Te, jotka olette ylipainoisia! Ovatko vanhempasikin ylipainoisia? Kuinka vahvasti ylipainoisuus periytyy?

Joo on. Lapseni ovat kaikki alikäyrillä aina menneet, kaikki neljä.

Mun vanhemmat on tikkulaihoja ja samoin veli. Aina olleet ja minä oon ollu lapsesta asti punkero. Vaikka samalla ruualla ollaan oltu ja meillä herkkuja ja roskaruokaa saatiin hyvin harvoin.

Ihan se on itsestä kiinni mitä suuhunsa pistää ja miten liikkuu. Todellakaan mitkään geenit tee kenestäkään lihavaa jos elää normaalisti syöden perusterveellisesti ja liikkuen. Ihan höpö höpö juttuja. IHmiset vetoavat geeneihin kun eivöt muutakaan keksi, vaikka syy aina itsessä.

Vanhempani ovat laihoja, mutta isän äiti oli oikein pulska ihminen.

Ylipaino itsessään ei periydy. Syömis- ja liikuntatottumukset sen sijaan kyllä.

Tavallinen lihavuus eli polygeeninen lihavuus on usean eri geenin ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta johtuva lihavuus. Lihavuudelle altistava FTO (fat mass and obesity associated) geenimuunnos löydettiin v. 2007. Useat SNP:t 1. ja 2. intronissa assosioituivat voimakkaasti lihavuuteen.Epidemiologia on adoptiotutkimuksilla, kaksostutkimuksillaa ja perhetutkimuksila. Tarkastelemalla eri tutkimusasetelmien antamaa tietoa lihavuuden periytyvyydestä (heritability) on todettu, että perintötekijät selittävät 25–40 % painoindeksin vaihtelusta.

Monogeeninen lihavuus, eli yhden geenin mutaatioiden aiheuttama lihavuus on harvinaista ja vaikea-asteista, saavat tyypillisesti alkunsa varhaisessa lapsuudessa. Esim. melanokortiini 4 -reseptorigeenin (MC4R) mutaatio. Tyypillistä tällaiselle ihmiselle valtaisa ruokahalu imeväisiästä lähtien. Lihavilla aikuisilla yleisyys 1–2,5 %, vaikeassa varhain alkavassa lihavuudessa 6 %

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen lihavuus eli polygeeninen lihavuus on usean eri geenin ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta johtuva lihavuus. Lihavuudelle altistava FTO (fat mass and obesity associated) geenimuunnos löydettiin v. 2007. Useat SNP:t 1. ja 2. intronissa assosioituivat voimakkaasti lihavuuteen.Epidemiologia on adoptiotutkimuksilla, kaksostutkimuksillaa ja perhetutkimuksila. Tarkastelemalla eri tutkimusasetelmien antamaa tietoa lihavuuden periytyvyydestä (heritability) on todettu, että perintötekijät selittävät 25–40 % painoindeksin vaihtelusta.

Monogeeninen lihavuus, eli yhden geenin mutaatioiden aiheuttama lihavuus on harvinaista ja vaikea-asteista, saavat tyypillisesti alkunsa varhaisessa lapsuudessa. Esim. melanokortiini 4 -reseptorigeenin (MC4R) mutaatio. Tyypillistä tällaiselle ihmiselle valtaisa ruokahalu imeväisiästä lähtien. Lihavilla aikuisilla yleisyys 1–2,5 %, vaikeassa varhain alkavassa lihavuudessa 6 %

No mut hei. Jos kerran av-mamma sanoo toista kuin tutkijat, niin onhan se nyt uskottava sitä idaria mammaa.

Isäni ja äitini ovat ylipainoisia, mutta ei nyt ihan mahdottomissa määrin. Äitini on aika perus koko ikäisekseen, mutta toki hänellä on ylipainoa, kuten suurella osalla on. Isäni on muuten aika timmissä kunnossa, mutta vatsaa hänellä on sen verran, että menee ylipainon puolelle kohtalaisen selvästi. 

