Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen ja noteerattamomuus.
03.09.2017 |
Suurin osa ihmisistä kuuntelee, kun toinen puhuu (tai on ainakin hiljaa). Tunnen kuitenkin pari tyyppiä, jotka saattavat alkaa puhua päälle ihan eri asiaa tai kysymyksen jälkeen ovat hiljaa. Nämä ovat ihan koulututtettuja ihmisiä, eli ei johdu tyhmyydestä. Mistä moinen käytös johtuu?
Kommentit (90)
Muistakaa sitten jos menette vaikka johonkin muuhun Euroopan maahan tai englantia puhuvaan maahan, että päällepuhumattomuutta pidetään epäkohteliaana. Jos vaan tuppisuuna odotatte, että toinen joutuu olemaan hiljaa ajatuksensa sanottuaan, sitä pidetään jurottamisena ja jäätte kyllä sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan kun olin Englannissa töissä, yksi työkaveri kysyi minulta joskus miksi olen niin vihamielinen. Se johtui siitä, että hän kuulemma ahdistui keskustellani kanssani, koska en sanonut mitään. Hän koki, että hänen oli pakko aina vaan jatkaa ja jatkaa juttua, koska minä en alkanut puhua päälle. Aika monessa paikassa kartetaan awkward silence-hetkiä, jotka ovat Suomessa hyvin tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan kun olin Englannissa töissä, yksi työkaveri kysyi minulta joskus miksi olen niin vihamielinen. Se johtui siitä, että hän kuulemma ahdistui keskustellani kanssani, koska en sanonut mitään. Hän koki, että hänen oli pakko aina vaan jatkaa ja jatkaa juttua, koska minä en alkanut puhua päälle. Aika monessa paikassa kartetaan awkward silence-hetkiä, jotka ovat Suomessa hyvin tavallisia.
Yhden kaverin kanssa keskustelu oli aina tällaista. Hän on puhelias suomalainen, ja tunnistin kyllä hänen puhetulvassaan kohtia jolloin minun olisi kuulunut sanoa jotain, mutta nuo mikrotauot olivat varmaan puolen sekunnin mittaisia enkä koskaan ehtinyt sanoa mitään ja selkeästi hän koki että on otettava aina uusi aihe ja jatkettava juttua kunnes sanoisin jotain... ja koska minulla on tapana keskittyä kuuntelemaan eikä miettimään omia sanomisiani, keskustelu oli aivan mahdotonta. No, jossain vaiheessa opimme viestimään paremmin, ehkä opin näyttämään että nyt sanon jotain, älä jatka juttua ja ehkä hän oppi kestämään aavistuksen mittaisen hiljaisen hetken :D
Neuvoja ketjun aloittajalle:
Seuraavan kerran kun päällepuhuja puhuu jotain asiaa...puhu hänen päälleen ihan mitä tahansa random-juttu. Mikä on hänen reaktionsa?
ja/tai
Kun hän kysyy jotain, ole hiljaa ja katso seiniä. Mikä on hänen reaktionsa?
Tiedän vastauksen jo edeltä: Hän suuttuu, mutta sinä et saa päinvastaisessa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan kun olin Englannissa töissä, yksi työkaveri kysyi minulta joskus miksi olen niin vihamielinen. Se johtui siitä, että hän kuulemma ahdistui keskustellani kanssani, koska en sanonut mitään. Hän koki, että hänen oli pakko aina vaan jatkaa ja jatkaa juttua, koska minä en alkanut puhua päälle. Aika monessa paikassa kartetaan awkward silence-hetkiä, jotka ovat Suomessa hyvin tavallisia.
Jatkuva pälätys tuo onnen ja ei ole "awkward silence", jep, jep...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen krooninen päällepuhuja ja muiden keskeyttäjä. Tämä tapahtuu ihan refleksinä. Tavasta en ole kyennyt vierottumaan, mutta olen opetellut päälle puhumisen/keskeyttämisen jälkeen erikseen huomioimaan jyräämäni ihmisen. Tyylin "mähän en tainnut antaa sun puhua loppuun, nyt lupaan olla hiljaa ja kuunnella" tai "anteeksi, taisin keskeyttää, jatkaisitko" jne.
