Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->

Vierailija kirjoitti:

Minusta 80- luku oli parasta aikaa. Tanssiravintolakulttuuri oli vahva, sen kun sais takaisin.  Nykyään ei ole sellaisia, ovat kai ravintolat enimmäkseen vain ryyppäykseen keskittyviä ... en käy enää, tylsiä paikkoja. Mutta toista oli silloin, ravintolaan piti laittautua, oli hovimestarit, oikea bändi soitti, miehet hakivat naisia tanssimaan ja toisinkin päin, ei saanut olla liikaa humalassa tai tuli porttis.Asuin länsirannikolla Porissa, jossa oli meno päällä useassa tanssiraflassa melkein viikon jokaisena päivänä. Kyllä siinä pakostikin tutustui ihmisiin, ja suhteita syntyi.

Sitten kaipaan sitä, että työtä kun haki, niin mentii suoraan työnantajien pakeille, ei mitään rahastavia välitysfirmoja välissä, 

Muoti oli naisellista ja näyttävää,  oli ihania kenkiä ja saapikkaita.

Silloin ei olisi voinut uskoa, että se loppuu joskus, itsekin uskoin , että kaikki muuttuu aina ja ikuisesti vain paremmaksi.

80-lukua ei voi  etenkään tanssiravintolakulttuurin osalta käsitellä yhtenä samanlaisena vuosikymmenenä, koska sitä se ei ollut, vaan se oli hyvinkin kaksijakoinen. 80-luvun ensimmäinen puolikas oli vielä tuota tuttua ja turvallista, eli hovimestari vei pöytiin ja siistiä pukeutumista vaadittiin, eli lenkkareissa ei mitään asiaa sisälle ja farkutkin oli vähän siinä ja siinä. 80-luvun loppupuoli oli taas rajua muutosten aikaa. Monet tanssiravintolat muutettiin discoiksi. Tätä oli tapahtunut toki jo vuosikymmenen alussa ja 70-luvun lopullakin, mutta 80-luvun lopulla vauhti kiihtyi. Myös tanssiravintoloissa toiminta vapautui muutenkin 80-luvun lopulla. Hovimestarit häipyi monista tanssiravintoloista janiin häipyi ikävä kyllä bänditkin. Lasin kanssa sai kulkea pitkin ravintolaa, eikä pukeutumiseenkaan enää kiinnitetty sillälailla huomiota, kuin aiemmin. 

Toki minäkin kaipaan nimenomaan sitä 70-luvun lopun ja 80-luvun alun tanssiravintolameininkiä, jossa oli vielä ainakin ripaus arvokkuutta. Myös siitä pidin, että kun hovimestari vei sinut pöytään, niin se pöytä oli sinulla sitten koko illan, eikä sitä täytynyt mitenkään vahtia. Samalla myös tiesi, missäpäin ravintolaa istui ne itseä kiinnostavat vastakkaisen sukupuolen edustajat. Se oli erittäin selkeää ja turvallista. 

80-luku oli itselleni nostalgista nuoruutta, mutta oikeasti aika rankkaa aikaa. Ydinsotaan pelättiin tosissaan, ja terrorismi ympäri Eurooppaa oli hurjaa. Asunnot olivat pieniä ja kalliita.

80-luvun loppu liennytyksen myötä oli optimistisempaa, mutta Suomen talous katastrofaalisessa tilassa.

90-luku oli hirveää aikaa. Työttömyys, konkurssit, itsemurhat. Minulla työt loppui kuin seinään jouluna 90, pääsin työttömyydestä ja pätkätöistä jaloilleni vasta 1998. Menetetty vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli itselleni nostalgista nuoruutta, mutta oikeasti aika rankkaa aikaa. Ydinsotaan pelättiin tosissaan, ja terrorismi ympäri Eurooppaa oli hurjaa. Asunnot olivat pieniä ja kalliita.

80-luvun loppu liennytyksen myötä oli optimistisempaa, mutta Suomen talous katastrofaalisessa tilassa.

