Ihminen ei kadu mitään niin paljon, kuin lapsien hankkimatta jättämistä

Mua niin ketuttaa aina,kun kysytään lapsista.Sanon,että en ole hankkimassa ja sitten "kyllä se mieli vielä muuttuu".Törkeää...

Mitäs jos minä sanoisin vauvakuumeiselle,että "kyllä se mieli vielä muuttuu".Niin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että olet tiedostanut itsekkyytesi. Älä ikinä hanki lapsia ja muista vanhana ettet ruikuta kun olet yksin eikä sinua kukaan vie ulkoilemaan.

Lapsettomat eivät ole tutkimusten mukaan vanhoinakaan yhtään sen yksinäisempiä kuin vanhemmat, joten tällaista huolta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä eläkeasiaa miettii, niin on sanottava, että lapsettomat ovat melkoisia vapaamatkustajia. Ensin eletään koko aikuisikä vapaana yhteiskunnan jatkuvuuden vaatimista uhrauksista ja kuitenkin odotetaan, että yhteiskunta vaan jotenkin pysyy pystyssä useita kymmeniä vuosia eläkeiän jälkeen niin että jostain ne eläkerahat tulee lapsettomankin tilille.

Vapaamatkustajia? Vaikka maksan palkastani, yritykseni tuottamasta voitosta ja osingostakin vielä veroa?

Hyi hyi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.

Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan. 

Siis työ on elämäsi sisältö ja sen myötä raha; Ok. Siinähän sitä elämäsi rikkautta sitten onkin riittämin.

Rahalla vaan ei saa ihan kaikkea, tiesitkö sitä, mutta ehkä et, koska jos sinulla ei ole omaa lasta/omia lapsia.

Vietän töissä keskimäärin 8 tuntia päivässä, joten voisi sanoa, että se on iso osa elämääni. Onni onkin, että olen työssä, josta nautin, jossa olen hyvä ja jossa saan käyttää osaamistani toisten hyödyksi. Ja kyllä, siitä saan rahaa, mikä on vielä isompi onnenpotku! Saan rahaa, jonka turvin voin asua ja elää huolettomasti, ilman stressiä. 

Niin moni lapsia omaavakin käy töissä tuon keskimäärin 8 tuntia viitenä päivänä viikossa, ja hekin voivat asua ja elää huolettomasti ilman stressiä, mutta heillä on myös elämässään enemmän ns. äksöniä lastensa myötä kuin mitä sinulla on. On sitä ihanaa rakkautta ja tunteita, jotka ovat lasten kanssa eläessään aivan toisesta maasta kuin sinun yksinäinen elämäsi ilman lapsiasi.

Niin, he luultavimmin sitten kaipaavat sitä lasten tuomaa "äksöniä", kun kerta ovat lapsia hankkineet. Minä en kaipaa sitä, puolisoni ei kaipaa sitä, meille riittää ihan tämä oma "äksöni". Hienoa, että sinulla riittää aikaa ja halua olla lasten kanssa työpäivän jälkeen. Minulta puuttuu se halu.

Hyvä, että olet tiedostanut itsekkyytesi. Älä ikinä hanki lapsia ja muista vanhana ettet ruikuta kun olet yksin eikä sinua kukaan vie ulkoilemaan.

Mua oikeasti kiinnostaisi tietää että minkälainen ihminen siellä oikein kirjoittelee tämmöisiä kommentteja :)

"Hanki lapsia!"

"En hanki."

"Mikset hanki lapsia?!"

"Ei kiinnosta."

"No hyvä sitten, ettet hanki lapsia!!!"

Jes...

No en mä tiiä, haluaisin kyllä perheen mutta en tiedä olenko äidiksi soveltuva. En tykkää läheisyydestä, enkä lasten sylissä pitämisestä. En jaksa komentaa lapsia päivät pitkät. Työssäni joudun sitä tekemään, ja olen huomannut että en jaksa olla lasten kanssa. Pitääkö silti uhrautua vai pitääkö ajatella sitä mitä se lapsi tarvitsisi?

