Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään lihavaa ja kaunista naista, en yhtään. Enkä kyllä lihavaa mutta komeaa miestäkään. Taisi sohvaperunoille osua nyt omaan nilkkaan tämä aihe. Sorry.
Tämä. Pahin ulkonäköön liittyvä asia on nimenomaan ylipaino. Huolestuttaa kovasti että lihavuutta pidetään nykyään jotenkin täysin normaalina, koska se on niin yleistä Suomessa. Ja kyse oli ulkonäöstä - ei luonteesta, tyylistä, sisustuksesta tai jostain muusta. Tuntuu että täällä monella menee asiat aivan sekaisin.
Mielipiteesi kertoo valikoituneesta sosiaalisesta verkostostasi. Lisäksi olet , ikävä kyllä, ulkonäkö-rasistinen arvomaailmaltasi. Tunnen useita runsasmittaisia naisia ja miehiä, jotka ovat kauniita, ylväitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Olen todella huolissani tästä kaltaistesi lihavuus kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mintsukka19 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että Mari tai Petri on vähän kaunistellut sanomisiaan esim rahankäytöstä tai kuvaillut itseään vähän metsään psykologille/haastattelijalle. Elämäntavat ja arvot ovat niin erilaiset. Veikkaan Petriä, se kehonpalvonta on ehdottomasti vaikeuttava tekijä. Mari-raukka, jos on viimeisenä kortenaan lähtenyt ohjelmaan ja ajatellut sitä kautta löytävänsä jonkun :(
Kieltämättä herää epäilys, että Petri on sanonut käyvänsä välillä salilla ja pyöräilevänsä, joka vielä kuulostaa normaalilta. Ehkä sen syvemmälle ei menty ja herran rahkainnostus, proteiinijauheiden mittailut ja rytmi jäivät pimentoon.
Voiko keneltäkään jäädä huomaamatta Petrin lihakset kun ollut haastattelussa?
Jos on pitkähihaisessa paidassa niin voisi kyllä jäädä huomaamatta. Näyttäisi tavalliselta tanakalta jässikältä, ei välttämättä erityisen lihaksikkaalta.
Vaikuttaa epävarmalta itsestään tuo Petri. Haastatteluissa flexasi ja istui todella jäykästi että näyttäisi isommalta. Myös tuo "mulla on kurinalainen elämä joten olen kova" - tyyli viestii jostain pönkityksestä.
Olihan sitä Petrillä sitten hieman pötsiäkin, kuten paidattomasta heräämiskohtauksesta saattoi huomata. Mutta on kyllä lihastakin.
Aika eri tavoin silti havainnoimme. Elina Tanskasen sohvalla Petri näytti vain plösöltä. Kai istuma-asento sen teki, ja paksut reidet joita kännykkä taskussa vielä korosti. (Samoin verkkarihousujen sivuraita korostaa reisien ja lantion leveyttä.)
Eikä minusta ole antanut mitenkään kovaa kuvaa, päinvastoin myötäilee "niin, mmmmm" -tyyliin koko ajan. Ja itse asiassa aika ärsyttävästi. Vienosti ehdotteli että jos Mari lähtisi hänelle esittelemään Kallion nähtävyyksiä, ja tuli heti tyrmätyksi. Oikein mitään muuta omaa aloitetta ei ole tehnyt, paitsi että pyörä pitää saada turvaan ja että jos asuttaisiinkin erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oli se mies Johannan äidin luona?
Johannan veli, joka on myös Muodin huipulle -sarjasta tuttu.
Miltä kanavalta Muodin huipulle on tullut?
Tosiaan!! Subiltahan se. Eli onko Johanna näitä tuotannon tuttavapiiristä mukaan värvättyjä? Pääsevätkö nämä tutut kenties itse valitsemaan parin itselleen, kun aina on niin hyvä mätsi?
Vierailija kirjoitti:
Onko osallistujien nimet jo selvitetty?
Joo, ne on Mari, Johanna, Aliisa, Esa, Markus ja Petri.
Hyvä kun tämä seksuaaliterapeutti kertoi ensi jaksossa, että oli tänä vuonna kartoittanut erityisesti arjen pikkujuttuja, kuten mitä teetä maantaiaamuisin, mitä teet lauantai-iltaisin, mutta isot erot Petrin ja Marin välillä eivät tässä tulleet ilmi.
