Lue keskustelun säännöt.
Näin minulta vietiin mies.
05.09.2017 |
Mieheni haki opiskelemaan yletäkseen tehtävässään. Opiskeluaikana hän joutui toiselle paikkakunnalle harjoitteluun, tuli kyllä yöksi kotiin.
Harjoittelun loppuvaiheessa eräs nainen iski silmänsä mieheeni. Nainen oli työssä samassa rakennuksessa eri tehtävässä ja he näkivät aina joskus toisensa. Mieheni on hyvin sosiaalinen ja varmaan jotenkin saattanut myös ruokkia naisen kiinnostusta.
Nainen kuulema tyrkytti itseään melko suoraan. Nainen ei myöskään sanonut tietävänsä että mies oli naimisissa.
Harjoittelun jälkeen nainen pyysi miestäni fb kaveriksi. Nainen myös profiilinsa perusteella harrasti samoja asioita kuin mieheni ja kuunteli samaa musiikkia. Nämä tietenkin lisätty sivulle mieheni houkutukseksi.
Mies suostui kaveripyyntöön ja nainen alkoi pommittaa häntä. Jossain vaiheessa he tapasivat ja mies oli uskoton. Viestittely ja tapaaminen jatkui, mieheni oli laittanut naisen ja oman viestittelyn salaiseksi sekä kaverisivun.
Sitten mieheni lähti harrastetapahtumaan. Tämä nainen meni sinne omassa seurueessa varmasti tietäen että mieheni oli siellä. He olivat kahden koko viikonlopun siellä.
Mieheni kaverin vaimo laittoi heistä viestiä minulle. Olin tyrmistynyt. Mies sanoi että hänellä ja tällä naisella on paljon yhteistä
Entä minä, lapset, talo, 25v avioita?
Nainen ei ole juuri minkään näköinen ja taitaa olla jopa miestäni vanhempi.
Tunnen katkeruutta ja vihaa. Näin helppoja miehet ovat, kunnollisenakin pidetyt.
Kommentit (134)
Jossain oli joku mies sanonut että ei suostu enää keski-ikäisen naisen statussymbooliksi. Mutta eipä ole keski-ikäisessä miehessäkään hurraamista, varsinkin jos se on se sama vuodesta toiseen. Kyllä ensihuuma on vaan tosi mahtavaa, suosittelen kaikille, vaihtaminenkin helppoa nykyään, känny vaan käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on juuri tuollaisia, suurin osa on valmiita heittämään roskakoriin perheen, talon ja avioliiton jonkun naisen takia, niin helposti. Tsemppiä sulle, luultavasti miestä kaduttaa kun ensihuuma haihtuu mutta kaikkihan on jo pilattu.
Jokaisessa totuudessa on yhtä monta puolta kuin on kokijoita. Ja absoluuttinen totuus kulkee jossain siinä kaikkien totuuksien puolessavälissä.
Jos mies oli noin helposti vietävissä niin hyvä kun pääsit eroon. Nuole hetki haavojasi ja etsi sitten parempi tilalle. :)
Suhteessa täytynyt olla ongelmia jo aiemmin. Ei kukaan lähde onnellisesta liitosta toisen matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten varmaan minäkin olen uhri. Toinen mies minut sai ihastumaan ja viekotteli. Jouduin jättään miehen 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Nyyh.
Vaan ei. Ihastuin toiseen. Totesin, että minulla ja aviopuolisollani ei ollut enää mitään, minkä vuoksi yhdessä olla. Muutin pois. Ei ole ikävä, ei kaduta. Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, mutta lapset ja asuntolaina teki lähdöstä vaikean tuntuisen. Kun tuli ihastuminen niin oli pakko, kun tajusin ettei kuollut avioliitto ole kenenkään etu ja joku päivä kadun rajusti.