Mä olen usein ihmetellyt tätä 80-luvun "ydinsodan uhkaa", koska ei se ainakaan itselleni ollut missään määrin tuollaista aikaa, enkä kokenut että kukaan tuntemani ihminen olisi mitään ydinsotaa tuolloin pelännyt yhtään enempää kuin tänäkään päivänä. Itse asiassa, jos vertaa 80-luvun alkua tähän päivään, niin ydinsotahan tuntuu olevan jopa lähempänä juuri nyt, kuin tuolloin. 80-luvun alussahan marsittiin sitä vastaan, että ohjuksia ei tuotaisi Saksaan, ei siinä sen kummemmasta ollut kyse. Tuolloin vain rauhanliike oli voimissaan ja aktiivisesti marsittiin rauhan puolesta ja ydiaseita vastaan.

Itse olin jo täysi-ikäinen, kun 80-luku alkoi ja muistan kyseisen ajan erittäin hyvin. Mä vähän luulen, että aika moni, joka tuosta 80-luvun alun "ydisodan uhasta" puhuu vaarallisena aikana, on ollut tuolloin vielä natiainen, eikä itse muista kyseisestä ajasta, tai ainakaan sen aikaisesta maailmanpolitiikasta yhtään mitään, vaan ne muistot ovat myöhemmin nostalgisoituneet aikalaiskirjoituksia lukiessa. Myös Ultra Bran 8-vuotiaana kaltaiset biisit ovat luoneet mielikuvaa jotenkin erityisen jännittävästä ja vaarallisesta ajasta, vaikka totuus oli huomattavasti arkisempi ja tasapainoisempi.

60-luvulla jännitteet oli huomattavasti kovemmat Kuuban ohjuskriiseineen ja Vietnamin sotineen. Silloin elettiin todellakin kylmän sodan kylmintä aikaa. 80-luvulla siitä oli enää vain haaleat muistot jäljellä ja suurvaltojen suhteet kohtuullisen vakaat, siis myös 80-luvun alkupuolella, loppupuolesta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 80- luku oli parasta aikaa. Tanssiravintolakulttuuri oli vahva, sen kun sais takaisin.  Nykyään ei ole sellaisia, ovat kai ravintolat enimmäkseen vain ryyppäykseen keskittyviä ... en käy enää, tylsiä paikkoja. Mutta toista oli silloin, ravintolaan piti laittautua, oli hovimestarit, oikea bändi soitti, miehet hakivat naisia tanssimaan ja toisinkin päin, ei saanut olla liikaa humalassa tai tuli porttis.Asuin länsirannikolla Porissa, jossa oli meno päällä useassa tanssiraflassa melkein viikon jokaisena päivänä. Kyllä siinä pakostikin tutustui ihmisiin, ja suhteita syntyi.

Sitten kaipaan sitä, että työtä kun haki, niin mentii suoraan työnantajien pakeille, ei mitään rahastavia välitysfirmoja välissä, 

Muoti oli naisellista ja näyttävää,  oli ihania kenkiä ja saapikkaita.

Silloin ei olisi voinut uskoa, että se loppuu joskus, itsekin uskoin , että kaikki muuttuu aina ja ikuisesti vain paremmaksi.

80-lukua ei voi  etenkään tanssiravintolakulttuurin osalta käsitellä yhtenä samanlaisena vuosikymmenenä, koska sitä se ei ollut, vaan se oli hyvinkin kaksijakoinen. 80-luvun ensimmäinen puolikas oli vielä tuota tuttua ja turvallista, eli hovimestari vei pöytiin ja siistiä pukeutumista vaadittiin, eli lenkkareissa ei mitään asiaa sisälle ja farkutkin oli vähän siinä ja siinä. 80-luvun loppupuoli oli taas rajua muutosten aikaa. Monet tanssiravintolat muutettiin discoiksi. Tätä oli tapahtunut toki jo vuosikymmenen alussa ja 70-luvun lopullakin, mutta 80-luvun lopulla vauhti kiihtyi. Myös tanssiravintoloissa toiminta vapautui muutenkin 80-luvun lopulla. Hovimestarit häipyi monista tanssiravintoloista janiin häipyi ikävä kyllä bänditkin. Lasin kanssa sai kulkea pitkin ravintolaa, eikä pukeutumiseenkaan enää kiinnitetty sillälailla huomiota, kuin aiemmin. 

