Lue keskustelun säännöt.
Näin minulta vietiin mies.
05.09.2017 |
Mieheni haki opiskelemaan yletäkseen tehtävässään. Opiskeluaikana hän joutui toiselle paikkakunnalle harjoitteluun, tuli kyllä yöksi kotiin.
Harjoittelun loppuvaiheessa eräs nainen iski silmänsä mieheeni. Nainen oli työssä samassa rakennuksessa eri tehtävässä ja he näkivät aina joskus toisensa. Mieheni on hyvin sosiaalinen ja varmaan jotenkin saattanut myös ruokkia naisen kiinnostusta.
Nainen kuulema tyrkytti itseään melko suoraan. Nainen ei myöskään sanonut tietävänsä että mies oli naimisissa.
Harjoittelun jälkeen nainen pyysi miestäni fb kaveriksi. Nainen myös profiilinsa perusteella harrasti samoja asioita kuin mieheni ja kuunteli samaa musiikkia. Nämä tietenkin lisätty sivulle mieheni houkutukseksi.
Mies suostui kaveripyyntöön ja nainen alkoi pommittaa häntä. Jossain vaiheessa he tapasivat ja mies oli uskoton. Viestittely ja tapaaminen jatkui, mieheni oli laittanut naisen ja oman viestittelyn salaiseksi sekä kaverisivun.
Sitten mieheni lähti harrastetapahtumaan. Tämä nainen meni sinne omassa seurueessa varmasti tietäen että mieheni oli siellä. He olivat kahden koko viikonlopun siellä.
Mieheni kaverin vaimo laittoi heistä viestiä minulle. Olin tyrmistynyt. Mies sanoi että hänellä ja tällä naisella on paljon yhteistä
Entä minä, lapset, talo, 25v avioita?
Nainen ei ole juuri minkään näköinen ja taitaa olla jopa miestäni vanhempi.
Tunnen katkeruutta ja vihaa. Näin helppoja miehet ovat, kunnollisenakin pidetyt.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on muutto tehty. Lapsemme on jo isoja, nuorin enää alaikäinen. Kyllähän he ihmettelevät isänsä ratkaisua mutta hyvät välit heillä on isäänsä. Joku ihmetteli talon ja omaisuuden jakoa. Me olemme nimet jakokirjaan laitettu, tämä ei ole riitainen ero vaikka katkeruutta tunnen.
Mieheni oli hyvin perhekeskeinen ennen tämän naisen ilmestymistä. Hän aina puhui meistä perheenä ja suunnitteli asioita perheenä. Ehkä minä kyllästytin häntä, mutta arkityössä ei voi alkaa toheltamaan mitään uutta ja ihanaa jos meinaa työt ja kodin hoitaa.
Eniten sattuu se yllätyksellisyys. Etten voinut tietää. En koskaam katsonnut puhelinta. Uskoin että kaikki minkä näin fb profiilissa oli oikein. En edes tiennyt että messengerissä voi keskustella salaa. Ja se miksi. Mies sanoi että on rakastunut tunteella. Minua kai sitten rakasti tunteetta. Kyllä minäkin tein luopumisia liittoni aikana, olisin toivonut mieheltä samaa.
Onneksi minulla on työni, vanhempani joita hoidan, nuorin lapseni kotona, harrastukseni.
Hän varmasti näkikin teidät perheenä. Joku muu kuin sinä näki hänet myös miehenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on muutto tehty. Lapsemme on jo isoja, nuorin enää alaikäinen. Kyllähän he ihmettelevät isänsä ratkaisua mutta hyvät välit heillä on isäänsä. Joku ihmetteli talon ja omaisuuden jakoa. Me olemme nimet jakokirjaan laitettu, tämä ei ole riitainen ero vaikka katkeruutta tunnen.
Mieheni oli hyvin perhekeskeinen ennen tämän naisen ilmestymistä. Hän aina puhui meistä perheenä ja suunnitteli asioita perheenä. Ehkä minä kyllästytin häntä, mutta arkityössä ei voi alkaa toheltamaan mitään uutta ja ihanaa jos meinaa työt ja kodin hoitaa.
