Lue keskustelun säännöt.
Ihminen ei kadu mitään niin paljon, kuin lapsien hankkimatta jättämistä
02.09.2017 |
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Kommentit (455)
Katkeralta mammalta kysyttiin, mitä iloa tai hyötyä sinulle on lapsista ollut. Tämä vastasi: Ne voi laittaa tiskaamaan, imuroimaan ja tekemään muita kotitöitä aina kun ei itse viitsi. Lisäksi ne toimivat hyvänä tiedustelujoukkona heikoille jäille tai äkkisyvään mentäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinisiipinen kirjoitti:
Ihminen ei kadu mitään muuta niin paljon kuin elämänsä elämättä jättämistä. Siihen on aika suuri riski, jos joutuu huolehtimaan +20 vuotta tai jopa loppuelämänsä lapsistaan. Huoli ja huolehtiminenhan eivät vanhemmalta lakkaa koskaan, etenkin kun nykymaailmassa on aina vain entistä vaikempaa pärjätä ja onnistua.
Tiedän kyllä, että on ihmisiä joiden ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin lapset, lapset, lapset, mutta itseltäni puuttuu tyystin tämä kiinnostuksenaihe.
Kun minulla ei ole lapsia, minulla on ollut elämäni aikana runsaasti aikaa kasvaa ja kasvattaa itseäni syvällisemmäksi yllättävän monilla tasoilla. Se on valtavan tyydyttävää ja onnellistavaa. Parisuhdekin voi mainiosti. Voisin todella huonosti sellaisessa elämässä, jossa pitäisi AIKATAULUTTAA tekemisensä jälkeläisten takia.
Niin, elämäänsä kannattaa elää oli lapsia tai ei. Se päätee ihan molemmissa tapauksissa. Pari lasta nyt ei estä ketään elämästä, ellei sitten satu tulemaan erityislapsia tai sairauksia.
Se, että ajatusmaailmaan mahtuu lapset EI tarkoita sitä, etteikö ajatusmaailmaan mahdu myös muutakin. Aikataulutusvaihe kuitenkin helpottaa, kun lapset kasvavat. Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi? Katuisitko eläkkeellä, jos et olisi käyttänyt 100% ajasta omaan itseesi? Sitäpaitsi, kasvaessaan lapset voivat myös joissain tilanteissa huolehtia sinusta.
Kyllä, minulle olisi aivan kauhistus huolehtia jostain niin vaativasta asiasta kuin lapsi. En välttämättä tälläkään hetkellä lapsettomana elämääni 100%:sti niin kuin haluaisin, mutta en minä saisi siihen mitään lisääkään lapsen myötä. Olen itsekäs, lyhytpinnainen, mukavuudenhaluinen ja erakkoluonne. Pidän yksinolosta ja siitä, että minun ei tarvitse tai pidä tehdä mitään, mitä en halua. Parisuhteessa oleminen on minulle tarpeeksi tiivistä ja tyydyttävää. Jos tähän kuvioon pitäisi vielä lisätä lapsi, hajoaisin.
Mutta edelleen, tärkein syy, miksi en hanki lapsia, on se että en halua lapsia.
Minäkin olen mukavuudenhaluinen, kohtalaisen lyhytpinnainen erakkoluonne. Kummasti se lasten saaminen on itseänikin kasvattanut. Toisaalta tykkään myös haastaa itseäni, ja nautin onnistumisista. Se on osa elämää, ja onnekseni olen saanut kasvaa lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi?
Ainakin minulle (en ole lainaamasi kirjoittaja) se, että joutuisin tuottamaan uutta elämää ja asettumaan vanhemman rooliin loppuiäkseni on todella karmea ajatus. Valitsisin silmää räpäyttämättä mieluummin HIV-tartunnan kuin vanhemmuuden. Aika outoa, että sinun tarvitsee edes kysyä tuollaista vapaaehtoisesti lapsettomilta.
Kyllä voi nykymaailmassa olla outoa porukkaa. Ei muuta kuin hyvää jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinisiipinen kirjoitti:
Ihminen ei kadu mitään muuta niin paljon kuin elämänsä elämättä jättämistä. Siihen on aika suuri riski, jos joutuu huolehtimaan +20 vuotta tai jopa loppuelämänsä lapsistaan. Huoli ja huolehtiminenhan eivät vanhemmalta lakkaa koskaan, etenkin kun nykymaailmassa on aina vain entistä vaikempaa pärjätä ja onnistua.
