Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan sano että olet se, joka vouhotti täällä siitä kuinka äiti oli lapsuudessa syyttänyt suuttumisesta jonkun riidan yhteydessä tms! Ja tätä yhtä suuttumista olit pohtinut aikuisikään asti etkä vaan voi antaa asian olla....

Jos olet sama ap niin ihan oikeasti hanki apua. Mene keskustelemaan.

No miten joku rakastava vanhempi voi syyttää lastaan tämän tunteista? Hanki itse apua.

ap

Eieiei. Nyt ihan todella hanki ammattiapua. Se, että lapsuudessa oli riita ja äitisi syytti sinua siitä, että suutuit EI voi vaikuttaa aikuisikään enää noin pahasti. Voisit yrittää antaa asian vaan olla, mutta et siihen ilmeisesti pysty. Tuommoisen asian jatkuva miettiminen on jo hälyttävää. Tuli riita, äitisi syytti sinua suuttumisesta kun olit lapsi....so what sellaista tapahtuu ja kukaan ei tuommoisia vatvo paria päivää pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hnm. Eipä se äidin haukkuminen oikeastaan paljoa auta. Siitä saattaa tulla vaan itselle paha mieli, kun kuormitti äitiään liikaa sillä haukkumisellakin vielä. Useimmiten (ei ihan aina) äiti tekee parhaansa niillä eväillä kuin itse on saanut. Hän saattaa olla itse vaurioitunut omassa lapsuudestaan tai puoliso on haasteellinen. Mulla on oma esimerkki masentuneelta äidistä. Ei ole helppoa ollut mulla eikä hänellä.

Etkö nyt ihan ymmärtänyt lukemaasi, kun se on niin päin, että äitini on kuormittanut minua käytöksellään, en minä häntä, vaikka hän syyttikin minua oman elämänsä kuormituksista, jotka eivät liittyneet minuun mitenkään? Tai sillä lailla, että lapsi jos kuormittaa vanhempaa, olemalla lapsi, mutta se ei ole lapsen vika.

Voi älä siellä hurskastele, että mä tässä surisin kuormitanko mä häntä sen kaiken jälkeen! Ei haittaa vaikka se kuolis sellaiseen puheluun.

ap

Minusta on turhaa kuormittaa äitiä haukkumalla häntä jossain puhelussa totaalisesti. Rakentava keskustelu on eri juttu.

Rakentava keskustelu ihmisen kanssa, jonka mielestä on vain yhdellä lailla oikeita lapsia, ja omansa kun ei ole sellainen tätä saa haukkua ja arvostella armotta? Ja huom. olen vasta saamassa apua ajatukseen, etten ole viallinen vain siksi, koska hänlle en ole jotain.

ap

Se vinkki täältä palstalta, että äitini on narsisti(nen), auttoi tämän avun hakemiseen suuntautumisessa. Kiitos niille kirjoittajille edelleen hirveästi.

ap

Ole hyvä. Vinkki oli avuksi, jotta perehtyisit itse alueeseen, ottaisit selvää ja ymmärtäisit. Oletin, että ymmärtäminen olisi tuonut sulle itsetuntosi vahvistusta ja olisit ymmärtänyt, että sinulla on oma elämä, olet oma persoonasi etkä ole äitisi jatke. Sitä voi kutsua myös napanuoran katkaisuksi, aikuistumiseksi.

Ei se nyt niin vaan käy, että heti tiedostaessaan vauriotkin paranee.

ap

Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin on niiden ymmärtäminen ja sitä kautta korjaaminen. Ei alituinen jankkaaminen miljoonalla ketjulla, että äidin syy, äidin syy. Opettele ensin perusasioita: ottamaan vastaan neuvoja, toisten näkökulmia, opettele kommunikoimaan. Olet kuin lapsi karkkikaupassa, joka syö hyllystä ja kielloista huolimatta syö ja toistaa miksi en saisi syödä.

"Rakentava, eteenpäin vievä suhtautuminen vaurioihin" Mitä sä tällä tarkoitat?

ap

Ota ihan itse selvää.

