Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En luota terapeuttiini pätkän vertaa, mitä teen?
04.09.2017 |
Jostain syystä en pysty luottamaan terapeuttiini yhtään. En tykkää hänestä ihmisenä. Usein terapiakäynnin jälkeen on vain entistä ahdistuneempi olo. En tiedä, että johtuuko tämä terapeutin toiminnasta vai omista lapsuuden traumoista, joiden takia mulla on muutenkin aina ollut vaikea luottaa ihmisiin. Mua ahdistaa kun tuntuu, että terapeutti on ns. feikki eli esittää jotain muuta mitä on. Esittää niin empaattista, ymmärtäväistä ja mukavaa, mutta huokuu läpi, että ajattelee mielessään jotain ihan muuta. Tottakai ymmärrän, että terapeutilla pitää olla ammattirooli päällä. Mutta kommunikaatio tuntuu kamalan epäluontevalta kun tuntuu, että mikään hänessä ei ole aitoa. Ikään kuin esittäisi koko ajan jotain päälleliimattua roolia. Välillä tuntuu, että hän johdattelee ja manipuloi mun ajatuksia tiettyyn suuntaan. En yleensä tajua tätä terapiakäynnin aikana, mutta jälkikäteen tulee ahdistunut olo. Tuntuu, että oon hänen räsynukke, jota hän ohjailee miten tykkää. Aluksi olin hyvin luottavainen häntä kohtaan ja otin kaikki arimmatkin asiat heti esiin.. Nykyään pidän jotain henkistä etäisyyttä häneen ettei saisi musta "yliotetta". Sitten tuntuu ettei hän yhtään arvosta mun vakaumusta, vaan rivien välistä pitää mua jotenkin "tyhmänä uskovaisena". Väittää, että meidän suhde on tasavertainen, mutta kuitenkin huomaa että pitää itseään parempana, älykkäämpänä jne. On olo kuin pitäisi itseään "älykkäänä, korkeasti koulutettuna ateistina" ja mua jotenkin "yksinkertaisena uskovaisena mielenterveyspotilaana". Tämä huokuu kaikessa hänen puheessa, käytöksessä jne. Lässyttää mulle välillä kuin jollekin vajaaälyiselle. Sitten ahdistaa kun en osaa erottaa, että onko nää mun tuntemukset totta vai nouseeko ne vaan omista syvistä lapsuuden traumoista. Mitä teen? Otanko asian tetapeuttini kanssa puheeksi? Etsinkö uuden terapeutin? Jatkanko vaan normaalisti terapiaa niin kuin tähänkin asti? Onko muilla vastaavia kokemuksia terapiasta/terapeuteista?
Kommentit (96)
Ap mistä erottaa terapeutin aidon empatian työrooli-empatiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauttakin saa, kunhan vaan maksaa. Sinusta kiinnostuneen kuuntelijan saa, kunhan maksaa. Sun oma valinta. Haluatko maksaa siitä, että sinua '' ollaan kuuntelevinaan''.
Vierailija kirjoitti:
Ap mistä erottaa terapeutin aidon empatian työrooli-empatiasta?
En ole ap mutten ole vielä tavannyt yhtään terapeuttia joka osaisi näytellä niin hyvin ettei tuota erottaisi, terapiapotilaat kun on usein muutenkin tarkempia huomaamaan tunteiden feikkaamisen, mikä taas joskus menee vainoharhan puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Rakkauttakin saa, kunhan vaan maksaa. Sinusta kiinnostuneen kuuntelijan saa, kunhan maksaa. Sun oma valinta. Haluatko maksaa siitä, että sinua '' ollaan kuuntelevinaan''.
Itse en maksa kuuntelusta vaan sairauden hoidosta. Sinäkään et varmaan tiedä mitään esim dissosiaatihäiriöistä eikä näin ollen sinun kuuntelemisesi auttaisi sitä potevaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mistä erottaa terapeutin aidon empatian työrooli-empatiasta?
En ole ap mutten ole vielä tavannyt yhtään terapeuttia joka osaisi näytellä niin hyvin ettei tuota erottaisi, terapiapotilaat kun on usein muutenkin tarkempia huomaamaan tunteiden feikkaamisen, mikä taas joskus menee vainoharhan puolelle.