Tiedän kyllä, että on ihmisiä joiden ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin lapset, lapset, lapset, mutta itseltäni puuttuu tyystin tämä kiinnostuksenaihe.
Kun minulla ei ole lapsia, minulla on ollut elämäni aikana runsaasti aikaa kasvaa ja kasvattaa itseäni syvällisemmäksi yllättävän monilla tasoilla. Se on valtavan tyydyttävää ja onnellistavaa. Parisuhdekin voi mainiosti. Voisin todella huonosti sellaisessa elämässä, jossa pitäisi AIKATAULUTTAA tekemisensä jälkeläisten takia.
Niin, elämäänsä kannattaa elää oli lapsia tai ei. Se päätee ihan molemmissa tapauksissa. Pari lasta nyt ei estä ketään elämästä, ellei sitten satu tulemaan erityislapsia tai sairauksia.
Se, että ajatusmaailmaan mahtuu lapset EI tarkoita sitä, etteikö ajatusmaailmaan mahdu myös muutakin. Aikataulutusvaihe kuitenkin helpottaa, kun lapset kasvavat. Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi? Katuisitko eläkkeellä, jos et olisi käyttänyt 100% ajasta omaan itseesi? Sitäpaitsi, kasvaessaan lapset voivat myös joissain tilanteissa huolehtia sinusta.
Kyllä, minulle olisi aivan kauhistus huolehtia jostain niin vaativasta asiasta kuin lapsi. En välttämättä tälläkään hetkellä lapsettomana elämääni 100%:sti niin kuin haluaisin, mutta en minä saisi siihen mitään lisääkään lapsen myötä. Olen itsekäs, lyhytpinnainen, mukavuudenhaluinen ja erakkoluonne. Pidän yksinolosta ja siitä, että minun ei tarvitse tai pidä tehdä mitään, mitä en halua. Parisuhteessa oleminen on minulle tarpeeksi tiivistä ja tyydyttävää. Jos tähän kuvioon pitäisi vielä lisätä lapsi, hajoaisin.
Mutta edelleen, tärkein syy, miksi en hanki lapsia, on se että en halua lapsia.
Minäkin olen mukavuudenhaluinen, kohtalaisen lyhytpinnainen erakkoluonne. Kummasti se lasten saaminen on itseänikin kasvattanut. Toisaalta tykkään myös haastaa itseäni, ja nautin onnistumisista. Se on osa elämää, ja onnekseni olen saanut kasvaa lasteni kanssa.
Todella hienoa. Sinulle. Minä voin haastaa itseäni tarpeeksi muissa asioissa, kuten työelämässä, opiskelemalla tai harrastuksissani. Saan onnistumisen kokemuksia ja olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten saamisen myötä ihminen joka tapauksessa oppii itsestään asioita, joita ei olisi mitenkään ymmärtänyt, ellei olisi lapsia saanut.
Jos lapsia ei saa, ei tule koskaan kunnolla ymmärtämään, mistä jäi paitsi. Tämän tietää vain he, joilla on lapsia.
Sinun vanhemmuuden kokemustasi en pysty tietenkään koskaan tavoittamaan, mutta tiedän kyllä hyvin, mistä juuri minä jään paitsi, kun en lapsia hanki. Ja voin kertoa, ettei se ole mitenkään positiivinen kohtalo, jonka lapsettomana vältän.
Et tiedä. Minä, ja niin monet muutkin vanhemmaksi tulleet, eivät ole etukäteen voineet kuvitella sitä tunnetta. On helppo nähdä sivusta ne kaikki negatiiviset asia, joita lasten hoitoon kuuluu, mutta niitä positiivisia tuntemuksia ei pysty selittämään. Ne pitää itse kokea. Elämän ihmeellisyyden hahmottaa vasta silloin.
Ei vanhemmuudella ole tarjota minulle mitään positiivisia kokemuksia. En halua hoivata ketään, en voi sietää lapsiperhe-elämää, en kestä oman vapauteni rajoittamista, en hyväksy lasten hankintaa moraaliselta kannalta. Jos joku pakottaisi minut vanhemmaksi, lapsi saisi poissaolevan vanhemman tai vanhemman, joka kokisi joka hetki olevansa jumissa omassa painajaisessaan.