Etkö todellakaan pysty kertomaan, mitä sä tällä tarkoitat? Älä sitten neuvo ketään, kos et edes itse ymmärrä mitä tarkoititkaan sanoa. En ylläty, että myös äitini kieltäytyi antamasta neuvoja, miten teen oikein, monesti vaati vain, että mun pitää tehdä oikein. Kun kysyin, miten sitten teen asiat oikein ei osannut koskaan vastata. Kaasuvalotusta. Yritys saada toinen näyttämään väärältä, vaikka vika on näkijässä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan sano että olet se, joka vouhotti täällä siitä kuinka äiti oli lapsuudessa syyttänyt suuttumisesta jonkun riidan yhteydessä tms! Ja tätä yhtä suuttumista olit pohtinut aikuisikään asti etkä vaan voi antaa asian olla....

Jos olet sama ap niin ihan oikeasti hanki apua. Mene keskustelemaan.

No miten joku rakastava vanhempi voi syyttää lastaan tämän tunteista? Hanki itse apua.

ap

Eieiei. Nyt ihan todella hanki ammattiapua. Se, että lapsuudessa oli riita ja äitisi syytti sinua siitä, että suutuit EI voi vaikuttaa aikuisikään enää noin pahasti. Voisit yrittää antaa asian vaan olla, mutta et siihen ilmeisesti pysty. Tuommoisen asian jatkuva miettiminen on jo hälyttävää. Tuli riita, äitisi syytti sinua suuttumisesta kun olit lapsi....so what sellaista tapahtuu ja kukaan ei tuommoisia vatvo paria päivää pidempään.

En olekaan väittänyt, että se, miten osaan kertoa asiasta olisi koko kakku.

Olen terapiassa. Eli missä sulla on asian kanssa ongelma?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin, että ihmisiä ihan kiinnostaisi keskustella asioista, joita tuon esille. Eikä mestroida ne selviksi kahdella lauseella halki poikki ja pinoon.

ap

Toisaalta kun ihmiset pyrkivät keskustelemaan asioista kertomalla omia kokemuksiaan, sinä mestaroit ne kahdella lauseella halki ja poikki. Huomaatko?

No siis jos en omassa ketjussani saa ymmärrystä, niin ei ole voimia siinä alkaa keskustella vain muiden tilanteista. Jos he tekisivät oman ketjun siellä olisi helpompi suhtautua heidän tarpeittensa pohjalta.

ap

Eli olisit tosiaan voinut varoittaa heti aloituksessasi, että sinä haluat sinun ketjussasi vain ymmärrystä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin, että ihmisiä ihan kiinnostaisi keskustella asioista, joita tuon esille. Eikä mestroida ne selviksi kahdella lauseella halki poikki ja pinoon.

ap

Toisaalta kun ihmiset pyrkivät keskustelemaan asioista kertomalla omia kokemuksiaan, sinä mestaroit ne kahdella lauseella halki ja poikki. Huomaatko?

No siis jos en omassa ketjussani saa ymmärrystä, niin ei ole voimia siinä alkaa keskustella vain muiden tilanteista. Jos he tekisivät oman ketjun siellä olisi helpompi suhtautua heidän tarpeittensa pohjalta.

ap

Eli olisit tosiaan voinut varoittaa heti aloituksessasi, että sinä haluat sinun ketjussasi vain ymmärrystä sinulle.

En sanoisi, että vain ymmärrystä minulle, vaan jos en saa sitä itseni osaksi, niin en perustanut ketjua ymmärtääkseni haukkujiani. Jos olisi keskustelua aiheesta ei tarttisi käydä kiinni mun mollaajiin, aika selvä asia nyt varmaan kelle tahansa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin, että ihmisiä ihan kiinnostaisi keskustella asioista, joita tuon esille. Eikä mestroida ne selviksi kahdella lauseella halki poikki ja pinoon.

ap

Toisaalta kun ihmiset pyrkivät keskustelemaan asioista kertomalla omia kokemuksiaan, sinä mestaroit ne kahdella lauseella halki ja poikki. Huomaatko?