Ehkä totta, mutta psykoterapeutin työ on työtä siinä missä lääkärin tai alkon kanssa työ. Kukaan ei ole psykoterapeutti vain empatian antamisen ilosta eikä itse asiassa psykoterapian ydin edes ole empatiseeraaminen. Empatialla on merkitystä terapiaprosessissa kyllä, mutta terapeutin ei tarvitse tuntea joka hetki suurta aitoa ja vilpitöntä empatiaa asiakastaan kohtaan. Usein ihmiset, jotka ovat persoonaltaan yliempaattisia, ovat soveltumattomia terapiatyöhön (koska uupuvat siinä alta aikayksikön).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiriöt on sun housuissas. Ne dissosiaatiohäiriöt just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mistä erottaa terapeutin aidon empatian työrooli-empatiasta?
En ole ap mutten ole vielä tavannyt yhtään terapeuttia joka osaisi näytellä niin hyvin ettei tuota erottaisi, terapiapotilaat kun on usein muutenkin tarkempia huomaamaan tunteiden feikkaamisen, mikä taas joskus menee vainoharhan puolelle.
Ehkä totta, mutta psykoterapeutin työ on työtä siinä missä lääkärin tai alkon kanssa työ. Kukaan ei ole psykoterapeutti vain empatian antamisen ilosta eikä itse asiassa psykoterapian ydin edes ole empatiseeraaminen. Empatialla on merkitystä terapiaprosessissa kyllä, mutta terapeutin ei tarvitse tuntea joka hetki suurta aitoa ja vilpitöntä empatiaa asiakastaan kohtaan. Usein ihmiset, jotka ovat persoonaltaan yliempaattisia, ovat soveltumattomia terapiatyöhön (koska uupuvat siinä alta aikayksikön).
Totta, tarkoitinkin että olen kohdannut terapeutteja joita juuri minun asiani ei kiinnosta yhtään vaan olen pelkkä diagnoosi, tällöin terapiasta ei ollutkaan yhtään mitään hyötyä vaan haittaa. Terapeutilla täytyy siis olla joku edes vähäinen aito kiinnostus hoidettavaan henkilöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulle tullut joskus samanlaisia huonommuudentunteita muiden ihmisten kanssa? Voisiko olla kyse siitä, että koet tuollaiset ihmiset (esim. koulutetummat) muulloinkin jotenkin ylimielisinä? Että ehkä itse koet turhaan itsesi huonommaksi ja johtuisikin siitä?
Entä jos sinua harmittaakin eniten se, kun koet, että menetät kontrollin, kun terapeutti ohjailee sinua tiettyyn suuntaan (se on itse asiassa nimenomaan hänen tehtävänsä)?
Negatiiviset tunteet terapeuttia kohtaan ovat varmasti aika normaaleja, kun sinussa alkaa tapahtua muutoksia ja joudut pois mukavuusalueeltasi. Se tarkoittaa sitä, että terapia toimii.
Mitä tulee eri vakaumuksiin, niin kunnioittaa toki pitää, mutta asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Ajattele niin, että sinä olet uskossasi vahva eikä eriävä mielipide sinua hetkauta.
Entä jos ottaisit nämä kertomasi asiat (tai osan niistä) puheeksi terapeutin kanssa ennen, kun lähdet vaihtamaan? Olisi kurja juttu aloittaa kaikki taas alusta ja aika raskastakin varmaan kerrata taas kaikki asiat uudestaan uuden kanssa. Jonka kanssa sinulle voi käydä joku päivä ihan sama juttu kuin tämänkin terapeutin kanssa.
Pätevä terapeutti ei nimenomaan johdattele asiakastaan. Se olisi manipulointia. Pätevä terapeutti on pikemminkin kuin peili.
Kaikkein parhaat terapeutit ei juuri sano mielipidettään mistään koska siellä terapiassa ei olla hänen mielipiteidensä takia. Terapian tarkoitus on että asiakas hoitaa itse itsensä ja terapeutti toimii tosiaan peilinä ja kainalosauvana, ottamatta lainkaan kantaa siihen mihin suuntaan mennään. Jos näin ei menetellä, terapeutti voi a) johdatella asiakasta suuntaan joka ei ole tälle luontainen ja aiheuttaa paljon vahinkoa ja b) tehdä asiakkaasta riippuvaisen itsestään. Hyvä terapeutti tekee itsensä tarpeettomaksi ja vielä niin että asiakkaalle jää tunne "tein tämän kaiken itse".
