En luota terapeuttiini pätkän vertaa, mitä teen?

Kuten jo niin moni tuossa edellä on todennut: Vaihda terapeuttiasi.

Tosin, se, mitä itselläni on ollut kokemuksia heistä ja heidän ammattiansa edustavista henkilöistä, niin todella harvassa on ne ammatti-ihmiset, jotka ovat aidosti empaattisia, vuorovaikutustaidot omaavia ja potilaastaan kiinnostuneita ihmisinä. Töykeys, ylimielisyys ja epäkohteliaisuus ovat niitä ominaisuuksia, joita heistä päällimmäisenä useimmiten näkyy ja tulee esille.

Vuosien varrella heistä tulleiden kokemusten takia en siksi ole koskaan pitänyt esim, psykiatriaa, sitä hoitotiedettä, tai heidän ammattietiikkaa kovinkaan missään arvossa.

Enemmän tuli sellaisia kokemuksia, joissa potilas on heittosäkin asemassa, jossa hänellä ei ole mitään oikeuksia, tai mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoonsa. Jos tulee lääkkeistä sivuvaikutuksia, tai ne eivät vaikuta millään tavalla diagnoosiina olevaa sairauteen, niin omalla palautteella ei ole mitään vaikutusta. Lääkäri on Jumala ja hoitajat siitä seuravana. Tätä rataa se vain menee. 

Psykiatrisissa hoitolaitoksissa tapahtuu paljon ylilyöntejä ja jopa ihmisoikeusrikkomuksia.

Mutta koska heidän sanansa painaa ja vaikuttaa eniten, et voi edes valittaa saamastasi epäinhimillisestä kohtelusta. Puhumattakaan mistään korvauksista. Ei, vaikka olisit joutunut epäasiallisen kohtelun, tai simputuksen kohteeksi. Koska oikeuslaitoksetkin menevät lähes aina poikkeuksetta hoitotahon puolelle.

Suomea pidetään ihmisoikeuksien osalta yhtenä maailman kärkimaista.

Onhan se totta, jos sitä verrataan esim. Aasian, Afrikan, tai konflikteisiin Lähi-Idän valtioihin.

Silti suljetuissa laitoksissa tapahtuu sellaista, mikä ei koskaan tule päivänvaloon, tai joka ei kestäisikään  edes sitä.

Ei tuossa mun mielestä ole mitään syytä vaihtaa. Kaikki, mitä olet kokenut, miten sinuun on lapsena suhtauduttu, miten itse näet itsesi ja kuvittelet muiden näkevän, tulee sinne terapiahuoneeseen. terapeutti edustaa sellaisia asioita, joita olet aiemmin kokenut. Transferenssi tunnustetaan kaikissa psykoterapiasuuntauksissa ja joissakin se on yksi tärkeimmistä työvälineistä, vähintäänkin tärkeä informaation välinen sinusta terapeutille.

Hänen ei kuulu olla sinun ystäväsi, se on ammatillinen virhe. Hänen ei kuulu avata omaa elämäänsä. Empatiaan ja hyväksyntään kaikilta osin tulee pyrkiä ja sitä terapeuttisi kuulostaisi tekevänkin. Hän hoitaa sinua. On tärkeä keskustella myös tästä, mitä koet hänestä ja ottaa se esille. Ammatillisessa psykoerapiassa myös se on olennainen osa terapiaasi.

Itse esimerkiksi koin pitkän, ainakin ensimmäisen terapiavuoden ajan terapeuttini olevan kyvytön ja haluton auttamaan minua. Pyrin kaikin tavoin itse kontrolloimaan prosessia. Ottamaan häneltä tarvitsemani informaation itseni korjaamiseksi, sen sijaan, että olisin luottanut häneen kysyynsä ja haluunsa aidosti olla terapeutti. Pikkuhiljaa hahmotin  tilanteen ja puhuimme siitä, jonka jälkeen olen alkanut nähdä prosessin ja terapeutin eri valossa.

Pistä tyyppi jonku toisen vaivoiks

Älä vaihda, ennenkuin keskustelet.

Voi olla, että jokin lukko väliltänne sitten aukeaakin. Jos ei aukea, niin sinun ei tarvitse ainakaan syyttää itseäsi ettet olisi kohdannut vaikeaa asiaa.