No siis jos en omassa ketjussani saa ymmärrystä, niin ei ole voimia siinä alkaa keskustella vain muiden tilanteista. Jos he tekisivät oman ketjun siellä olisi helpompi suhtautua heidän tarpeittensa pohjalta.

ap

Eli olisit tosiaan voinut varoittaa heti aloituksessasi, että sinä haluat sinun ketjussasi vain ymmärrystä sinulle.

Sinä siis käytännössä oletat, että perustin ketjun, odotan, että mua haukutaan ja alan sitten ymmärtää haukkujia? Ja sitten ehkä kyynel silmässä kiitän, jos joltakulta heltiäisi ystävällinen sana minun ensin mietittyä ja ymmärrettyä miksi hän halusi haukkua minua?

ap

Tää ap ei ole terve. Hyvä että käyt terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tää ap ei ole terve. Hyvä että käyt terapiassa.

Niin. Minä olen etuoikeutettu, että minä saan käydä terapiassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin, että ihmisiä ihan kiinnostaisi keskustella asioista, joita tuon esille. Eikä mestroida ne selviksi kahdella lauseella halki poikki ja pinoon.

ap

Toisaalta kun ihmiset pyrkivät keskustelemaan asioista kertomalla omia kokemuksiaan, sinä mestaroit ne kahdella lauseella halki ja poikki. Huomaatko?

No siis jos en omassa ketjussani saa ymmärrystä, niin ei ole voimia siinä alkaa keskustella vain muiden tilanteista. Jos he tekisivät oman ketjun siellä olisi helpompi suhtautua heidän tarpeittensa pohjalta.

ap

Eli olisit tosiaan voinut varoittaa heti aloituksessasi, että sinä haluat sinun ketjussasi vain ymmärrystä sinulle.

Sinä siis käytännössä oletat, että perustin ketjun, odotan, että mua haukutaan ja alan sitten ymmärtää haukkujia? Ja sitten ehkä kyynel silmässä kiitän, jos joltakulta heltiäisi ystävällinen sana minun ensin mietittyä ja ymmärrettyä miksi hän halusi haukkua minua?

ap

Onko se haukkumista, jos kertoo omia vastaavia kokemuksiaan? 

http://m.iltalehti.fi/mieli/201708132200323539_md.shtml

Äitihullun henkilökuva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletin, että ihmisiä ihan kiinnostaisi keskustella asioista, joita tuon esille. Eikä mestroida ne selviksi kahdella lauseella halki poikki ja pinoon.

ap

Toisaalta kun ihmiset pyrkivät keskustelemaan asioista kertomalla omia kokemuksiaan, sinä mestaroit ne kahdella lauseella halki ja poikki. Huomaatko?

No siis jos en omassa ketjussani saa ymmärrystä, niin ei ole voimia siinä alkaa keskustella vain muiden tilanteista. Jos he tekisivät oman ketjun siellä olisi helpompi suhtautua heidän tarpeittensa pohjalta.

ap

Eli olisit tosiaan voinut varoittaa heti aloituksessasi, että sinä haluat sinun ketjussasi vain ymmärrystä sinulle.

Sinä siis käytännössä oletat, että perustin ketjun, odotan, että mua haukutaan ja alan sitten ymmärtää haukkujia? Ja sitten ehkä kyynel silmässä kiitän, jos joltakulta heltiäisi ystävällinen sana minun ensin mietittyä ja ymmärrettyä miksi hän halusi haukkua minua?

ap

Onko se haukkumista, jos kertoo omia vastaavia kokemuksiaan? 

No ei. Olen saanut vastauksia, enkä nyt puhu tästä ketjusta, joten en oletettavasti sinustakaan, ja anteeksi jos väärinymmärsin viestisi, niin varmaan kävi, mutta olen saanut kommentointia, josa ensin haukutaan se, miten en ole "parantunut" ja oikeutuksena haukuille käytetään omia kokemuksia, joissa on päästy eroon äidin vaikutuksista.

