Lue keskustelun säännöt.
Uusi poikaystävä ja hänen lapsensa. Auttakaa minua suhtautumaan. Onkohan minusta tähän?
05.09.2017 |
Lapsi on vähän alle 2-vuotias. Lapsi asuu suurimmaksi osaksi tämän poikaystäväni luona. Minulla ei oikein ole aiempaa kokemusta lapsista, joten olen aivan ulalla, mutta se ei miehen mukaan häiritse häntä. Minun on vaikea suhtautua, kun mies puhuu ihan jatkuvasti lapsestaan. Hän viestittelee minulle kyllä paljon, mutta niistäkin varmaan yli 80 % käsittelee pelkästään sitä lasta. Silloinkin, kun lapsi välillä on äidillään, mies on jatkuvasti yhteydessä siihen lapsen äitiin ja kyselee lapsesta ja toki minulle puhuu tästä myös.
Poikaystäväni on todella huolehtivainen ja kultainen tapaus. Minua vaan häiritsee, kun en tunne tätä hänen maailmaansa yhtään omakseni. En oikeasti osaa sanoa hänen noihin lapsipuheisiin oikein mitään muuta kuin "okei". Hänen lapsensa on tietysti suloinen ja herttainen. Poikaystäväni ei vaan koskaan ole luottanut häntä minun hoitooni. Hän on muutenkin todella suojelevainen lapsensa suhteen, eikä tahdo antaa häntä hoitoon melkein kenellekään. En sikäli lasta hoitooni kaipaakaan, enhän yhtään tiedä mitä sille lapselle tekisin. Tuntuu vain, että minunkin pitäisi saada luotua lapseen jonkinlainen oma "suhde", jotta parisuhteeni lapsen isään voisi onnistua.
Neuvokaa jotain? Miten päästä sisään tällaiseen lapsimaailmaan ihan ummikkona?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Älä ala äitipuoleksi. Ole lapsen "kaveri". Puuhailkaa yhdessä jotain kivoja juttuja. Kun lapsi on vanhempi, siteen luominen on helpompaa.
Tuo neuvo olisi helpompi toteuttaa tosiaan jos lapsi olisi vanhempi. Tämä poikaystäväni lapsi on vielä ihan täysin hoidettava, eikä hän osaa paljoa vielä puhuakaan.
Eniten minua tässä tilanteessa häiritsee ajatus siitä, että tämä tietämättömyyteni ja tottumattomuuteni lasten suhteen etäännyttää minut tästä ihanasta poikaystävästäni. Hän on väittänyt, ettei kokemattomuuteni häiritse häntä, mutta tuntuu, että pakkohan sen on häiritä? Pakostihan hänestäkin olisi mukavampaa jos hänen tyttöystävänsä olisi sellainen kodinhengetär ja äitihahmo, joka osaisi keskustella näistä lapseen liittyvistä asioistakin kunnolla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan muistat, että tulet aina olemaan kakkonen lapsen jälkeen. Moni sanoo ymmärtävänsä tämän, mutta järjellä hyväksyminen on vähän eri asia kuin tunteen tasolla hyväksyminen.
Jos haluat suhteen mieheen ja lapseen, joudut ottamaan härkää sarvista ja sinun on ruvettava tutustumaan lapseen. Voit sanoa poikakaverillesi suoraan, että opeta minut hoitamaan lasta. Samalla kun opit hoitamaan, tutustut lapseen ja keksit miten lapsen kanssa kommunikoidaan ja leikitään. Siitä se suhde vähitellen kasvaa. Olet sikäli hyvässä tilanteessa, että lapsi on ihan pikkuinen ja et inhoa lapsia. Olet siis avoin luomaan suhteen ja kiintymään pikkuiseen. Suhde kannattaa luoda heti, sillä mitä pienempi lapsi, sitä paremmin se onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa että poika on enemmän isällään.
Vierailija kirjoitti:
Juokse.