Tyypillisenä länkyttävänä palstamammana kuvittelet, että kaikki ihmiset ovat psykologialtaan suurin piirtein samanlaisia ja kokevat lapsen saamisen samalla tavalla. Et voisi olla tässä asiassa enempää väärässä. Ei vanhenpia ja vapaaehtoisesti lapsettomia erota se, mitä mieltä olemme valvomisesta ja paskavaipoista. Meitä erottaa se, että vapaaehtoisesti lapsettomalle ne sinun positiiviset puolet ovat neutraaleja tai syvästi vastemmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi?
Ainakin minulle (en ole lainaamasi kirjoittaja) se, että joutuisin tuottamaan uutta elämää ja asettumaan vanhemman rooliin loppuiäkseni on todella karmea ajatus. Valitsisin silmää räpäyttämättä mieluummin HIV-tartunnan kuin vanhemmuuden. Aika outoa, että sinun tarvitsee edes kysyä tuollaista vapaaehtoisesti lapsettomilta.
Kyllä voi nykymaailmassa olla outoa porukkaa. Ei muuta kuin hyvää jatkoa!
Tässäpä lisääntyjän ymmärryksen rajat tulivat vastaan. Hän yllättyy siitä, että ihminen, joka ei halua lapsia, ei oikeasti halua lapsia. :D
No aloitus piti omalla kohdallani aikalailla paikkansa.Tosin onneksi muutin mieleni viime hetkellä ja tuo pieni poika tuolla vaunuissa on kyllä todellinen aarre.Tosin niin ovat koirankin.. .Mutta,miten ihmeessä ei voida hyväksyä sitä ettei kaikki tätä halua????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi?
Ainakin minulle (en ole lainaamasi kirjoittaja) se, että joutuisin tuottamaan uutta elämää ja asettumaan vanhemman rooliin loppuiäkseni on todella karmea ajatus. Valitsisin silmää räpäyttämättä mieluummin HIV-tartunnan kuin vanhemmuuden. Aika outoa, että sinun tarvitsee edes kysyä tuollaista vapaaehtoisesti lapsettomilta.
Kyllä voi nykymaailmassa olla outoa porukkaa. Ei muuta kuin hyvää jatkoa!
Tässäpä lisääntyjän ymmärryksen rajat tulivat vastaan. Hän yllättyy siitä, että ihminen, joka ei halua lapsia, ei oikeasti halua lapsia. :D
Ottaa mielummin HIV-tartunnan kuin saa lapsen. Oikeesti? :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten saamisen myötä ihminen joka tapauksessa oppii itsestään asioita, joita ei olisi mitenkään ymmärtänyt, ellei olisi lapsia saanut.
Jos lapsia ei saa, ei tule koskaan kunnolla ymmärtämään, mistä jäi paitsi. Tämän tietää vain he, joilla on lapsia.
Sinun vanhemmuuden kokemustasi en pysty tietenkään koskaan tavoittamaan, mutta tiedän kyllä hyvin, mistä juuri minä jään paitsi, kun en lapsia hanki. Ja voin kertoa, ettei se ole mitenkään positiivinen kohtalo, jonka lapsettomana vältän.
Et tiedä. Minä, ja niin monet muutkin vanhemmaksi tulleet, eivät ole etukäteen voineet kuvitella sitä tunnetta. On helppo nähdä sivusta ne kaikki negatiiviset asia, joita lasten hoitoon kuuluu, mutta niitä positiivisia tuntemuksia ei pysty selittämään. Ne pitää itse kokea. Elämän ihmeellisyyden hahmottaa vasta silloin.
Ei vanhemmuudella ole tarjota minulle mitään positiivisia kokemuksia. En halua hoivata ketään, en voi sietää lapsiperhe-elämää, en kestä oman vapauteni rajoittamista, en hyväksy lasten hankintaa moraaliselta kannalta. Jos joku pakottaisi minut vanhemmaksi, lapsi saisi poissaolevan vanhemman tai vanhemman, joka kokisi joka hetki olevansa jumissa omassa painajaisessaan.
Tyypillisenä länkyttävänä palstamammana kuvittelet, että kaikki ihmiset ovat psykologialtaan suurin piirtein samanlaisia ja kokevat lapsen saamisen samalla tavalla. Et voisi olla tässä asiassa enempää väärässä. Ei vanhenpia ja vapaaehtoisesti lapsettomia erota se, mitä mieltä olemme valvomisesta ja paskavaipoista. Meitä erottaa se, että vapaaehtoisesti lapsettomalle ne sinun positiiviset puolet ovat neutraaleja tai syvästi vastemmielisiä.