Olen ehkä tullut liian allergiseksi kaikille, jotka kertoo miten he saivat asiat kuntoon, koska seuraavaksi on oletettavaa, että syytetään minua, kun mä en oo saanut.

ap

Vierailija kirjoitti:

http://m.iltalehti.fi/mieli/201708132200323539_md.shtml

Äitihullun henkilökuva

Tuossa on myös alistetun ihmisen oirehdintaa. Aika paksua väittää, että alistetun ihmisen pyrkimys itsevaltiuteen omasta elämästään ja pois alistuksesta olisi narsismia.

ap

Tarvitset lisää apua. Terapiasta ei mitä ilmeisimmin ole hyötyä.

" Jos on narsistin kanssa eri mieltä jostakin aiheesta, hän olettaa, että hänen väitetään olevan aiheesta väärässä. Hän voi ottaa eri mieltä olemisen mielipiteen ilmauksen sijaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä."

Sim. tästä ei voi sanoa, että henkilö on narsisti, vaan hän voi myös erittäin todennäköisesti olla jatkuvasti mielipiteistään ja oikeutuksestaan olla oma itsensä alistettu henkilö.

ap

Herrajumala HAE SITÄ APUA!!!

Tuo EI ole tervettä! Ei ole tervettä velloa ja rypeä jossain vanhoissa traumoissa ja ruokkia niitä! 

Vaikuttaa sille, että oikein haluatkin sääliä itseäsi? Nautit kurjuudestasi?

Olisiko kamalaa hakea apua ja päästä tuosta eroon? Mitä sen tilalle? Pelottavaa?

Tajuatko että  elämä on tässä ja nyt? Ei se odota. Kulutat omasi piehtaroiden kurjuudessa josta voisi rakentavalla tavalla päästä eroon! Vai onko se elämäsi tarkoitus?

Mitä ylipäätään saat äitiäsi syyttämällä? Mitä se sinulle antaa?  Oletetaan että sinua on kohdeltu kaltoin. Muuttuuko se sillä että vihit elämäsi katkeruuteen? Eikö järkevä teko silloin olisi pyrkiä puhumaan asia halki ao. kanssa? Asiallisesti, ei hyökäten ja syytellen. Se ei tule johtamaan mihinkään hyvään.  Ja todellakin jos trauma on noin syvä hakea asiantuntija-apua.

No, oma on elämäsi etkä kerta kaikkiaan halua kuulla muitten mielipidettä. Mutta ehkäpä sitten onkin paras ettet edes kysele keskustelupalstoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset lisää apua. Terapiasta ei mitä ilmeisimmin ole hyötyä.

Millaisia vaikutuksia sinä haluaisit nähdä terapiastani olevan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Yksi asia on aika varma. Tällä keskustelupalstalla et saa muuta aikaiseksi kuin pahoitat mielesi ja suoraan sanottuna toistat traumaasi vänkäämällä ihmisten kanssa, joilla on joku ihan oma ongelma ja sitten sitä koetetaan korjata tai peittää tällä keskustelulla. Jos tämä alkuperäinen juttu on totta, hakeudu puhumaan siitä ammatti-ihmisen kanssa. Sillä lailla saat ehkä itsesi kuntoon. Sinne äitiin päin voi olla aika turha voimia haaskata. Omat rajat kannattaa opetella pitämään ja katkaista napanuora. Siihen saa apua sieltä ammattilaiselta. (Niille joiden oma rajojen pito ja napanuoran katkaisu on onnistunut aikoinaan hienosti, voin kertoa, että nämä asiat ovat vaikeita, jos siihen ei ole saanut tukea lapsena. Vähän samanlainen juttu kuin että, jos lapselle ei kukaan puhu hänen ollessaan pieni, hän ei opi puhumaan eikä se tuosta vaan onnistu isompanakaan.) 

Ihmiset joiden kanssa keskustelusta olisi sinulle jotain hyötyä, eivät todennäköisesti kykene lukemaan tätä vauva-palstaa ollenkaan. Itselläkin jää palstan lukeminen taas tälläkin kertaa muutamaan viestiin, kun ei vaan  pysty ihmisten ilkeyttä kohtaamaan enempää. 