Sillä vaikeiden asioiden kohtaamisen vuoksihan sinä terapian olet aloittanut. Kohtaa tämäkin asia. Jos terapeutin kanssa päädytte siihen että suhde ei jatku, niin pää pystyssä vain sitten lähdet etsimään parempaa kontaktia.

Jos uskonnollinen vakaumus on sinulle tärkeä, niin kirkon piiristä löytyy paljon terapeutteja joilla on kyllä koulutusta, mutta etsi sellainen jolla on psykoterapeutin pätevyys jotta voit olla varma koetellusta laadusta.

Jos vakaumuksettomuus on sinulle tärkeää, niin on myös paljon terapiaa tarjoavia mielenterveyden ammattilaisia jotka eivät ole psykoterapeutteja mutta esim. terapiaa tarjoavia psykologeja.

Kohtaa kuitenkin ensin tuo vaikea tunne sinun ja terapeuttisi välillä. Se voi olla avain muihin vaikeisiin tunteisiin ja terapiasi kannalta aivan keskeinen löytö!

Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.

Ap

Olet saanut täällä useamman erittäin hyvän neuvon olla vaihtamatta terapeuttia. Luota siihen arvioon. Kuten joku jo sanoi, on täysin mahdollista, että itse KUVITTELET terapeutille sellisia ominaisuuksia, kuten teennäinen ja ei-aito, ei-lämmin. Se kuuluu toisinaan terapiaprosessiin.  Onko sinulla aiempia hylkäämiskokemuksia? Alatko nyt pelätä, että terapeutti hylkää sinut, kun suhteenne on syventynyt? Tällaisessa tilanteessa on luonnollista, että alat etsiä vikoja terapeutista, jolloin sinun on helpompi jättää hänet (ja säilyttää tunteen tilanteen kontrollista; terapeutti EI ole jättämässä sinua, vaikka kuvittelisit hänen olevan kylmä ihminen, mitä hän ei luultavasti edes ole).

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.

Ap

Hahmotat, että kyse on loppupeleissä sinusta itsestäsi: kykenenkö luottamaan? KUKAAN ihminen ei ole täydellisen HYVÄ. Silti sinun on luotettava ihmisiin. Ammattitaitoiseen terapeuttiin on ihan perusteltua luottaa, vaikka omat tunteet hetkellisesti sanoisivat jotain muuta. Puhu terapeutillesi.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.

Ap

Me kaikki ollemme jossain määrin hoitavan tahon kontrollin alaisia. Kuten joku sanoi, meidän on vain luotettava siihen, mitä esim. kirurgi meille nukutuksen aikana tekee. Koet terapeutin mielipiteen kontrollointina. Ei sinun ole häntä mikään pakko totella, jos et halua. Toisaalta, voit myös ajatella, että terapeutti ehkä yrittää suojella sinua.  Miksi et kysy terapeutilta SUORAAN? "Miksi mielestäsi siulunhoito yhdistettynä terapiaan ei ole hyvä idea?"

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Tuskin on erityisesti tuonut esiin omaa vakaamustaan tuo terapeutti. Oletko varma että hän edes on ateisti?

Hänellä voi olla oma käsitykysensä maailmasta, tietoisuudesta ja eri ulottuvuuksista.

Olet itse vaan päättänyt että muut kuin sinun uskontoosi kuuluvat ovat ylimielisiä ateisteja joihin ei voi luottaa ihmisinä tai sitten vääräuskoisia.

Terapeuttisi haluaa varmasti aidosti auttaa sinua, mutta sinä olet itse siinä esteenä kun pidät niin paljon aivopesuohjelmastasi kiinni.

Projisoit vanhempiesi ja sinua aivopesseiden ihmisten piirteitä tervepäiseen terapeuttiisi.

Jos sinua joku on kontrolloinut niin ne sinua pyhäkouluun väkisin raahanneet helvetillä pelottelijat ja valehtelijat. Rippileirin höpöttelijä sedät ja tädit.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.

Ap

Perustele tämä itsellesi oikein hyvin. Miten niin ei ehdottaisi siulunhoidon lopettamista? Ehdottavatko terapeutit yleensä kahden päällekkäisen terapiaprosessin läpikäymistä? Ehkä terapeuttisi ajattelee, että et esim. voi keskittyä useampaan eri prosessiin kerrallaan? En ole koskaan kuullut, että terapeutit suosittelisivat ottamaan useita terpeutteja samaan aikaan, kutsuttiin niitä sitten miksi tahansa, vaikka sielunhoidoksi.