Tarvitset karaistusta, siitä se lähtee :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi?
Ainakin minulle (en ole lainaamasi kirjoittaja) se, että joutuisin tuottamaan uutta elämää ja asettumaan vanhemman rooliin loppuiäkseni on todella karmea ajatus. Valitsisin silmää räpäyttämättä mieluummin HIV-tartunnan kuin vanhemmuuden. Aika outoa, että sinun tarvitsee edes kysyä tuollaista vapaaehtoisesti lapsettomilta.
Kyllä voi nykymaailmassa olla outoa porukkaa. Ei muuta kuin hyvää jatkoa!
Tässäpä lisääntyjän ymmärryksen rajat tulivat vastaan. Hän yllättyy siitä, että ihminen, joka ei halua lapsia, ei oikeasti halua lapsia. :D
Ottaa mielummin HIV-tartunnan kuin saa lapsen. Oikeesti? :DDD
Kyllä. Ei todellakaan ole vaikea valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinisiipinen kirjoitti:
Ihminen ei kadu mitään muuta niin paljon kuin elämänsä elämättä jättämistä. Siihen on aika suuri riski, jos joutuu huolehtimaan +20 vuotta tai jopa loppuelämänsä lapsistaan. Huoli ja huolehtiminenhan eivät vanhemmalta lakkaa koskaan, etenkin kun nykymaailmassa on aina vain entistä vaikempaa pärjätä ja onnistua.
Tiedän kyllä, että on ihmisiä joiden ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin lapset, lapset, lapset, mutta itseltäni puuttuu tyystin tämä kiinnostuksenaihe.
Kun minulla ei ole lapsia, minulla on ollut elämäni aikana runsaasti aikaa kasvaa ja kasvattaa itseäni syvällisemmäksi yllättävän monilla tasoilla. Se on valtavan tyydyttävää ja onnellistavaa. Parisuhdekin voi mainiosti. Voisin todella huonosti sellaisessa elämässä, jossa pitäisi AIKATAULUTTAA tekemisensä jälkeläisten takia.
Niin, elämäänsä kannattaa elää oli lapsia tai ei. Se päätee ihan molemmissa tapauksissa. Pari lasta nyt ei estä ketään elämästä, ellei sitten satu tulemaan erityislapsia tai sairauksia.
Se, että ajatusmaailmaan mahtuu lapset EI tarkoita sitä, etteikö ajatusmaailmaan mahdu myös muutakin. Aikataulutusvaihe kuitenkin helpottaa, kun lapset kasvavat. Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi? Katuisitko eläkkeellä, jos et olisi käyttänyt 100% ajasta omaan itseesi? Sitäpaitsi, kasvaessaan lapset voivat myös joissain tilanteissa huolehtia sinusta.
Kyllä, minulle olisi aivan kauhistus huolehtia jostain niin vaativasta asiasta kuin lapsi. En välttämättä tälläkään hetkellä lapsettomana elämääni 100%:sti niin kuin haluaisin, mutta en minä saisi siihen mitään lisääkään lapsen myötä. Olen itsekäs, lyhytpinnainen, mukavuudenhaluinen ja erakkoluonne. Pidän yksinolosta ja siitä, että minun ei tarvitse tai pidä tehdä mitään, mitä en halua. Parisuhteessa oleminen on minulle tarpeeksi tiivistä ja tyydyttävää. Jos tähän kuvioon pitäisi vielä lisätä lapsi, hajoaisin.
Mutta edelleen, tärkein syy, miksi en hanki lapsia, on se että en halua lapsia.
Minäkin olen mukavuudenhaluinen, kohtalaisen lyhytpinnainen erakkoluonne. Kummasti se lasten saaminen on itseänikin kasvattanut. Toisaalta tykkään myös haastaa itseäni, ja nautin onnistumisista. Se on osa elämää, ja onnekseni olen saanut kasvaa lasteni kanssa.
Todella hienoa. Sinulle. Minä voin haastaa itseäni tarpeeksi muissa asioissa, kuten työelämässä, opiskelemalla tai harrastuksissani. Saan onnistumisen kokemuksia ja olen tyytyväinen.