Minä vaan provoilin aiheella. Ap

Minun mummoni, 5 lapsen äiti, sanoi aina: älä vaan mee minkään ukon narriksi ja hanki lapsia! matkustele ja tee mitä haluat.

Kyllä mummo tiesi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kato näppästiina pääsi livauttamaan. Joo ei, kyllä mulla omakin elämä on, oli jo ennen lapsia. Oli ura, oli koulutus, oli harrastukset. On vieläkin, uutta koulutusta opiskelen koko ajan ja valmistun uudelle uralle ensi vuonna. On erinomainen parisuhde, hyviä harrastuksia, joita tuntuu koko ajan tulevan lisää, on ystäviä ja suunnitelmia. Ja on varallisuuttakin useamman sukupuolven työn tuloksena. Ei se oma itse sieltä minnekään katoa vaikka saa lapsia. Ne lapset eivät ymmärrätkö vie mitään pois vaan tuovat lisää. Ei lapseton ihminen ole mikään kehityksen riemuvoitto, ainoa, joka ymmärtää oman itsensä ja on kaiken määre. Ihan yhtä vähän se lapsi vie pois minuutta, niin, että velan yksinkertaisuudessaan kulunut loppupäätelmä olisi, että lapsia tekevät vain he, joilla ei ole elämässään muuta. Kun se ei näin ole.

No nyt ollaan asian ytimessä. Sinun elämääsi lapset toivat jotain lisää. Koet saavasi elämääsi enemmän, kun sinulla on lapsia. Minä koen, että lapset veisivät enemmän kuin antaisivat enkä halua sitä, koska se ei ole sen arvoista. Siinä on se meitä erottava asia, jonka mukaan teemme kumpikin omaa elämäämme koskevat päätökset. 

Niin, kyllähän ne esimerkiksi tuo kuluja, joilla on merkitystä vain jos on heikossa rahatilanteessa. Minä en ole.

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä eläkeasiaa miettii, niin on sanottava, että lapsettomat ovat melkoisia vapaamatkustajia. Ensin eletään koko aikuisikä vapaana yhteiskunnan jatkuvuuden vaatimista uhrauksista ja kuitenkin odotetaan, että yhteiskunta vaan jotenkin pysyy pystyssä useita kymmeniä vuosia eläkeiän jälkeen niin että jostain ne eläkerahat tulee lapsettomankin tilille.

Kenties sovitaan, että mä voin saada eläkkeenä ne rahat, jotka eivät kulu mun jälkikasvuni hoitamiseen ja kouluttamiseen. Esim. kaksi muksua alkaen neuvolasta ja päätyen maisteriksi - kyllä sillä tavoin säästyvillä euroilla jo muutamat eläkkeet maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä eläkeasiaa miettii, niin on sanottava, että lapsettomat ovat melkoisia vapaamatkustajia. Ensin eletään koko aikuisikä vapaana yhteiskunnan jatkuvuuden vaatimista uhrauksista ja kuitenkin odotetaan, että yhteiskunta vaan jotenkin pysyy pystyssä useita kymmeniä vuosia eläkeiän jälkeen niin että jostain ne eläkerahat tulee lapsettomankin tilille.[/

Vitä mittua? Maksan koko ikäni veroja ja niillä ostetaan niitä koulukirjoja sun muita pesäpallomailoja...

Eiköhän lapsettomat maksa veroina lapsilisät, koulut sun muut. Eiköhän ne lapsia tekevät oo niitä vapaamatkustajia, töistä ollaan poissa kun ollaan raskaana, äitiyslomalla, hoitovapaalla, lapsen sairastumisen takia ja mitä näitä nyt on.

Mitähän mahtais pomo tuumata kun joku lapseton ilmoittais että sori nyt mut aattelin täs jokusen vuoden olla poissa. Tai että mä pidän kans yhtä monta ylimääräistä palkallista vapaapäivää kun mitä muut on poissa "lapsen sairastumisen" takia. Kumma miten ne lapset tuppaa sairastumaan aina maanantaisin ja perjantaisin ja vuorotyössä juhlapyhinä ja viikonloppuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.

Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan. 

Sama täällä. Teen hyvin palkattua työtä, koska nautin siitä ja elän sellaista elämää kuin itse haluan. Siihen elämään kuuluvat myös lapsemme, joiden seurasta nautin ja hekin näyttävät nauttivan yhteisestä ajastamme. Kukin rakentaa valinnoillaan omasta elämästään parhaan mahdollisen kokonaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.

Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.

Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.

Saisinko noihin kohtiin perustelut? Eli mitä ovat ne merkitykselliset asiat elämässä, joiden ympärillä lapsia hankkineen elämä pyörii? Miksi ne ovat merkityksellisempiä, kun lapsettoman ihmisen kokemat asiat? Ja millä tavalla lapsi kasvatta aikuista, niin että lapseton ei voi oppia samoja asioita missään elämänsä tapahtumassa? Kiitos.

Lapsi on tulevaisuus. Lapsessa on mahdollisuutta nähdä kasvatustyönsä tuottavan hedelmää vuosikymmeniä, siirtyvän sukupolvelta eteenpäin. Voimme kasvattaa lapsillemme arvoja, tietoja, osaamista. Kuitenkin niin, että lapsi itse viime kädessä muokkaa saamansa kasvatuksen joksikin uudeksi, minkä seuraaminen on itse asiassa todella jännittävää. On huomattavan paljon mielenkiintoisempaa näyttää lapselle maailmaa kuin käydä katsomassa sitä itse esim. matkoilla. Itse ainakin olen matkustellut elämässäni jo sen verran paljon, että ei haittaa, jos nyt joku kolkka jäisi käymättä enää. Samoin kuin harrastukset. Lapselle ne ovat uusia, itselle se alkaa nyt olla jo se ja sama vaikka joku jäisikin pois. Onhan niitä harrastuksia ollut aikaa jo vuosikymmenet harrastaa. Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.

Tämänkin lapsiperheellisen perustelu kertoo vain sen että tämän ihmisen oma elämä ilman lapsia on tyhjää. Ei ole löydetty sitä omaa itseyttään koskaan. Jonkun toisen, eli lapsen pitää tuoda se sisältö ja merkitys aikuisen ihmisen elämään. Eli elämässä ei ole sisältöä ilman lapsia. Surullista.

Sinä siis väität, ettei ihminen ole löytänyt omaa ns. itseyttään, jos on onnistunut hankkimaan omia lapsia? Hahhah, kuinka naurettava väite.  Ei se oman itsensä löytäminen vaadi lapsettomaksi jäämistä. Päinvastoin väitän, että oman itsensä tunteminen vaan lisääntyy, kun on omia lapsia ympärillään antamassa ihan suoraa ja kieroilematonta vastinetta vanhemmilleen.  Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että omat lapset ovat ihmisen elämän rikkaus.  Tyhjä syli on tyhjä, mutta täysi syli on täysi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.

Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.

Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.

Saisinko noihin kohtiin perustelut? Eli mitä ovat ne merkitykselliset asiat elämässä, joiden ympärillä lapsia hankkineen elämä pyörii? Miksi ne ovat merkityksellisempiä, kun lapsettoman ihmisen kokemat asiat? Ja millä tavalla lapsi kasvatta aikuista, niin että lapseton ei voi oppia samoja asioita missään elämänsä tapahtumassa? Kiitos.

Lapsi on tulevaisuus. Lapsessa on mahdollisuutta nähdä kasvatustyönsä tuottavan hedelmää vuosikymmeniä, siirtyvän sukupolvelta eteenpäin. Voimme kasvattaa lapsillemme arvoja, tietoja, osaamista. Kuitenkin niin, että lapsi itse viime kädessä muokkaa saamansa kasvatuksen joksikin uudeksi, minkä seuraaminen on itse asiassa todella jännittävää. On huomattavan paljon mielenkiintoisempaa näyttää lapselle maailmaa kuin käydä katsomassa sitä itse esim. matkoilla. Itse ainakin olen matkustellut elämässäni jo sen verran paljon, että ei haittaa, jos nyt joku kolkka jäisi käymättä enää. Samoin kuin harrastukset. Lapselle ne ovat uusia, itselle se alkaa nyt olla jo se ja sama vaikka joku jäisikin pois. Onhan niitä harrastuksia ollut aikaa jo vuosikymmenet harrastaa. Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.

