Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Yksi asia on aika varma. Tällä keskustelupalstalla et saa muuta aikaiseksi kuin pahoitat mielesi ja suoraan sanottuna toistat traumaasi vänkäämällä ihmisten kanssa, joilla on joku ihan oma ongelma ja sitten sitä koetetaan korjata tai peittää tällä keskustelulla. Jos tämä alkuperäinen juttu on totta, hakeudu puhumaan siitä ammatti-ihmisen kanssa. Sillä lailla saat ehkä itsesi kuntoon. Sinne äitiin päin voi olla aika turha voimia haaskata. Omat rajat kannattaa opetella pitämään ja katkaista napanuora. Siihen saa apua sieltä ammattilaiselta. (Niille joiden oma rajojen pito ja napanuoran katkaisu on onnistunut aikoinaan hienosti, voin kertoa, että nämä asiat ovat vaikeita, jos siihen ei ole saanut tukea lapsena. Vähän samanlainen juttu kuin että, jos lapselle ei kukaan puhu hänen ollessaan pieni, hän ei opi puhumaan eikä se tuosta vaan onnistu isompanakaan.) 

Ihmiset joiden kanssa keskustelusta olisi sinulle jotain hyötyä, eivät todennäköisesti kykene lukemaan tätä vauva-palstaa ollenkaan. Itselläkin jää palstan lukeminen taas tälläkin kertaa muutamaan viestiin, kun ei vaan  pysty ihmisten ilkeyttä kohtaamaan enempää. 

Ymmärrän, ettei tästä ole sellaista rakentavaa hyötyä mutta mua kiinnostaa tietää mistä kaikesta ihmiset miettiikään syyllistää minua. Onko se totta? Oonko syyllinen niihin syytöksiin vai en. Rakentaminen ja hyvä tuntuu melkein epäansaitulta, koska olen saanu koko elämäni kuulla nujerrusta.

ap

Aloittaja hakee ilkeitä sanoja, koska siten hän saa lisää syytä olla katkera ja väärinkohdeltu. Ei hän taidakaan haluta voida paremmin, hän haluaa rypeä vihassaan. Hän ei reagoi täällä annettuihin asiallisiin vastauksiin, vaan haluaa kiistellä.

Hakee ilkeitä sanoja, jaa, ehkä on hyvä nähdä, miten kilttejä, enkeleitä, huomaavaisia jne muut ihmiset ovatkaan. Ennen kuin menen tuomitsemaan pelkästään itseni, kuten äidistä kuului, koska KAIKKI muut ovat pyhää hyvyyttä. Vain mä olen pahantahtoinen. Kuulemma.

ap

Niin että nyt tässä etsin sitä äitini olettamaa kaikkien muiden pyhyyttä, että voin vakuuttua siitä. Tai: havaita äitini valehdelleen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin että nyt tässä etsin sitä äitini olettamaa kaikkien muiden pyhyyttä, että voin vakuuttua siitä. Tai: havaita äitini valehdelleen.

ap

Jos äitisi on väittänyt muiden ihmisten olevan pyhimyksiä, hän on lasketellut palturia ja tiedät sen ihan hyvin ilman mitään palstailua. Jos haet täältä oikeutusta katkeruudellesi ja ymmärrystä, tuskin löydät.

Ja mietin vain, miksi äitini on halunnut valehdella minulle, että kaikki muut ovat hyviä, ja mä olen paha. Minkähänlaista älykästä kasvatusta tämä on mahtanut olla, että äiti on ihan noin valinnut toimia? Eikä ole miettinyt myöskään, millaiset haavat se lapselleen aiheuttaa. Tai kunntuntuu sille, että sitä hän on nimenomaan hakenut, vaikkei sitten edes tiedostaisi, että on. Toki haluan eroon tällaisesta uskomuksesta itseäni kohtaan, se on tosi kuormittava.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että nyt tässä etsin sitä äitini olettamaa kaikkien muiden pyhyyttä, että voin vakuuttua siitä. Tai: havaita äitini valehdelleen.

ap

Jos äitisi on väittänyt muiden ihmisten olevan pyhimyksiä, hän on lasketellut palturia ja tiedät sen ihan hyvin ilman mitään palstailua. Jos haet täältä oikeutusta katkeruudellesi ja ymmärrystä, tuskin löydät.

Miksi uskot minun tietävän sen?

ap

Kenenkään ei ole pakko lukea tätä ketjua, jos ei halua.

Kyllä äidin kaikki kasvatus ja toiminta tähtäsi sen opettamiseen, että kaikki joihin mun tulisi ikinä luottaa ovat minua parempia ja niitä hyviä ihmisiä, ja mä olen paha ja luotan vain pahoihin ihmisiin, jos sanoin, että isäni ja isän äiti kohtelevat minua hyvin, niin he ovat sitten pahoja ja kelvottomia ihmisiä. Itä enemmän joku inhosi ja kritisoi minua sen paremmin mun oli kuulemma luotettava sellaiseen ihmiseen.

ap

Vaikka äidilleni antaisin anteeksi kaiken pahan, muille ihmisille en tule ikinä antamaan anteeksi vähättelyä ja minun syyttämistäni. Aloittajan tuomitsen siitä, että teki lapsia. Toistaa siis äitinsä virheitä. Itse en tule ikinä lapsia tekemään, olen nähnyt miten väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka mukamas parhaansa äitinikin yritti. Äitini vihaa myös kanssani teitä ihmisiä, olette hänen mielestään typeriä. Ei kukaan ole kuulema niin älykäs kuin me, tai ainakaan sitä ei myönnetä. Vaikka ihmiset ei koskaan tulisi olemaan minun puolellani, minun äitini on. Vaikka läheiseen ihmissuhteeseen tietenkin kuuluu henkinen ja joskus fyysinenkin väkivalta. Minulla on puolellani muitakin tämänkaltaisia ihmisiä, aviomieheni. Luulisin, että hän tekisi mitä vain puolestani vaikka toki haukkuukin minua päivittäin. Enemmän hän kuitenkin haukkuu teitä muita. En kyllä voi kovin hyvin näissä ihmissuhteissa, sen voin myöntää. 