Juu, minäkin käyn haastavassa työssä ja harrastuksissa. Onnekseni lapseni eivät estä minua tekemästä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi?
Ainakin minulle (en ole lainaamasi kirjoittaja) se, että joutuisin tuottamaan uutta elämää ja asettumaan vanhemman rooliin loppuiäkseni on todella karmea ajatus. Valitsisin silmää räpäyttämättä mieluummin HIV-tartunnan kuin vanhemmuuden. Aika outoa, että sinun tarvitsee edes kysyä tuollaista vapaaehtoisesti lapsettomilta.
Kyllä voi nykymaailmassa olla outoa porukkaa. Ei muuta kuin hyvää jatkoa!
Tässäpä lisääntyjän ymmärryksen rajat tulivat vastaan. Hän yllättyy siitä, että ihminen, joka ei halua lapsia, ei oikeasti halua lapsia. :D
Ottaa mielummin HIV-tartunnan kuin saa lapsen. Oikeesti? :DDD
Kyllä. Ei todellakaan ole vaikea valinta.
:DDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Omasta halustaan lapsettomat eivät tutkimusten mukaan kadu sitä, etteivät ole halunneet lapsia. Ne, jotka olisivat halunneet mutta eivät koskaan saaneet, voivat tietenkin olla surullisia asiasta. Silloin ei kyse kuitenkaan ole katumisesta.
Minulle vanhemmuus on täysin arvoton asia, enkä pidä lapsiperhe-elämää mitenkään toivottavana elämäntapana, joten miksi kummassa katuisin myöhemmin sitä, etten halua niihin osallistua? :D
Kun hankit lapsen lapsiperhe-elämää kestää ehkä 15 vuotta. Se on yksi vaihe. Sen jälkeen sinulla on ainutlaatuinen ihmissuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinisiipinen kirjoitti:
Ihminen ei kadu mitään muuta niin paljon kuin elämänsä elämättä jättämistä. Siihen on aika suuri riski, jos joutuu huolehtimaan +20 vuotta tai jopa loppuelämänsä lapsistaan. Huoli ja huolehtiminenhan eivät vanhemmalta lakkaa koskaan, etenkin kun nykymaailmassa on aina vain entistä vaikempaa pärjätä ja onnistua.
Tiedän kyllä, että on ihmisiä joiden ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin lapset, lapset, lapset, mutta itseltäni puuttuu tyystin tämä kiinnostuksenaihe.
Kun minulla ei ole lapsia, minulla on ollut elämäni aikana runsaasti aikaa kasvaa ja kasvattaa itseäni syvällisemmäksi yllättävän monilla tasoilla. Se on valtavan tyydyttävää ja onnellistavaa. Parisuhdekin voi mainiosti. Voisin todella huonosti sellaisessa elämässä, jossa pitäisi AIKATAULUTTAA tekemisensä jälkeläisten takia.
Niin, elämäänsä kannattaa elää oli lapsia tai ei. Se päätee ihan molemmissa tapauksissa. Pari lasta nyt ei estä ketään elämästä, ellei sitten satu tulemaan erityislapsia tai sairauksia.
Se, että ajatusmaailmaan mahtuu lapset EI tarkoita sitä, etteikö ajatusmaailmaan mahdu myös muutakin. Aikataulutusvaihe kuitenkin helpottaa, kun lapset kasvavat. Hui hirveää, joutuisit ihan huolehtimaan jostain. Onko se nyt aivan karmea ajatus itsellesi, että joutuisit huolehtimaan rakkaasta lapsestasi, etkä voisikaan käyttää 100% elinvuosistasi täysin itseesi? Katuisitko eläkkeellä, jos et olisi käyttänyt 100% ajasta omaan itseesi? Sitäpaitsi, kasvaessaan lapset voivat myös joissain tilanteissa huolehtia sinusta.
Kyllä, minulle olisi aivan kauhistus huolehtia jostain niin vaativasta asiasta kuin lapsi. En välttämättä tälläkään hetkellä lapsettomana elämääni 100%:sti niin kuin haluaisin, mutta en minä saisi siihen mitään lisääkään lapsen myötä. Olen itsekäs, lyhytpinnainen, mukavuudenhaluinen ja erakkoluonne. Pidän yksinolosta ja siitä, että minun ei tarvitse tai pidä tehdä mitään, mitä en halua. Parisuhteessa oleminen on minulle tarpeeksi tiivistä ja tyydyttävää. Jos tähän kuvioon pitäisi vielä lisätä lapsi, hajoaisin.