Kyse on nyt vain sinun tuntemuksistasi, ei mistään aidoista faktoista, joiden pohjalta voisit keskeyttämispäätöksen tehdä.

Siellä sielun"hoidossa" sinulle syötetään valheita, jotka estävät sinua itse laittamasta elämääsi ja aivojasi kuntoon.

Sinulle lässytetään suoranaista oksettavaa valhetta että joku henkiolento ottaa ongelmasi hoitaakseen ja taikaiskusta muuttaa asiasi, kunhan vain itse muistat kumarrella häntä ja saarnata hänen mahtavasta hyvyydestään kaikille.

Siksi ei ehkä ole hyvä terapian aikana käydä siellä sielun"hoidossa" hakemassa passivointia oman elämänsä kuskina olon vaihtoehdoksi.

Käy siellä poppamiehellä/höpöttelijä hihhulilla sitten vaikka joka päivä, kunhan olet ensin hoitanut pääsi kuntoon. Ei se yksisarvinen/joshua/mullah/mölliäinen sieltä taivaasta karkaa minnekään sillä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.

Ap

Yleensä ihmiset menevät terapiaan, koska heillä on ongelmia vuorovaikutussuhteiden ja tunteiden kanssa. Nyt samat ongelmasi ovat läsnä terapiasuhteessasi. Kerro näistä tuntemuksista terapeutillesi. Se on avain parantumiseesi. Tee se tämän ammattilaisen kanssa, johon olet jo luonut niin syvän suhteen, että uskallat tuntea myös negatiivisa tunteita häntä kohtaan. Älä lopeta terapiaa.

Koko terapiapisnes on huijausta. Palvelee vain näiden villapaitapsykologien omaa särkynyttä minäkuvaa olla jotenkin otteessa toiseen ihmiseen. Tirkistelevät lasi ikkunan takaa sieluusi ja käyttävät ammattitermejä, jos alat epäilemään ''heidän pätevyyttään'' - saati motivaatiota toimia alalla. Usko minua. Lopeta koko juttu. Saat vaan päänsärkyä ja keissisi päätyy Suomi DDR:n arkistoihin - kenties hyvin kyseenalaisin motiivein, jos joskus joudut kahnauksiin virallisen Suomen kanssa. Kirjoita päiväkirjaa. Juttele chateissa jollekulle anonyymina tai anonyymipsykologeille. Tai löydä joku frendi. Opi arvostamaan itseäsi. Ole armollinen itsellesi. Tee asioita jotka tuntuu sinusta hyvälle. Lpulta simppeliä. Koko TERAPIA on ''mielen'' terveys bisnestä. Palvelee vielä psykiatrian huuhaatiedettä, joka myy sinulle myrkkyjä. ÄLÄ HAKSAHDA!

Olet terve.

Varmaan et tarvitsisi edes mitään terapiaa jos uskaltaisit siivota ja konmarittaa elämästäsi ne todelliset kontrollerit pois ja elää vihdoin itse ihan omaa elämääsi ilman valetta ja henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Koko terapiapisnes on huijausta. Palvelee vain näiden villapaitapsykologien omaa särkynyttä minäkuvaa olla jotenkin otteessa toiseen ihmiseen. Tirkistelevät lasi ikkunan takaa sieluusi ja käyttävät ammattitermejä, jos alat epäilemään ''heidän pätevyyttään'' - saati motivaatiota toimia alalla. Usko minua. Lopeta koko juttu. Saat vaan päänsärkyä ja keissisi päätyy Suomi DDR:n arkistoihin - kenties hyvin kyseenalaisin motiivein, jos joskus joudut kahnauksiin virallisen Suomen kanssa. Kirjoita päiväkirjaa. Juttele chateissa jollekulle anonyymina tai anonyymipsykologeille. Tai löydä joku frendi. Opi arvostamaan itseäsi. Ole armollinen itsellesi. Tee asioita jotka tuntuu sinusta hyvälle. Lpulta simppeliä. Koko TERAPIA on ''mielen'' terveys bisnestä. Palvelee vielä psykiatrian huuhaatiedettä, joka myy sinulle myrkkyjä. ÄLÄ HAKSAHDA!

Olet terve.

No sinä et taida ihan terve olla.

Itselläni on oikein hyvä psykoterapeutti. Koen hänet ehkä enemmänkin jonkinlaisena valmentajana kuin aivojeni kontrolloija sorkkijana.

