Lue keskustelun säännöt.
Uusi poikaystävä ja hänen lapsensa. Auttakaa minua suhtautumaan. Onkohan minusta tähän?
05.09.2017 |
Lapsi on vähän alle 2-vuotias. Lapsi asuu suurimmaksi osaksi tämän poikaystäväni luona. Minulla ei oikein ole aiempaa kokemusta lapsista, joten olen aivan ulalla, mutta se ei miehen mukaan häiritse häntä. Minun on vaikea suhtautua, kun mies puhuu ihan jatkuvasti lapsestaan. Hän viestittelee minulle kyllä paljon, mutta niistäkin varmaan yli 80 % käsittelee pelkästään sitä lasta. Silloinkin, kun lapsi välillä on äidillään, mies on jatkuvasti yhteydessä siihen lapsen äitiin ja kyselee lapsesta ja toki minulle puhuu tästä myös.
Poikaystäväni on todella huolehtivainen ja kultainen tapaus. Minua vaan häiritsee, kun en tunne tätä hänen maailmaansa yhtään omakseni. En oikeasti osaa sanoa hänen noihin lapsipuheisiin oikein mitään muuta kuin "okei". Hänen lapsensa on tietysti suloinen ja herttainen. Poikaystäväni ei vaan koskaan ole luottanut häntä minun hoitooni. Hän on muutenkin todella suojelevainen lapsensa suhteen, eikä tahdo antaa häntä hoitoon melkein kenellekään. En sikäli lasta hoitooni kaipaakaan, enhän yhtään tiedä mitä sille lapselle tekisin. Tuntuu vain, että minunkin pitäisi saada luotua lapseen jonkinlainen oma "suhde", jotta parisuhteeni lapsen isään voisi onnistua.
Neuvokaa jotain? Miten päästä sisään tällaiseen lapsimaailmaan ihan ummikkona?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei selvästi luota suhun tippaakaan lapsen hoitajana, edes leikittäjänä. Susta loistaa vastenmielisyys lapsia kohtaan. Lastaan hän haluaa suojella ei sua.
Minäkin ajattelisin noin, ellen tietäisi, ettei hän luota lastaan oikein kenenkään hoitoon. Vissiin ainoastaan oma äitinsä ja siskonsa ovat henkilöt, joille lapsensa luottaa hoitoon, mutta silloinkin varmistelee ja kyselee jatkuvasti lapsen vointia.
Minä en inhoa lapsia, vaikkeivat ne minulle tuttuja olekaan. Syytön minä siihen olen, ettei läheisilläni ole lapsia, eikä omaan alaani kuulu lapsia.
Mitä tulee minuun roolimallina, niin olen ihan tavallinen parikymppinen nainen, joka opiskelee ja elämä on ns. kunnossa.
AP
Ihan tavalinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun lapsi on isälleen tärkeä!
Tämä ei ole pahalla, mutta lapsettomana sitä on varmaan vaikea ymmärtää.
Itse en ap.n tilanteessa menisi heidän väliinsä.
Kauanko mies on oikein ollut sinkkuna? Yritän vain laskeskella, että kauanko sen välissä on ollut aikaa, kun hänen edellinen parisuhteensa on ollut niin vakaalla pohjalla, että ollaan oltu "tehdään lapsi"-vaiheessa ja kuinka pian sen jälkeen onkin tullut toisiin ajatuksiin?
Helpommalla pääsisit, kun etsisit lapsettoman miehen. Niitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävälläsi on poika?
Lapsi on tyttö. Ehkä vanhemmiten siis minun on helpompaa yrittää tehdä lapsen kanssa jotain "tyttöjen kesken", mikäli nyt ikinä pääsemme sinne asti.. Tällä hetkellä minusta kukaan ei hirveästi korosta leikeissä tai missään lapsen sukupuolta. Isin pikkuprinsessa hän on, mutta leikit ym. olisivat suht samoja varmaan pojankin kanssa noin pienellä lapsella.
AP
Miksi vanhemmat erosivat ja miksi lapsi on isällä?
Lapsen äiti löysi uuden miehen. Poikaystäväni ei oikein luottaisi lastaan tuon lapsen äidinkään hoitoon. Hän puhuu jatkuvasti siitä, miten ei tykkää antaa lastaan sinne ja kuinka on huolissaan. Lapsi on isällään, koska isä tahtoi lapsen itselleen ja äidille se oli ok.
