Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten työssä käyvät vanhemmat ehtivät?
05.09.2017 |
Ihmettelen aina, miten työssä käyvät vanhemmat jaksavat ja ehtivät, kun minulle ei jää töiden, työmatkojen, rentoutumisen, kotitöiden, liikunnan, harrastusten ja sosiaalisten menojen jälkeen oikeastaan yhtään sellaista aikaa, jonka voisin käyttää lastenhoitoon. Vartti päivässä ei taida pitää lasta edes hengissä, kasvattamisesta nyt puhumattakaan. Ja teen kuitenkin ihan virastotyöaikaa kohtuullisilla työmatkoilla.
Kommentit (55)
Minun normipäivä:
Herätys 5.30
Työpäivä 7-15
Kotona 15.45.
Koira ulos, ruoka, syöminen (itse syön jos ehdin)
Klo 17 Jonkun lapsen treenikuskaus (joka päivä jotakin) sillä välin joko oma lenkki tai kauppa.
Klo 19.30 kotona
Iltapala
Nukkumaan meno touhua lapsilla
Klo 21.30 TV;n katselua, kirjojen päälystämistä, laskujen maksua, siivoamista, pyykin ripustamista, suihku... Tms...
Klo 24 nukkumaan. Ja sama alusta seuraavana päivänä. Johonkin väliin ehtii vähän miehenkin kanssa olemaan. Onneksi lapset jo 10+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin ehtii olla lapsen ja miehen kanssa, kotityöt hoituu, harrastuksia on ja sosiaalista elämääkin. Meillä on yksi lapsi vain, että toki se helpottaa, ehkä. Ja lapsikin on jo toisella luokalla. Työaika meillä molemmilla 8-16.
Kaupassa pyrimme käymään kerran viikossa. Tiskikone tyhjennetään aina aamuisin ja likaiset menevät koneeseen aina heti käytön jälkeen ja sitten pyöritetään kone iltasella. Ruokaa laitetaan tyyliin joka toinen ilta, koitetaan siis tehdä kerralla parin päivän satsi. Jäljet siivotaan heti, niin sotkua ei synny.
Lapsi näkee kavereita lähes joka ilta pari tuntia ja 3 päivänä viikossa käydään miehen kanssa kaksin salilla, kun lapsi leikkii kavereiden kanssa.
Iltaisin salin / kyläilyjen / kavereiden näkemisten jälkeen pelaillaan video- tai lautapelejä yhdessä. Keväästä syksyyn käydään koko porukka pari kertaa viikossa pelaamassa frisbeegolfia, kesäisin uimassa ja talvisin luistelemassa tai mäenlaskussa. Ystäviäkin tapaamme pari kertaa viikossa, joko kaupungilla tai meillä tai kavereiden luona.
Viikonloppuisin sitä vasta kerkeekin ja silloin tehdään aina kunnon siivous, mutta kun kaikki osallistuvat, niin ei siinä kauan nokka tuhise.
Lapsen mentyä nukkumaan jää vielä aikaa tuijotella telkkaria ja heilutella peittoa. Omasta vireystasostahan se on kiinni, miten arki-iltansa viettää.
Sinä olet valinnut tuollaisen elämän. Jos olisit valinnut lapset, järjestäisit elämäsi niin, että lapset tulisi hoidettua ja muuta tekisit jos jäisi aikaa. Elämä on pitkälti sellaista, jollaiseksi sen itse muodostaa. Niin kuin todettu, lasten kanssa ei voi ottaa niin paljoa aikaa itselleen kuin lapsettomana, mutta kaikesta ei kuitenkaan tarvitse luopua. Pitää vain sopeuttaa.
Kyllähän tässä ehtii. Totta on se että omia juttuja ja pelkkää sohvalla löhöilyä on vähemmän.
Ystäviä olen nähnyt viikon sisällä jo neljästi, lapsi on mukana ja ulkoilu hoitunut siinä samalla. Harrastuksia lapsella ei ole kuin yksi viikossa ja pyrin jatkossakin siihen ettei mitään 5x/viikossa kuskailuja tule. Eikä tulekaan koska olen vuorotyössä, samoin mieheni. Paljon siis vietän aikaa lapsen kanssa kaksin kun mies "aina" eri vuorossa.
Omaa aikaa jää vapaapäivinä klo 20/20.30-> kun lapsi nukahtaa. Tosin kotoa en voi poistua kun mies usein töissä. Ruuanlaitto tapahtuu lapsen hereillä ollessa, joskus lapsen kanssa. Pyykit pyörii siinä sivussa ja sitä kuuluisaa laskujen maksamista on pari kertaa kk ja vie ehkä 10min.
Ravuntolassa käydään, ulkomailla käydään jne. Tosin lapsen kanssa ne on vähän erilaista, ei voi vain keskittyä omaan rentoutumiseen.