Olen samaa mieltä, JUOKSE! Mies on sairastunut lapseen, jollei osaa siitä irtautua. Kaikki asiat elämässä nyt vaan ei voi pyöriä vain lapsen ympärillä. Hyvin pitää hoitaa, tietty, mutta tuollainen on epätervettä läheisriippuvuutta ja sinulle jää käteen vain särkynyt sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksivuotiaan kanssa onkin vähän vaikea kommunikoida, jos ei ole hänen hoitajansa. Läsnäolosi riittää minun mielestäni tässä vaiheessa. Ensi vuonna hän jo leikkii ja juttelee mielellään kanssasi. Eikä sinun tarvitse esittää, että tietäisit jotain lapsista. Sano vain "okei", jos et muuta osaa ja ole oma itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko mielestäs millainen roolimalli ja oletko varma että suhteenne kestää. Myöskään jos et halua tutustua lapseen kun miehen takia, anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muistat, että tulet aina olemaan kakkonen lapsen jälkeen. Moni sanoo ymmärtävänsä tämän, mutta järjellä hyväksyminen on vähän eri asia kuin tunteen tasolla hyväksyminen.
Jos haluat suhteen mieheen ja lapseen, joudut ottamaan härkää sarvista ja sinun on ruvettava tutustumaan lapseen. Voit sanoa poikakaverillesi suoraan, että opeta minut hoitamaan lasta. Samalla kun opit hoitamaan, tutustut lapseen ja keksit miten lapsen kanssa kommunikoidaan ja leikitään. Siitä se suhde vähitellen kasvaa. Olet sikäli hyvässä tilanteessa, että lapsi on ihan pikkuinen ja et inhoa lapsia. Olet siis avoin luomaan suhteen ja kiintymään pikkuiseen. Suhde kannattaa luoda heti, sillä mitä pienempi lapsi, sitä paremmin se onnistuu.
Rehellisesti puhuen tietysti minua harmittaa välillä, kun mies on niin kiinni lapsessaan, eikä voisi ikinä lähteä yllättäen mihinkään kanssani, koska lapselle pitää aina olla hoitaja. En myöskään voi vaan mennä hänen luokseen, koska hän on lapsensa kanssa jatkuvasti kaiken maailman kerho- ja harrastejutuissa, sekä tapaamassa muita lapsiperheitä. Hän kuitenkin viestittelee minulle päivittäin paljon, joten olen silti hänen mielessään.
Tätä mies ei varmasti ole edes itse tajunnut, mutta aina kun alan saada lapseen pientä kontaktia esim. leikkimällä, hän keskeyttää sen tilanteen äkkiä ottamalla lapsen omaan syliinsä tai tekemällä jotain muuta, että se tilanne keskeytyy. Ehkä hän kuvittelee "pelastavansa" minut vieraalta tilanteelta, joten en ole kehdannut sanoa tuosta mitään. Ehkä leikin hänen mielestään jotenkin väärin tai jotain. Minulla olisi kovasti halua luoda lapseen oma suhde, mutta se tuntuu vaikealta. Etenkin, kun poikaystäväni ei luota lastaan oikein kenenkään hoitoon. Hän on todella hyvä isä, en minä häntä haukkua tahdo. Arvostan myös kovasti sitä, miten paljon hän välittää lapsestaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei selvästi luota suhun tippaakaan lapsen hoitajana, edes leikittäjänä. Susta loistaa vastenmielisyys lapsia kohtaan. Lastaan hän haluaa suojella ei sua.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse.
Olen samaa mieltä, JUOKSE! Mies on sairastunut lapseen, jollei osaa siitä irtautua. Kaikki asiat elämässä nyt vaan ei voi pyöriä vain lapsen ympärillä. Hyvin pitää hoitaa, tietty, mutta tuollainen on epätervettä läheisriippuvuutta ja sinulle jää käteen vain särkynyt sydän.
Herra mun jee! Läheisriippuvainen? Lapsi on kaksivuotias! Hänen pitääkn olla tärkein asia ja ihminen isänsä elämässä ja vielä pitkään! Jos kyse tuoreesta suhteesta, on minusta luontevaa sekin, että lasta ei jätetä uuden naisystävän houdettavaksi! Isä osaa ajatella asiaa lapsen näkökulmasta, ap lapsettomana ei osaa! Voit kyllä kehittyä, se tapahtuu yhdessä arkea elämällä ja tutustumalla, vierauden tunnetta voi olla myös suhteessa omaan lapseen, tutystumiseen ja yhteiseen arkeen tarvitaan aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävälläsi on poika?
