Lue keskustelun säännöt.
Ihminen ei kadu mitään niin paljon, kuin lapsien hankkimatta jättämistä
02.09.2017 |
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Saisinko noihin kohtiin perustelut? Eli mitä ovat ne merkitykselliset asiat elämässä, joiden ympärillä lapsia hankkineen elämä pyörii? Miksi ne ovat merkityksellisempiä, kun lapsettoman ihmisen kokemat asiat? Ja millä tavalla lapsi kasvatta aikuista, niin että lapseton ei voi oppia samoja asioita missään elämänsä tapahtumassa? Kiitos.
Lapsi on tulevaisuus. Lapsessa on mahdollisuutta nähdä kasvatustyönsä tuottavan hedelmää vuosikymmeniä, siirtyvän sukupolvelta eteenpäin. Voimme kasvattaa lapsillemme arvoja, tietoja, osaamista. Kuitenkin niin, että lapsi itse viime kädessä muokkaa saamansa kasvatuksen joksikin uudeksi, minkä seuraaminen on itse asiassa todella jännittävää. On huomattavan paljon mielenkiintoisempaa näyttää lapselle maailmaa kuin käydä katsomassa sitä itse esim. matkoilla. Itse ainakin olen matkustellut elämässäni jo sen verran paljon, että ei haittaa, jos nyt joku kolkka jäisi käymättä enää. Samoin kuin harrastukset. Lapselle ne ovat uusia, itselle se alkaa nyt olla jo se ja sama vaikka joku jäisikin pois. Onhan niitä harrastuksia ollut aikaa jo vuosikymmenet harrastaa. Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kadu. Mutta kaverini katuu että tuli tehtyä lapsia. Pitää kuitenkin lapsista hyvää huolta mutta jos saisi uudelleen valita, niin lapsettomana parempi elämä.
!Lapsi tuo leivän tullessaan ja vie vilun ympäriltään!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme halunneet lapsia ja kaikki enemmän kuin hyvin. Olen seurannut ystäväni elämää 2 lapsen kanssa ja sanat eivät riitä kertomaan kaikkea. Nautimme elämästämme,matkustamme milloin huvittaa ja teemme myös kaikkea mielenkiintoista. Tämä on ihan oma valintamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan.
Juu, mutta ei kukaan ihminen voi täysin toteuttaa sellaista elämäänsä kuin itse haluaisi, ja olipa ihminen sitten lapsilla tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme halunneet lapsia ja kaikki enemmän kuin hyvin. Olen seurannut ystäväni elämää 2 lapsen kanssa ja sanat eivät riitä kertomaan kaikkea. Nautimme elämästämme,matkustamme milloin huvittaa ja teemme myös kaikkea mielenkiintoista. Tämä on ihan oma valintamme.
Entäpä sitten kun jäät yksin? Kuka on hän, joka on läheisinpäsi sen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan.
Kädestä suuhun eikä mitään pysyvää jää kenellekään. Aika köyhää. Tosin nykyeläkeläisethän tekevät tätä myös vaikka heillä on lapsia. Ihmettelen vaan kenelle riittää loputon hedonismi, se on kuitenkin niin tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme halunneet lapsia ja kaikki enemmän kuin hyvin. Olen seurannut ystäväni elämää 2 lapsen kanssa ja sanat eivät riitä kertomaan kaikkea. Nautimme elämästämme,matkustamme milloin huvittaa ja teemme myös kaikkea mielenkiintoista. Tämä on ihan oma valintamme.
Entäpä sitten kun jäät yksin? Kuka on hän, joka on läheisinpäsi sen jälkeen?
...voi jeesus näitä samoja kommentteja aina :D
Vaikka lapsia onkin, niin ihmettelen suuresti tätä aikuisten ihmisten kyvyttömyyttä olla projisoimatta kuin pienet lapset.
Esimerkkinä: Jos joku sanoo minulle, että Italialaisen viinitilan hoito ja sellaisella asuminen on MAAILMAN parasta, ja sitä ei vaan voi ymmärtää, mistä jää paitsi elämässä, jos sellasta ei osta. Niin kaikkihan me ymmärretään, että väite on varmaan tavallaan tosi. Mutta kukaan meistä ei ryntää ostamaan sitä viinitilaa silti. Eikös vaan?