Olen välillä nähnyt lapsen äitiä vilaukselta, kun hän on hakenut tytön luokseen. Kummempaa suhdetta minulla ei häneen ole.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse.
Olen samaa mieltä, JUOKSE! Mies on sairastunut lapseen, jollei osaa siitä irtautua. Kaikki asiat elämässä nyt vaan ei voi pyöriä vain lapsen ympärillä. Hyvin pitää hoitaa, tietty, mutta tuollainen on epätervettä läheisriippuvuutta ja sinulle jää käteen vain särkynyt sydän.
Herra mun jee! Läheisriippuvainen? Lapsi on kaksivuotias! Hänen pitääkn olla tärkein asia ja ihminen isänsä elämässä ja vielä pitkään! Jos kyse tuoreesta suhteesta, on minusta luontevaa sekin, että lasta ei jätetä uuden naisystävän houdettavaksi! Isä osaa ajatella asiaa lapsen näkökulmasta, ap lapsettomana ei osaa! Voit kyllä kehittyä, se tapahtuu yhdessä arkea elämällä ja tutustumalla, vierauden tunnetta voi olla myös suhteessa omaan lapseen, tutystumiseen ja yhteiseen arkeen tarvitaan aikaa!
Jollei edes silloin tajua ottaa etäisyyttä, kun lapsi on äidillään, on jotain miehessä todella pahasti pielessä. Kerran silloinkin tarvitsee jatkuvasti soitella lapsen äidille, kysellä lapsesta ja hössöttää siitä uudelle naiselle. Toistan, väärällä tavalla läheisriippuvainen mies, sairastunut lapseen, JUOKSE!!!
Kyllä minäkin äitinä soittelin kun lapsi oli isällään, että miten heillä menee.
En tiennytkään, että se on jollain lailla sairasta.
Itse jos jostain ihmeen kumman syystä eroaisin niin lapselleni ei todellakaan tulis uutta isää. Hänellä on jo isä. Ehkä hän ajattelee samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko mies on oikein ollut sinkkuna? Yritän vain laskeskella, että kauanko sen välissä on ollut aikaa, kun hänen edellinen parisuhteensa on ollut niin vakaalla pohjalla, että ollaan oltu "tehdään lapsi"-vaiheessa ja kuinka pian sen jälkeen onkin tullut toisiin ajatuksiin?
Helpommalla pääsisit, kun etsisit lapsettoman miehen. Niitäkin on.
En ole kehdannut kysellä, onko lapsi ollut vahinko vai ei. Lapsen äiti jätti tämän lapsen isän lapsen ollessa muutaman kuukauden vanha. Me ollaan seurusteltu nyt 5 kk. Ei mies siis tietenkään pitkään ole sinkkuna ollut, mutta kuitenkin tehnyt ihan selvästi jo pesäeron siihen lapsen äitiin, he asuvat omissa asunnoissaan jne.
AP
Miksi hitossa täällä nyt tuomitaan tuo isä ja haetaan hänestä vaikka mitä vikoja?
Minusta on ihana kerrankin kuulla vanhemmasta joka aidosti välittää lapsestaan, täälläkin usein valitetaan ettei isä ole koskaan lapsien kanssa.
Ai niin koska palstan miesviha.
N 37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muistat, että tulet aina olemaan kakkonen lapsen jälkeen. Moni sanoo ymmärtävänsä tämän, mutta järjellä hyväksyminen on vähän eri asia kuin tunteen tasolla hyväksyminen.
Jos haluat suhteen mieheen ja lapseen, joudut ottamaan härkää sarvista ja sinun on ruvettava tutustumaan lapseen. Voit sanoa poikakaverillesi suoraan, että opeta minut hoitamaan lasta. Samalla kun opit hoitamaan, tutustut lapseen ja keksit miten lapsen kanssa kommunikoidaan ja leikitään. Siitä se suhde vähitellen kasvaa. Olet sikäli hyvässä tilanteessa, että lapsi on ihan pikkuinen ja et inhoa lapsia. Olet siis avoin luomaan suhteen ja kiintymään pikkuiseen. Suhde kannattaa luoda heti, sillä mitä pienempi lapsi, sitä paremmin se onnistuu.
Rehellisesti puhuen tietysti minua harmittaa välillä, kun mies on niin kiinni lapsessaan, eikä voisi ikinä lähteä yllättäen mihinkään kanssani, koska lapselle pitää aina olla hoitaja. En myöskään voi vaan mennä hänen luokseen, koska hän on lapsensa kanssa jatkuvasti kaiken maailman kerho- ja harrastejutuissa, sekä tapaamassa muita lapsiperheitä. Hän kuitenkin viestittelee minulle päivittäin paljon, joten olen silti hänen mielessään.