Tämänkin lapsiperheellisen perustelu kertoo vain sen että tämän ihmisen oma elämä ilman lapsia on tyhjää. Ei ole löydetty sitä omaa itseyttään koskaan. Jonkun toisen, eli lapsen pitää tuoda se sisältö ja merkitys aikuisen ihmisen elämään. Eli elämässä ei ole sisältöä ilman lapsia. Surullista.

Kato näppästiina pääsi livauttamaan. Joo ei, kyllä mulla omakin elämä on, oli jo ennen lapsia. Oli ura, oli koulutus, oli harrastukset. On vieläkin, uutta koulutusta opiskelen koko ajan ja valmistun uudelle uralle ensi vuonna. On erinomainen parisuhde, hyviä harrastuksia, joita tuntuu koko ajan tulevan lisää, on ystäviä ja suunnitelmia. Ja on varallisuuttakin useamman sukupuolven työn tuloksena. Ei se oma itse sieltä minnekään katoa vaikka saa lapsia. Ne lapset eivät ymmärrätkö vie mitään pois vaan tuovat lisää. Ei lapseton ihminen ole mikään kehityksen riemuvoitto, ainoa, joka ymmärtää oman itsensä ja on kaiken määre. Ihan yhtä vähän se lapsi vie pois minuutta, niin, että velan yksinkertaisuudessaan kulunut loppupäätelmä olisi, että lapsia tekevät vain he, joilla ei ole elämässään muuta. Kun se ei näin ole.

Samaa mieltä! Se on vain niin, että lapseton ei kykene asiaa ymmärtämään. Onneksi he voivat hankkia koiria:-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten saamisen myötä ihminen joka tapauksessa oppii itsestään asioita, joita ei olisi mitenkään ymmärtänyt, ellei olisi lapsia saanut.

Jos lapsia ei saa, ei tule koskaan kunnolla ymmärtämään, mistä jäi paitsi. Tämän tietää vain he, joilla on lapsia.

Sinun vanhemmuuden kokemustasi en pysty tietenkään koskaan tavoittamaan, mutta tiedän kyllä hyvin, mistä juuri minä jään paitsi, kun en lapsia hanki. Ja voin kertoa, ettei se ole mitenkään positiivinen kohtalo, jonka lapsettomana vältän.

Et tiedä. Minä, ja niin monet muutkin vanhemmaksi tulleet, eivät ole etukäteen voineet kuvitella sitä tunnetta. On helppo nähdä sivusta ne kaikki negatiiviset asia, joita lasten hoitoon kuuluu, mutta niitä positiivisia tuntemuksia ei pysty selittämään. Ne pitää itse kokea. Elämän ihmeellisyyden hahmottaa vasta silloin.

Aijai, kyllä se on etuoikeutettua olla vanhempi. Ei lapsettomat ymmärrä näitä tuntemuksia, koska eivät ole vastaavaa päässeet kokemaan. Suosittelen kokeilemaan :)

Siis mitä tämä pikkusieluinen jankutus oikein on? Oletko todella sitä mieltä, että kaikkien ihmisten tulisi kokea elämän ihmeellisyys tasan samalla tavalla? Se, mikä on ihmeellistä sinulle, ei välttämättä ole ihmeellistä naapurillesi. Harmillista, että vanhemmuus ei ole tuonut yhtään avarakatseisuutta elämääsi.