Toki minäkin kaipaan nimenomaan sitä 70-luvun lopun ja 80-luvun alun tanssiravintolameininkiä, jossa oli vielä ainakin ripaus arvokkuutta. Myös siitä pidin, että kun hovimestari vei sinut pöytään, niin se pöytä oli sinulla sitten koko illan, eikä sitä täytynyt mitenkään vahtia. Samalla myös tiesi, missäpäin ravintolaa istui ne itseä kiinnostavat vastakkaisen sukupuolen edustajat. Se oli erittäin selkeää ja turvallista. 

Tosiaankin, kun tarkemmin mietin, niin discot alkoivat valloittaa perinteisiä tanssiravintoloita. Pidin siis tuosta tanssiravintolascenestä, totta myös, että tietyt piirit kävivät tietyissä rafloissa. Oli hauskaa joskus mennä raflaan, jossa oli vaikkapa vanhempaa porukka, joskus taas pyöriä kaupparatsujen suosimassa yökerhossa  tai käydä tekun opiskelijoiden suosimassa paikassa yms. Eikä tuosta mitään huonon naisen mainetta saanut, kun seuraavana päivänä istuin töissä kuin tikka kirjoituskoneen äärellä.

 80-luvulla elämä oli yksinkertaisempaa ja yhteisöllisempää. Lähikaupat ja postit  oli lähellä eli parin minuutin matkan päässä. Ite käytiin lapsena kaupassa ostamassa välipalaa, kaupan tädit tunsi meidät ja me tunnettiin heidät. Ite liikuttiin harrastuksiin ja kavereille pyörällä ja bussilla, harvemmin kukaan vei meitä mihinkään autolla. N. 11-vuotiaasta asti sai jäädä esim. kotiin yksin viikonlopuksi kun muu perhe lähti landelle, naapurit ei soittanu lastensuojelun. :) Lehtiä tilattiin paljon, kaikki tilas ainakin yhtä nuortenlehteä, usein Suosikkia. Sieltä saatiin julisteita joilla tapetoitiin seinät. Radion lista-ohjelmista äänitettiin uusimpia hittejä C-kaseteille. :) Kun käytiin vanhempien töissä, työelämä vaikutti suht leppoisalta ja mukavalta, työyhteisö oli kiinteä ja työpaikat pysyviä. Tunnettiin vanhempien työkaverit nimeltä. Opettajille oltiin kohteliaita tai ainakin kunnioittavia eikä huudeltu tai haistateltu.

 Aika viatonta oli meininki nykypäivään verrattuna. Kaikkea ei vielä mitattu rahassa ja kaikki ei vielä toiminu markkinoiden ehdoilla. Harrastuksissa käytiin kiinnostuksesta tai koska se oli kivaa tai koska kaveritkin kävi. Ei stressattu tulevaisuuden takia. Toki kilpailua oli ja paineita tms. mutta elämä ei kuitenkaan ollu kokonaisvaltaista suorittamista. 

karrikoiden seuraa taloutta:

60-luku hyvä

70-luku huono

80-luku hyvä

90-luku huono

2000-luku hyvä

2010-luku huono

2020-luku hyvä???

1971 menin ekalle luokalle, oli huoleton lapsuus 70-luvulla. 1980-luku oli paras aikakausi, töitä oli ja viikonloppuisin diskoiltiin kaverien kanssa, kuunneltiin radiosta Nuorten Sävellahjaa ja nauhoitettiin kasetille musiikkia. Kirjoiteltiin kirjeitä, soitettiin lankapuhelimella eikä ollut nettiä, ei someja, ei kännyköitä ja hyvin pärjättiin. 

70-luku. Pitkät, lämpimät kesät, listaiskelmät, mankka, lukuisat ihastukset, ensirakkaus..

Paras aika on juuri nyt. En tykkää nostalgiasta enkä vanhojen aikojen haihattelusta. t. vuonna 1957 syntynyt

80 luku. Töitä oli kaikille. Muuri murtui. Tulevaisuudenuskon riitti.

Ei tarvinnut mitään ihme suhteita. Elököityvänä näen kun lahjattomat tusinapellet palkataan suhteilla. Ja työelämässä korruptio rehottaa kuin politiikassa. Rahoitusta tulee populisteille idästä.

80-luku oli paŕas aikakausi!