Lapsi on tyttö. Ehkä vanhemmiten siis minun on helpompaa yrittää tehdä lapsen kanssa jotain "tyttöjen kesken", mikäli nyt ikinä pääsemme sinne asti.. Tällä hetkellä minusta kukaan ei hirveästi korosta leikeissä tai missään lapsen sukupuolta. Isin pikkuprinsessa hän on, mutta leikit ym. olisivat suht samoja varmaan pojankin kanssa noin pienellä lapsella.
AP
Sillä lapsella on jo äiti ja sä olet pelkkä seksilelu. Ilmeisesti ei aijo kanssas olla kovin pitkään, koska ei halua sun luovan suhdetta lapseensa. Millainen suhde sulla on lapsen äitiin vai onko?
Hyi helvetti. Mun pahin painajainen. En siedä lapsia missään muodossa enkä halua niitä elämääni. En voisi seurustella miehen kanssa kenellä on/kuka haluaisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Se ei selvästi luota suhun tippaakaan lapsen hoitajana, edes leikittäjänä. Susta loistaa vastenmielisyys lapsia kohtaan. Lastaan hän haluaa suojella ei sua.
Minäkin ajattelisin noin, ellen tietäisi, ettei hän luota lastaan oikein kenenkään hoitoon. Vissiin ainoastaan oma äitinsä ja siskonsa ovat henkilöt, joille lapsensa luottaa hoitoon, mutta silloinkin varmistelee ja kyselee jatkuvasti lapsen vointia.
Minä en inhoa lapsia, vaikkeivat ne minulle tuttuja olekaan. Syytön minä siihen olen, ettei läheisilläni ole lapsia, eikä omaan alaani kuulu lapsia.
Mitä tulee minuun roolimallina, niin olen ihan tavallinen parikymppinen nainen, joka opiskelee ja elämä on ns. kunnossa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävälläsi on poika?
Lapsi on tyttö. Ehkä vanhemmiten siis minun on helpompaa yrittää tehdä lapsen kanssa jotain "tyttöjen kesken", mikäli nyt ikinä pääsemme sinne asti.. Tällä hetkellä minusta kukaan ei hirveästi korosta leikeissä tai missään lapsen sukupuolta. Isin pikkuprinsessa hän on, mutta leikit ym. olisivat suht samoja varmaan pojankin kanssa noin pienellä lapsella.
AP
Miksi vanhemmat erosivat ja miksi lapsi on isällä?
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse.
Olen samaa mieltä, JUOKSE! Mies on sairastunut lapseen, jollei osaa siitä irtautua. Kaikki asiat elämässä nyt vaan ei voi pyöriä vain lapsen ympärillä. Hyvin pitää hoitaa, tietty, mutta tuollainen on epätervettä läheisriippuvuutta ja sinulle jää käteen vain särkynyt sydän.
Herra mun jee! Läheisriippuvainen? Lapsi on kaksivuotias! Hänen pitääkn olla tärkein asia ja ihminen isänsä elämässä ja vielä pitkään! Jos kyse tuoreesta suhteesta, on minusta luontevaa sekin, että lasta ei jätetä uuden naisystävän houdettavaksi! Isä osaa ajatella asiaa lapsen näkökulmasta, ap lapsettomana ei osaa! Voit kyllä kehittyä, se tapahtuu yhdessä arkea elämällä ja tutustumalla, vierauden tunnetta voi olla myös suhteessa omaan lapseen, tutystumiseen ja yhteiseen arkeen tarvitaan aikaa!
Jollei edes silloin tajua ottaa etäisyyttä, kun lapsi on äidillään, on jotain miehessä todella pahasti pielessä. Kerran silloinkin tarvitsee jatkuvasti soitella lapsen äidille, kysellä lapsesta ja hössöttää siitä uudelle naiselle. Toistan, väärällä tavalla läheisriippuvainen mies, sairastunut lapseen, JUOKSE!!!
Älä ala äitipuoleksi. Ole lapsen "kaveri". Puuhailkaa yhdessä jotain kivoja juttuja. Kun lapsi on vanhempi, siteen luominen on helpompaa.