Kyllä impi-waaralle! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan kun olin Englannissa töissä, yksi työkaveri kysyi minulta joskus miksi olen niin vihamielinen. Se johtui siitä, että hän kuulemma ahdistui keskustellani kanssani, koska en sanonut mitään. Hän koki, että hänen oli pakko aina vaan jatkaa ja jatkaa juttua, koska minä en alkanut puhua päälle. Aika monessa paikassa kartetaan awkward silence-hetkiä, jotka ovat Suomessa hyvin tavallisia.
Jatkuva pälätys tuo onnen ja ei ole "awkward silence", jep, jep...
Jatkuva pälätys on siinä mielessä kohteliasta, että siinä otetaan koko ajan toista huomioon. Päällepuhuminen (sikäli kun pysytään suht aiheessa) osoittaa, että toinen kuuntelee ja haluaa kantaa kortensa keskusteluun.
Toinen tähän asiaan liittyvä ominaisuus on monen suomalaisen tolkuton tosikkous. Puhutaan hyvin vähän, ja vain asiaa. Oma inhokkiviestijäni on juuri sellainen tyyppi, joka avaa suunsa ainoastaan kun on omasta mielestään keksinyt elämän tarkoituksen, ja muiden pitäisi tajuta, että tämän erityisen lumihiutaleen erityinen ajatus on niin tärkeä, että muiden täytyy vaan suu auki kuunnella monologi loppuun. Ja kyseinen ihminen olisi valmis kuolemaan jokaisen ajatuksensa puolesta! Nämä tyypit eivät lainkaan käsitä, että muut puhuvat lämpimikseen, heittelevät puolivalmiita ajatuksia yhteisesti kehiteltäviksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Osaat käyttää googlea.
Kyllä pitää olla joku neurologinen häiriö, jos pitää tuota varten käyttää googlea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Osaat käyttää googlea.
Eikö tuon pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle, jonka äidinkieli on suomi?
Todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Ei valitettavasti löydy tämmöistä taivutusta Suomen kieliopista noteerata verbille.
Älä viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Ei valitettavasti löydy tämmöistä taivutusta Suomen kieliopista noteerata verbille.
Ei valitettavasti löydy sellaista sanaa kuin "noteerata verbi".
Niin söpösti kun tuo noteeraamattomuus on ilmeisesti vielä verbi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noteerattamomuus?
1. no-tee-rat-ta -mo-muus?
vai
2. no-tee-raa-mat-to-muus?
kumman av-raati äänestää jatkoon?
1= yläpeukku
2=alapeukku
Päällepuhumiseen on monia syitä. Jos se on tahallista ja tietoista, niin se on yksi vallankäyttötapa ja alistamista. Se on tehokas keino syödä toisen itsetuntoa ja osoittaa selkeästi, ettei arvosta toista eikä hänen sanottavaansa. Jos taas kyse on tahattomasta päällepuhumisesta, niin syy voi olla päällepuhujan johdotuksessa, päällepuhuttavan itseilmaisussa tai molemmissa.
Itse olen sen verran varautunut ja "hidas" reagoimaan, että tulen helposti päällepuhutuksi. Olen oppinut elämään tämän kanssa, kun tapani ilmaista itseäni on kuitenkin oma tietoinen valintani. Ja se nyt ei sinänsä mua edes haittaa, koska koen hyödyllisemmäksi vastaanottaa tietoa kuin antaa sitä.