Samassa jaksossa klipit, joissa P ja M kumpikin erikseen kertoivat haluavansa matkustella ja tehdä hauskoja juttuja yhdessä, no ehkä siinä oli sitten sitä yhdistävää liimaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan täällä mitään kohtaa tai asiaa mitä ei pareissa arvosteltais. Ei tosiaan jää joku big brother kakkoseksi. Kuitenkin tätä ohjelmaa vaan tunti viikossa. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ei ole mikään "joko sitä saman tien on tai sitten ei"- asia. Olen siitä itse todiste :) En ollut ensin (n. vuosi) ollenkaan siinä mielessä kiinnostunut kaveristani eikä hän minusta, mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä napsahti ja sitä kemiaa olikin yllin kyllin. Ja nyt ollaan oltu kauan naimisissa. Surullistakin jos jengi vannoo nopeasti syttyvän kemian nimiin, voi mennä montaa hyvää tyyppiä, jopa "se oikea" ohi liian nopealla tuomitsemisella. Malttia!
Mielenkiintoista! Haluaisin tietää juuri miten tällainen kemia voi syntyä vaikka vuoden päästä? Ja ajattelitko aluksi, että hän on hyvännäköinen, mutta joku muu asia tökki? Vai, että on muuten ihana, mutta et voisi kuvitella seksiä hänen kanssaan? On mullakin kaverimiehiä, mutta en ole ikinä saanut luotua romanttisia tunteita heitä kohtaan tai sellaista perhosia vatsanpohjassa- fiilistä.
En ole alkuperäisen tekstin kirjoittaja, mutta vastaan omasta kokemuksesta. Meillä syttyi kemia vasta parin vuoden päästä ensi kohtaamisesta. Mies ei ollut makuuni, hän ei ollut komea, seksikäs, eikä mitenkään kiinnostava. Annoin hänelle järjestelmällisesti pakit, aina kun hän tuli juttelemaan kanssani. Jossain kohtaa jouduin työni puolesa olemaan hänen kanssa enemmän tekemisissä ja hänen huumorintaju kolahti. Mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sen enemmän pidin hänestä ja myös kemia roihahti. Nykyään ollaan onnellisesti naimississa ja meillä on lapsia. Minusta ensikohtaamisella ei pysty tosiaan määrittelemään, onko kemiaa vai ei. Kemia voi hyvin syntyä vasta sitten, kun oppii tuntemaan toisen.
Ihana tarina! Mulla on vaikea kuvitella, että rakastuisin mieheen, jota en pidä hyvännäköisenä. Siis kemiaa voi olla ja seksi sujua, mutta jos en pidä miestä komeana, niin en vaan pysty rakastumaan. Ärsyttää olla näin pinnallinen. Toivotaan että Aliisa näkee ulkokuorta syvemmälle ja heistä tulee pari. Esa vaikuttaa unelmamieheltä luonteen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mintsukka19 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että Mari tai Petri on vähän kaunistellut sanomisiaan esim rahankäytöstä tai kuvaillut itseään vähän metsään psykologille/haastattelijalle. Elämäntavat ja arvot ovat niin erilaiset. Veikkaan Petriä, se kehonpalvonta on ehdottomasti vaikeuttava tekijä. Mari-raukka, jos on viimeisenä kortenaan lähtenyt ohjelmaan ja ajatellut sitä kautta löytävänsä jonkun :(
Kieltämättä herää epäilys, että Petri on sanonut käyvänsä välillä salilla ja pyöräilevänsä, joka vielä kuulostaa normaalilta. Ehkä sen syvemmälle ei menty ja herran rahkainnostus, proteiinijauheiden mittailut ja rytmi jäivät pimentoon.
Voiko keneltäkään jäädä huomaamatta Petrin lihakset kun ollut haastattelussa?
Jos on pitkähihaisessa paidassa niin voisi kyllä jäädä huomaamatta. Näyttäisi tavalliselta tanakalta jässikältä, ei välttämättä erityisen lihaksikkaalta.
Vaikuttaa epävarmalta itsestään tuo Petri. Haastatteluissa flexasi ja istui todella jäykästi että näyttäisi isommalta. Myös tuo "mulla on kurinalainen elämä joten olen kova" - tyyli viestii jostain pönkityksestä.
Olihan sitä Petrillä sitten hieman pötsiäkin, kuten paidattomasta heräämiskohtauksesta saattoi huomata. Mutta on kyllä lihastakin.
Aika eri tavoin silti havainnoimme. Elina Tanskasen sohvalla Petri näytti vain plösöltä. Kai istuma-asento sen teki, ja paksut reidet joita kännykkä taskussa vielä korosti. (Samoin verkkarihousujen sivuraita korostaa reisien ja lantion leveyttä.)