Eikä mun edellinen terapeutti tajunnut edes tätä sairasta kuviota mun äidistä, että se kielsi mua luottamasta minulle hyviin ihmisiin ja opetti, että aina kun mua satutetaan, se on vain mun parhaaksi. Saatana siinä sai kela maksaa itsensä kipeäksi paskasta, samoin isoäitini, joka maksoi loput 6v:n terapiasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka äidilleni antaisin anteeksi kaiken pahan, muille ihmisille en tule ikinä antamaan anteeksi vähättelyä ja minun syyttämistäni. Aloittajan tuomitsen siitä, että teki lapsia. Toistaa siis äitinsä virheitä. Itse en tule ikinä lapsia tekemään, olen nähnyt miten väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka mukamas parhaansa äitinikin yritti. Äitini vihaa myös kanssani teitä ihmisiä, olette hänen mielestään typeriä. Ei kukaan ole kuulema niin älykäs kuin me, tai ainakaan sitä ei myönnetä. Vaikka ihmiset ei koskaan tulisi olemaan minun puolellani, minun äitini on. Vaikka läheiseen ihmissuhteeseen tietenkin kuuluu henkinen ja joskus fyysinenkin väkivalta. Minulla on puolellani muitakin tämänkaltaisia ihmisiä, aviomieheni. Luulisin, että hän tekisi mitä vain puolestani vaikka toki haukkuukin minua päivittäin. Enemmän hän kuitenkin haukkuu teitä muita. En kyllä voi kovin hyvin näissä ihmissuhteissa, sen voin myöntää. 

Minä ymmärrän tämän.

Mitä tulee lapsiini, niin he ovat rakkaita miehelleni ja toki minullekin, niin, että koitan tehdä parhaani tässä tavallaan eskaloituneessa tilanteessa. Uskon, että paranene ja annan lapsille vielä äitiyttä, jossa on enemmän äitiä, kuin itse ikinä sain. Ainakin mieheni mukaan, vaikken voi juuri nyt antaa lapsille paljoakaan olen tehnyt vähemmän vahinkoa heille, kuin minun äitini teki minulle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka äidilleni antaisin anteeksi kaiken pahan, muille ihmisille en tule ikinä antamaan anteeksi vähättelyä ja minun syyttämistäni. Aloittajan tuomitsen siitä, että teki lapsia. Toistaa siis äitinsä virheitä. Itse en tule ikinä lapsia tekemään, olen nähnyt miten väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka mukamas parhaansa äitinikin yritti. Äitini vihaa myös kanssani teitä ihmisiä, olette hänen mielestään typeriä. Ei kukaan ole kuulema niin älykäs kuin me, tai ainakaan sitä ei myönnetä. Vaikka ihmiset ei koskaan tulisi olemaan minun puolellani, minun äitini on. Vaikka läheiseen ihmissuhteeseen tietenkin kuuluu henkinen ja joskus fyysinenkin väkivalta. Minulla on puolellani muitakin tämänkaltaisia ihmisiä, aviomieheni. Luulisin, että hän tekisi mitä vain puolestani vaikka toki haukkuukin minua päivittäin. Enemmän hän kuitenkin haukkuu teitä muita. En kyllä voi kovin hyvin näissä ihmissuhteissa, sen voin myöntää. 

Minuakin on satuttanut se, miten jotkut muut ihmiset ovat tuominneet pienen lapsen käytöksen jopa tuhmaksi, kun tämän äiti käytännössä rääkkää lasta ja lapsi oireilee. Tai sen, miten äitini kaasuvalotti minua muiden kauhistelevan MINUN käytöstäni, vaikka en voi olla varma, oliko se kellekään lapsia tuntevalle MIKÄÄN JUTTU. Ei ainakaan pitäisi olla. Mutta olen katkera siitä, ettei ihmisillä ollut sen enempää antaa pienelle lapselle, vaan tämän äiti meni tavallaan aina kaiken edelle, että eihän äitis nyt voi sinua satuttaa, teillä taisi olla vain riita. Kiitti avusta ja ymmärtämisestä, not!!! Ei voi ihmisten arvostelukykyyn luottaa, lapset e ole heille ihmisiä, aidosti kohdattavia henkilöitä. Voi vain olettaa, että lapsi nyt vähän uhmailee tuossa. Saatana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

Ja miksi mun pitäisi ottaa vastaan neuvoja, jotka ovat vääriä? Ja mitä mä teen toisten näkökulmilla, jos ne eivät hahmota edes koko tilannettani? Tämä yksi valitsee ivata minua viestien perusteella, jotka eivät mitenkään anna koko kuvaa tapahtuneesta, ja ovat lisäksi henkilön, joka ei usko, että ansaitsee hyväksyntää (vaikkei se ole totta) kirjoittamia, niin miksi kuuntelisin sellaiselta pohjalta annettuja mielipiteitä, jos kuulija ei itse ymmärrä, että hänen tietonsa OTTAA KANTAA ovat liian vajavaiset?

ap

Miksi sitten kirjoitat asiasta keskustelupalstalle? Tai laittaisit nyt edes aloitukseesi varoituksen, että sitä ei saa kommentoida.

No anteeksi. Sieltä, mistä mä tulen ihmiset ovat aika varovaisia menemään mestaroimaan muiden elämää. Siis isän suvun puoli.

ap

Tulet he💩vetistä?