Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En luota terapeuttiini pätkän vertaa, mitä teen?
04.09.2017 |
Jostain syystä en pysty luottamaan terapeuttiini yhtään. En tykkää hänestä ihmisenä. Usein terapiakäynnin jälkeen on vain entistä ahdistuneempi olo. En tiedä, että johtuuko tämä terapeutin toiminnasta vai omista lapsuuden traumoista, joiden takia mulla on muutenkin aina ollut vaikea luottaa ihmisiin. Mua ahdistaa kun tuntuu, että terapeutti on ns. feikki eli esittää jotain muuta mitä on. Esittää niin empaattista, ymmärtäväistä ja mukavaa, mutta huokuu läpi, että ajattelee mielessään jotain ihan muuta. Tottakai ymmärrän, että terapeutilla pitää olla ammattirooli päällä. Mutta kommunikaatio tuntuu kamalan epäluontevalta kun tuntuu, että mikään hänessä ei ole aitoa. Ikään kuin esittäisi koko ajan jotain päälleliimattua roolia. Välillä tuntuu, että hän johdattelee ja manipuloi mun ajatuksia tiettyyn suuntaan. En yleensä tajua tätä terapiakäynnin aikana, mutta jälkikäteen tulee ahdistunut olo. Tuntuu, että oon hänen räsynukke, jota hän ohjailee miten tykkää. Aluksi olin hyvin luottavainen häntä kohtaan ja otin kaikki arimmatkin asiat heti esiin.. Nykyään pidän jotain henkistä etäisyyttä häneen ettei saisi musta "yliotetta". Sitten tuntuu ettei hän yhtään arvosta mun vakaumusta, vaan rivien välistä pitää mua jotenkin "tyhmänä uskovaisena". Väittää, että meidän suhde on tasavertainen, mutta kuitenkin huomaa että pitää itseään parempana, älykkäämpänä jne. On olo kuin pitäisi itseään "älykkäänä, korkeasti koulutettuna ateistina" ja mua jotenkin "yksinkertaisena uskovaisena mielenterveyspotilaana". Tämä huokuu kaikessa hänen puheessa, käytöksessä jne. Lässyttää mulle välillä kuin jollekin vajaaälyiselle. Sitten ahdistaa kun en osaa erottaa, että onko nää mun tuntemukset totta vai nouseeko ne vaan omista syvistä lapsuuden traumoista. Mitä teen? Otanko asian tetapeuttini kanssa puheeksi? Etsinkö uuden terapeutin? Jatkanko vaan normaalisti terapiaa niin kuin tähänkin asti? Onko muilla vastaavia kokemuksia terapiasta/terapeuteista?
Kommentit (96)
Joissakin tilanteissa lienee välttämätöntä, että terapeutilla on samansuuntainen vakaumus. Itselläni on vaikeita lapsuudenkokemuksia, psykologilla kävin 13-vuotiaasta asti! Tässä vaiheessa tulin myös kaapista, psykologi oli hyvin kannustava (vaikka käsittääkseni uskova, sitä kirkon liberaalia siipeä).
Aikuisiällä tulin itse uskoon, samalla alkoi myös luopuminen homoseksuaalisesta elämästä. Koska minulla ei ollut uskonnollista taustaa lapsuudesta, ei yhteyttä seurakuntaan ym., yritin saada "jutteluapua" esim. seurakunnan, yliopistopapin, YTHS:n psykologin jne. kautta.
Selvää oli, ettei tuollaisesta tullut yhtään mitään (yliopistopappikin julkilesbo).
Suosittelen luottamaan jonkinlaiseen intuitioon. Jos terapeuttisi ei tunnu sopivan sinulle, luota tunteeseesi. Toisaalta suosittelen olemaan varovainen kenen kanssa tahansa. Myös seurakunnan sielunhoitajissa on monenmoista.