Tätä mies ei varmasti ole edes itse tajunnut, mutta aina kun alan saada lapseen pientä kontaktia esim. leikkimällä, hän keskeyttää sen tilanteen äkkiä ottamalla lapsen omaan syliinsä tai tekemällä jotain muuta, että se tilanne keskeytyy. Ehkä hän kuvittelee "pelastavansa" minut vieraalta tilanteelta, joten en ole kehdannut sanoa tuosta mitään. Ehkä leikin hänen mielestään jotenkin väärin tai jotain. Minulla olisi kovasti halua luoda lapseen oma suhde, mutta se tuntuu vaikealta. Etenkin, kun poikaystäväni ei luota lastaan oikein kenenkään hoitoon. Hän on todella hyvä isä, en minä häntä haukkua tahdo. Arvostan myös kovasti sitä, miten paljon hän välittää lapsestaan.
AP
Kun hän laittaa ruokaa tai muuta leiki sinä lapsen kanssa. Sano vaikka että voit mennä viihdyttämään että mies tietää että teet sen vapaaehtoisesti.
Anna sen lapsen olla. Se ei ole lelu, etkä sä luultavasti ole mikään naisenmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole oma itsesi, älä yritä liikaa ja annan asioille aikaa. Lapsi kasvaa ja sinulle karttuu kokemusta lapsen kanssa olemisesta ja toimimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Jopas olet lottovoitto miehen löytänyt. Jättää se sutkin. Että mua aina vituttaa nämä ihmiset jotka leikkii näillä pienillä ihmisillä. Leikkitäti voi..
Lapsen äiti jätti tämän lapsen isän uuden miehen takia, ei lapsen isä. Oli kuule poikaystäväni mukaan todella kova paikka hänelle ja oli kuulemma alusta asti selvää, että lapsi jää hänelle.
Kiitos vinkistä viihdyttää lasta silloin, kun isä tekee ruokaa. Otan käyttöön. Yleensä isä on niin hyvin organisoinut tuonkin, että hän tekee ruoat lapsen nukkuessa tai pystyy ruoanlaiton ohella viihdyttämään lastakin samalla. Voinhan silti tarjota apuani.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole oma itsesi, älä yritä liikaa ja annan asioille aikaa. Lapsi kasvaa ja sinulle karttuu kokemusta lapsen kanssa olemisesta ja toimimisesta.
Mutta jos se oma itse on huono. Sikäli kun olet enää kuvioissa.
Toivon et tuo mies löytäis jonkun naisen jolla omia lapsia ja perustaisivat ihanan uusioperheen.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko mies on oikein ollut sinkkuna? Yritän vain laskeskella, että kauanko sen välissä on ollut aikaa, kun hänen edellinen parisuhteensa on ollut niin vakaalla pohjalla, että ollaan oltu "tehdään lapsi"-vaiheessa ja kuinka pian sen jälkeen onkin tullut toisiin ajatuksiin?
Helpommalla pääsisit, kun etsisit lapsettoman miehen. Niitäkin on.
Jos nainen on parikymppinen nikn mieskin vaan nuori. Olisiko vahinkovauva tämä joka tullut syyttömänä viimeisiä henkäyksiä vetämään suhteeseen?
Miksi täällä haukutaan ilkeästi minua? Sen tietysti myönnän, että minulla ei ole kokemusta lapsista, mutta olen kuitenkin valmis oppimaan. Lisäksi en ole mikään bilepissis, vaan osaan ottaa vastuuta elämästä. En siis näe itsessäni muuta vikaa kuin vaan tottumattomuuden lapsiin. Tuntuu pahalta tuollainen ilkeily ilman syytä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä haukutaan ilkeästi minua? Sen tietysti myönnän, että minulla ei ole kokemusta lapsista, mutta olen kuitenkin valmis oppimaan. Lisäksi en ole mikään bilepissis, vaan osaan ottaa vastuuta elämästä. En siis näe itsessäni muuta vikaa kuin vaan tottumattomuuden lapsiin. Tuntuu pahalta tuollainen ilkeily ilman syytä.
AP
Kuvailetko vähän sitä vastuun ottamista elämästäs?
Monesko poikaystävä tämä sulle on?
Miks ootte yhdessä? Minkä ikäsiä oitte?