Järjestelykysymys. Lapset ovat joskus hidaste, mutta eivät juuri koskaan este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viideltä kotona, ruokaa ja lyhyt siivous. Kuuden tai puoli seitsemän aikaan harrastuksia, seksiä, elokuvia, lenkkeilyä, kirjoittamista, kaverieden tapaamista mitä milloinkin. Yhdeltätoista nukkumaan. Jos jään suoraan töistä kaupungille, päivässä tuntuu ehtivän paljon enemmän, mutta ulkona syöminen tietty maksaa. Ei lapsia tai lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Minun normipäivä:
Herätys 5.30
Työpäivä 7-15
Kotona 15.45.
Koira ulos, ruoka, syöminen (itse syön jos ehdin)
Klo 17 Jonkun lapsen treenikuskaus (joka päivä jotakin) sillä välin joko oma lenkki tai kauppa.
Klo 19.30 kotona
Iltapala
Nukkumaan meno touhua lapsilla
Klo 21.30 TV;n katselua, kirjojen päälystämistä, laskujen maksua, siivoamista, pyykin ripustamista, suihku... Tms...
Klo 24 nukkumaan. Ja sama alusta seuraavana päivänä. Johonkin väliin ehtii vähän miehenkin kanssa olemaan. Onneksi lapset jo 10+.
2,5 tuntia lapsen harrastuksiin joka päivä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina, miten työssä käyvät vanhemmat jaksavat ja ehtivät, kun minulle ei jää töiden, työmatkojen, rentoutumisen, kotitöiden, liikunnan, harrastusten ja sosiaalisten menojen jälkeen oikeastaan yhtään sellaista aikaa, jonka voisin käyttää lastenhoitoon. Vartti päivässä ei taida pitää lasta edes hengissä, kasvattamisesta nyt puhumattakaan. Ja teen kuitenkin ihan virastotyöaikaa kohtuullisilla työmatkoilla.
Tuosta listasta tehtäviä juttuja täytyy jättää muutama pois, niin ehtii. Itselläni pois jäävät jutut ovat: rentoutuminen, harrastus, liikunta (osittain), sosiaaliset menot, ja kotitöistäkin joutuu karsimaan.
2.5 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun normipäivä:
Herätys 5.30
Työpäivä 7-15
Kotona 15.45.
Koira ulos, ruoka, syöminen (itse syön jos ehdin)
Klo 17 Jonkun lapsen treenikuskaus (joka päivä jotakin) sillä välin joko oma lenkki tai kauppa.
Klo 19.30 kotona
Iltapala
Nukkumaan meno touhua lapsilla
Klo 21.30 TV;n katselua, kirjojen päälystämistä, laskujen maksua, siivoamista, pyykin ripustamista, suihku... Tms...
Klo 24 nukkumaan. Ja sama alusta seuraavana päivänä. Johonkin väliin ehtii vähän miehenkin kanssa olemaan. Onneksi lapset jo 10+.2,5 tuntia lapsen harrastuksiin joka päivä??
Vähäuninen olet jos 5,5 h riittää - miten pitkään nukut viikonloppuina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-> Aamutoimet, lapsi hereille, aamupala yhdessä ja lähtö töihin. Lapsi menee pyörällä kouluun.
Liukuva työaika keskimäärin 8-16.
Kotiin valmiiseen ruokapöytään (mies työssä 7-15). Lapsen koulukuulumiset käydään syödessä läpi.
Tunnin huili, yllätys että se on jäänyt ohjelmaan pikkukakkosen kanssa samaan aikaan :)
18-20:
Toinen vie lapsen harrastukseen, odotellessa käy kaupassa ja toinen saa olla kotona YKSIN. Lapsella 2 harrastusiltaa viikossa. Muulloin teemme jotain yhdessä/erikseen/lapsen kanssa.
20-21: Lapsen iltatoimien seuraaminen, tekee itse mutta tarvitsee apua vaatteiden valintaan tms. eli samalla voi maksaa laskut tai lukea iltapulua.
21.30 lapsen toimittaminen huoneeseensa lukemaan ja 22 valot pois.
24-> itse nukkumaan.
Jos jotain spesiaaliohjelmaa, niin työ voi joustaa, ruoka voi olla lennossa syötävää, tunnin huilista voi joustaa, mies voi hoitaa harrastuskuskaukset ja nukkumaanmenot... Mutta en ole enää nykyään mitenkään innostunut harratuksista, liikunnasta tai sosiaalisista menoista.... mieluummin sitä on kotona ja rentoutuu.
Ihan yhtä paljon mulla on aikaa kuin laspettomallakin, mutta ei joka päivä vaan menot sumplitaan miehen kanssa ettei laspukainen jää heitteille.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä paljon mulla on aikaa kuin laspettomallakin, mutta ei joka päivä
😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa mitään enää harrastaa. Kavereihin pidän yhteyttä kännykällä. Pari kertaa kuussa tapaan kavereita jos jaksan. Kaikki osallistuu kotitöihin. Kotityöt sujunut sutjakammin sen jälkeen kun aloitin työt. Nyt mieskin joutuu osallistumaan.