Siskollani lienee vähän ylipainoa tai sitten on normaalipainon ylärajoilla. Itse olen normaalipainon keskivaiheilla tai vähän sen yli ja olen mies. Olen siis perheen ainoa hoikka ja olen myös ainoa korkeakoulutettu ja isompaan kaupunkiin ja myöhemmin ulkomaille muuttanut. 

Biologinen isäni oli lihava, äitini on lihonut nyt vanhemmiten mutta nuorena oli tosi hoikka. Täyssisisarukseni on hoikka ja niin on molemmat puolisisiaruksetkin.

Biologisen isän puolen suvussa on selvästi lihavuutta enemmän, muutenkin muistuttaa serkut enemmän minua, kuin yksikään sisaruksistani.

Mutta vaikea sanoa johtuuko geeneistä, vai onko psyykkisiä tekijöitä mukana, ei ollut mitenkään mukava lapsuus. Biologinen isäni ei ole syömistottumuksia minuun periyttänyt (ei oltu juuri ollenkaan tekemisissä), joten geenit + psyykkiset "ongelmat" on johtaneet siihen että olen lihava.

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja äitini ovat ylipainoisia, mutta ei nyt ihan mahdottomissa määrin. Äitini on aika perus koko ikäisekseen, mutta toki hänellä on ylipainoa, kuten suurella osalla on. Isäni on muuten aika timmissä kunnossa, mutta vatsaa hänellä on sen verran, että menee ylipainon puolelle kohtalaisen selvästi. 

Siskollani lienee vähän ylipainoa tai sitten on normaalipainon ylärajoilla. Itse olen normaalipainon keskivaiheilla tai vähän sen yli ja olen mies. Olen siis perheen ainoa hoikka ja olen myös ainoa korkeakoulutettu ja isompaan kaupunkiin ja myöhemmin ulkomaille muuttanut. 

Haluatko tuoda tällä esiin sitä, että kausaalisesti parempi koulutustaso ja isompi kaupunki (nurture) vaikuttaa siihen, että sinusta ei tule perintötekijöidesi mukaisesti lihava (nature)? Tällaisia kausaalisia yhteyksiä on kyllä olemassa, eli vanhempien elintavat vaikuttavat sellaisiin lapsen oppimiin tapoihin kuten syömistottumukset, mutta näissä mennään sitten aina sikiöaikaiseen ohjelmoitumiseen saakka, eli vanhempien kokema stressi, vanhempien ruokavalio jne vaikuttavat lapsen geenien ohjelmoitumiseen enemmän kuin esimerkiksi primääri- tai sekundaarisosialisaation aikana saadut opit. Eli selittävä tekijä (X) muuttuu siten, että se ei toimi enää tutkimusasetelmissa.

Esimerkiksi meidän koulutustasomme on noussut todella paljon viimeisten 15-vuoden aikana (katso STAT:sta datat). Samaan aikaan kaupungistuminen on voimistunut. Lihavuus ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaikka trendi kääntyikin nollakasvuun joskus 1990-luvun tienoilla.  Tämä osoittaa silloin sen, ettei parempi koulutustaso tai kaupungistuminen korreloi lihavuuteen. Tulotaso taas korreloi, mutta silloin pitää kysyä kuten välimeren dieetin osalta sitä, onko taustalla välittävänä tekijänä (Z) stressi? Eli välimerenkin dieetti ei toimi alemmissa tuloluokissa, mutta toimii ylemmissä tuloluokissa. Nykyinen selitys on se, että välimeren dieetin ravintomakrot olisivat parempia ylemmissä tuloluokissa, mutta käytönnössä mitään ei voida osoittaa, jos niinkin olennaista asiaa kuin stressitaso pitkällä aikavälillä ei ole poissuljettu tutkimuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja äitini ovat ylipainoisia, mutta ei nyt ihan mahdottomissa määrin. Äitini on aika perus koko ikäisekseen, mutta toki hänellä on ylipainoa, kuten suurella osalla on. Isäni on muuten aika timmissä kunnossa, mutta vatsaa hänellä on sen verran, että menee ylipainon puolelle kohtalaisen selvästi. 