Oikeasti se mies on iskenyt sitä naista täysillä ja väittänyt olevansa sinkku. Sormuskin on lähtenyt kädestä jo matkalla opiskelupaikalle. Ihmettelen noita sinisilmäisiä naisia, jotka uskovat viattoman miehen joutuneen saalistavan naisen uhriksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä minä, lapset, talo, 25v avioita?
Nainen ei ole juuri minkään näköinen ja taitaa olla jopa miestäni vanhempi.
Tunnen katkeruutta ja vihaa. Näin helppoja miehet ovat, kunnollisenakin pidetyt.
Olisi mielenkiintoista tietää miten teidän liitto toimi? Tuo sinun kuvaus kuulostaa siltä, että perusarki on kuolettavan tylsää. Parisuhde on lähes kuollut ja kotona ei ole mitään mielenkiintoista.
Tai sitten kyseessä on miehen ikärkiisi.
Itse olen ollut naimisissa "vain" 11 vuotta, mutta kyllähän tämä liitto alkaa olla tiensä päässä. Alakouluikäiset lapset ovat ainoa syy, että asumme vielä saman kanton alla. Parisuhde on kuollut ajat sitten. En ole pettänyt, enkä ole uutta naista etsimässä ennen kuin ollaan erottu, mutta ero tuntuu koko ajan paremmalta vaihtoehdolta.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on juuri tuollaisia, suurin osa on valmiita heittämään roskakoriin perheen, talon ja avioliiton jonkun naisen takia, niin helposti. Tsemppiä sulle, luultavasti miestä kaduttaa kun ensihuuma haihtuu mutta kaikkihan on jo pilattu.
No voisiko tämä johtua siitä, että siellä kotona on jotain tosi huonosti?
Ja jotenkin kummastuttaa tämä talon mainitseminen jokaisessa kommentissa. Onko se jokin erityisasia naisille? Minulle lapset ovat ainoa syy pysyä liitossamme. Vielä hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tällä hetkellä elämäni ensimmäistä kertaa korviani myöten ihastunut varattuun mieheen. Yleensä en korkean moraalini takia edes harkitsisi mitään, mutta tuossa miehessä on vain jotain sellaista, että ottaisin hänet heti jos saisin.
Mitään vakavaa ei välillämme ole tapahtunut, mutta kiinnostus on selkeästi molemminpuolista ja antaisin tapahtua heti jos siihen tulisi mahdollisuus. Ja kyllähän mies loppupelissä itse tekee sen päätöksen, että lähteekö pitkästä suhteestaan vai ei...Siis huolisit itsellesi pettäjän? Varsinainen helmi, eihän tuota pystyisi vastustamaan millään.
Asiat eivät ole ihan näin mustavalkoisia. Jos kotona ei ole parisuhteessa ollut enää mitään eloa muutamaan vuoteen, niin ei se nyt ihan suoraan pettämistäkään enää ole. Väittäisin, että aika moni perhe on vain kulissien ylläpitämäistä.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa :( Jotkut naiset myös tahalleen iskee varattuja miehiä tunteakseen ylemmyyttä. Toivottavasti mies tajuaa mitä menetti!
No jos lähti noin helposti toisen matkaan, niin tuskin mitään ihmeellistä menetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kuullut vain miehen version. En edes halua naista nähdä vaikka mieheni haluaisi hänet poikamme juhliin. Kirjoitin tämän kohtaloni koska minusta se on väärin että väkisin rikotaan pitkä liitto. Jos olisin edes voinut tehdä jotain etteivät asiat olisi menneet noin pitkälle, olisin tehnyt. Mutta en tiennyt naisen aikeita.
Huomaan myös että täälläkin jotkut ovat valmiita syyllistämään minua. Mutta en todella tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin ettei näin olisi käynyt.
Eli elit siinä uskossa, että kaikki on ok, mutta en jaksanut panostaa parisuhteeseen liiton aikana? Tai siltä tämä sinun viesti ainakin kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on juuri tuollaisia, suurin osa on valmiita heittämään roskakoriin perheen, talon ja avioliiton jonkun naisen takia, niin helposti. Tsemppiä sulle, luultavasti miestä kaduttaa kun ensihuuma haihtuu mutta kaikkihan on jo pilattu.
