Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia käytöstä aikuisilta naisilta (olenko vain vanhanaikainen)?
01.09.2017 |
Omassa laajassa tuttavapiirissä (koulukavereita, työkavereita jne.) on ainakin neljä naista, joilla on sometilit täynnä omakuvia. Kyse 32-36-v. naisista, kaikki koulutettuja ja hyvissä työpaikoissa, on sosiaalista elämää (kaikki toki sinkkuja/lapsettomia).
Näillä naisilla siis pitkälti yli 1000 kuvaa instassa/fb:ssä, yhdellä on reilu 1800 poseerauskuvaa. Tähän päälle sitten kaikki muut kuvat ruoka-annoksista, vaatteista ym. eli yhteensä tuhansia kuvia.
Yksi käsittelee kuviaan niin rajusti, että ne näyttävät naistenlehtien kansikuvilta. Yksi tunnusti ihan suoraan, että kyllähän noihin kuviin menee aika paljon aikaa... Kun meikataan ja puetaan ja sitten otetaan jopa 50-100 kuvaa, joista valitaan 1-2 parasta nettiin.
Kyse ei ole mistään somejulkkiksista vaan tavallisista naisista, joilla ehkä pari sataa "seuraajaa"...
Tuli mieleen, kun luin jonkun psykologin kommentin, että nykyään normaaleja pidettyjä asioita (omien kuvien jakelu, itsekeskeisyys) oli vielä parikymmentä vuotta sitten pidetty merkkeinä persoonallisuushäiriöistä.
En halua tuomita ketään, olen vain ihmeissäni. Onko maailma muuttunut niin, että em. käytöstä voi jo pitää normaalina? Tavallaan myös kiinnostaa ihmisten motiivit käyttää niin paljon aikaa tuollaiseen, mutta suoraan en kehtaisi kysyä.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös ihmetellyt tätä ilmiötä meidän keski-ikäisten kohdalla. Nuorilla vielä jotenkin sen ymmärrän, kun identiteetti on vielä rakentumassa ja etsitään ehkä kumppania tai huomiota muuten vaan. Mutta omissa kavereissani on pari sellaista pienten lasten äitiä, jotka postaavat lähes päivittäin lähikuvia kasvoistaan tai kropastaan. Onpa yksi laittanut imetyskuviaankin someen. Ei niissä sinällään mitään pahaa ole, mutta ihmetyttää vaan miten jaksavat. Mulla on vaikea kuvitella, että itse tekisin vastaavaa tuntematta itseäni pelleksi. Oma todellisuus on rakentunut niin toisin. Toisaalta taas itseä kyllästyttää välillä kun fiidi on täynnä yhden ja saman ihmisen samanlaisia naamakuvia tai saliposeerauksia päivästä toiseen. Nyt varmaan moni ajattelee, että olen jotenkin kateellinen, mutta kyse ei ole siitä. Tällaiselle vähemmän somesukupolven ihmiselle se on vain outoa ja tuntuu lapselliselta. Mutta kukin tyylillään. Ehkä heillä on jokin tarkoitus, joka multa vaan menee ohi.
En ymmärrä minäkään.
Kun Facebook tuli, sain paljon pyyntöjä liittyä. En ole liittynyt vieläkään. En halua Face-kavereita. Enkä suoraan sanoen ole kiinnostunut stalkkaamaan, mitä kukin milläkin hetkellä tekee ja missä seurassa ja mitä juo ja syö.
Kuvankäsittelyammattilaiset saa kaunottaren vaikka hevosesta. Sinänsä hieno juttu. Muokkaamiusta muokkaamisen jälkeen niin, että lopuksi jää ehkä osa taustasta, joka oli alkuperäisessä.
Minua nolottaa, kun myöhäiskeski-ikäiset naiset keekoilevat eri asuissa ja meikeissä valiten niistä otoksista ne parhaimmat. En siis ole Facessa, mutta blogeissa on samaa tavaraa runsaasti. Ja kyseessähän eivät ole kehittymättömät naiset, vaan ihan aikuiset. Pönttö mennyt sekaisin oman itsensä ihanuudesta? Nähdään jokin mainos/ilmoitus ja jäljitellään samoja asetelmia ja kuvataan selfiellä itsensä siihen koristeeksi ja sen jälkeen muokataan? Kuvitellaan, että melko tavallisen näköisestä naisesta tulee jokin Jumalatar ja sitten on mieli hyvä? Sairasta. En vaan opi ymmärtämään.
Ymmärrän ja ymmärrän. Silti - pelkästään poikani 18-vuotiaan tyttöystävän touhut välillä ihmetyttävät. Whatsappiin päivittää uuden tunnuskuvan abt kerran viikossa, usein käsitellyn ja johon on lisätty vaikka pinkkejä kukkia päälle, jolloin tulee Barbie mieleen, nätti likka siis. Meillä ei kehtaa tulla keittiöön aamulla ennenkuin on meikannut vähintään puoli tuntia. Turha minun on sanoa ettei tarvitse. Tai sitten kokovartalokuva, joka on nyt ollut enemmän esillä, koska leikkautti tissinsä kesällä ja ottaa kuvia, jossa ne ovat hyvin esillä, sopivassa kulmassa. Olivat kuulemma alikehittyneet. Hänellä on tekotukka, microbleidatut kulmat ja tekoripset. Pojan on valinta. Kaikkihan niin kai tekevät, joilla vähänkin on varaa. Poika on töissä enkä viitsi kysyä, paljonko syytää tähän muokkaamiseen tytön mieliksi. Eihän asia edes minulle kuulu.
Mutta tuo itsekorostus on vaikea asia näille vanhemmille naisille. Teini-ikäisen tai siis nuoren aikuisen tytön epävarmuuden ja kuviot ymmärtää nuoruuden piikkiin. Jos mun kavereista joku kysyisi olenko jo nähnyt hänen uuden kuvansa somessa ja mitä mieltä olen, niin en tiedä mitä vastaisin. Nauraisin varmaankin.
Minulle on hyvin vastenmielistä esiintyä naamani kanssa oikeastaan missään. Whatsappitunnuskin on kukkapelto. En näytä hirviöltä, vaikka olen varttunut, mutta en myöskään halua yhtäkään kuvaa itsestäni nettiin killumaan. Kaksi siellä on, muiden toimesta. Itse en lisäile edes nimettömänä.
On mulla facebookissa yli 50-vuotias kaveri, joka laittaa niin käsiteltyjä kuvia itsestään sinne, että hyvä jos tunnistaa. Ja ne kommentit sitten! Kyllähän sitä nolostuu sen teatteriesityksen edessä. Ja huolestuukin.