Lue keskustelun säännöt.
Uusi poikaystävä ja hänen lapsensa. Auttakaa minua suhtautumaan. Onkohan minusta tähän?
05.09.2017 |
Lapsi on vähän alle 2-vuotias. Lapsi asuu suurimmaksi osaksi tämän poikaystäväni luona. Minulla ei oikein ole aiempaa kokemusta lapsista, joten olen aivan ulalla, mutta se ei miehen mukaan häiritse häntä. Minun on vaikea suhtautua, kun mies puhuu ihan jatkuvasti lapsestaan. Hän viestittelee minulle kyllä paljon, mutta niistäkin varmaan yli 80 % käsittelee pelkästään sitä lasta. Silloinkin, kun lapsi välillä on äidillään, mies on jatkuvasti yhteydessä siihen lapsen äitiin ja kyselee lapsesta ja toki minulle puhuu tästä myös.
Poikaystäväni on todella huolehtivainen ja kultainen tapaus. Minua vaan häiritsee, kun en tunne tätä hänen maailmaansa yhtään omakseni. En oikeasti osaa sanoa hänen noihin lapsipuheisiin oikein mitään muuta kuin "okei". Hänen lapsensa on tietysti suloinen ja herttainen. Poikaystäväni ei vaan koskaan ole luottanut häntä minun hoitooni. Hän on muutenkin todella suojelevainen lapsensa suhteen, eikä tahdo antaa häntä hoitoon melkein kenellekään. En sikäli lasta hoitooni kaipaakaan, enhän yhtään tiedä mitä sille lapselle tekisin. Tuntuu vain, että minunkin pitäisi saada luotua lapseen jonkinlainen oma "suhde", jotta parisuhteeni lapsen isään voisi onnistua.
Neuvokaa jotain? Miten päästä sisään tällaiseen lapsimaailmaan ihan ummikkona?
Kommentit (67)
Toivottavasti et AP ole pahoittanut mieltäsi näistä joistain kommenteista..
Poikaystäväsi vaikuttaa olevan todella ihanteellinen isä ja varmasti myös ihana poikaystävä. On ihan normaalia, että kun lapsi on noin pieni, että vanhmepi on hyvin kiinni hänessä. Joku tuolla aikaisemmissa kommenteissa taisi kirjoittaakin, että kannattaa varmaan ihan suoraan jutella näistä ajatukista poikaystävällesi, juuri että minkälaisena hahmona hän sinua pitää lapselleen ja että millaisena hahmona hän tulevaisuudessa ajattelee sinun lapselle olevan. Ja toki mieti itse, mikä itse ajattelet ja oletat, että olet ja tulisit olemaan lapselle. Itse jotenkin ajattelen, että sellainen toinen (tai no, kolmas, kun lapsen äitikin on elämässä) turvallinen aikuinen on mitä sinun tarvitsee lapselle olla, ei äiti. Itselläni on ollut elämässäni ns. "isäpuoli", joka on minua ollut mukana kasvattamassa kun olen kasvanut mutta silti en häntä ole mieltänyt isäksi, vaan hän on nimenomaan ollut toinen aikuinen perheessä ja se on aina ollut ihan ok juttu.
Poikaystäväsi varmasti arvostaa sitä, että tahdot luoda jonkinlaista suhdetta hänen lapseena ja yrittää parhaasi. Ei kukaan lapsista tiedä etukäteen, kyllä se siitä alkaa lutviutumaan. 5 kk on niin kovin lyhyt aika, että älä ainkaan soimaa itseäsi siitä, että et tuossa ajassa ole "onnistunut" luomaan lapseen sen kummempaa suhdetta, koska ei edes ole tarvinnut. Se mitä olet nyt tehnyt on varmasti ollut ihan riittävää! :)
Mutta tosiaan ota tämä aihe puheeksi poikaystäväsi kanssa, niin saat asiaan selvyyttä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuosta mitään tule, hohhoijaa. "Mikäli sinne asti pääsemme..."
Trolleilla viittasin a.p:hen ja hänen itseään puoltaviin kommentteihin. Onko sulla muuten useinkin tapana uppoutua pääs sisään.
Tässähän ei auennut miehestä muuta kun et on hyvä isä. Mikä sua hänessä oikeastaan kiinnostaa? Miksi just hän?
Miks jotkut sanoo et mies etsii äitipuolta jos itse sitä kerta hoitaa???????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätä nyt ensiksi, onko kyseessä poikaystävä vai mies.
Poikaystävä. Moni vaan tapaa puhua poikaystävästään miehenä, koska ei jaksa koko ajan jankuttaa samaa sanaa. Ei olla kihloissa eikä aviossa.
AP
Puhu miesystävästä.
Trollithan on tutkitusti psykopaatteja.