Mutta edelleen, tärkein syy, miksi en hanki lapsia, on se että en halua lapsia.
Minäkin olen mukavuudenhaluinen, kohtalaisen lyhytpinnainen erakkoluonne. Kummasti se lasten saaminen on itseänikin kasvattanut. Toisaalta tykkään myös haastaa itseäni, ja nautin onnistumisista. Se on osa elämää, ja onnekseni olen saanut kasvaa lasteni kanssa.
Todella hienoa. Sinulle. Minä voin haastaa itseäni tarpeeksi muissa asioissa, kuten työelämässä, opiskelemalla tai harrastuksissani. Saan onnistumisen kokemuksia ja olen tyytyväinen.
Juu, minäkin käyn haastavassa työssä ja harrastuksissa. Onnekseni lapseni eivät estä minua tekemästä näitä.
Kyse ei olekaan siitä, etteikö olisi aikaa tai taitoa yhdistää lapset sekä oma henkilökohtainen elämänsä, harrastukset ja työ. Kyse on siitä, että ei ole halua tehdä sitä.
Minä olin nuorena itsekäs, mukavuudenhaluinen, vapautta arvostava ja liikaa päihteitä käyttävä ihminen. Lapset olisivat olleet aika käsittämätön yhdistelmä oman elämäni kanssa. Mieskään ei niitä halunnut. Nykyinen mies sitten ehdotti lapsen hankintaa. Aluksi mietin, että jos homman voisi korkeintaan hoitaa sillä, että kantaisi lapsen ja synnyttäisi ja sysäisi sitten vastuun miehelle, joka sen kerta halusi. Minua ei kiinnostanut. Nyt minulla on lapsi. Parhaiten nukun kun se tuhisee vieressäni ja tälläkin hetkellä kaipaan häntä suuresti vaikka tuo on vain päiväkodissa. Ja ei, en ole menettänyt mitään entisistäkään kiinnostuksen kohteistani. Pääsen edelleen matkustelmaan ja opiskelen parhaillani uutta alaa. Ei niitä lapsia kannata pelätä ja rakentaa sitä kautta jotain ihme käsityksiä siitä, että elämässä on vain kaksi tietä kuljettavana.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena itsekäs, mukavuudenhaluinen, vapautta arvostava ja liikaa päihteitä käyttävä ihminen. Lapset olisivat olleet aika käsittämätön yhdistelmä oman elämäni kanssa. Mieskään ei niitä halunnut. Nykyinen mies sitten ehdotti lapsen hankintaa. Aluksi mietin, että jos homman voisi korkeintaan hoitaa sillä, että kantaisi lapsen ja synnyttäisi ja sysäisi sitten vastuun miehelle, joka sen kerta halusi. Minua ei kiinnostanut. Nyt minulla on lapsi. Parhaiten nukun kun se tuhisee vieressäni ja tälläkin hetkellä kaipaan häntä suuresti vaikka tuo on vain päiväkodissa. Ja ei, en ole menettänyt mitään entisistäkään kiinnostuksen kohteistani. Pääsen edelleen matkustelmaan ja opiskelen parhaillani uutta alaa. Ei niitä lapsia kannata pelätä ja rakentaa sitä kautta jotain ihme käsityksiä siitä, että elämässä on vain kaksi tietä kuljettavana.
Hienoa sinun kannaltasi, uskalsit ottaa riskin ja se kannatti. Kaikki eivät halua ottaa samaa riskiä ja kokeilla, jos se elämä lapsen kanssa maistuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena itsekäs, mukavuudenhaluinen, vapautta arvostava ja liikaa päihteitä käyttävä ihminen. Lapset olisivat olleet aika käsittämätön yhdistelmä oman elämäni kanssa. Mieskään ei niitä halunnut. Nykyinen mies sitten ehdotti lapsen hankintaa. Aluksi mietin, että jos homman voisi korkeintaan hoitaa sillä, että kantaisi lapsen ja synnyttäisi ja sysäisi sitten vastuun miehelle, joka sen kerta halusi. Minua ei kiinnostanut. Nyt minulla on lapsi. Parhaiten nukun kun se tuhisee vieressäni ja tälläkin hetkellä kaipaan häntä suuresti vaikka tuo on vain päiväkodissa. Ja ei, en ole menettänyt mitään entisistäkään kiinnostuksen kohteistani. Pääsen edelleen matkustelmaan ja opiskelen parhaillani uutta alaa. Ei niitä lapsia kannata pelätä ja rakentaa sitä kautta jotain ihme käsityksiä siitä, että elämässä on vain kaksi tietä kuljettavana.