No voisiko tämä johtua siitä, että siellä kotona on jotain tosi huonosti?
Ja jotenkin kummastuttaa tämä talon mainitseminen jokaisessa kommentissa. Onko se jokin erityisasia naisille? Minulle lapset ovat ainoa syy pysyä liitossamme. Vielä hetken.
Ei siellä kotona välttämättä asiat ole tosi huonosti. Pitkään liittoon usein kuuluu erilaiset kaudet. Ennen niistä mentiin yli kun muuta vaihtoehtoa ei nähty. Nykyään on niin helppo katsoa muualle, ihastua, tavoitella omaa henkilökohtaista onnea. Perheestä viis. Ei haluta eikä jakseta nähdä vaivaa oman liiton eteen, koska kaikki tietää että on helpompaa vaan ihastua uuteen.
Joka tapauksessa mikään ei mielestäni oikeuta pettämistä. Jos kotona menee "tosi huonosti" eikä sitä voi korjata, pitää erota. Moni on vaan liian raukkis eroamaan. Vaihdetaan lennosta toiseen jotta ei tarttis olla yksin. Sepä se vasta itsekästä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy sun mies. Sä puhut siitä kuin jostain mitä omistat, ja olet mielestäsi pitänyt sen jollain konsteilla, eli esittämällä jotain mikä sun mielestä on tuottanut sun haluaman lopputuloksen.
Narsistin puhetta.
Rakastavassa parisuhteessa sanottaisiin, että yhdessä puhuimme miten liitto voitaisiin pelastaa, näytin miehelleni että edelleen rakastan häntä, hän pyysi anteeksi, molemmat yritämme nyt tehdä asioita niin ettei tule sellaista arvottomuuden ilmapiiriä että olisi altis hakemaan hyväksyntää muualta.
Liittomme toimi ihan tavallisesti. Mieheni harrasti ja harrastaa vieläkin intohimoisesti kahta asiaa. Olen antanut hänelle tilaa harrastuksiin ja hän on lapsemmekin vienyt niiden pariin. Itse en ole niin innokas kummastakaan vaan minulla on omia harrasteita. Mieheni on hyvin sosiaalinen ja tiedän että monet naiset pitävät häntä flirttailijana. Mies vain kuitenkin on ystävällinen.
Perusarki on usein kuolettavan tylsää, koska tietyt rutiinit on tehtävä. Olemme pienipalkkaisia ja rahaa menee paljon. Jossain vaiheessa tein kahta työtä. Hoidimme lapset yhdessä. Mutta päävastuu taloudesta ja perheestä on ollut aina minulla. Kotimme on ihana vaikkei ole esittelykoti mallia. Mielestäni meillä oli arjessa kaikki hyvin.
Intiimielämämme oli myös ihan hyvää, tunsimme toisemme ja olimme oppineet mistä toinen pitää. Turvallista nautintoa kahden ihmisen välillä.
Tänään haen loput tavarani meidän talosta. Kodista jota rakastin. Teen sen pää pystyssä, koska minä en ole tehnyt mitään väärää.
Otan vain ne tavarat jotka olen sinne ostanut, tai jotka olen saanut. Yritän pitää tunteeni kurissa. Vain niin voin selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa täytynyt olla ongelmia jo aiemmin. Ei kukaan lähde onnellisesta liitosta toisen matkaan.
Jep. Mutta ne ongelmat ei välttämättä eikä yleensäkään ole vain toisen vika. Nimittäin jos on oikeasti jotain vialla niin sen voi sanoa, siitä voi puhua ja suhdetta voi hoitaa, mennä terapiaan jne. Tämä siis aluksi, terveen ja toista rakastavan/kunnioittavan ihmisen oletettava toimintatapa.Ei suhdetta hoideta suhteen ulkopuolella kolmansien osapuolien kanssa kahden kesken.
