Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Vierailija kirjoitti:

Ja isoäidin poismenoakaan en ole surrut, koska hän eli 95-vuotiaaksi, täyden hienon elämän, mitä surtavaa siinä olisi, että elämä päättyi? Täysin luonnollinen ja odotettavissa oleva asia. Hän antoi minulle niin paljon asioita eläessään, kuten kaikille jälkeläisilleen, ei siinä suru ole päällimmäisenä mielessä, vaan onni hänen elämästään.

ap

Narsisti ei sure vaan miettii mitä MINÄ saan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja isoäidin poismenoakaan en ole surrut, koska hän eli 95-vuotiaaksi, täyden hienon elämän, mitä surtavaa siinä olisi, että elämä päättyi? Täysin luonnollinen ja odotettavissa oleva asia. Hän antoi minulle niin paljon asioita eläessään, kuten kaikille jälkeläisilleen, ei siinä suru ole päällimmäisenä mielessä, vaan onni hänen elämästään.

ap

Narsisti ei sure vaan miettii mitä MINÄ saan

No en nyt näkisi noinkaan. Ehkä sä et ole koskaan saanut paljon, kun et tätä asiaa ymmärrä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja isoäidin poismenoakaan en ole surrut, koska hän eli 95-vuotiaaksi, täyden hienon elämän, mitä surtavaa siinä olisi, että elämä päättyi? Täysin luonnollinen ja odotettavissa oleva asia. Hän antoi minulle niin paljon asioita eläessään, kuten kaikille jälkeläisilleen, ei siinä suru ole päällimmäisenä mielessä, vaan onni hänen elämästään.

ap

Narsisti ei sure vaan miettii mitä MINÄ saan

Ja sinun logiikallasi saaminenhan loppuisi siihen, eli olisi se surun paikka.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen niin vihainen elämäni haittaamisesta hänelle.

Toki voit sanoa, ja myös sen että olet sen takia vihainen. 

Mutta jos lasket sen varaan että äitisi pyytäisi anteeksi ja muuttuisi toisenlaiseksi - todennäköisesti niin ei tule käymään. Hän sanoo, että muistat väärin, ja/tai että syyt olivat jossain muualla tai jossakussa muussa. Ehkäpä suorastaan antaa ymmärtää, että syy on sinun.

Mutta oman toipumisesi kannalta voi olla hyvä että saat asiasi kerrottua selkeäsanaisesti ja rauhallisesti.  Muualla ja ehkä jonkun muun kanssa voit sitten selvittää asiaa ja päästä elämässä eteenpäin. Se on tärkeää etenkin, jos sinulla itselläsi on lapsia.

t.  Narsisti-marttyyriäidin tytär

Ihminen jolla pakkomielle nimeltä äiti.

Sairaan kanssa on hyödytön keskustella. Hukkaatte aikaanne ja energiaanne. Parempaakin tekemistä varmasti löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla pakkomielle nimeltä äiti.

Sairaan kanssa on hyödytön keskustella. Hukkaatte aikaanne ja energiaanne. Parempaakin tekemistä varmasti löytyy.

Mitä sä täällä muille kerrot mitä heidän tulee yehdä tai mihin osallistua?! Kyllä he varmaan osaavat sen ihan itse arvioida.

ap

Ärsyttää tällaiset toisten ohjailija -narsistit. Sä et tiedä mitään siitä miksi joku vastailee mulle. Anna ihmisten puhua!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka äidilleni antaisin anteeksi kaiken pahan, muille ihmisille en tule ikinä antamaan anteeksi vähättelyä ja minun syyttämistäni. Aloittajan tuomitsen siitä, että teki lapsia. Toistaa siis äitinsä virheitä. Itse en tule ikinä lapsia tekemään, olen nähnyt miten väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka mukamas parhaansa äitinikin yritti. Äitini vihaa myös kanssani teitä ihmisiä, olette hänen mielestään typeriä. Ei kukaan ole kuulema niin älykäs kuin me, tai ainakaan sitä ei myönnetä. Vaikka ihmiset ei koskaan tulisi olemaan minun puolellani, minun äitini on. Vaikka läheiseen ihmissuhteeseen tietenkin kuuluu henkinen ja joskus fyysinenkin väkivalta. Minulla on puolellani muitakin tämänkaltaisia ihmisiä, aviomieheni. Luulisin, että hän tekisi mitä vain puolestani vaikka toki haukkuukin minua päivittäin. Enemmän hän kuitenkin haukkuu teitä muita. En kyllä voi kovin hyvin näissä ihmissuhteissa, sen voin myöntää. 

