Päälle puhuminen ja noteerattamomuus.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on varmaan ajatuksen nopeudessa. Päällepuhujalle ei ole ongelma verbalisoida ajatuksiaan hyvin nopeasti, ja hän saattaa olettaa muiden ihmisten olevan samanlaisia. Kun kaksi tai useampi tällaista ihmistä keskustelee, keskustelu poukkeilee, katkeilee, palaa lähtöpisteeseen tai johonkin muuhun aiempaan pointtiin jne. jne. eikä tämä vaivaa ketään. Jos kuitenkin porukassa on joku, jolla kestää pitkään muodostaa oma ajatuksensa sanottavaan muotoon, hän luonnollisesti turhautuu kun ei koskaan ehdi muiden keskusteluun mukaan. Tämä on ikuisuusongelma, eikä tule varmasti ikinä poistumaan, mutta nopeammat voivat ottaa hitaammat huomioon antamalla tietoisesti heille enemmän aikaa ilmaista itseään. Kärsivällisyyttä tarvitaan, ja jossain toisessa tilanteessa hidas keskustelija voi olla se nopeampi vaikkapa jonkun teknisen ongelmakohdan ratkaisussa.

Ei ole kyse tästä. Minäkin olen nopeaälyinen. Sen lisäksi kunnioitan muita ihmisiä, osaan käytöstavat enkä puhu päälle.

Tätä juuri tarkoitan, kun asiaa alkaa ruotia jää vain yksi vaihtoehto, narsismi. On narsistista olettaa, että muut ovat ajatukseltaan hitaampia, autanpa meitä kaikkia pääsemään keskustelussa eteenpäin.

Päällepuhujat eivät arvosta muita ihmisiä.

Ajauduin joskus harrastuksen kautta kaveripiiriin, jossa keskustelu oli kaoottista päälle puhumista ja huutamista. Puheenvuoron näytti saavan vain keskeyttämällä toisen karusti. Kun vuoron sitten sai, saattoi muutaman sanan jälkeen toinen vain alkaa puhua kovempaa päälle. Sitten kuitenkin ihmeteltiin, kun olin niin hiljainen enkä osallistunut keskusteluun. En ymmärrä, miten noissa kaveritapaamisissa viihtyi kukaan.

Asian vierestä vähän mutta mua ärsyttää se jos kaverini soittaa minulle ja juttelemme niitä näitä niin toinen rupee HAUKOTTELEMAAN langan toisessa päässä useemman kerran. Ja tää tapahtuu joka ikinen kerta tän soittelijan kohdalla. Kertoo juttua> välillä haukottelee> sit taas juttu jatkuu. Perkules että ärsyttää.

Jos päällepuhujalle sanoo nätisti päällepuhumisesta hän loukkaantuu syvästi ja tekee numeron. Tilanne kääntyy niin, että huomauttaja on hirveän vaikea ja kamala ihminen. Narsistista manipulointia tuo on, narsku voittaa aina ja on se "uhri". Helpoimmalla pääsee kun siirtyy mahdollisimman kauas henkilön seurasta eikä ala käsitellä aihetta. Eikä hakeudu vasiten seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä vähän mutta mua ärsyttää se jos kaverini soittaa minulle ja juttelemme niitä näitä niin toinen rupee HAUKOTTELEMAAN langan toisessa päässä useemman kerran. Ja tää tapahtuu joka ikinen kerta tän soittelijan kohdalla. Kertoo juttua> välillä haukottelee> sit taas juttu jatkuu. Perkules että ärsyttää.

Ot, vielä enemmän ärsyttää kun se vastapuoli imee tupakkaa posket lommolla. Todella ällöttävän kuuloista puhelimessa. 🤮

Vierailija kirjoitti:

Asian vierestä vähän mutta mua ärsyttää se jos kaverini soittaa minulle ja juttelemme niitä näitä niin toinen rupee HAUKOTTELEMAAN langan toisessa päässä useemman kerran. Ja tää tapahtuu joka ikinen kerta tän soittelijan kohdalla. Kertoo juttua> välillä haukottelee> sit taas juttu jatkuu. Perkules että ärsyttää.

Mulle käy noin usein, koska krooninen väsymys. Mutta pyydän aina toiselta anteeksi ja selitän ettei johdu mitenkään hänestä tai aiheesta. Tutut onneksi tietääkin että olen vaan tämmöinen. Ja jaksan siis jutella pitkäänkin, en pelkästään haukottele :D

Mun ex oli sellainen, että hän jatkuvasti keskeytti puheeni, vaikka välillä hänelle huomautin. Hän oli niin ajatustensa lumoissa, että ne piti saada sanottua välittömästi.