Vierailija kirjoitti:
Häiriöt on sun housuissas. Ne dissosiaatiohäiriöt just.
Jep, tällaisia ne "kuuntelevat kaverit" juuri on
: D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.
Ap
Jos sielunhoitajasi on tyyliin luterilainen pappi eikä mikään epämääräinen enkeliterapeutti, pidän erittäin epäammattimaisena että terapeuttisi oli asiasta mitään mieltä. Sinulla on täysi oikeus uskoosi ja myös sielunhoitoon ja hengellisen elämäsi tutkimiseen. Jos terapeutti ei tätä kykene ymmärtämään, hän ei sovi sinulle. Hän voi olla hyvä terapeutti jollekin ateistille, mutta ei ihmiselle jonka uskonnollinen vakaumus on vankka.
Itse olen ateisti mutta tiedän että hengellinen vakaumus on suuri voimavara niille ihmisille joilla sellainen on ja sitä pitäisi aina kunnioittaa ja mielellään oikein kannustaa ihmisiä tätä vakaumustaan vahvistamaan.
Vierailija kirjoitti:
On näitä palveluita ja palvelijoita onneksi tämänkin verran. Googlasin ihan vain, joten tutustukaatten omin toimin.
http://suomensielunhoitoterapeutit.fi/?sid=19
http://www.chcry.net/index.php?option=com_content&view=article&id=60&Itemid=65
http://www.kristilliset.com/sielunhoito.PHP (näköjään Tampereella, jos jotakuta kiinnostaa)
NÄMÄ OVAT VAIHTOEHTOHOITOJA, kuten yksisarvishoidotkin. Sielunhoitoterapeutti voi olla pohjakoulutukseltaan vaikka pappi, mutta itse "sielunhoitotearapeuttikoulutus" ei ole mikään psykoterapeuttikoulutus. Se ei ole valviran vahvistama terveydenhuollon ammattitutkinto. Se on ihan villi kenttä, jossa mukana pyörii vielä homoista eheyttäjiä ja aborteista lapsenmurhaajia sovittavia vakaumuksellisia sielunhoitajia, joilla ei ole mitään pätevyyttä huolehtia potilasturvallisuudesta.
Vakaumuksellisia psykoterapeutteja kuitenkin voi löytyä. Se harvoin on kuitenkaan se oleellisin asia hyvin yhteistyösuhteen muodostumiselle, vaan kunnioittava, kiinnostunut suhde asiakkaan hengellisiä kysymyksiä kohtaan. Ap:n kuvailemat hankaluudet ovat normaaleja. Suhde psykoterapeuttiin on luonteeltaan epäsymmetrinen, eikä sen ole tarkoitus ikinä olla vastavuoroinen. Se on pelottavaa ja valtasuhde on latautunut. Vaihtamalla aloittaa aina samojen kysymysten käsittelyn alusta ja edellisen terapiasuhteen kasauman siihen päälle. Rohkeasti nostamaan kaikkia asioita esille, vaikka kirjallisena, epäsuorasti. Kivusta, epämukavuusta, epäilyksestä, vian näkemisestä psykoterapeutissa - niissä sitä kasvua ja korjaantumista tapahtuu juuri psykoterapeuttisessa suhteessa. Sotkuisesti ja epämiellyttävästi. Ei aina niin huh helpottavasti ja kirkkaasti. Ne valitettavasti voivat tulla vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu terapiasuuntauksesta, mutta kyllä terapeutin on tarkoitus johdatella EI MANIPULOIDA, mutta johdatella asiakas näkemään jokin asia ERI näkökulmista. Näin on esim. kognitiivisessa psykoterapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin terapeutiltani sitä, että hän olisi aidosti empaattinen ja lämmin ihminen. Että hän tekisi sitä työtään sydämellään ja aidosti haluaa auttaa ja kuunnella. Hän on kuitenkin mun ainut hoitokontakti tällä hetkellä ja hänellä on hyvin suuri vaikutus mun elämään. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että hän oikeasti toivoo mun parasta ja mulle hyvää. Käyn terapian lisäksi seurakunnassa puhumassa hengellisistä asioista sielunhoitajan kanssa. Terapeuttini mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa. Tästä tuli kummallinen olo. Mitä haittaa siitä voi olla, että käyn terapian lisäksi sielunhoidossa? Ei edes perustellut asiaa mitenkään. Tuli olo, että mua yritetään kontrolloida. Että terapeuttini haluaa olla mun ainut hoitokontakti, niin että hänellä on täysi kontrolliasema minuun. Jos hän oikeasti haluaisi parastani niin ei kai hän edes ehdottaisi tuollaista, että lopetan sen sielunhoidossa käynnin? Huomaan, että hän ei muutenkaan jotenkin kestä mun uskoa tai mitään uskonasioihin liittyviä juttuja. Tuntuu, että hän ei oikeasti halua mun parasta, ei ole aidosti empaattinen ja hyvä ihminen. Jotain mätää tässä terapeutissani on, sen olen vaan aistinut alusta asti. Hänellä on valtavasti tietoa asioista, mitä arvostan hänessä. Mutta vuorovaikutussuhde ei vain toimi.