80 luvulla elämä oli vapaampaa kun ei ollut tätä nykyajan some-ilmiötä eikä kännyköitä. Itse kehiteltiin ihan konkreettista tekemistä vapaa-aikana ja töitä oli. Kasari oli huippuaikaa nuorelle aikuiselle.

Vierailija kirjoitti:

2000-luku on muuten paras, mutta valittamisen määrä on lisääntynyt ihan älyttömästi. Nykyään itketään, kuinka kaikki oli ennen muka paremmin valivali.

Höpönlöpön sanon minä! Kaikki on paremmin kuin koskaan ennen ja tulossa on vielä paremmat ajat!

1980-luku oli paras aikausi ja todellakin oli silloin parempi aika. Elämä oli vapaampaa, ei ollut näitä someja ja kännyköitä eikä tarvinnut ollakaan. Kehiteltiin itse vapaa-ajan tekemistä ja töitä oli hyvin. Ketkä ovat oikeasti kokeneet 1980-luvun jo nuorena aikuisena tietävät kyllä sen. 

Kyllä ne jotka ovat eläneet aikuisuuden ennen 90- lukua ovat eläneet sen suomen parhaimman ajan. Useimmilla suomalaisilla asiat hyvin eikä ollut näitä paaa kooolaisista aiheutuneita ongelmia. 90- luvun lama pilasi jo kaiken hyvän rakennetun ja sen jälkeen suunta on ollut vain alaspäin ja jatkuu edelleen. Ihmisiä pelotellaan ja syyllistetään koko ajan ole siinä sitten onnellinen.

80-luku oli paras kaikin puolin. 2020-luku on ollut ylivoimaisesti huonoin vuosikymmen,lähinnä koronan takia.

Vierailija kirjoitti:

70-lukua synkisti energiakriisi. Katuvalot sammutettiin kotikulmiltani ja iltaisin sekä öisin oli pelottavan pimeää. Kaupat joutuivat sammuttamaan näyteikkunoista valot. En muista, mitä muita asioita jouduttiin tekemään. Onneksi tuo hulluus ei kestänyt pitkään.

Muistan tämän 70-luvun lapsuudestani. Meillä maaseudulla ei ollut katuvaloja ja pimeää oli ulkona joka tapauksessa mutta mökkikin pimeni silloin tällöin.

Eipä tuosta ollut hätää, kynttilöitä poltettiin.

Ja juuri pari päivää sitten olin siellä samaisessa lapsuudenhuushollissani.

Ostin taskulamppuja ja muita paristokäyttöisiä käsivalaisimia ja varmistin, että joka huoneessa ja varsinkin iäkkään äidin ulottuvilla on tarpeen tullen taskulamppuja.

Muisteltiin siinä 70-lukua, että eipä tämä uutta ole. Eikä tuleva sähkökatko pelota millään lailla.

Minusta Mitch Murder kuvaa musiikillaan erittäin hyvin 80-lukua :) Teknologiaa, optimismia ja hyvää fiilistä.

Jos voisin, niin palaisin 80-luvulle nyt heti. Ihmiset oli paljon onnellisempia ja iloisempia, luottamusta oli paljon, kaikki yhteiskunnassa toimi, pienemmälläkin palkalla pystyi maksamaan elämisensä, kaikilla oli töitä ja palveluja löytyi melkein joka kylältä. Ihmiset uskoivat tulevaan ja elämä oli vaan yksinkertaisesti hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jotka ovat eläneet aikuisuuden ennen 90- lukua ovat eläneet sen suomen parhaimman ajan. Useimmilla suomalaisilla asiat hyvin eikä ollut näitä paaa kooolaisista aiheutuneita ongelmia. 90- luvun lama pilasi jo kaiken hyvän rakennetun ja sen jälkeen suunta on ollut vain alaspäin ja jatkuu edelleen. Ihmisiä pelotellaan ja syyllistetään koko ajan ole siinä sitten onnellinen.

Aikuisuuden vai aikuisuutta?

Ne jotka elivät aikuisuutta ennen 90-lukua,  täysi-ikäistyivät viimeistään 80-luvun loppupuolella.

Kun taas ne jotka elivät  aikuisuuden ennen 90-lukua, kuolivat ennen 90-lukua...