie TSH:n aika väkisinkin nollaan.
Ja tk-lääkäristä tämä on kamalaa. Vaikka hän ei osaakaan selittää minulle, miten tilanteeni sitten loppujenlopuksi eroaa kilpirauhassyöpäpotilaan jatkohoidosta.
Ja vaikka osteoporoosi olisi riski, niin mieluummin se ja hyvä elämänlaatu joka päivä, kuin kärsiä paskassa ja elää ilman jotain murtumia.
Lisäksi ohjaus osteoporoosin estossa on Suomessa muutenkin niin vajaata (esim. kortisonihoitopotilaiden hoidossa) että en keulisi sillä, että nyt ei tule osteoporoosia, kun ei anneta kilpirauhaslääkkeitä! Voi tulla monissa muissa antamissanne hoidoissa, kun potilaita ei ohjata eikä d-vitamiinia suositella, tai edes kalsiumlisää puolenkaan vuodn kortisonihoidoissa.
Kilpparipelko on siis jotenkin kummallinen.
Sydänoireilusta taas sen verran, että uskon senkin yleisemmin liittyvän vajaaseen kilpirauhashormonihoitoon, kuin hormoneilla muka turhaan tuettun. Toki tutkimusta pitäisi kaikista näistä aiheista lisätä, mutta eihän sitä tule, koska voinolla, ettei siihen liittyisi lääkeinnovaatiota.Eli samaan aikaan täällä ollaan sitä mieltä että Big Pharma ja pahat lääkkeet mutta tyroksiinia voi syödä vaikkapa vain varmuudeksi vaikka arvot olisivat normaalit? Huh, keskustelu on jakomielitautista.
Ja aika köyhä vastaus itse asiaani btw, eli ei mitään vastausta siihen.
Tätä tapausta tuntematta ja siihen kantaa ottamatta. Niissä tapauksissa, joita tiedän että lääkäriltä on rajoitettu tai viety oikeudet, tilannetta on seurattu äärimmäisen (ja aivan liian) pitkään. Virheet ovat myös olleet todella vakavia.
Lääkäreiden oikeuksia ei todellakaan rajoiteta eikä viedä ihan vähästä.
Kolme sivua jaksoin lukea ja jäin jälleen kerran ihmettelemään, että onko maailma tosiaan teidän (lääkärien?!) mielestä tässäkin asiassa täysin mustavalkoinen? Toki on potilaita, jotka käyttävät lääkkeitä väärin ja yrittävät huijata lääkäreitä määrämään niitä ja on myös potilaita, joiden oireet häviäisivät terveellisillä elämäntavoilla. Mutta on myös potilaita, joilla on jokin harvinaisempi ja/tai hoitoresistentti sairaus, johon he eivät saa hoitoa, koska lääkärit eivät jaksa/tajua tutkia kunnolla eivätkä uskalla tai saa määrätä heille sopivaa hoitoa.
On kammottavaa ajatella, että lääkäri ei kykene vastaanotolla kuuntelemaan ja tutkimaan tuomitsematta ja olettaa jokaisen väsyneen, kivuliaan ja selittämättömistä oireista kärsivän olevan joko narkkari, hullu tai laiska. Silloin jotkut oikeasti sairaat ihmiset joutuvat kärsimään oireista, joihin olisi olemassa hoitoja ja lisäksi kestämään vähättelyä ja kettuilua ammattilaisilta, joiden tehtävä olisi auttaa.
CFS:n hoitoon en ota kantaa, koska en siitä paljon tiedä (vaikka joitain tutkimuksia olen lukenut ja ollut ymmärtävinäni, että se ei ainakaan kaikkien lääkärien mielestä ole höpösairaus), mutta esim. tässäkin ketjussa mainitut kilpirauhasen vajaatoiminta ja ADHD ovat tuttuja sairauksia ja niitäkin on paljon erilaisia ja eritasoisia ja jotkut harvat potilaat oikeasti tarvitsevat tutkimuksia tai hoitoja, jotka eivät ole Suomen käypä hoito -suositusten mukaisia tai kovin hyvin tunnettuja. Mitä hyötyä on kenellekään siitä, että nämä potilaat leimataan valehtelijoiksi, heitä auttamaan pyrkivät lääkärit menettävät toimilupansa ja he pahimmassa tapauksessa joutuvat työkyvyttömiksi, vaikka heitä auttavia ja heidän elämänlaatuaan parantavia hoitoja olisi olemassa?
adff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarkoittaa myös sitä että jos haluatte yhdistelmä-antibioottihoitoa nivelreumaan tai sydäntautiin, niin se ei onnistu, koska se ei lue "käypä hoidossa", eikä se sinne tule ilmestymäänkään, koska ei lääkefirmat sellaisia tutkimuksia rahoita.
Oletko trolli vai mitä? Lääkäriltä ei viedä oikeuksia yhden lääkemääräyksen perusteella. Jos lääkärin koko toiminta perustuu väärien lääkkeiden antamiseen, niin sitten lähtee oikeudet.
Mitenkäs se on todistettu, että Polo on antanut vääriä lääkkeitä? Eikö pikemminkin oikeita? Potilaat ovat saaneet apua häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä tapausta tuntematta ja siihen kantaa ottamatta. Niissä tapauksissa, joita tiedän että lääkäriltä on rajoitettu tai viety oikeudet, tilannetta on seurattu äärimmäisen (ja aivan liian) pitkään. Virheet ovat myös olleet todella vakavia.
Lääkäreiden oikeuksia ei todellakaan rajoiteta eikä viedä ihan vähästä.
Jos tarkoitat kilpparipotilaiden hoitavia lääkäreitä, niin ei pidä paikkaansa. Heiltä lähti oikeudet - kuten Pololtakin - sellaisen lääkehoitomuodon käyttämisestä, jota ei yleisesti tunneta. Se ei pitäisi olla oikeuksien viemisen peruste. Vaaralliseksi ei niitä ole todennut kukaan. Selittely, että potilaille oli tullut haittavaikutuksia, joka on lailiistuksen rajoittamisen tai poiston syy ei ole kovin pätevä. Aika monelle potilaalle tulee hoidoista haittavaikutuksia tai niitä on aloitettu tutkimatta potilasta tai seuraamatta.
Ymmärrän, että kokeellisissa hoidoissa tutkimusten ja seurannan on oltava tasokkaampaa kuin vakiintuneissa, tunnetummissa, mutta mikä vittu siinä on, ettei varoitus riittänyt?
Aivan us-ko-ma-ton ketju. Avasi kyllä silmäni todella hyvin. Nyt ymmärrän, miksi lääkärissä kohdellaan ihmistä kuin p*skaa - ilmeisesti lääkärit pelkäävät niin kovasti, että joka toinen potilas on lääkkeiden väärinkäyttäjä. Kipuja valitteleva ei ole oikeasti kivuissaan, kunhan vaan halua päästä nappeja naukkailemaan, ja adhd-diagnoosia toivova haluaa sekin vain pään sekaisin amfetamiinilla. Huhhuh. On se kyllä mukavaa kun lääkärit ajattelevat näin kauniisti potilaistaan.
En käytä aineita. Sun tapauksessa siitä puhe, mistä puute? P.s. ilmoitettu asiattomaksi.