Ap
Jos sielunhoitajasi on tyyliin luterilainen pappi eikä mikään epämääräinen enkeliterapeutti, pidän erittäin epäammattimaisena että terapeuttisi oli asiasta mitään mieltä. Sinulla on täysi oikeus uskoosi ja myös sielunhoitoon ja hengellisen elämäsi tutkimiseen. Jos terapeutti ei tätä kykene ymmärtämään, hän ei sovi sinulle. Hän voi olla hyvä terapeutti jollekin ateistille, mutta ei ihmiselle jonka uskonnollinen vakaumus on vankka.
Itse olen ateisti mutta tiedän että hengellinen vakaumus on suuri voimavara niille ihmisille joilla sellainen on ja sitä pitäisi aina kunnioittaa ja mielellään oikein kannustaa ihmisiä tätä vakaumustaan vahvistamaan.
Tästä huomaa ettei ihmisen ateismi ole mikään tae älykkyydelle.
Hyväksyt hihhuloinnit ja valehtelun kun se on tarpeeksi laaja ja valtiollista. Sama shaisse on kuitenkin hirveätä jos se on pienemmän jengin harjoittamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Papilla ei ainakaan ole rahastus mielessä.
Ymmärrän ettei siinä ole järkeä, että ihmisellä on kaksi hoitokontaktia päällekkäin. Sehän on yhteiskunnan resurssienkin haaskaamista tavallaan. Mutta en käsitä, että miten se on terapiasta pois jos käyn sielunhoidossa. Nämä kaksi prosessia keskittyy ihan eri asioihin ja nimenomaan täydentävät toisiaan. Terapeuttini on suoraan sanonutkin, ettei osaa oikein uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa. Jos usko on asiakkaalle tärkeä asia, niin eikö se ole terapiaprosessinkin kannalta vain hyödyksi jos näitä asioita pääsee purkamaan jonkun "asiantuntijan" eli tässä tapauksessa sielunhoitajan kanssa.
Terapeutillani on paljon tietoa ja teoreettisella tasolla meillä ns. synkkaa. Voimme puhua asioista teorian tasolla. Mutta joku aito tunneyhteys puuttuu. Koen terapeuttini hyvin kylmänä ihmisenä. Mulla on aiempaa kokemusta erilaisista psykiatrian alan ammattilaisista ja heissä todellakin on eroa. Osan kanssa henkilökemiat vaan natsaa paremmin yhteen. Tutkimusten mukaan nimenomaan sillä luottamuksellisella ja toimivalla vuorovaikutussuhteella on suurin merkitys parantumisen kannalta. Ehkä otan nämä asiat tosiaan puheeksi hänen kanssaan. Mutta jos hän on tottunut olemaan tietyssä roolissa ja tietynlainen terapeutti, niin tuskin hän pystyy omia toimintatapojaankaan niin vaan muuttamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ettei siinä ole järkeä, että ihmisellä on kaksi hoitokontaktia päällekkäin. Sehän on yhteiskunnan resurssienkin haaskaamista tavallaan. Mutta en käsitä, että miten se on terapiasta pois jos käyn sielunhoidossa. Nämä kaksi prosessia keskittyy ihan eri asioihin ja nimenomaan täydentävät toisiaan. Terapeuttini on suoraan sanonutkin, ettei osaa oikein uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa. Jos usko on asiakkaalle tärkeä asia, niin eikö se ole terapiaprosessinkin kannalta vain hyödyksi jos näitä asioita pääsee purkamaan jonkun "asiantuntijan" eli tässä tapauksessa sielunhoitajan kanssa.