Hienoa sinun kannaltasi, uskalsit ottaa riskin ja se kannatti. Kaikki eivät halua ottaa samaa riskiä ja kokeilla, jos se elämä lapsen kanssa maistuisikin.
Sitähän minä tässä juuri sanonkin, että ihme pelkotiloja asiaan ladataan. Täälläkin suurin osa veloista on yksinkertaisesti pelkureita. Eletään sitä harmaata arkea, joka tunnetaan tasan tarkkaan ja samalla kasvatellaan pienissä mielissään lasten tuomia hankaluuksia ja vaaroja aivan moninkymmenkertaisiksi. Ei aikuinen ihminen kakkavaippaan kuole tai yhteen valvottuun yöhön.
Mites 40v päästä kuin joudumme taistelemaan puhtaasta juoma vedestä tai raikkaasta hengitys ilmasta. Vieläkö lasten hankkiminen on tärkeää. Pitää tietysti olettaa ettei ilmastonmuutoksen aiheuttamat katastrofit (maanjäristykset, veden pinnan nouseminen, tulivuoren purkaukset) ole aiheuttanut planeetallemme siihen mennessä vakavaa vauriota. Esim. tuhkapilveä jonka läpi ei pääse aurinko. Pitää myös toivoa ettei katastrofit aiheuta tuhoa ydinvoimaloillemme, jolloin koko elin ympäristö myrkyttyisi. Tähän vielä lisäksi se että ihminen ei itse tuhoa maapalloa pommeillaan. Kummityttöni on 1v, en usko että ihmiskunta on pystyssä niinkauaa että hän saa lapsenlapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena itsekäs, mukavuudenhaluinen, vapautta arvostava ja liikaa päihteitä käyttävä ihminen. Lapset olisivat olleet aika käsittämätön yhdistelmä oman elämäni kanssa. Mieskään ei niitä halunnut. Nykyinen mies sitten ehdotti lapsen hankintaa. Aluksi mietin, että jos homman voisi korkeintaan hoitaa sillä, että kantaisi lapsen ja synnyttäisi ja sysäisi sitten vastuun miehelle, joka sen kerta halusi. Minua ei kiinnostanut. Nyt minulla on lapsi. Parhaiten nukun kun se tuhisee vieressäni ja tälläkin hetkellä kaipaan häntä suuresti vaikka tuo on vain päiväkodissa. Ja ei, en ole menettänyt mitään entisistäkään kiinnostuksen kohteistani. Pääsen edelleen matkustelmaan ja opiskelen parhaillani uutta alaa. Ei niitä lapsia kannata pelätä ja rakentaa sitä kautta jotain ihme käsityksiä siitä, että elämässä on vain kaksi tietä kuljettavana.
Hienoa sinun kannaltasi, uskalsit ottaa riskin ja se kannatti. Kaikki eivät haluna ottaa samaa riskiä ja kokeilla, jos se elämä lapsen kanssa maistuisikin.
Sitähän minä tässä juuri sanonkin, että ihme pelkotiloja asiaan ladataan. Täälläkin suurin osa veloista on yksinkertaisesti pelkureita. Eletään sitä harmaata arkea, joka tunnetaan tasan tarkkaan ja samalla kasvatellaan pienissä mielissään lasten tuomia hankaluuksia ja vaaroja aivan moninkymmenkertaisiksi. Ei aikuinen ihminen kakkavaippaan kuole tai yhteen valvottuun yöhön.
Yhteen valvottuun yöhön?
No, jos luulet, että vaippojen vaihtaminen ja yövalvomiset ovat se asia, joka estää velaa "uskaltamasta" hankkia lapsia...
Ainakin minulle (en ole lainaamasi kirjoittaja) se, että joutuisin tuottamaan uutta elämää ja asettumaan vanhemman rooliin loppuiäkseni on todella karmea ajatus. Valitsisin silmää räpäyttämättä mieluummin HIV-tartunnan kuin vanhemmuuden. Aika outoa, että sinun tarvitsee edes kysyä tuollaista vapaaehtoisesti lapsettomilta.