Ymmärrän, ettei tästä ole sellaista rakentavaa hyötyä mutta mua kiinnostaa tietää mistä kaikesta ihmiset miettiikään syyllistää minua. Onko se totta? Oonko syyllinen niihin syytöksiin vai en. Rakentaminen ja hyvä tuntuu melkein epäansaitulta, koska olen saanu koko elämäni kuulla nujerrusta.

ap

Aloittaja hakee ilkeitä sanoja, koska siten hän saa lisää syytä olla katkera ja väärinkohdeltu. Ei hän taidakaan haluta voida paremmin, hän haluaa rypeä vihassaan. Hän ei reagoi täällä annettuihin asiallisiin vastauksiin, vaan haluaa kiistellä.

Vierailija kirjoitti:

Herrajumala HAE SITÄ APUA!!!

Tuo EI ole tervettä! Ei ole tervettä velloa ja rypeä jossain vanhoissa traumoissa ja ruokkia niitä! 

Vaikuttaa sille, että oikein haluatkin sääliä itseäsi? Nautit kurjuudestasi?

Olisiko kamalaa hakea apua ja päästä tuosta eroon? Mitä sen tilalle? Pelottavaa?

Tajuatko että  elämä on tässä ja nyt? Ei se odota. Kulutat omasi piehtaroiden kurjuudessa josta voisi rakentavalla tavalla päästä eroon! Vai onko se elämäsi tarkoitus?

Mitä ylipäätään saat äitiäsi syyttämällä? Mitä se sinulle antaa?  Oletetaan että sinua on kohdeltu kaltoin. Muuttuuko se sillä että vihit elämäsi katkeruuteen? Eikö järkevä teko silloin olisi pyrkiä puhumaan asia halki ao. kanssa? Asiallisesti, ei hyökäten ja syytellen. Se ei tule johtamaan mihinkään hyvään.  Ja todellakin jos trauma on noin syvä hakea asiantuntija-apua.

No, oma on elämäsi etkä kerta kaikkiaan halua kuulla muitten mielipidettä. Mutta ehkäpä sitten onkin paras ettet edes kysele keskustelupalstoilla. 

Voi miten naivia kuvitella, että asian voi vain puhua halki äitini kanssa. Hän on luonnehäiriöinen, mitäköhän mun kannattaa hänen kanssaan oikeasti puhua? (Ja taas disclaimer, en syytä häntä luonnehäiriöstään, hänkin on uhri). Otsikko kuvastaa vain tunnelmiani, totta kai HALUAISIN saada hänet tajuamaan minua, mutta koska se on täysin mahdotonta olenkin (ollut) aikamoisessa pinteessä. Yksin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Herrajumala HAE SITÄ APUA!!!

Tuo EI ole tervettä! Ei ole tervettä velloa ja rypeä jossain vanhoissa traumoissa ja ruokkia niitä! 

Vaikuttaa sille, että oikein haluatkin sääliä itseäsi? Nautit kurjuudestasi?

Olisiko kamalaa hakea apua ja päästä tuosta eroon? Mitä sen tilalle? Pelottavaa?

Tajuatko että  elämä on tässä ja nyt? Ei se odota. Kulutat omasi piehtaroiden kurjuudessa josta voisi rakentavalla tavalla päästä eroon! Vai onko se elämäsi tarkoitus?

Mitä ylipäätään saat äitiäsi syyttämällä? Mitä se sinulle antaa?  Oletetaan että sinua on kohdeltu kaltoin. Muuttuuko se sillä että vihit elämäsi katkeruuteen? Eikö järkevä teko silloin olisi pyrkiä puhumaan asia halki ao. kanssa? Asiallisesti, ei hyökäten ja syytellen. Se ei tule johtamaan mihinkään hyvään.  Ja todellakin jos trauma on noin syvä hakea asiantuntija-apua.

No, oma on elämäsi etkä kerta kaikkiaan halua kuulla muitten mielipidettä. Mutta ehkäpä sitten onkin paras ettet edes kysele keskustelupalstoilla. 

Kysele, monet aloitusten kysymykset täällä voi nähdä melko retorisina, ja kutsuina keskustelemaan aiheesta.

ap