Mainittakoon, että olen elänyt onnellisesti homoudesta vapaata elämää kohta vuosikymmenen. Tämä ei monen terapeutin tai edes papin mielestä ole mahdollista, tai edes hyväksyttyä! Tiedän lukuisia lääkäreitä, joilla on vankka osaaminen "kovissa tieteissä", ja he uskovat eheytymiseen... ja sitten on paljon teologeja yms. jotka sen kieltävät. Joten en usko, että itselleni olisi mistään sielunhoitajasta ollut sen enempää apua kuin hyvästä terapeutista. Toisaalta oma taustanikin on "kovissa tieteissä", enkä välttämättä tykkäisi mistään "sielunhoidosta". En siis kaivannut vierelläkulkijaa vaan jonkinlaista auktoriteettia... Kannattaa miettiä, kumpaa kaipaa enemmän. Tai kaipaako ollenkaan terapiaa vaan ystävää tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, sielunhoidossa se suhde on senkin takia erilainen kun tietää, että toinen tekee sitä työtä vapaaehtoisesti aidosta halusta auttaa. Psykoterapeuttien palkat on taas niin korkeat, että sitä työtä voi oikeasti tehdä vaan rahasta.. Psykoterapia maksaa sen 70-100e/h, mistä ei tietenkään kaikki jää terapeutin taskuun, mutta kuitenkin.. Kyllä joku aito kutsumus alalle pitäisi olla.
Ap
Siis onko sielunhoitotyypit vapaaehtoisväkeä? Luulin että he ovat ihan palkkatyössä.
Psykoterapeutin tuntitaksa on 70-100 € mutta ei suinkaan palkka. Yleensä tilavuokra kuukaudessa on yli 1000 €, lisäksi tylee yel-vakuutukset (useita tuhansia euroja vuodessa), loma-ajan "palkka", työterveyshuoltokulut, vapaaehtoiset eläkemaksut (joita on käytännössä pakko maksaa saadakseen eläkettä koska yel ei riitä), sairausajan "palkka", koulutuskustannukset, työtilan kalusteet, ammattikirjallisuus jne. Ja tietenkin verot. Pakollisten kulujen ja verojen jälkeen psykoterapeutilla ei jää tunnista nettopalkkaa sen enempää kuin esim. tavallisella kunnan psykologilla tai kirkon papilla.
Itse en usko juttuihin mitä papit kertoo, eikä he varmastikaan halua auttaa jos auttamisen pohjana ei ole saada toinen ajattelemaan kuten pappi itse.
Onko myös lääkärit vain rahastamassa sen takia kun saavat kovaa palkkaa, oikeasti kukaan ei koskaan hyödy heidän hoidostaan..olen usein jäänyt tyhjin käsin lekurilla enkä ole saanut apua oireisiin mutta en silti väitä että yksikään lääkäri ei osaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kävin tutustumassa neljän eri terapeutin luona ja heistä tämä nykyinen oli paras. Alussa tuntui synkkaavan paremmin kun luulin, että hän on aidosti niin empaattinen ja mukava kun mitä antoi ymmärtää.. Ennen kuin aloin nähdä hänen roolin taakse ja ns. oikea luonne alkoi puskea läpi..
Ap
Ei ole mitenkään selvää, että nyt terapeutin oikea persoona alkaa puskea työroolin takaa läpi. On täysin mahdollista (ja tämä kuuluu terapiaprosessiin), että sinun OMAT käsityksesi sinusta ITSESTÄSI alkavat puskea läpi. (Terapeutti toimii peilinä sinulle. Sinä näet terapeutissa itsesi tai ominaisuuksiasi. Tämä on terapiaprosessin tarkoitus ja voima, jolla terapia toimii.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joissakin tilanteissa lienee välttämätöntä, että terapeutilla on samansuuntainen vakaumus. Itselläni on vaikeita lapsuudenkokemuksia, psykologilla kävin 13-vuotiaasta asti! Tässä vaiheessa tulin myös kaapista, psykologi oli hyvin kannustava (vaikka käsittääkseni uskova, sitä kirkon liberaalia siipeä).
Aikuisiällä tulin itse uskoon, samalla alkoi myös luopuminen homoseksuaalisesta elämästä. Koska minulla ei ollut uskonnollista taustaa lapsuudesta, ei yhteyttä seurakuntaan ym., yritin saada "jutteluapua" esim. seurakunnan, yliopistopapin, YTHS:n psykologin jne. kautta.Selvää oli, ettei tuollaisesta tullut yhtään mitään (yliopistopappikin julkilesbo).
Suosittelen luottamaan jonkinlaiseen intuitioon. Jos terapeuttisi ei tunnu sopivan sinulle, luota tunteeseesi. Toisaalta suosittelen olemaan varovainen kenen kanssa tahansa. Myös seurakunnan sielunhoitajissa on monenmoista.