Minuakin on satuttanut se, miten jotkut muut ihmiset ovat tuominneet pienen lapsen käytöksen jopa tuhmaksi, kun tämän äiti käytännössä rääkkää lasta ja lapsi oireilee. Tai sen, miten äitini kaasuvalotti minua muiden kauhistelevan MINUN käytöstäni, vaikka en voi olla varma, oliko se kellekään lapsia tuntevalle MIKÄÄN JUTTU. Ei ainakaan pitäisi olla. Mutta olen katkera siitä, ettei ihmisillä ollut sen enempää antaa pienelle lapselle, vaan tämän äiti meni tavallaan aina kaiken edelle, että eihän äitis nyt voi sinua satuttaa, teillä taisi olla vain riita. Kiitti avusta ja ymmärtämisestä, not!!! Ei voi ihmisten arvostelukykyyn luottaa, lapset e ole heille ihmisiä, aidosti kohdattavia henkilöitä. Voi vain olettaa, että lapsi nyt vähän uhmailee tuossa. Saatana.

ap

Minunkin äitini kertoi aina kaikkien haukkuvan minua kaikkialla. Ikinä nämä ihmiset eivät päin naamaa sitä MINULLE kertoneet. Vain äidin kautta... Joskus olenkin miettinyt, mikä oli totuus. Minun isäni myös hakkasi minua koska äitini pakotti. Ja teille jotka huutelette aloittajan olevan narsisti, se tarkoittaisi vain, että hänellä tosiaan ON paha trauma, narsismi ei nimittäin tyhjästä synny!!!!!!!!!!!!

Minä näin jopa äidin ystävien naamasta, etteivät he mitään ajatelleet, mutta en voinut silti heihin luottaa, koska he eivät nähneet äitini valheita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla pakkomielle nimeltä äiti.

Sairaan kanssa on hyödytön keskustella. Hukkaatte aikaanne ja energiaanne. Parempaakin tekemistä varmasti löytyy.

Nii ei puhuta traumasairaille!!! Eikä syöpäsairaille, flunssaisille, ei kenellekään jotka on sairastunut! AJANHUKKAA. Oletpas empaattinen.

Minä jopa muistan, että minun oli vaikea suhtautua heidän ystävällisyyteensä luottaen, koska äiti oli kuitenkin pelotellut minut heidän olevan minua vastaan, jos teen yhdenkin väärän liikkeen. Todella raskasta pienelle lapselle sellainen. Tavallaan surin, olin sellaisen muurin takana, ja näen, että tuossa tuo ihminen haluaisi olla mulle ystävällinen, mutta että se ei tiedä, että se inhoaa mua.

Koomista, kun nyt kuuntelee, mutta lapsen logiikalla. Se ei tiedä, että se inhoais mua, jos olen sille muuta kuin teennäinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka äidilleni antaisin anteeksi kaiken pahan, muille ihmisille en tule ikinä antamaan anteeksi vähättelyä ja minun syyttämistäni. Aloittajan tuomitsen siitä, että teki lapsia. Toistaa siis äitinsä virheitä. Itse en tule ikinä lapsia tekemään, olen nähnyt miten väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka mukamas parhaansa äitinikin yritti. Äitini vihaa myös kanssani teitä ihmisiä, olette hänen mielestään typeriä. Ei kukaan ole kuulema niin älykäs kuin me, tai ainakaan sitä ei myönnetä. Vaikka ihmiset ei koskaan tulisi olemaan minun puolellani, minun äitini on. Vaikka läheiseen ihmissuhteeseen tietenkin kuuluu henkinen ja joskus fyysinenkin väkivalta. Minulla on puolellani muitakin tämänkaltaisia ihmisiä, aviomieheni. Luulisin, että hän tekisi mitä vain puolestani vaikka toki haukkuukin minua päivittäin. Enemmän hän kuitenkin haukkuu teitä muita. En kyllä voi kovin hyvin näissä ihmissuhteissa, sen voin myöntää. 

Minuakin on satuttanut se, miten jotkut muut ihmiset ovat tuominneet pienen lapsen käytöksen jopa tuhmaksi, kun tämän äiti käytännössä rääkkää lasta ja lapsi oireilee. Tai sen, miten äitini kaasuvalotti minua muiden kauhistelevan MINUN käytöstäni, vaikka en voi olla varma, oliko se kellekään lapsia tuntevalle MIKÄÄN JUTTU. Ei ainakaan pitäisi olla. Mutta olen katkera siitä, ettei ihmisillä ollut sen enempää antaa pienelle lapselle, vaan tämän äiti meni tavallaan aina kaiken edelle, että eihän äitis nyt voi sinua satuttaa, teillä taisi olla vain riita. Kiitti avusta ja ymmärtämisestä, not!!! Ei voi ihmisten arvostelukykyyn luottaa, lapset e ole heille ihmisiä, aidosti kohdattavia henkilöitä. Voi vain olettaa, että lapsi nyt vähän uhmailee tuossa. Saatana.