Väänsin myös rautalangasta, että mulla ajatus kääntyy puheeksi paljon hitaammin sairauden takia. Me tavallaan oltiin eri tahtisia. Muutenkin olen meistä se hiljaisempi.

Toinen ärsyttävä seikka oli se, ettei hän aina reagoinut puheeseeni, vaikka olisi ollut tärkeääkin juttua. Siitäkin pari kertaa huomautin, hän otti sen vaatimisena. Käsittääkseni kommunikaatio on kahdenvälistä, jolloin toinen reagoi toisen juttuihin. Jos toinen ei edes elein reagoi, miten voi tietää, mitä hän ajattelee?

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on päällepuhuja. Hyvin sosiaalinen, tehnyt paljon myyntityötä ja isänsä samanlainen suulas mokoma. Pieni röyhkeys kuuluu häneen, mutta olen ruvennut huomauttaa kun hän puhuu päälleni. Ei itse sitä ees aina tajua. Lisäksi olen myös ruvennut keskeyttämään häntä jos koen että keskustelu jonka aloitan menee sivuraiteille. Se on hänelle fine, sanonut suoraan että aion sitä itsekin tehdä että saa sanotuksikin jotain.

Mun ex teki myös tätä, alkoi vain puhua päälle ihan eri asiaa. Erotessa kuvaili minua sulkeutuneeksi ihmiseksi, kun ei ollut kuulemma suhteen aikana oppinut minusta mitään. No ei varmaan, kun puhui päälle heti kun koetin aloittaa puhumaan!

Jotkut valikoivat mikä on kuuntelemisen arvoista ja mikä ei. Kuten joku täällä sanoikin, niin jos suuntaat sanasi suoraan tälle päällepuhujalle tai puhut hänestä, niin kyllä hän silloin kuuntelee. Kiinnostuneita vain itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli sellainen, että hän jatkuvasti keskeytti puheeni, vaikka välillä hänelle huomautin. Hän oli niin ajatustensa lumoissa, että ne piti saada sanottua välittömästi.

Väänsin myös rautalangasta, että mulla ajatus kääntyy puheeksi paljon hitaammin sairauden takia. Me tavallaan oltiin eri tahtisia. Muutenkin olen meistä se hiljaisempi.

Toinen ärsyttävä seikka oli se, ettei hän aina reagoinut puheeseeni, vaikka olisi ollut tärkeääkin juttua. Siitäkin pari kertaa huomautin, hän otti sen vaatimisena. Käsittääkseni kommunikaatio on kahdenvälistä, jolloin toinen reagoi toisen juttuihin. Jos toinen ei edes elein reagoi, miten voi tietää, mitä hän ajattelee?

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Äitini tekee tätä! Sanon/kysyn jotakin, hän ei sanallakaan tai eleelläkään reagoi. Toistan sanottavani kohta ja hän tokaisee, että kyllä hän kuuli jo ensimmäisellä kerralla! Tai sitten odotan kärsivällisesti vastausta, kunnes lopulta kysyn että mitä hän on asiasta mieltä. Silloin hän tokaisee, ettei kuullut ensimmäisellä kerralla. Voisi siihen toisen puheeseen jotenkin edes reagoida. Katse, eleet, sanat.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli sellainen, että hän jatkuvasti keskeytti puheeni, vaikka välillä hänelle huomautin. Hän oli niin ajatustensa lumoissa, että ne piti saada sanottua välittömästi.

Väänsin myös rautalangasta, että mulla ajatus kääntyy puheeksi paljon hitaammin sairauden takia. Me tavallaan oltiin eri tahtisia. Muutenkin olen meistä se hiljaisempi.

Toinen ärsyttävä seikka oli se, ettei hän aina reagoinut puheeseeni, vaikka olisi ollut tärkeääkin juttua. Siitäkin pari kertaa huomautin, hän otti sen vaatimisena. Käsittääkseni kommunikaatio on kahdenvälistä, jolloin toinen reagoi toisen juttuihin. Jos toinen ei edes elein reagoi, miten voi tietää, mitä hän ajattelee?

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Minua ärsyttävää vaatiminen, olen törmännyt tuohon läheisen kanssa. Mutta ymmärrän sen kyllä. Saatan olla välillä hiljaa, koska mietin.

Ajattelen vuorovaikutuksen siten, että välissämme on "allas", johon pudottelemme ajatuksia kasvamaan. Toinen taas siten, että kyse on tennisottelusta, joka on jatkuvasti vastavuoroista. Eli luonne ja vuorovaikutuksen eroja. Minä olen yksin viihtyvä introvertti, läheinen todella sosiaalinen ekstrovertti. Olemme siis äärilaidoilta, mitä tulee luonteeseen ja kommunikaatiotyyliin.