Hei ap, mulla on lemmikkikani. Sä et oikeasti tiedä mistä sä jäät paitsi. Sun elämä on sisällötöntä päivästä toiseen suorittamista, mutta sitten sä vasta pystyt sanomaan että sulla on oikea ja kokonainen elämä kun himmaat itsellesi lemmikkikanin. Mun käy sääliksi miten tyhjää ja sisällötöntä sun elämä on, ne lapset on vaan pelkkää kulissia onnellisesta perhe-elämästä, mutta sitten sä vasta alat oppia ja ymmärtää elämää ja sun maailma avartuu ihan eri tavalla kun sä hommaat kanin lemmikiksi, ja sit sä ymmärrät vasta mitä todella on oikea elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi luo merkityksen miksi tehdä töitä, yrittää elämässä eteenpäin tai kerryttää omaisuutta. Koska on joku jolle sen antaa.

Sinulla on ehkä noin, mutta minä elän tätä ainoaa elämää itselleni. Teen töitä, koska nautin siitä ja saan siitä rahaa, jolla voin toteuttaa sellaista elämää kuin itse haluan. 

Siis työ on elämäsi sisältö ja sen myötä raha; Ok. Siinähän sitä elämäsi rikkautta sitten onkin riittämin.

Rahalla vaan ei saa ihan kaikkea, tiesitkö sitä, mutta ehkä et, koska jos sinulla ei ole omaa lasta/omia lapsia.

Vietän töissä keskimäärin 8 tuntia päivässä, joten voisi sanoa, että se on iso osa elämääni. Onni onkin, että olen työssä, josta nautin, jossa olen hyvä ja jossa saan käyttää osaamistani toisten hyödyksi. Ja kyllä, siitä saan rahaa, mikä on vielä isompi onnenpotku! Saan rahaa, jonka turvin voin asua ja elää huolettomasti, ilman stressiä. 

Niin moni lapsia omaavakin käy töissä tuon keskimäärin 8 tuntia viitenä päivänä viikossa, ja hekin voivat asua ja elää huolettomasti ilman stressiä, mutta heillä on myös elämässään enemmän ns. äksöniä lastensa myötä kuin mitä sinulla on. On sitä ihanaa rakkautta ja tunteita, jotka ovat lasten kanssa eläessään aivan toisesta maasta kuin sinun yksinäinen elämäsi ilman lapsiasi.

Niin, he luultavimmin sitten kaipaavat sitä lasten tuomaa "äksöniä", kun kerta ovat lapsia hankkineet. Minä en kaipaa sitä, puolisoni ei kaipaa sitä, meille riittää ihan tämä oma "äksöni". Hienoa, että sinulla riittää aikaa ja halua olla lasten kanssa työpäivän jälkeen. Minulta puuttuu se halu.

Hyvä, että olet tiedostanut itsekkyytesi. Älä ikinä hanki lapsia ja muista vanhana ettet ruikuta kun olet yksin eikä sinua kukaan vie ulkoilemaan.

Sitähän minä olen koko ajan yrittänyt sanoa! :D Että olen itsekäs ja haluan elää omilla ehdoillani, enkä halua lapsia. Hyvä, että sinäkin tajusit vihdoin.[/

Joko tajusit kuka sinun eläkkeesi maksaa :D

Ihminen ei kadu mitään niinkuin lapsien hankkimista (vaikka rakkaita ovatkin).

En kutsuisi miehelle alistumista ja ilmaisen työn tekoa yhteiskunnalle kovin auvoiseksi onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Omasta halustaan lapsettomat eivät tutkimusten mukaan kadu sitä, etteivät ole halunneet lapsia. Ne, jotka olisivat halunneet mutta eivät koskaan saaneet, voivat tietenkin olla surullisia asiasta. Silloin ei kyse kuitenkaan ole katumisesta.

Minulle vanhemmuus on täysin arvoton asia, enkä pidä lapsiperhe-elämää mitenkään toivottavana elämäntapana, joten miksi kummassa katuisin myöhemmin sitä, etten halua niihin osallistua? :D

Kun hankit lapsen lapsiperhe-elämää kestää ehkä 15 vuotta. Se on yksi vaihe. Sen jälkeen sinulla on ainutlaatuinen ihmissuhde.

Niinpä. Jotkut ei vaan näe asioita nenäänsä pidemmälle. Pitää saada kaikki heti nyt.