Siskollani lienee vähän ylipainoa tai sitten on normaalipainon ylärajoilla. Itse olen normaalipainon keskivaiheilla tai vähän sen yli ja olen mies. Olen siis perheen ainoa hoikka ja olen myös ainoa korkeakoulutettu ja isompaan kaupunkiin ja myöhemmin ulkomaille muuttanut. 

Haluatko tuoda tällä esiin sitä, että kausaalisesti parempi koulutustaso ja isompi kaupunki (nurture) vaikuttaa siihen, että sinusta ei tule perintötekijöidesi mukaisesti lihava (nature)? Tällaisia kausaalisia yhteyksiä on kyllä olemassa, eli vanhempien elintavat vaikuttavat sellaisiin lapsen oppimiin tapoihin kuten syömistottumukset, mutta näissä mennään sitten aina sikiöaikaiseen ohjelmoitumiseen saakka, eli vanhempien kokema stressi, vanhempien ruokavalio jne vaikuttavat lapsen geenien ohjelmoitumiseen enemmän kuin esimerkiksi primääri- tai sekundaarisosialisaation aikana saadut opit. Eli selittävä tekijä (X) muuttuu siten, että se ei toimi enää tutkimusasetelmissa.

Esimerkiksi meidän koulutustasomme on noussut todella paljon viimeisten 15-vuoden aikana (katso STAT:sta datat). Samaan aikaan kaupungistuminen on voimistunut. Lihavuus ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaikka trendi kääntyikin nollakasvuun joskus 1990-luvun tienoilla.  Tämä osoittaa silloin sen, ettei parempi koulutustaso tai kaupungistuminen korreloi lihavuuteen. Tulotaso taas korreloi, mutta silloin pitää kysyä kuten välimeren dieetin osalta sitä, onko taustalla välittävänä tekijänä (Z) stressi? Eli välimerenkin dieetti ei toimi alemmissa tuloluokissa, mutta toimii ylemmissä tuloluokissa. Nykyinen selitys on se, että välimeren dieetin ravintomakrot olisivat parempia ylemmissä tuloluokissa, mutta käytönnössä mitään ei voida osoittaa, jos niinkin olennaista asiaa kuin stressitaso pitkällä aikavälillä ei ole poissuljettu tutkimuksista.

Ethän sinä voi vetää johtopäätöstä, että koulutustaso ja kaupungistuminen ei vähennä lihavuutta pelkästään seuraamalla lihavuuden kokonaismäärän kasvua, koska lihavuuden määrään vaikuttaa niin moni muukin asia kuin edellä mainitut. Tällöin koulutustason ja kaupungistumisen vaikutus ei ehkä vain riitä kumoamaan lihavuuden kasvun trendiä ja voi olla, että muut tekijät jopa kiihdyttävät sitä. 

Vaikka perintötekijät vaikuttaisikin lihavuuteen, niin ei se tarkoita, että se lihavuuteen altistava geeni olisi kaikilla lapsilla. Ihanniinkuin osalle lapsista voi tulla vaaleat hiukset ja osalle tummat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja äitini ovat ylipainoisia, mutta ei nyt ihan mahdottomissa määrin. Äitini on aika perus koko ikäisekseen, mutta toki hänellä on ylipainoa, kuten suurella osalla on. Isäni on muuten aika timmissä kunnossa, mutta vatsaa hänellä on sen verran, että menee ylipainon puolelle kohtalaisen selvästi. 

Siskollani lienee vähän ylipainoa tai sitten on normaalipainon ylärajoilla. Itse olen normaalipainon keskivaiheilla tai vähän sen yli ja olen mies. Olen siis perheen ainoa hoikka ja olen myös ainoa korkeakoulutettu ja isompaan kaupunkiin ja myöhemmin ulkomaille muuttanut. 