Eniten sattuu se yllätyksellisyys. Etten voinut tietää. En koskaam katsonnut puhelinta. Uskoin että kaikki minkä näin fb profiilissa oli oikein. En edes tiennyt että messengerissä voi keskustella salaa. Ja se miksi. Mies sanoi että on rakastunut tunteella. Minua kai sitten rakasti tunteetta. Kyllä minäkin tein luopumisia liittoni aikana, olisin toivonut mieheltä samaa.
Onneksi minulla on työni, vanhempani joita hoidan, nuorin lapseni kotona, harrastukseni.
Ap ei näe itse mutta kyllä tästä näkee miksi mies lähti. Ei sanaakaan parisuhteesta, vain kaikesta muusta mitä liitossa pysyminen mahdollistaa. Ei myöskään mainintaa että mitään ongelmia olisi ollut tapetilla, tai millaista on ollut makuuhuoneen puolella. Ei varmaan mitään kymmeneen vuoteen.
Voi kuinka monta kaveriani on seurustellut ukkomiehen kanssa jotka valittavat ettei heitä ymmärretä kotona ja kuinka vaimolla on niin oma elämä (käy töissä, jumpassa, tyttöjen kanssa pitkillä viikonloppumatkoilla) Ja kuinka mies vaan mätänee tösissä vuodesta toiseen kenenkään ymmärtämättä mikä lahjakkuus on ja kuinka lapset vaan pyytää rahaa jne. Ja tietty ero on vain ajan kysymys. Siinä sitten naidaan ja haaveillaan salassa pari vuotta kunnes tyttis alkaa kyselemään koska muutetaan yhteen...
EI KOSKAAN!!!
vieraskin kirjoitti:
No semmoista se sitten on, kun vuosien lattean elämän jälkeen joku on jopa joskus kiinnostunut ihan vaan _SUSTA_. "Arki sitä, minä tätä, töissä näin ja lasten harrastuksiin täytyy jäkäjäkäjäkä" tappaa varmasti liiton kuin liiton, eikä siinä ole sitten enää mitään "viemistä", sen kun tulee paikalle ja noukkii.
No mutta elämä lapsiperheessä on juuri tuollaista! Pitäisikö vain kaikkien pysyä lapsettomina, että voi aikuiset keskittyä toisiinsa? Työkaverien kanssa puhutaan syvällisempiä ja kauemmin ilman keskeytystä kuin oman puolison... Valitettavasti. On ihan totta, että lasten kasvaessa on löydettävä oma puoliso uudelleen eikä jämähdettävä siihen pikkulapsiajan modukseen. Jos vain haluaa päästä helpolla, lähtee toisen matkaan, vaikka vaivannäkö oman suhteen puolesta olisi parempi ainakin lapsille.
Mistä kumpuaa ajatus, että joku ulkopuolinen tulee ja vie? Paljon todennäköisemmin kumppani on kyllästynyt arkeen ja sinuun ja vaihtaa siksi toiseen. Ei autokauppiaskaan autoa väkisin myy, kyllä sitä itse mennään katselemaan.
Moni näkyy pitävän kumppaniaan holhouksenalaisena idioottia, muuten tätä viemisajatusta ei voi käsittää. Ehkä idioottina kohteleminen on se syy, joka altistaa toisen lähtemään? "Kun et sinä minua minään pidä, niin ehkäpä joku toinen pitää".
Kumppanisi on ihan itse vastuussa tekemisistään ja valinnoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei omista toista, ei edes puolisoaan, ei edes lapsiaan. Haluaisiko ap olla miehen kanssa joka rakastaa tai kaipaa toista? Eihän siitä tule kuin katkeruutta. Ihan jokaiselle. 25v on aika pitkä aika, lienee ihan luonnollista et ihmiset on kasvaneet ja muuttuneet ja aika usein se uusi suunta tarkoittaa myös uutta ihmissuhdetta. Oma vika jos on tuudittautunut siihen että toinen on oman itsen itsestäänselvä jatke. Niinhän ei ole. Nyt tunnet tunteesi, suret, päästät irti, otat vastuun elämästäs ja jatkat eteenpäin. Ero on hyvä kasvun paikka. Toisen naisen syyttäminen typerää. Itsehän miehes halusi lähteä.
Juuri noin on asiat. Erittäin hyvä kommentti. Kaiken kokenut.