Sama toimii lasten kohdalla. Kai nyt jokainen normaalijärkinen ymmärtää, että lapset tuo paljon elämään. Sellaista, jota ei ilman lasta voi kokea. Mutta ei se olisi riittänyt itselleni syyksi hankkia lapsia. Hankin, koska halusin. Uskon myös, että benjihyppy, hevosen koulutus ja maapallon ympäri purjehtiminen on asioita, jotka toisivat eläämääni VALTAVASTI asioita, joita en vaan voi ymmärtää, jos en kokeile. No, en silti kokeile.
Joten neuvona kaikille kanssavanhemmille; pää pois peräsimestä, on kasvatusvastuussa oleville ihmisille ihan tervettä nähdä asiat vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan.
Kädestä suuhun eikä mitään pysyvää jää kenellekään. Aika köyhää. Tosin nykyeläkeläisethän tekevät tätä myös vaikka heillä on lapsia. Ihmettelen vaan kenelle riittää loputon hedonismi, se on kuitenkin niin tyhjää.
Minusta taas tuon sukupolvien kärsimyspyörän pyörittäminen vuosituhannesta toiseen on melko nihilististää, tyhjää ja karmaisevaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan.
Siis työ on elämäsi sisältö ja sen myötä raha; Ok. Siinähän sitä elämäsi rikkautta sitten onkin riittämin.
Rahalla vaan ei saa ihan kaikkea, tiesitkö sitä, mutta ehkä et, koska jos sinulla ei ole omaa lasta/omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Saisinko noihin kohtiin perustelut? Eli mitä ovat ne merkitykselliset asiat elämässä, joiden ympärillä lapsia hankkineen elämä pyörii? Miksi ne ovat merkityksellisempiä, kun lapsettoman ihmisen kokemat asiat? Ja millä tavalla lapsi kasvatta aikuista, niin että lapseton ei voi oppia samoja asioita missään elämänsä tapahtumassa? Kiitos.
Lapsi on tulevaisuus. Lapsessa on mahdollisuutta nähdä kasvatustyönsä tuottavan hedelmää vuosikymmeniä, siirtyvän sukupolvelta eteenpäin. Voimme kasvattaa lapsillemme arvoja, tietoja, osaamista. Kuitenkin niin, että lapsi itse viime kädessä muokkaa saamansa kasvatuksen joksikin uudeksi, minkä seuraaminen on itse asiassa todella jännittävää. On huomattavan paljon mielenkiintoisempaa näyttää lapselle maailmaa kuin käydä katsomassa sitä itse esim. matkoilla. Itse ainakin olen matkustellut elämässäni jo sen verran paljon, että ei haittaa, jos nyt joku kolkka jäisi käymättä enää. Samoin kuin harrastukset. Lapselle ne ovat uusia, itselle se alkaa nyt olla jo se ja sama vaikka joku jäisikin pois. Onhan niitä harrastuksia ollut aikaa jo vuosikymmenet harrastaa. Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Nämäkö nyt oli ne perustelut? Nuo ovat sun mielestä sellaisia asioita, joita lapseton ei voi elämässään kokea, ja jotka tekevät lapsia hankkineesta ihmisestä paljon viisaamman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan.
Kädestä suuhun eikä mitään pysyvää jää kenellekään. Aika köyhää. Tosin nykyeläkeläisethän tekevät tätä myös vaikka heillä on lapsia. Ihmettelen vaan kenelle riittää loputon hedonismi, se on kuitenkin niin tyhjää.
Minusta taas tuon sukupolvien kärsimyspyörän pyörittäminen vuosituhannesta toiseen on melko nihilististää, tyhjää ja karmaisevaakin.
Kärsimys? Viitsitkö selventää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.
Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan.
Juu, mutta ei kukaan ihminen voi täysin toteuttaa sellaista elämäänsä kuin itse haluaisi, ja olipa ihminen sitten lapsilla tai ilman.