Liiton onnellisuus tai sen puute voi johtua hyvin myös hänestä kuka pettää. Kriisi elämässä, itsetunto-ongelmia, mielenterveysongelmia, talousongelmia... Se kuka pettää, tietää ongelman ytimen eikä sen avain löydy ulkopuolisen haaravälistä. Se, että viitsiikö edes sanoa asiasta ääneen, keskustella tai yrittää yhtään mitään puolison kanssa yhdessä, kertoo pettäjän arvosta enemmän kun mikään. Yksin ei voi yrittää, mutta ongelmista puhuttaessa on puolisolla edes mahdollisuus. Hänelle annetaan se ensimmäinen sija yrittää, ei jollekin tuntemattomalle. Se kuka asettaa siinä kohtaa tuntemattoman etusijalle ja pettää niin vika on tasan ja oikein tarkkaan hänessä itsessään, sisälsi suhde mitä hyvänsä.
Ap:lle sanoisin, että lopettaa sen itsensä tutkailun nyt tähän paikkaan. Sen oikea aika ei ole vielä. Toivu ja anna itsellesi armoa ja aikaa. Kun pahin on ohi voit yrittää katsella suhdettanne ulkopuolisen silmin ja pohtia mikä suhteessa mielestäsi meni pieleen. Se ei todennäköisesti ole sinun vika, eikä itsesi syyttäminen aiheuta kun pahaa itsellesi. Juuri nyt tarvitset tilalle hyvää. Voit myöhemmin nähdä miehessäsi jotain sellaista mitä et nyt tuoreeltaan näe tai ole huomannut. Myöhemmin voit huomata, että merkkejä on ollutkin ehkä ilmassa, mutta se ei muuta mitään. Se, että käännät ja väännät ja katselet suhdettanne ja tapahtumia monesta eri kulmasta ei asiaa muuta, joten älä jää vatvomaan sitä. Jos miehesi syyttää sinua niin se kertoo vain hänen huonosta itsetunnosta ja omatunnostakin ehkä. Anna mennä läpi vaan, äläkä takerru mihinkään mollaamiseen tmv. Sillä ei ole enää merkitystä. Ehkä löydät jonkun asian tai kohdan missä itse voit kasvaa tai kasvat ihmisenä kokemuksen myötä ja omasta mielestäsi parempaan niin se on hyvä, mutta älä syyllistä. Et voinut tietää, eikä yhden henkilön varassa ole kahden ihmisen suhde, miehesi petti luottamuksesi ja sinut. Hän ei nähnyt sinulla edes siinä määrin ihmisarvoa, että olisi asioista sinulle avautunut, oli ne mitä hyvänsä (omat, kipeätkin asiat on helpompi sälyttää toisen syyksi ja paeta kun ottaa niistä itse vastuu), joten älä sinäkään uhraa itseäsi enempää. Tee vain se mitä sinun itsesi vuoksi täytyy tehdä ja tuntuu tarpeelliselta, jotta pääset asioiden yli ja voimistut. Puhu, puhu ja puhu, mutta kaikille muille paitsi miehelle. Ystävälle, tuttavalle, sukulaiselle tai terveyskeskuksen hoitajalle, mikä parhaimmalta tuntuu, mutta kuten jo aiemmin sanoin, anna itsellesi aikaa. Älä pakota itseäsi näkemään jotain väkisin. Ota aikalisää ennen kuin kohtaat exäsi (jos pakko). Kun kykenet, anna anteeksi itsesi tähden, itsellesikin. Älä kanna toisten taakkoja repussasi (ne on miehen nyt kun ei jakanut niitä ennenkään sinun kanssa).
Itseäni on joskus auttanut sanoa kaltoin minua kohdelleelle, että:
Annan sinulle anteeksi, sillä te ette tiedä mitä olette minulle tehneet.
Sen sanominen voi olla hyvän alku. Sen voi sanoa, vaikka ei sitä ihan vielä pystyisikään oikeasti tekemään/tarkoittamaan, mutta se sysää alulle uutta ja saa toimintasi ja ajattelusi kääntymään hiljalleen tervehtymisen puolelle.