Ainoat poikkeukset ovat mieheni ja anoppini, ne kaksi kun saavat alkoholia niin mulla alkaa kiristämään hermoa. Miehestäni tulee niin sosiaalinen, että hän alkaa tahtomattaan puhua päälle. Anopissa taas herää ilkeä pikkupiru ja hän sitten yllyttää miestäni. Eli rupeavat jyräämään mua keskusteluissa, jolloin päivälliset muuttuvat vituttaviksi. Tämä tapahtuu poikkeuksetta kolmannen viinilasillisen jälkeen, anoppi luultavasti tarvitsee vähemmän, mutta hän ei kehtaa tehdä sitä yksinään ja mieheni palauttaa kyllä äitinsä ruotuun, jos huomaa ilkeilyä. Eniten mulla kai ärsyttää tässä se, että kyseessä on läheiset ihmiset ja se anopin suunnalta tuleva selkeä paikan osoittaminen, jota vastaan en oikein voi puolustautua mitenkään. Jos olen kuin en huomaisi, olen vain itse turhautunut ja anoppi saa tehtyä sen mitä haluaa. Jos alan passiiviseksi, niin se huomataan ja siitä naljaillaan "no mikä sillä nyt on..". Olen joskus koittanut huomauttaa, että anteeksi, mulla oli juttu kesken, mutta siitä poikkeuksetta syntyy draamaa ja anoppi saa tuhahtelun aihetta, vaikka kuinka koittaisi nätisti sanoa. Kerran vittuuntuneena kiusallani kokeilin sitä, että jatkoin tyynesti juttuani seuraavassa tauossa. Muutaman kerran ja oudon lauseen jatkamisen jälkeen rupesivat ihmettelemään, että mikä mua vaivaa kun olen niin kummallinen ja kun kerroin, että kerron vain heidän keskeyttämät jutut loppuun, niin siitä seurasi mehevä riita 😁 Elikkä tuolla ensimmäisellä vaihtoehdolla mennään, leikin etten huomaa asiaa ollenkaan ja yritän pitää hyvää tuulta yllä yhteiset ruokailut. Ja tää ei ole mikään uusi asia, vuosien mittaan on oppinu suhtautuun tähän jo melkein huumorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisissa taidoissani on puutteita, joten innostuessani puhun päälle. Ajatusten harhaillessa uusille raiteille keskeytän ikävästi. Yritän korjata tapojani, mutta se ei vain onnistu, jollen ole aivan hiljaa. Näistä piirteistä on hyötyä sopivassa seurassa ja tilanteessa, etenkin töissä. Jotkut jopa pitävät hyvänä kuuntelijana siitä huolimatta, että keskeytän omilla mielipiteilläni ja vaihdan näkökulmaa. Toisinaan tulee vastaan aloittajan kaltaisia ihmisiä, jotka loukkaantuvat ja pitävät moukkana. En ole karski alfa, vaan sosiaalinen avuttomuuteni tuntuu minustakin pahalta ja alan vältellä näitä henkilöitä, mikä tietenkin tulkitaan ylimielisyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noteerattamomuus?
1. no-tee-rat-ta -mo-muus?
vai
2. no-tee-raa-mat-to-muus?
kumman av-raati äänestää jatkoon?
1= yläpeukku
2=alapeukku
Siis mikä täällä on älykkyysosamäärä?
Noteeraamattomuudellansakaan hän ei pystynyt pitämään näppejään erossa kieliopista.
Aika moni puhuu innostuessaan toisten päälle. Meidän hoitajien kahvitunnilla tätä käy todella usein, olen ajatellut, että liittyy siihen, että kuuntelemme potilaita herkeämättä, ja sitten oletuksena on, että työkaverit kuuntelisivat vuorostaan itseä. Joten, jos odottaisin, että keskusteluun tulee tauko, niin en saisi puheenvuoroa juuri ollenkaan.
Mulla on opiskelukaveriporukassa tällainen tyyppi. Kaikki muut kuuntelevat kohteliaasti, kun joku kertoo asiaansa, mutta tämä yksi keskeyttelee todella usein ja jättää muiden juttuja huomiotta. Muutamankin kerran on käynyt niin, että selitän tuossa porukassa jotain asiaa; tämä yksi "kaveri" katselee koko ajan muualle ja alkaa sitten ihan yhtäkkiä huutaa omaa juttuaan päälle. Eikä minulla ole siis tuolloin ollut edes mitään taukoa puheessa, vaan ihan lause jäänyt kesken.
Todella epäkohteliasta ja ärsyttävää. En tajua mitä tuollaisten päässä liikkuu - siis huomaavatko tuota tapaa lainkaan itse, vaan tekevätkö ihan tarkoituksella? Itse en jaksaisi tuota ihmistä, mutta kun hän on osa porukkaa niin minkäs teen.
Kaverini veli ei kykene olemaan sekuntiakaan hiljaa. Jos ollaan porukassa, kukaan muu ei saa puhua elleivät sanat ole osoitettu nimenomaisesti hänelle. Jos muut vaihtavat keskenään vaikka parikin sanaa, tämä kaverin veli alkaa pakonomaisesti puhua päälle täysin omiaan. Piirre tulee erityisesti esiin humalassa, ja jos hän on niin humalassa ettei saa enää kunnolla sanaa suustaan, hän silti keskeyttää toisten jutut jollain käsittämättömällä mölinällä :D Raivostuttava henkilö, mutta olen tulkinnut käytöksen juontuvan jonkinlaisesta yksinjäämisen pelosta ja hirveästä tarpeesta olla hyväksytty ja saada vahvistusta että kuuluu porukkaan.
Only in Finland.