Niin no, se on sitten mielestäni jo ihan eri keskustelu.
Mun eksäni halusi, että tehdään lapsi. Olin silloin 20-vuotias, olimme vasta menneet naimisiin, opinnot kesken, pätkätöitä. Lisäksi lapsenteko olisi vaatinut hoitoja, luomusti en tullut raskaaksi - ja kiitän siitä kaikkia luonnonvoimia edelleenkin joka päivä. Muuten olisin nimittäin suurella todennäköisyydellä päätynyt tekemään lapsen sellaisen miehen kanssa, jolle papin aamen oli lupa ryhtyä vahtimaan, komentamaan, tönimään ja "tarvittaessa" kurittamaan vaimoa. Pääsin suhteesta pakoon, mutta olisinko päässyt yhteisen lapsen kanssa?
Että ei. Ei se lasten tekeminen aina mikään itsestäänselvästi hyvä asia ole.
Hupaisaa lukea näitä ajatuksia :-) Sehän on selviö tällä palstalla, ettei lapseton ole koskaan lasta halunnutkaan.( Hedelmöityshoidot ja adoptioon päätyneet jätettänee kiltisti tämän ulkopuolelle). Hän hankkii ne koirat ja kissat ja silikonit, jotka täyttävät hänen elämänsä. Tai matkat. Kuten sisareni, jonka osalta vanhempien vaivalla säästämä perintö menee eläimiin ja kauneuskirurgiaan:-) Eivätkä he edes ymmärrä kaivata lapsia, kun eivät muusta tiedä. Sitten on nämä yhden lapsen perheet, jotka ovat vahvasti sitä mieltä ettei he olisi koskaan rakastaneet toista lastaan yhtä paljon kuin tätä ensimmäistä :-) Sitten on meitä, joilla on 25 onnellista vuotta samoissa lakanoissa saman miehen kanssa ja kolme upeaa lasta. Vasta lasten myötä oppii näkemään kuinka rikasta ja monimuotoista elämä on. Omg, odotan niin kovasti sitä aikaa kun saamme nauttia vielä lapsenlapsistakin yhdessä mieheni kanssa:-)
Vierailija kirjoitti:
Sitähän minä tässä juuri sanonkin, että ihme pelkotiloja asiaan ladataan. Täälläkin suurin osa veloista on yksinkertaisesti pelkureita. Eletään sitä harmaata arkea, joka tunnetaan tasan tarkkaan ja samalla kasvatellaan pienissä mielissään lasten tuomia hankaluuksia ja vaaroja aivan moninkymmenkertaisiksi. Ei aikuinen ihminen kakkavaippaan kuole tai yhteen valvottuun yöhön.
Mitä ihmettä sä horiset? Tai tiedät muiden yövalvomisista? Mulla on nyt 3-vuotias joka on koko elämänsä aikana ehkä 5 yötä heräämättä. On vähän jaksaminen koetuksella tässä. Ja ei, en vaihtaisi pois häntä mutta todellakin mun elämänlaatu olisi parempaa jos saisin nukkua niin paljon kuin tarvisi.
Koko ihmiskunnan ja hyvinvointimme perusta ovat kuitenkin ihmiset. Ja ihmisiä ei olisi, jos ja kun kaikki ihmiset ajattelisivat elää lapsettomina, jos siihen ei ole olemassa pätevää syytä muuta kuin jokin haluttomuus lisääntymiselleen ja itsekeskeisen elämänsä viettäminen.
Enkä jaksa uskoa, että ihminen aina valitsee lapsettomuutensa, vaan jos ei sopivaa kumppania satu löytämään elämänsä lisääntymisikäisyyden puitteissa, niin kyllähän peli on siltä osin sitten menetetty. Syitähän voi olla moniakin lapsettomuuteensa, mutta yleensä siihen aina selitys löytyy, ja loput ovat keksittyä jorinaa, jos ja kun lasta ei ole onnistuttu itse maailmaan saattamaan.
(Tämä vastaus piti olla alunperin toisin päin eli tuolle 159:n kirjoittajalle)