Yhtäkkiä tajuan, että oma ratkaisuni olla kotiäitinä olikin se oikea meidän perheelle! Just tämän oravanpyörän takia en olisi jaksanut - ja ikävöin lapsiani. Olen viettänyt heidän kanssaan tosi paljon aikaa, intensiivisesti. Mies on työnarkomaani - ei missään oloissa vähennä työntekoaa. Ei, olipa lapsia tai ei.
Tein omat johtopäätökseni. Jätin syrjään oman vaativan työni. No, sillä seurauksella, että en ole enää alalle työllistynyt. Tein siis melkoisen uhrauksen.
Silti, perhe-elämä oli rauhallista ja seesteistä. Sen asetin ykkostarpeekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä paljon mulla on aikaa kuin laspettomallakin, mutta ei joka päivä
😂😂
Ei se lapsetonkaan joka ilta jossain harrastuspiirissä juokse, kotityöt silläkin on... Ainakaan mä en silloin juossut. Mutta lapsiperheellisellä se päivän valinta omille menoille ei aina ole omissa käsissä. Aikaa kyllä löytyy kun haluaa sitä järjestää, ehkei huomenna mutta ensi viikolle varmasti löytyy vapaata käydä kaverin kanssa kahvilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina, miten työssä käyvät vanhemmat jaksavat ja ehtivät, kun minulle ei jää töiden, työmatkojen, rentoutumisen, kotitöiden, liikunnan, harrastusten ja sosiaalisten menojen jälkeen oikeastaan yhtään sellaista aikaa, jonka voisin käyttää lastenhoitoon. Vartti päivässä ei taida pitää lasta edes hengissä, kasvattamisesta nyt puhumattakaan. Ja teen kuitenkin ihan virastotyöaikaa kohtuullisilla työmatkoilla.
En tiedä kuinka moni muu tämän saman jo vastasi, kun en kommentteja lukenut, mutta kun on lapsia sinä hoidat ne rentoutumiset, kotityöt, liikunnan ja sosiaaliset menot LASTEN KANSSA tai vuorotellen vapaa-aikaa puolison kanssa.
Meillä kotitöihin kuluva aika päivässä on vähintään triplaantunut lasten myötä. Sinkkuna pesin koneellisen pyykkiä kerran viikossa, nyt kone pyörii päivittäin. Hain kotimatkalla töistä lähikaupasta jotain valmisruokaa tai noutosapuskaa illaksi ja rentouduin loppuillan. En tehnyt mitään kotitöitä välttämättä. Nykyään nukun vähemmän ja vapaa-aikani on kutistunut noin tuntiin viikossa, sosiaalinen elämä on kännykässä (josta kovasti vanhempia syyllistetään kuitenkin, pitää olla aina läsnä). Rahahuolet ovat monikertaistuneet myös.
Minua ihmetyttää, että miten kaikki työssäkäyvät yksinhuoltajat ( taikka vanhemmat jotka ovat töissä joissa ei jousteta) pystyvät viemään lasta lääkäriin, hammaslääkäriin ja muihin lapsen pakollisiin menoihin.
Toisinsanoen olenko minä ainut joka joutuu jatkuvasti taistelemaan jokaisesta toisille helposta asiasta. Onko kaikilla muilla aina joku auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole arkena aikaa harrastuksille tai sosiaalisille menoille, muuten en näkisi lapsiani ollenkaan.
Eikö ollenkaan? Minä koetan nähdä kavereita ainakin pari kertaa viikossa arkipäivisinkin, ja harrastukseni vievät päivittäin ainakin vähän aikaa (osa on sellaisia, joita voi tehdä omaan tahtiin kotona). Äkkiseltään sitä ajattelee, että tuntuisi varmaan tosi rajoittavalta jättää elämä vain viikonloppuihin... Ap
No eikös se perhe-elämä ole sitä elämää?
Alue: Aihe vapaa
Minulla on sellainen harrastus, ja kaksi lastakin. Ja työkin vielä. Hyvin onnistuu :)
Mutta ap, useimmat vanhemmat varmaan ajattelevat, että lasten kanssa oleminen on myös sitä elämää ja ehkä varsinkin se. Ja kaikki ihmiset tekevät elämässään ajankäyttöön liittyviä valintoja, jotka sulkevat muita valintoja pois. Esimerkiksi, jos hankit paljon liikuntaa ja aktiviteetteja kaipaavan koiran, niin et voi harrastaa futista 5x/vko niin, että menet vielä täysin vapaasti treenien jälkeen aina kaverien kanssa saunaan/baariin.