Mainittakoon, että olen elänyt onnellisesti homoudesta vapaata elämää kohta vuosikymmenen. Tämä ei monen terapeutin tai edes papin mielestä ole mahdollista, tai edes hyväksyttyä! Tiedän lukuisia lääkäreitä, joilla on vankka osaaminen "kovissa tieteissä", ja he uskovat eheytymiseen... ja sitten on paljon teologeja yms. jotka sen kieltävät. Joten en usko, että itselleni olisi mistään sielunhoitajasta ollut sen enempää apua kuin hyvästä terapeutista. Toisaalta oma taustanikin on "kovissa tieteissä", enkä välttämättä tykkäisi mistään "sielunhoidosta". En siis kaivannut vierelläkulkijaa vaan jonkinlaista auktoriteettia... Kannattaa miettiä, kumpaa kaipaa enemmän. Tai kaipaako ollenkaan terapiaa vaan ystävää tms.
Olet siis väenvängällä halunnut löytää "terapeutin", joka manipuloi persoonaasi kieltämällä homouden?
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, sielunhoidossa se suhde on senkin takia erilainen kun tietää, että toinen tekee sitä työtä vapaaehtoisesti aidosta halusta auttaa. Psykoterapeuttien palkat on taas niin korkeat, että sitä työtä voi oikeasti tehdä vaan rahasta.. Psykoterapia maksaa sen 70-100e/h, mistä ei tietenkään kaikki jää terapeutin taskuun, mutta kuitenkin.. Kyllä joku aito kutsumus alalle pitäisi olla.
Ap
Psykoterapeutin koulutus maksaa tuhansia euroja, eikä sillä pääse rikastumaan. Kyllä niillä terapeuteilla on ihan "aito kutsumus" alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kaikkien ammattiryhmien palkat ja palkkiot määräytyy markkinoiden mukaan. Lääkärit, juristit ja tilintarkastajat voivat laskuttaa paljon, koska ihmiset ovat valmiita ja halukkaita maksamaan heidän ammattitaidostaan, ja heitä on sen verran vähän että töitä kyllä riittää joten voi pitää hinnat korkealla. Ei siksi, että lääkärit olisi ahneita, vaan markkinavoimat määrää palkkioiden tason.
Lastentarhan hoitajien palkat taas on matalia, koska poliittisella päätöksellä heille ei haluta maksaa paljon ja heitä kuitenkin koulutetaan niin paljon että töihin tulijoita on pienelläkin palkalla.
Sielunhoitajat taas on halpoja kuuntelijoita, koska heillä ei ole mitään korkeaa terapiakoulutusta eikä sellaista ammattitaitoa josta moni olisi valmis maksamaan. Psykoterapeuteilla taas on yleensä hyvin pitkä ja vaativa koulutus, ja heidän ammattitaidosta halutaan maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ettei siinä ole järkeä, että ihmisellä on kaksi hoitokontaktia päällekkäin. Sehän on yhteiskunnan resurssienkin haaskaamista tavallaan. Mutta en käsitä, että miten se on terapiasta pois jos käyn sielunhoidossa. Nämä kaksi prosessia keskittyy ihan eri asioihin ja nimenomaan täydentävät toisiaan. Terapeuttini on suoraan sanonutkin, ettei osaa oikein uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa. Jos usko on asiakkaalle tärkeä asia, niin eikö se ole terapiaprosessinkin kannalta vain hyödyksi jos näitä asioita pääsee purkamaan jonkun "asiantuntijan" eli tässä tapauksessa sielunhoitajan kanssa.
Terapeutillani on paljon tietoa ja teoreettisella tasolla meillä ns. synkkaa. Voimme puhua asioista teorian tasolla. Mutta joku aito tunneyhteys puuttuu. Koen terapeuttini hyvin kylmänä ihmisenä. Mulla on aiempaa kokemusta erilaisista psykiatrian alan ammattilaisista ja heissä todellakin on eroa. Osan kanssa henkilökemiat vaan natsaa paremmin yhteen. Tutkimusten mukaan nimenomaan sillä luottamuksellisella ja toimivalla vuorovaikutussuhteella on suurin merkitys parantumisen kannalta. Ehkä otan nämä asiat tosiaan puheeksi hänen kanssaan. Mutta jos hän on tottunut olemaan tietyssä roolissa ja tietynlainen terapeutti, niin tuskin hän pystyy omia toimintatapojaankaan niin vaan muuttamaan.
Ap
Millä tavalla terapia ja sielunhoito liittyvät eri asioihin? Mihin eri asioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap psykoterapiakoulutus maksaa noin 20 000 € eikä välttämättä edes riitä, jos laskee mukaan kaikki kulut. Nettopalkkaa täyspäiväisestä työstä ei saa kuin 2000-3000 € . Esim. pk-seudun asumisen hinnoilla iso osa tuosta palkasta menee tietenkin asumiseen, kuten kellä tahansa muullakin, ja saa tehdä töitä 20 vuotta ennen kuin se uuden auton hintainen koulutus on maksettu. Psykoterapia-ammatissa ei kyllä todellakaan rikastumaan pääse.