Haluatko tuoda tällä esiin sitä, että kausaalisesti parempi koulutustaso ja isompi kaupunki (nurture) vaikuttaa siihen, että sinusta ei tule perintötekijöidesi mukaisesti lihava (nature)? Tällaisia kausaalisia yhteyksiä on kyllä olemassa, eli vanhempien elintavat vaikuttavat sellaisiin lapsen oppimiin tapoihin kuten syömistottumukset, mutta näissä mennään sitten aina sikiöaikaiseen ohjelmoitumiseen saakka, eli vanhempien kokema stressi, vanhempien ruokavalio jne vaikuttavat lapsen geenien ohjelmoitumiseen enemmän kuin esimerkiksi primääri- tai sekundaarisosialisaation aikana saadut opit. Eli selittävä tekijä (X) muuttuu siten, että se ei toimi enää tutkimusasetelmissa.

Esimerkiksi meidän koulutustasomme on noussut todella paljon viimeisten 15-vuoden aikana (katso STAT:sta datat). Samaan aikaan kaupungistuminen on voimistunut. Lihavuus ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaikka trendi kääntyikin nollakasvuun joskus 1990-luvun tienoilla.  Tämä osoittaa silloin sen, ettei parempi koulutustaso tai kaupungistuminen korreloi lihavuuteen. Tulotaso taas korreloi, mutta silloin pitää kysyä kuten välimeren dieetin osalta sitä, onko taustalla välittävänä tekijänä (Z) stressi? Eli välimerenkin dieetti ei toimi alemmissa tuloluokissa, mutta toimii ylemmissä tuloluokissa. Nykyinen selitys on se, että välimeren dieetin ravintomakrot olisivat parempia ylemmissä tuloluokissa, mutta käytönnössä mitään ei voida osoittaa, jos niinkin olennaista asiaa kuin stressitaso pitkällä aikavälillä ei ole poissuljettu tutkimuksista.

Ethän sinä voi vetää johtopäätöstä, että koulutustaso ja kaupungistuminen ei vähennä lihavuutta pelkästään seuraamalla lihavuuden kokonaismäärän kasvua, koska lihavuuden määrään vaikuttaa niin moni muukin asia kuin edellä mainitut. Tällöin koulutustason ja kaupungistumisen vaikutus ei ehkä vain riitä kumoamaan lihavuuden kasvun trendiä ja voi olla, että muut tekijät jopa kiihdyttävät sitä. 

Hmm... joo, mutta jos arkipäiväistät havaintosi, et voi väittää kaupungeissa kulkevan vain laihoja ja maaseudulla lihavia? Mutta kuten nähdään, ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä, vaikka ymmärrettävästi monet tahdot niin haluavatkin aivopestä ihmisiä uskomaan esimerkiksi lihavuuden olevan oma valinta, johtuvan heikosta koulutuksesta ja tulotasosta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka perintötekijät vaikuttaisikin lihavuuteen, niin ei se tarkoita, että se lihavuuteen altistava geeni olisi kaikilla lapsilla. Ihanniinkuin osalle lapsista voi tulla vaaleat hiukset ja osalle tummat.

Mendelöippäs hieman auki tuota ajatustasi :) ... mutta vaikka mendelöisitkin, niin ota huomioon, että geenit ovat vain legopalikoita, joita suurta osaa ohjataan vielä kaiken lisäksi päälle tai pois ulkoisten tekijöiden mukaan (epigenomi).

Vanhempani ovat kuivia laiheliineja, minä en. Ei sisaruksia. Läskistä varoittelua ja ylipainoisten haukkumista heidän taholtaan on kuulunut koko elämäni, ainoa seuraus tuntuu olevan, että turpoan kuin hiivataikina.

Omat lapseni ovat hoikkia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan se on itsestä kiinni mitä suuhunsa pistää ja miten liikkuu. Todellakaan mitkään geenit tee kenestäkään lihavaa jos elää normaalisti syöden perusterveellisesti ja liikkuen. Ihan höpö höpö juttuja. IHmiset vetoavat geeneihin kun eivöt muutakaan keksi, vaikka syy aina itsessä.

