Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen ja noteerattamomuus.
03.09.2017 |
Suurin osa ihmisistä kuuntelee, kun toinen puhuu (tai on ainakin hiljaa). Tunnen kuitenkin pari tyyppiä, jotka saattavat alkaa puhua päälle ihan eri asiaa tai kysymyksen jälkeen ovat hiljaa. Nämä ovat ihan koulututtettuja ihmisiä, eli ei johdu tyhmyydestä. Mistä moinen käytös johtuu?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että vain yksi on noteerannut tuon noteerattamomuuden?
Hah hah.
Et sitten osannut itsekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Millaisessa Suomessa elämme, kun tuollainen virhe on mahdollinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että vain yksi on noteerannut tuon noteerattamomuuden?
Hah hah.
Et sitten osannut itsekkään.
Et voi olla tuollainen. Siis ap nimen omaan kirjoitti noteerattamomuus. Joskus todella ihmettelen ihmisiä.
Uskomatonta, että ap:n sanan uudelleenkirjoittaminen sai ihmiset väittämään, ettei kommentoija osaa taivuttaa sanaa noteeraamattomuus. Missä maailmassa elämme, jos oikea muoto pitää antaa täällä ihmisille!
Käsittämätöntä, että ihmiset vain vastailivat täällä ap:n kysymykseen, vaikka aloitus oli kirjoitettu päin mäntyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että vain yksi on noteerannut tuon noteerattamomuuden?
Se on noteerattamattomuuden hupsu:)
Paraski neuvoja:)
Kolmas tohelo.
Vierailija kirjoitti:
Päällepuhujia pidetään ihan maailmanlaajuisesti ainoastaan moukkina.
Epämiellyttävä ihmistyyppi, josta ei pidetä, lähinnä katsotaan kieroon ja inhotaan.
Eikä pidetä. On kulttuureja, joissa puhuja puhuu, kunnes joku toinen ottaa puheenvuoron päälle puhumalla. Itse olen huomannut olevani huono kommunikoija, koska toisinaan puhun päälle innoissani, esim. sanomalla "joo!" tai "niinpä!" , josta puhekumppani loukkaantuu niin, että hiljenee kokonaan (huom! kaikki eivät tästä loukkaannu, vaan innostuvat lisää!) ja toisinaan olen liian hidas, että ehtisin ottaa suunvuoroa, kuten tilanteissa, joissa monta ihmistä keskustelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Osaat käyttää googlea.
Kyse on siitä, että päällepuhuja voi olla erilaisesta kulttuurista lähtöisin. Yleismaailmallisesti päällepuhuminen on normi. Oikeastaan en ole missään muualla kuin Suomessa törmännyt siihen, että jotkut ihmiset olettavat saavansa monologinsa loppuun ilman että kukaan jatkaa puhetta heidän juttunsa päälle. Itselleni ei ole vieläkään n. 30 vuoden harjoituksen jälkeen valjennut, mikä on sopiva hiljaisuuden pituus kun suomalainen on hetkeksi pysäyttänyt puheensa. Eli miten pitkään hiljaisuuden pitää kestää ennen kuin toinen keskustelija uskaltaa sanoa sanottavansa loukkaamatta toista hirveällä päällepuhumisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että vain yksi on noteerannut tuon noteerattamomuuden?
Se on noteerattamattomuuden hupsu:)
Paraski neuvoja:)
Kuinka pihalla voi olla:):):)
Ja vielä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Osaat käyttää googlea.
Eikö tuon pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle, jonka äidinkieli on suomi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi noteerata mummottomuus?
En tahdo loukata ketään, mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että yleensä ihmiset jotka harrastavat tuota ovat ADHD-tyyppisiä vilkkaita ja impulsiivisia ihmisiä. Ilmeisesti eivät voi sitä hallita. Mulla on työkaverina tällainen henkilö. Hän on todella kiihkeä, suuttuu helposti, menee asiasta toiseen, keskeyttää vähän väliä sanoakseen jonkun lauseen joka pulpahtaa hänelle mieleen, ei odottele että vastaanko vai, kunhan saa sanoa sen ääneen. Ei yleensäkään kuuntele, vaan selittää omia juttuja. On kuitenkin toisaalta hyväntahtoinen ihminen mutta melko omaehtoinen ja haastava (ajoittain rasittava) työkaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran toki voisi mennä peilin eteen ja kysyä itseltään, että esittääkö asiansa pitkäpiimäisesti.