Eikä minusta ole antanut mitenkään kovaa kuvaa, päinvastoin myötäilee "niin, mmmmm" -tyyliin koko ajan. Ja itse asiassa aika ärsyttävästi. Vienosti ehdotteli että jos Mari lähtisi hänelle esittelemään Kallion nähtävyyksiä, ja tuli heti tyrmätyksi. Oikein mitään muuta omaa aloitetta ei ole tehnyt, paitsi että pyörä pitää saada turvaan ja että jos asuttaisiinkin erillään.
Ja koska on kyseessä käsikirjoitettua tv-viihdettä, ei noistakaan kumpikaan ole välttämättä oikeasti ollut Petrin aloitteesta. Erilleenmuuttokeskustelu oli varmasti käyty jo aikaisemmin, ilman kameraryhmää ja tv:ssä nähty oli vain rekonstruktio. Pyöräkeissi samoin vaikutti todella käsikirjoitetulta kohtaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun tämä seksuaaliterapeutti kertoi ensi jaksossa, että oli tänä vuonna kartoittanut erityisesti arjen pikkujuttuja, kuten mitä teetä maantaiaamuisin, mitä teet lauantai-iltaisin, mutta isot erot Petrin ja Marin välillä eivät tässä tulleet ilmi.
Ehkä heiltä ei hoksattu kysyä, mihin aikaan kenelläkin on se aamu, ja mihin aikaan ilta. Kun selvästikin Petrillä on jo yö silloin kun Marilla on ilta, ja Marilla on vielä ihan täysi yö, kun Petrillä on jo aamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ei ole mikään "joko sitä saman tien on tai sitten ei"- asia. Olen siitä itse todiste :) En ollut ensin (n. vuosi) ollenkaan siinä mielessä kiinnostunut kaveristani eikä hän minusta, mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä napsahti ja sitä kemiaa olikin yllin kyllin. Ja nyt ollaan oltu kauan naimisissa. Surullistakin jos jengi vannoo nopeasti syttyvän kemian nimiin, voi mennä montaa hyvää tyyppiä, jopa "se oikea" ohi liian nopealla tuomitsemisella. Malttia!
Mielenkiintoista! Haluaisin tietää juuri miten tällainen kemia voi syntyä vaikka vuoden päästä? Ja ajattelitko aluksi, että hän on hyvännäköinen, mutta joku muu asia tökki? Vai, että on muuten ihana, mutta et voisi kuvitella seksiä hänen kanssaan? On mullakin kaverimiehiä, mutta en ole ikinä saanut luotua romanttisia tunteita heitä kohtaan tai sellaista perhosia vatsanpohjassa- fiilistä.
Niin, minulla auttaa se etten ole itsekään kaunis niin on pitänyt oppia pitämään itsessäkin muista piirteistä kuin ulkonäkö. Tietysti kumppanissa ei voi olla vastenmielisiä piirteitä esim. Ilkeät silmät.
En ole alkuperäisen tekstin kirjoittaja, mutta vastaan omasta kokemuksesta. Meillä syttyi kemia vasta parin vuoden päästä ensi kohtaamisesta. Mies ei ollut makuuni, hän ei ollut komea, seksikäs, eikä mitenkään kiinnostava. Annoin hänelle järjestelmällisesti pakit, aina kun hän tuli juttelemaan kanssani. Jossain kohtaa jouduin työni puolesa olemaan hänen kanssa enemmän tekemisissä ja hänen huumorintaju kolahti. Mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sen enemmän pidin hänestä ja myös kemia roihahti. Nykyään ollaan onnellisesti naimississa ja meillä on lapsia. Minusta ensikohtaamisella ei pysty tosiaan määrittelemään, onko kemiaa vai ei. Kemia voi hyvin syntyä vasta sitten, kun oppii tuntemaan toisen.
Ihana tarina! Mulla on vaikea kuvitella, että rakastuisin mieheen, jota en pidä hyvännäköisenä. Siis kemiaa voi olla ja seksi sujua, mutta jos en pidä miestä komeana, niin en vaan pysty rakastumaan. Ärsyttää olla näin pinnallinen. Toivotaan että Aliisa näkee ulkokuorta syvemmälle ja heistä tulee pari. Esa vaikuttaa unelmamieheltä luonteen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään lihavaa ja kaunista naista, en yhtään. Enkä kyllä lihavaa mutta komeaa miestäkään. Taisi sohvaperunoille osua nyt omaan nilkkaan tämä aihe. Sorry.