ap

Minunkin äitini kertoi aina kaikkien haukkuvan minua kaikkialla. Ikinä nämä ihmiset eivät päin naamaa sitä MINULLE kertoneet. Vain äidin kautta... Joskus olenkin miettinyt, mikä oli totuus. Minun isäni myös hakkasi minua koska äitini pakotti. Ja teille jotka huutelette aloittajan olevan narsisti, se tarkoittaisi vain, että hänellä tosiaan ON paha trauma, narsismi ei nimittäin tyhjästä synny!!!!!!!!!!!!

Minä näin jopa äidin ystävien naamasta, etteivät he mitään ajatelleet, mutta en voinut silti heihin luottaa, koska he eivät nähneet äitini valheita.

ap

Ei tyhmät ihmiset(=suurinosa) näe kuin ulkokuoren ja kauniit kulissit.

Vierailija kirjoitti:

Minä jopa muistan, että minun oli vaikea suhtautua heidän ystävällisyyteensä luottaen, koska äiti oli kuitenkin pelotellut minut heidän olevan minua vastaan, jos teen yhdenkin väärän liikkeen. Todella raskasta pienelle lapselle sellainen. Tavallaan surin, olin sellaisen muurin takana, ja näen, että tuossa tuo ihminen haluaisi olla mulle ystävällinen, mutta että se ei tiedä, että se inhoaa mua.

Koomista, kun nyt kuuntelee, mutta lapsen logiikalla. Se ei tiedä, että se inhoais mua, jos olen sille muuta kuin teennäinen.

ap

Eli ettei pysty ottamaan sitä ystävällisyyttä vastaan, koska pelkää, että se sitten alkaa inhota mua. Ei halua kokea sitä pettymystä. Näin äiti eristää lapsen niiden luota, jotka eivät ole luonnehäiriöisiä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä jopa muistan, että minun oli vaikea suhtautua heidän ystävällisyyteensä luottaen, koska äiti oli kuitenkin pelotellut minut heidän olevan minua vastaan, jos teen yhdenkin väärän liikkeen. Todella raskasta pienelle lapselle sellainen. Tavallaan surin, olin sellaisen muurin takana, ja näen, että tuossa tuo ihminen haluaisi olla mulle ystävällinen, mutta että se ei tiedä, että se inhoaa mua.

Koomista, kun nyt kuuntelee, mutta lapsen logiikalla. Se ei tiedä, että se inhoais mua, jos olen sille muuta kuin teennäinen.

ap

Kyllä siinä luottamus menee kun narsistiäiti sekottaa ihmissuhteita välillä totta puhuen ja välillä huomaamattomasti valheita lisäillen. Ja lapsen täytyy äidin kasvoista lukea miten käyttäytyä, ettei seuraa rangaistus. Se on kuin nuoralla tanssia. Mitään vapautta ei ole ilmaista oikeaa itseään. Edes lapsen identiteetti ei näinollen pääse välttämättä kehittymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka äidilleni antaisin anteeksi kaiken pahan, muille ihmisille en tule ikinä antamaan anteeksi vähättelyä ja minun syyttämistäni. Aloittajan tuomitsen siitä, että teki lapsia. Toistaa siis äitinsä virheitä. Itse en tule ikinä lapsia tekemään, olen nähnyt miten väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle vaikka mukamas parhaansa äitinikin yritti. Äitini vihaa myös kanssani teitä ihmisiä, olette hänen mielestään typeriä. Ei kukaan ole kuulema niin älykäs kuin me, tai ainakaan sitä ei myönnetä. Vaikka ihmiset ei koskaan tulisi olemaan minun puolellani, minun äitini on. Vaikka läheiseen ihmissuhteeseen tietenkin kuuluu henkinen ja joskus fyysinenkin väkivalta. Minulla on puolellani muitakin tämänkaltaisia ihmisiä, aviomieheni. Luulisin, että hän tekisi mitä vain puolestani vaikka toki haukkuukin minua päivittäin. Enemmän hän kuitenkin haukkuu teitä muita. En kyllä voi kovin hyvin näissä ihmissuhteissa, sen voin myöntää. 