Minä en puhu päälle, mutta tuskastuttaa arvata koko asia kohtaan D ennen kuin puhuja on päässyt loppuun kohdassa A. Joskus sana sanalta. Tekisi mieli hoputtaa, mutta ei vaan voi, koska kasvatettu niin, ettei saa.
Esitä asia lyhyesti ja napakasti ja niin, ettei lopullisesta tarkoituksesta jää minkäänlaista epäselvyyttä.
Päällepuhujia olen tavannut paljonkin.
Siihen vaivaan auttaa aina se, että kuuntelee loppuun ja nyökkäilee ja kakat nakkaa.
Hoitaa asialliset asiat sitten niitten kanssa, joitten kanssa kommunikointi pelaa.
Minä olen johtavassa asemassa, enkä todellakaan siedä alihankkijan muka tärkeää löpinää varsinkaan, jos alihankkija alkaa neuvomaan minua.
On niitä muitakin, joille homma kelpaa.
Siinä se alihankkija puhui itseltään työt pois.
Mun äite ja sen veli on molemmat puhuu toistensa päälle eivätkä kuuntele toistaan.
Vierailija kirjoitti:
Harjoitellaanpa yhdessä: noteeraamattomuus.
Ei valitettavasti löydy tämmöistä taivutusta Suomen kieliopista noteerata verbille.
Ongelma on varmaan ajatuksen nopeudessa. Päällepuhujalle ei ole ongelma verbalisoida ajatuksiaan hyvin nopeasti, ja hän saattaa olettaa muiden ihmisten olevan samanlaisia. Kun kaksi tai useampi tällaista ihmistä keskustelee, keskustelu poukkeilee, katkeilee, palaa lähtöpisteeseen tai johonkin muuhun aiempaan pointtiin jne. jne. eikä tämä vaivaa ketään. Jos kuitenkin porukassa on joku, jolla kestää pitkään muodostaa oma ajatuksensa sanottavaan muotoon, hän luonnollisesti turhautuu kun ei koskaan ehdi muiden keskusteluun mukaan. Tämä on ikuisuusongelma, eikä tule varmasti ikinä poistumaan, mutta nopeammat voivat ottaa hitaammat huomioon antamalla tietoisesti heille enemmän aikaa ilmaista itseään. Kärsivällisyyttä tarvitaan, ja jossain toisessa tilanteessa hidas keskustelija voi olla se nopeampi vaikkapa jonkun teknisen ongelmakohdan ratkaisussa.
Töissä kahvitauolla jotkut kertovat hyvin yksityiskohtaisesti tarinoitaan. Usein jotkut keskeyttävät kertojan tai aloittavat oman tarinan kohdasta, josta tulee mieleen joku omakohtainen kokemus kyseisestä asiasta. Tuntuu välillä aika kuormittavalta kuunnella moista. Itse olen yleensä hiljaa, vastaan toki kysyttäessä tai sanon joskus lyhyen kommentin. En halua tarinoida omia asioita töissä. Toisen puheen keskeyttäminen on mielestäni huonoa käytöstä.
Mä puhun päälle kun innostun..sitten kyllä huomaan sen itse ja yritän pysytellä hiljaa ja kuunnella toisen asian loppuun,vaatinut pitkää harjoitusta tuo että en hoilota päälle heti kun joku aloittaa puhumaan jostain minua kiinnostavasta jutusta😬
Kun törmään sinun kaltaiseesi tärkeilijään, lopetan kuuntelemisen ihan vain sinun kiusaksesi. Eivät ihmisten puheet ole niin tärkeitä, että joku random akka voi vaatia minulta keskittynyttä kuuntelua.