Shit happens, ja kokemus se on huonokin kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KUKA on Susanna Ingren? (Rehellisesti, ilman googlea...)
N30 kirjoitti:
Sama kokemus. Itse taistelin miehen takaisin joten jäipä läski rannalle ruikuttamaan kuitenkin lopuksi :) Tosin voi olla että lemppaan miehen vielä.
Ja miehet on yksinkertaisia. Näitä tarinoita on maailman sivu ja ne kenestä ei koskaan uskois on niitä pahimpia. Nähty on.
Aivan uskomattoman säälittävää omanarvontunnotonta paskaa! "Taistelin miehen takaisin". Eikö teitä yhtään hävetä? Onko ihana mennä nukkumaan ja naimaan tuollaisen kumppanin kanssa kun on hänet "taistellut takaisin" itselleen. En pysty käsittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa ajatus, että joku ulkopuolinen tulee ja vie? Paljon todennäköisemmin kumppani on kyllästynyt arkeen ja sinuun ja vaihtaa siksi toiseen. Ei autokauppiaskaan autoa väkisin myy, kyllä sitä itse mennään katselemaan.
Moni näkyy pitävän kumppaniaan holhouksenalaisena idioottia, muuten tätä viemisajatusta ei voi käsittää. Ehkä idioottina kohteleminen on se syy, joka altistaa toisen lähtemään? "Kun et sinä minua minään pidä, niin ehkäpä joku toinen pitää".
Kumppanisi on ihan itse vastuussa tekemisistään ja valinnoistaan.
Mutta asian voi ajatella niinkin, että jos koskaan kukaan ei olisi vonkaamassa miestä millään tavoin ja mies olisi luonteeltaan saamaton vässykkä, niin ero olisi silloin epätodennäköisempää.
Hei, ei ketään voi omistaa. Puoliso teki valintansa, ja se et ollut sinä. Jatka eteenpäin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista elämä on, joskus pettyy. N äinkin voi käydä vaikka onkin lapset ja talo. Ole onnellinen että sinulla on lapset ja yritä elää omaa elämääsi heidän kanssaan. Ole Oman itsesi paras kaveri. Mikään ei ole rumempaa kuin katkeroitunut ihminen Joka yleensä vielä tekee itsestään martyyrin ja uhrin! Haluaisitko todella pitää tällaisen miehen niinkö epätoivoinen olet? sysäät syyn toisen naisen Niskaan! Tajuat Kai itsekin että ei kukaan miestä voi väkisin viedä. hyvin usein nämä tällaiset tapaukset päättyvät siihen että mies kinuaa takaisin kotiin. Itse en Ottaisi. Paras "kosto" on että pärjäät ja annat äijän läträtä uuden mimminsä kanssa. Toivottavasti tekee vielä liudan pentuja ja nääntyy taakkansa allé.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa ajatus, että joku ulkopuolinen tulee ja vie? Paljon todennäköisemmin kumppani on kyllästynyt arkeen ja sinuun ja vaihtaa siksi toiseen. Ei autokauppiaskaan autoa väkisin myy, kyllä sitä itse mennään katselemaan.
Moni näkyy pitävän kumppaniaan holhouksenalaisena idioottia, muuten tätä viemisajatusta ei voi käsittää. Ehkä idioottina kohteleminen on se syy, joka altistaa toisen lähtemään? "Kun et sinä minua minään pidä, niin ehkäpä joku toinen pitää".
Kumppanisi on ihan itse vastuussa tekemisistään ja valinnoistaan.
Mutta asian voi ajatella niinkin, että jos koskaan kukaan ei olisi vonkaamassa miestä millään tavoin ja mies olisi luonteeltaan saamaton vässykkä, niin ero olisi silloin epätodennäköisempää.
Kuule minä erosin ilkeästä miehestä vaikka kukaan ei tullut vonkaamaan. Huonosti kohtelevan puolison ei pidä tuudittautua siihen ettei se toinen lähtisi jos kukaan ei vonkaisi.
Raha yksinäänkin voi olla syy eukon vaihtoon. Ainakin jos vaihtaa kauniista rumempaan ja hylkää lapset siinä sivussa. Rumikset vaan on alttiita auervaaroille. Saattaa ukko tehdä taas yllätyskäännöksen kun uhri on imetty kuiviin eli rahat käytetty.