Olen itse aktiivinen siinä terapia prosesissa ja olemme asettaneet terapialle tavotteita.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä en pysty luottamaan terapeuttiini yhtään. En tykkää hänestä ihmisenä. Usein terapiakäynnin jälkeen on vain entistä ahdistuneempi olo. En tiedä, että johtuuko tämä terapeutin toiminnasta vai omista lapsuuden traumoista, joiden takia mulla on muutenkin aina ollut vaikea luottaa ihmisiin. Mua ahdistaa kun tuntuu, että terapeutti on ns. feikki eli esittää jotain muuta mitä on. Esittää niin empaattista, ymmärtäväistä ja mukavaa, mutta huokuu läpi, että ajattelee mielessään jotain ihan muuta. Tottakai ymmärrän, että terapeutilla pitää olla ammattirooli päällä. Mutta kommunikaatio tuntuu kamalan epäluontevalta kun tuntuu, että mikään hänessä ei ole aitoa. Ikään kuin esittäisi koko ajan jotain päälleliimattua roolia. Välillä tuntuu, että hän johdattelee ja manipuloi mun ajatuksia tiettyyn suuntaan. En yleensä tajua tätä terapiakäynnin aikana, mutta jälkikäteen tulee ahdistunut olo. Tuntuu, että oon hänen räsynukke, jota hän ohjailee miten tykkää. Aluksi olin hyvin luottavainen häntä kohtaan ja otin kaikki arimmatkin asiat heti esiin.. Nykyään pidän jotain henkistä etäisyyttä häneen ettei saisi musta "yliotetta". Sitten tuntuu ettei hän yhtään arvosta mun vakaumusta, vaan rivien välistä pitää mua jotenkin "tyhmänä uskovaisena". Väittää, että meidän suhde on tasavertainen, mutta kuitenkin huomaa että pitää itseään parempana, älykkäämpänä jne. On olo kuin pitäisi itseään "älykkäänä, korkeasti koulutettuna ateistina" ja mua jotenkin "yksinkertaisena uskovaisena mielenterveyspotilaana". Tämä huokuu kaikessa hänen puheessa, käytöksessä jne. Lässyttää mulle välillä kuin jollekin vajaaälyiselle. Sitten ahdistaa kun en osaa erottaa, että onko nää mun tuntemukset totta vai nouseeko ne vaan omista syvistä lapsuuden traumoista. Mitä teen? Otanko asian tetapeuttini kanssa puheeksi? Etsinkö uuden terapeutin? Jatkanko vaan normaalisti terapiaa niin kuin tähänkin asti? Onko muilla vastaavia kokemuksia terapiasta/terapeuteista?

Todennäköisesti et luota terapeuttiin, koska et luota moniin muihinkaan ihmisiin. Terapeutti johdattaa sinut kyseenalaistamaan totuttuja ajatustapojasi (sen takia olet terapiassa). Voisiko jo ihan tämä itsessään johtaa siihen, että et tykkää hänestä ihmisenä? Tykkäätkö yleensä ihmisistä, jotka ovat eri mieltä kanssasi? Voit sanoa terapeutillesi ihan suoraan, että koet negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Mitä luulet, että tapahtuu?

Ap kaikki terapeutit suosittelevat, että on vain yksi terapiatyyppinen hoitokontakti kerrallaan, osa jopa edellyttää sitä asiakkailtaan. Tietenkin voi psykoterapian kanssa yhtä aikaa olla vaikka 3 kk välein psykiatrikäynti lääkityksen takia, mutta ei yhtä aikaa kahta eri terapiatyyppistä prosessia. Siitä on haittaa, jos ihminen käy yhtä aikaa kahdessa terapiassa tai yhtä aikaa sekä psykoterapiassa ja sielunhoitoterapiassa. Valitse jompi kumpi ja keskity siihen.

No ihmiset ikävuosina 20-30 ovat hyvin ohjailtavissa ja kaipaavat iskän ja äidin päälle jotain ''opasta'' ja nämä terapeutit toki pyrkivät astialle. Siitä vaan. Kunnes hoksaatte, että susille meni. Eli kiville. Rohkeampaa on käydä itse läpi asioita  - ilman että menee maksetulle huor... anteeksi koulutetulle ammattikuuntelijalle. Tai löytää vertaistukea. Kavereita.