Terapeutillani on paljon tietoa ja teoreettisella tasolla meillä ns. synkkaa. Voimme puhua asioista teorian tasolla. Mutta joku aito tunneyhteys puuttuu. Koen terapeuttini hyvin kylmänä ihmisenä. Mulla on aiempaa kokemusta erilaisista psykiatrian alan ammattilaisista ja heissä todellakin on eroa. Osan kanssa henkilökemiat vaan natsaa paremmin yhteen. Tutkimusten mukaan nimenomaan sillä luottamuksellisella ja toimivalla vuorovaikutussuhteella on suurin merkitys parantumisen kannalta. Ehkä otan nämä asiat tosiaan puheeksi hänen kanssaan. Mutta jos hän on tottunut olemaan tietyssä roolissa ja tietynlainen terapeutti, niin tuskin hän pystyy omia toimintatapojaankaan niin vaan muuttamaan.
Ap
Miksi valitsit terapeutin, jonka kanssa henkilökemiat ei synkkaa?
Ja kyllä, sielunhoidossa se suhde on senkin takia erilainen kun tietää, että toinen tekee sitä työtä vapaaehtoisesti aidosta halusta auttaa. Psykoterapeuttien palkat on taas niin korkeat, että sitä työtä voi oikeasti tehdä vaan rahasta.. Psykoterapia maksaa sen 70-100e/h, mistä ei tietenkään kaikki jää terapeutin taskuun, mutta kuitenkin.. Kyllä joku aito kutsumus alalle pitäisi olla.
Ap
Kävin tutustumassa neljän eri terapeutin luona ja heistä tämä nykyinen oli paras. Alussa tuntui synkkaavan paremmin kun luulin, että hän on aidosti niin empaattinen ja mukava kun mitä antoi ymmärtää.. Ennen kuin aloin nähdä hänen roolin taakse ja ns. oikea luonne alkoi puskea läpi..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ettei siinä ole järkeä, että ihmisellä on kaksi hoitokontaktia päällekkäin. Sehän on yhteiskunnan resurssienkin haaskaamista tavallaan. Mutta en käsitä, että miten se on terapiasta pois jos käyn sielunhoidossa. Nämä kaksi prosessia keskittyy ihan eri asioihin ja nimenomaan täydentävät toisiaan. Terapeuttini on suoraan sanonutkin, ettei osaa oikein uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa. Jos usko on asiakkaalle tärkeä asia, niin eikö se ole terapiaprosessinkin kannalta vain hyödyksi jos näitä asioita pääsee purkamaan jonkun "asiantuntijan" eli tässä tapauksessa sielunhoitajan kanssa.
Terapeutillani on paljon tietoa ja teoreettisella tasolla meillä ns. synkkaa. Voimme puhua asioista teorian tasolla. Mutta joku aito tunneyhteys puuttuu. Koen terapeuttini hyvin kylmänä ihmisenä. Mulla on aiempaa kokemusta erilaisista psykiatrian alan ammattilaisista ja heissä todellakin on eroa. Osan kanssa henkilökemiat vaan natsaa paremmin yhteen. Tutkimusten mukaan nimenomaan sillä luottamuksellisella ja toimivalla vuorovaikutussuhteella on suurin merkitys parantumisen kannalta. Ehkä otan nämä asiat tosiaan puheeksi hänen kanssaan. Mutta jos hän on tottunut olemaan tietyssä roolissa ja tietynlainen terapeutti, niin tuskin hän pystyy omia toimintatapojaankaan niin vaan muuttamaan.
Ap
Sinua on kehoitettu ottamaan asiat puheeksi siksi, että voisitte yhdessä terapeutin kanssa niistä keskustella, ei siksi, että terapeutti sinun käskystäsi muuttaisi toimintatapojaan.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on aidosti empaattinen sydämellinen ja asiansa osaava terapeutti, mutta hän ei ole äitini eikä ystäväni vaan ammattihenkilö jonka palvelusta maksan. Siksi ei haittaa etten tiedä hänestä yksityishenkilönä yhtään mitään, eikä tunnu että mina yritetään kontrolloida tms vaan olen asiakas. On kyllä kokemusta myös terapeuteista jotka oikeasti huonoja tai ei vain minulle sopivia.