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on juuri tuollaisia, suurin osa on valmiita heittämään roskakoriin perheen, talon ja avioliiton jonkun naisen takia, niin helposti. Tsemppiä sulle, luultavasti miestä kaduttaa kun ensihuuma haihtuu mutta kaikkihan on jo pilattu.
No voisiko tämä johtua siitä, että siellä kotona on jotain tosi huonosti?
Ja jotenkin kummastuttaa tämä talon mainitseminen jokaisessa kommentissa. Onko se jokin erityisasia naisille? Minulle lapset ovat ainoa syy pysyä liitossamme. Vielä hetken.
Ei siellä kotona välttämättä asiat ole tosi huonosti. Pitkään liittoon usein kuuluu erilaiset kaudet. Ennen niistä mentiin yli kun muuta vaihtoehtoa ei nähty. Nykyään on niin helppo katsoa muualle, ihastua, tavoitella omaa henkilökohtaista onnea. Perheestä viis. Ei haluta eikä jakseta nähdä vaivaa oman liiton eteen, koska kaikki tietää että on helpompaa vaan ihastua uuteen.
Joka tapauksessa mikään ei mielestäni oikeuta pettämistä. Jos kotona menee "tosi huonosti" eikä sitä voi korjata, pitää erota. Moni on vaan liian raukkis eroamaan. Vaihdetaan lennosta toiseen jotta ei tarttis olla yksin. Sepä se vasta itsekästä on.
Olihan niin ylemmyydentuntoinen kommentti.
Pitkässä liitossa on kausia, joo, ja on helppo ihastua. Kukaan ei eroa helposti pitkästä liitosta jossa on lapsia. Jopa pettämiseen on ollut jo monta vuotta vaikeaa, johon ei ole yhdessä löytynyt keinoja tai ymmärrystä.
Pettämään ajautuu myös ihmiset jotka on umpikujassa, ei halua erota mutta voi todella huonosti parisuhteessa.
Pettäminen voi olla myös typerä pakokeino kestämättömästä ilmapiiristä, hätähuuto että suhteelle tarvitsisi jotain tehdä. Jos ihminen haluaisi erota, hän eroaisi eikä pettäisi. Pettäminen pakottaa molemmat näkemään että jotain on tehtävä ja jotain voi vielä tehdä, jos kaikki puhutaan avoimesti, pyydetään ja annetaan anteeksi, aloitetaan tyhjästä niinä ihmisinä joina sillä hetkellä ollaan.
En puolusta pettäjää, on ollut typerä ja kypsymätön ja julmakin, mutta ei se petettykään aivan viaton parisuhteen jääkauteen ole eikä tietämätön siitä että välit ei ole sitä mitä pitäisi.
n30 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n30 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
Sama kokemus. Itse taistelin miehen takaisin joten jäipä läski rannalle ruikuttamaan kuitenkin lopuksi :) Tosin voi olla että lemppaan miehen vielä.
Ja miehet on yksinkertaisia. Näitä tarinoita on maailman sivu ja ne kenestä ei koskaan uskois on niitä pahimpia. Nähty on.
Ei oo todellista. Sun mies lähti toisen matkaan, niin sä oikeen taistelit että sait sen pysymään sun kanssa? Miten tossu voi ihminen olla. Ja uskoit tietty kun mies selitti että se toinen nainen vietteli sen ja se ei vaan saanut pidettyä vehjettään housuissa. Ja nyt luulet vielä olevas joku voittaja kun sait pidettyä pettäjämiehen itselläsi... ei hyvää päivää.
No eipä se kummoista taistelua vaatinut. Käytin aivan samoja keinoja mitä te kakkosnaikkoset käytätte :) Se on kyllä kumma miten kakkosnaiselle se toisen mies kelpaa ja sitä saa härskisti itselleen tavoitella ja pitää yllä salasuhdetta vaikka vuosia. Sit jos vaimo pistää vastaan ja ottaa takaisin niin mies on luuseri ja nainen ihan tyhmä kun taisteli avioliittonsa ja perheensä ja lastensa puolesta :D Olette te kyllä härskejä.