63, kylläpä tiedät tarkasti, mihin psykoterapeutin tuntitaksa menee. Satutko olemaan itse psykoterapeutti? Itse asiassa psykoterapeutin palkka voi olla jopa 7500-10000e ja tämä selviää ihan kun vilkaisee työpaikkailmoituksia. Tuo 10 000e palkka lääkärin pohjakoulutuksella. Mutta kyllä on reilusti enemmän mitä perus kuntapsykologin tai papin palkka, mikä on siinä 2500-3000e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap psykoterapiakoulutus maksaa noin 20 000 € eikä välttämättä edes riitä, jos laskee mukaan kaikki kulut. Nettopalkkaa täyspäiväisestä työstä ei saa kuin 2000-3000 € . Esim. pk-seudun asumisen hinnoilla iso osa tuosta palkasta menee tietenkin asumiseen, kuten kellä tahansa muullakin, ja saa tehdä töitä 20 vuotta ennen kuin se uuden auton hintainen koulutus on maksettu. Psykoterapia-ammatissa ei kyllä todellakaan rikastumaan pääse.
Ja siis selvyyden vuoksi vielä lisättäköön, että psykoterapeutit eivät saa mitään loma-ajan palkkaa kuten palkkatyössä olevat, koska ovat yrittäjiä, joten heidän täytyy säästää tuosta kuukausipalkastaan lomaa varten rahaa, koska loma-aikoina (heinäkuu, hiihtoloma, joululoma ym) heidän tulot on pyöreä nolla. Samaten jos he joutuvat vaikka usein hoitamaan sairasta lasta kotona, niin sekin vie heidän tulot nollaan, toisin kuin palkansaajilla. Eli jos nettoaa kuussa esim. 2800 € niin siitä pitää säästää noin 2 kk summaa vastaava osa loma-aikoja varten.
Vierailija kirjoitti:
63, kylläpä tiedät tarkasti, mihin psykoterapeutin tuntitaksa menee. Satutko olemaan itse psykoterapeutti? Itse asiassa psykoterapeutin palkka voi olla jopa 7500-10000e ja tämä selviää ihan kun vilkaisee työpaikkailmoituksia. Tuo 10 000e palkka lääkärin pohjakoulutuksella. Mutta kyllä on reilusti enemmän mitä perus kuntapsykologin tai papin palkka, mikä on siinä 2500-3000e.
En ole itse psykoterapeutti, mutta tunnen monia. Näytä minulle yksikin työpaikkailmoitus, jossa haetaan psykoterapeuttia. Niitä ei ole, koska psykoterapeutit ovat yksityisyrittäjiä, ei palkansaajia. Olet keksinyt nuo summat ihan omasta päästäsi, todellakaan missään ei ole työsuhdetta tarjolla psykoterapeutille bruttopalkalla 7500-10 000 €. Perus kuntapsykologin palkka on nykyään keskimäärin 3600 €.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita mol.fi hakusanaksi psykoterapeutti niin löytyy työpaikkailmoituksia ja tuolla palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin tilanteissa lienee välttämätöntä, että terapeutilla on samansuuntainen vakaumus. Itselläni on vaikeita lapsuudenkokemuksia, psykologilla kävin 13-vuotiaasta asti! Tässä vaiheessa tulin myös kaapista, psykologi oli hyvin kannustava (vaikka käsittääkseni uskova, sitä kirkon liberaalia siipeä).
Aikuisiällä tulin itse uskoon, samalla alkoi myös luopuminen homoseksuaalisesta elämästä. Koska minulla ei ollut uskonnollista taustaa lapsuudesta, ei yhteyttä seurakuntaan ym., yritin saada "jutteluapua" esim. seurakunnan, yliopistopapin, YTHS:n psykologin jne. kautta.Selvää oli, ettei tuollaisesta tullut yhtään mitään (yliopistopappikin julkilesbo).
Suosittelen luottamaan jonkinlaiseen intuitioon. Jos terapeuttisi ei tunnu sopivan sinulle, luota tunteeseesi. Toisaalta suosittelen olemaan varovainen kenen kanssa tahansa. Myös seurakunnan sielunhoitajissa on monenmoista.