Kyllä, itsestä se on kiinni. Mutta ymmärrät varmaan, että koko lapsuus vaikuttaa siihen, miten ja mitä ihminen oppii syömään ja miten liikkumaan.

Minua ei koskaan kannustettu minkäänlaiseen liikuntaan. Koko perhe makoili sohvilla päivät pitkät. En tottunut koskaan liikkumaan. Söimme aivan liikaa ja epäterveellisesti, kasviksia oli lähinnä kukkaruukuissa.

Aika vaikeaa oli aikuisena sitten opetella irti tuosta, johon oli edelliset 20 vuotta tottunut. Piti vaihtaa se entinen "normaali" uuteen normaaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja äitini ovat ylipainoisia, mutta ei nyt ihan mahdottomissa määrin. Äitini on aika perus koko ikäisekseen, mutta toki hänellä on ylipainoa, kuten suurella osalla on. Isäni on muuten aika timmissä kunnossa, mutta vatsaa hänellä on sen verran, että menee ylipainon puolelle kohtalaisen selvästi. 

Siskollani lienee vähän ylipainoa tai sitten on normaalipainon ylärajoilla. Itse olen normaalipainon keskivaiheilla tai vähän sen yli ja olen mies. Olen siis perheen ainoa hoikka ja olen myös ainoa korkeakoulutettu ja isompaan kaupunkiin ja myöhemmin ulkomaille muuttanut. 

Haluatko tuoda tällä esiin sitä, että kausaalisesti parempi koulutustaso ja isompi kaupunki (nurture) vaikuttaa siihen, että sinusta ei tule perintötekijöidesi mukaisesti lihava (nature)? Tällaisia kausaalisia yhteyksiä on kyllä olemassa, eli vanhempien elintavat vaikuttavat sellaisiin lapsen oppimiin tapoihin kuten syömistottumukset, mutta näissä mennään sitten aina sikiöaikaiseen ohjelmoitumiseen saakka, eli vanhempien kokema stressi, vanhempien ruokavalio jne vaikuttavat lapsen geenien ohjelmoitumiseen enemmän kuin esimerkiksi primääri- tai sekundaarisosialisaation aikana saadut opit. Eli selittävä tekijä (X) muuttuu siten, että se ei toimi enää tutkimusasetelmissa.

Esimerkiksi meidän koulutustasomme on noussut todella paljon viimeisten 15-vuoden aikana (katso STAT:sta datat). Samaan aikaan kaupungistuminen on voimistunut. Lihavuus ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaikka trendi kääntyikin nollakasvuun joskus 1990-luvun tienoilla.  Tämä osoittaa silloin sen, ettei parempi koulutustaso tai kaupungistuminen korreloi lihavuuteen. Tulotaso taas korreloi, mutta silloin pitää kysyä kuten välimeren dieetin osalta sitä, onko taustalla välittävänä tekijänä (Z) stressi? Eli välimerenkin dieetti ei toimi alemmissa tuloluokissa, mutta toimii ylemmissä tuloluokissa. Nykyinen selitys on se, että välimeren dieetin ravintomakrot olisivat parempia ylemmissä tuloluokissa, mutta käytönnössä mitään ei voida osoittaa, jos niinkin olennaista asiaa kuin stressitaso pitkällä aikavälillä ei ole poissuljettu tutkimuksista.

Ethän sinä voi vetää johtopäätöstä, että koulutustaso ja kaupungistuminen ei vähennä lihavuutta pelkästään seuraamalla lihavuuden kokonaismäärän kasvua, koska lihavuuden määrään vaikuttaa niin moni muukin asia kuin edellä mainitut. Tällöin koulutustason ja kaupungistumisen vaikutus ei ehkä vain riitä kumoamaan lihavuuden kasvun trendiä ja voi olla, että muut tekijät jopa kiihdyttävät sitä. 