Minuakin on satuttanut se, miten jotkut muut ihmiset ovat tuominneet pienen lapsen käytöksen jopa tuhmaksi, kun tämän äiti käytännössä rääkkää lasta ja lapsi oireilee. Tai sen, miten äitini kaasuvalotti minua muiden kauhistelevan MINUN käytöstäni, vaikka en voi olla varma, oliko se kellekään lapsia tuntevalle MIKÄÄN JUTTU. Ei ainakaan pitäisi olla. Mutta olen katkera siitä, ettei ihmisillä ollut sen enempää antaa pienelle lapselle, vaan tämän äiti meni tavallaan aina kaiken edelle, että eihän äitis nyt voi sinua satuttaa, teillä taisi olla vain riita. Kiitti avusta ja ymmärtämisestä, not!!! Ei voi ihmisten arvostelukykyyn luottaa, lapset e ole heille ihmisiä, aidosti kohdattavia henkilöitä. Voi vain olettaa, että lapsi nyt vähän uhmailee tuossa. Saatana.

ap

Minunkin äitini kertoi aina kaikkien haukkuvan minua kaikkialla. Ikinä nämä ihmiset eivät päin naamaa sitä MINULLE kertoneet. Vain äidin kautta... Joskus olenkin miettinyt, mikä oli totuus. Minun isäni myös hakkasi minua koska äitini pakotti. Ja teille jotka huutelette aloittajan olevan narsisti, se tarkoittaisi vain, että hänellä tosiaan ON paha trauma, narsismi ei nimittäin tyhjästä synny!!!!!!!!!!!!

Minä näin jopa äidin ystävien naamasta, etteivät he mitään ajatelleet, mutta en voinut silti heihin luottaa, koska he eivät nähneet äitini valheita.

ap

Ei tyhmät ihmiset(=suurinosa) näe kuin ulkokuoren ja kauniit kulissit.

Öööm...en usko näin. Ihmisten ei annettu nähdä. Äitini piti sen visusti salassa, että oli väittänyt minulle heidän ajattelevan minusta pahaa. Ja minä taas en voinut sanoa sitä heille, koska jouduin epäilemään, että ehkei sanat "äiti, täällä vieraisilla on tylsää, mä haluan kotiin" ole sellaisia, joista he nyt ois olleet aivan ihastuksissaankaan. Eli siis saattoihan siinä sitten syyllistyäkin. Vaikka jos nyt ajattelee, niin asioista, joista lasta ei saisi syyttää, vaan pitäisi vain opettaa, että älä sano noin, joku saattaa pahoittaa siitä mielensä. Eikä syyttää mun jo pahoittaaneen jonkun mielen, mikä ei ollut edes totta.

Mutta siis näen, että olisin voinut luottaa muihin, jos olisin uskaltanut. Mutta en uskaltanut. Koska äidin sanaa uskoin eniten.

ap

Ja olen pettynyt muihin ihmisiin, että he eivät silti nähneet, vaikka tajuankin, että äitini sen heiltä peitti. Niin pettynyt mä olen. Jo joskus 6-vuotiaana. Tarkkailllut siitä lähtien ihmisiä, että havaitseeko ne mussa hyvää, enkä koskaan saanut sitä, että ne havaitsis. Ne välittää vain omista pennuistaaan, mikä tavallaan on tervettä sekin, tai ainakin terveempää, kuin hylkiä omiaan.

ap

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Mutta lapsuudestahan pitäisi vaan päästä tahdonvoimalla yli, vaikkei ole edes kunnolla identiteettiä päässyt kehittymään. Mites vaikka pikku eerika? Hänellä meni henki. Tiesittekö että on ihmisiä, joita oma äiti tai vanhemmat on kiduttaneet, mutta ovat säilyneet juuri ja juuri hengissä lapsuudestaan. Pitäisi vaan jatkaa elämää? Te ette tiedä mitä niissä kulisseissa on tapahtunut, vaikka kaikki viimeiseen asti näyttäisi normaalilta. Muutenhan sekin pikku lapsi olisi kyllä pelastettu vai kuinka ?

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta lapsuudestahan pitäisi vaan päästä tahdonvoimalla yli, vaikkei ole edes kunnolla identiteettiä päässyt kehittymään. Mites vaikka pikku eerika? Hänellä meni henki. Tiesittekö että on ihmisiä, joita oma äiti tai vanhemmat on kiduttaneet, mutta ovat säilyneet juuri ja juuri hengissä lapsuudestaan. Pitäisi vaan jatkaa elämää? Te ette tiedä mitä niissä kulisseissa on tapahtunut, vaikka kaikki viimeiseen asti näyttäisi normaalilta. Muutenhan sekin pikku lapsi olisi kyllä pelastettu vai kuinka ?

Juuri näin juuri näin *sarcasm.

Olisi kivaa jos teillä samaa kokeneista olisi joskus joku nimimerkki vaikkette sitä haluaisikaan pääsääntöisesti käyttää, niin voisin joskus "tunnistaa" että ollaan juteltu aiemminkin. En pahastu, vaikkette haluaisikaan sellaista kuitenkaan käyttää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on.