Missä sanoin että mies pani sitä toista naista? :)
En ole kakkosnainen. Oudosti puhut miehestäsi, että hänet on viety sinulta ja otit hänet takaisin, ihan kuin miehesi olisi joku objekti. Jos mun mies lähtisi toisen matkaan niin se olis tervemenoa, takaisin en huolisi, siinähän olisi tyytyväisenä sen kakkosnaisen kanssa sitten. Pettäjään ei voi luottaa. Jos ei se pannut sitä toista niin minkälaista pettämistä sitten tapahtui?
No selvästi huumorintajuni on liian ronskia sinulle.
Kehenkään ei voi luottaa loppupeleissä paitsi itseensä. Sunkin mies voi pettää sun selän takana mennentullen, etkä tiedä siitä yhtään mitään. Mitä siitä seuraa ei ole välttämättä mustavalkoista. Sekin on osa elämää. Mutta näitä asioita ymmärtää vasta sitten kun se elämä kolhii... toiset ne sitten tykkää lyödä vielä lyötyä lisää :)
Ilkeät ihmiset väittävät aina että se oli vain huumoria. Annat itsestäsi todella ilkeän kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on juuri tuollaisia, suurin osa on valmiita heittämään roskakoriin perheen, talon ja avioliiton jonkun naisen takia, niin helposti. Tsemppiä sulle, luultavasti miestä kaduttaa kun ensihuuma haihtuu mutta kaikkihan on jo pilattu.
No voisiko tämä johtua siitä, että siellä kotona on jotain tosi huonosti?
Ja jotenkin kummastuttaa tämä talon mainitseminen jokaisessa kommentissa. Onko se jokin erityisasia naisille? Minulle lapset ovat ainoa syy pysyä liitossamme. Vielä hetken.
Ei siellä kotona välttämättä asiat ole tosi huonosti. Pitkään liittoon usein kuuluu erilaiset kaudet. Ennen niistä mentiin yli kun muuta vaihtoehtoa ei nähty. Nykyään on niin helppo katsoa muualle, ihastua, tavoitella omaa henkilökohtaista onnea. Perheestä viis. Ei haluta eikä jakseta nähdä vaivaa oman liiton eteen, koska kaikki tietää että on helpompaa vaan ihastua uuteen.
Joka tapauksessa mikään ei mielestäni oikeuta pettämistä. Jos kotona menee "tosi huonosti" eikä sitä voi korjata, pitää erota. Moni on vaan liian raukkis eroamaan. Vaihdetaan lennosta toiseen jotta ei tarttis olla yksin. Sepä se vasta itsekästä on.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ennen vain petettiin enemmän. Liiton hajoaminen oli suuri häpeä, joten kulissit pidettiin yllä vaikka väkisin.
Älä nyt ainakaan mieti, mitä sä teit väärin? Varsinkaan, jos miehesi ei ole toistuvasti ottanut mahdollisia negatiivisia asioita parisuhteessanne esille. Lukuisat miehet (ja naiset) pettävät pitkissä liitoissa sen vuoksi, että totta kai toisen ihailu ja halu tuntuu hyvältä. Ei ole arjen rutiineita, tottumista toiseen vaan ainoastaan puhdasta intohimoa ja kiihkoa. Se saa valitettavasti monet pettämään vaikka kotona asiat olisivatkin hyvin. Harvassa 25-vuoden liitto pystyy kilpailemaan sen järisyttävän himon kanssa, mitä uusi tuttavavuus mahdollisesti saa aikaan. Se ikävä kyllä hetkeksi sekoittaa aivot ja saa toimimaan väärin ja "unohtamaan" kaikki hyvät hetket parisuhteessa.
Et olisi välttämättä voinut tehdä mitään toisin. Tsemppiä!