Hmm... joo, mutta jos arkipäiväistät havaintosi, et voi väittää kaupungeissa kulkevan vain laihoja ja maaseudulla lihavia? Mutta kuten nähdään, ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä, vaikka ymmärrettävästi monet tahdot niin haluavatkin aivopestä ihmisiä uskomaan esimerkiksi lihavuuden olevan oma valinta, johtuvan heikosta koulutuksesta ja tulotasosta.

Lihavuuden on kyllä todettu korreloivan asuinpaikan, älykkyyden, ja koulutuksen sekä tulotason kanssa. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat lihavia tai laihoja näiden asioiden perusteella. Sen voi kuitenkin ihan omin silminkin huomata, että hoikat ovat tavallisempi näky Helsingissä kuin vaikkapa Kärsämäellä.

 

Loppujen lopuksi mielestäni kaikki nämä ominaisuudet tulevat persoonan kautta. Suorituskeskeiset ihmiset haluavat usein suoriutua hyvin myös painoon ja terveyteen liittyvissä asioissa. Hällä väliä tyypit taas menevät lähinnä sinne mihin virta heidät vie ja sama asenne on myös syömisen suhteen. Ei kiinnitetä siihen erityistä huomiota, vaan elämässä on muut kiinnostuksen kohteet, eikä kiinnostus yleensä ole kovin laajaa tai ainakaan pitkäjänteistä.

Tietenkin sillä on myös valtava merkitys, että mihin sattuu syntymään, koska yhteisöstähän ne tavat opitaan. 

Minä olin lihava jo taaperona neuvolakortin mukaan. Olen edelleen yli nelikymppisenä. Olen laihduttanut varmaankin satoja kiloja kymmenvuotiaasta asti. Äitini on ollut jojoilija, välillä hoikkakin, nyt vanhuksena lihava. Samoin oli hänen äitinsä, eli 90-vuotiaaksi.

Läskinä synnyin ja läskinä kuolen.

Vanhempani normaalipainoisia, minä ollut kuusivuotiaasta lähtien ylipainon ja normaalipainon ylärajalla keikkuva. Alkoi stressistä, siihen maailman aikaan ei ollut herkkukaappia. 

Mun lapsuuden perheessä oltiin poikkeuksellisen terveys ja hoikkuusorientoituneita siihen aikaan (80-luvulla). Meillä ei esim ollut ikinä makkaraa tai vaaleaa leipää. Jotain sille ajalle tyypillistä arkiruokaa, eli ruskea kastike ja perunat oli meillä tyyliin lasten syntymäpäivinä, kun toivottiin sellaista epäterveellistä ruokaa. Meillä oli hyvin kasvispainotteinen arkiruoka ja herkkuja sai vain lauantaisin. Herkut oli joko karkkia tai vaihtoehtoisesti lettuja ja banaanipirtelöä. Pullaa ja muita leivonnaisia tarjoiltiin vain synttäreinä ja jouluna. Naapurin lapset saivat joka viikko saunalimut. Meillä oli limsaa kerran vuodessa.

Sisareni soveltui hyvin tuollaiseen kulttuuriin ja elää nyt aikuisena vieläkin tiukempaa ruokavaliota noudattaen. Minä taas en ole koskaan ollut liikunnallinen ja muistan koko lapsuuteni ja nuoruuteni kadehtineeni kavereita, koska he saivat syödä ranskanleipää ja laittaa päälle voita ja makkaraa vaikka joka päivä. Tai että heillä oli usein ruokana lihapullia tai makkarakastiketta. Aikuisena sitten otin takaisin kaiken sen, mistä koin lapsena jääneeni paitsi ja lihoin. Sen verran takaraivoon on mullekin kuitenkin se terveellisempi ruokavalio iskeytynyt, että osaan kyllä laihduttaakin. Painon pitäminen alhaisena ei sitten onnistukaan, koska se edellyttäisi sitä, että terveellisiä elämäntapoja pitäisi noudattaa loppuelämän. Ja sitten tulee valtava ahdistus ja tunne siitä, että tiedossa sitä lapsuuden ankeutta hautaan asti, ei kiitos.