Mainittakoon, että olen elänyt onnellisesti homoudesta vapaata elämää kohta vuosikymmenen. Tämä ei monen terapeutin tai edes papin mielestä ole mahdollista, tai edes hyväksyttyä! Tiedän lukuisia lääkäreitä, joilla on vankka osaaminen "kovissa tieteissä", ja he uskovat eheytymiseen... ja sitten on paljon teologeja yms. jotka sen kieltävät. Joten en usko, että itselleni olisi mistään sielunhoitajasta ollut sen enempää apua kuin hyvästä terapeutista. Toisaalta oma taustanikin on "kovissa tieteissä", enkä välttämättä tykkäisi mistään "sielunhoidosta". En siis kaivannut vierelläkulkijaa vaan jonkinlaista auktoriteettia... Kannattaa miettiä, kumpaa kaipaa enemmän. Tai kaipaako ollenkaan terapiaa vaan ystävää tms.Olet siis väenvängällä halunnut löytää "terapeutin", joka manipuloi persoonaasi kieltämällä homouden?
Ei, vaan en halunnut terapeuttia, jonka kanssa minulla on vastakkaiset tavoitteet. En voi eheytyä homoudesta, jos minulle tuputetaan ajatusta että se on synnynnäistä. Homous poistettiin sairausluokituksesta poliittisen painostuksen takia. Tiedän nykyään monia, jotka ovat eheytyneet. Kaikilla samantyylisiä lapsuudenkokemuksia (niitä samoja, joita on kaikilla muillakin homoilla, eheytyneillä tai eheytymättömillä... Lukekaa vaikka Jari Sillanpään, Marco Bjurströmin, Niko Saarisen ym. kokemuksia)...
Lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että päätin olla puhumatta koko homoudesta. Sen sijaan kävin läpi niitä, asioita jotka homouden aiheuttivat (tilanne kotona ja suhde vanhempiin, rankka koulukiusaaminen ja ulkopuolisuuden kokemukset jne.)... Kun pääsin noista traumoista, pääsin myös homoudesta. Sitä ei tarvinnut erikseen hoitaa.
Ei kannata tuhlata aikaa terapiaan, jos terapeutilla on vastakkaiset tavoitteet, esim. näkee uskon asiana josta pitää "parantaa" pois.
Sigmund Freud oli erittäin uskontokielteinen, ja hänen perustamassa psykoanalyysissa on uskonnollisuus nähty kielteisenä. Vaikka Freudin opit nykyään kyseenalaistetaan ja ymmärretään jopa psykoanalyysin haitat, niin silti nämä ajatukset vaikuttavat psykoterapiassa. Psykoanalyysissa myös ajatellaan, että ihmisen persoonallisuus on muodostunut varhaislapsuudessa eikä sitä voi muuttaa. Tähän perustuu myös ajatus siitä, ettei homoudesta voi eheytyä. Mikään lääketieteellinen tosiasia se ei ole.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/psykoterapeutit-aiempaa-uskonto…
Vierailija kirjoitti:
Laita mol.fi hakusanaksi psykoterapeutti niin löytyy työpaikkailmoituksia ja tuolla palkalla.
Tarkoitat varmaan sitä Vastaamon ilmoitusta. Ei siellä oikeasti makseta tuollaisia summia :D . Se on heidän markkinointia vain...
Tuo on sääli, että homoudesta on niin yksipuolinen kuva nykyään. Sitä pidettiin 80-luvulle asti sairautena. Jos joku haluaa nähdä sen asiana, josta haluaa eheytyä niin siihen on täysi oikeus. Samoin kun elää homona jos niin haluaa. Tiedän itsekin homoudesta eheytyneitä ihmisiä. Nyky-yhteiskunta antaa liian yksipuolisen kuvan homoudesta. Ihmisellä on oikeus kokea se asiana, joka ei ole oikein ja josta haluaa parantua..
Psykologi psykoterapeuttina on mun mielestä täysin eri asia kuin jonkun muun pohjakoulutuksen omaava psykoterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Psykologi psykoterapeuttina on mun mielestä täysin eri asia kuin jonkun muun pohjakoulutuksen omaava psykoterapeutti.
Totta. Mutta ap ei ole tainnut paljastaa hänen terapeutin pohjakoulutusta.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä kyse on tuosta kun sanoit että sinulla on tunne että terapeutti ei arvosta vakaumustasi ja koet että se on niin iso osa sinua eli koet että terapeutti ei arvosta sinua.Jos sinulla on tunne että joudut avautumaan vaikeista asioista ihmiselle joka ei arvosta sinua on terapian eteneminen aika mahdotonta.