Itse tiedän montakin runsaan kokoista kaunista naista. Oikeastaan plus size mallit on musta just kauneimpia. Eikä Johanna suoranaisesti lihava ole, ehkä hieman ylipainoinen. Kaunis ja tyylikäs nainen ja mukava luonne vaan korostaa ulkonäköä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ei ole mikään "joko sitä saman tien on tai sitten ei"- asia. Olen siitä itse todiste :) En ollut ensin (n. vuosi) ollenkaan siinä mielessä kiinnostunut kaveristani eikä hän minusta, mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä napsahti ja sitä kemiaa olikin yllin kyllin. Ja nyt ollaan oltu kauan naimisissa. Surullistakin jos jengi vannoo nopeasti syttyvän kemian nimiin, voi mennä montaa hyvää tyyppiä, jopa "se oikea" ohi liian nopealla tuomitsemisella. Malttia!
Mielenkiintoista! Haluaisin tietää juuri miten tällainen kemia voi syntyä vaikka vuoden päästä? Ja ajattelitko aluksi, että hän on hyvännäköinen, mutta joku muu asia tökki? Vai, että on muuten ihana, mutta et voisi kuvitella seksiä hänen kanssaan? On mullakin kaverimiehiä, mutta en ole ikinä saanut luotua romanttisia tunteita heitä kohtaan tai sellaista perhosia vatsanpohjassa- fiilistä.
En ole alkuperäisen tekstin kirjoittaja, mutta vastaan omasta kokemuksesta. Meillä syttyi kemia vasta parin vuoden päästä ensi kohtaamisesta. Mies ei ollut makuuni, hän ei ollut komea, seksikäs, eikä mitenkään kiinnostava. Annoin hänelle järjestelmällisesti pakit, aina kun hän tuli juttelemaan kanssani. Jossain kohtaa jouduin työni puolesa olemaan hänen kanssa enemmän tekemisissä ja hänen huumorintaju kolahti. Mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sen enemmän pidin hänestä ja myös kemia roihahti. Nykyään ollaan onnellisesti naimississa ja meillä on lapsia. Minusta ensikohtaamisella ei pysty tosiaan määrittelemään, onko kemiaa vai ei. Kemia voi hyvin syntyä vasta sitten, kun oppii tuntemaan toisen.
Ihana tarina! Mulla on vaikea kuvitella, että rakastuisin mieheen, jota en pidä hyvännäköisenä. Siis kemiaa voi olla ja seksi sujua, mutta jos en pidä miestä komeana, niin en vaan pysty rakastumaan. Ärsyttää olla näin pinnallinen. Toivotaan että Aliisa näkee ulkokuorta syvemmälle ja heistä tulee pari. Esa vaikuttaa unelmamieheltä luonteen puolesta.
Aika nopeasti komeinkin mies menettää viehättävyytensä, jos osoittautuu tarkemmalla tutustumisella kusipääksi ja vastaavasti ei niin komea mies muuttuu sitä paremman näköiseksi mitä ihanampi ihminen häneen tutustuessa paljastuu. Näin mulla. Joten ymmärrän täysin, että kemia, rakastuminen yms voi syttyä vasta kun tutustuu paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ei ole mikään "joko sitä saman tien on tai sitten ei"- asia. Olen siitä itse todiste :) En ollut ensin (n. vuosi) ollenkaan siinä mielessä kiinnostunut kaveristani eikä hän minusta, mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä napsahti ja sitä kemiaa olikin yllin kyllin. Ja nyt ollaan oltu kauan naimisissa. Surullistakin jos jengi vannoo nopeasti syttyvän kemian nimiin, voi mennä montaa hyvää tyyppiä, jopa "se oikea" ohi liian nopealla tuomitsemisella. Malttia!
Mielenkiintoista! Haluaisin tietää juuri miten tällainen kemia voi syntyä vaikka vuoden päästä? Ja ajattelitko aluksi, että hän on hyvännäköinen, mutta joku muu asia tökki? Vai, että on muuten ihana, mutta et voisi kuvitella seksiä hänen kanssaan? On mullakin kaverimiehiä, mutta en ole ikinä saanut luotua romanttisia tunteita heitä kohtaan tai sellaista perhosia vatsanpohjassa- fiilistä.
En ole alkuperäisen tekstin kirjoittaja, mutta vastaan omasta kokemuksesta. Meillä syttyi kemia vasta parin vuoden päästä ensi kohtaamisesta. Mies ei ollut makuuni, hän ei ollut komea, seksikäs, eikä mitenkään kiinnostava. Annoin hänelle järjestelmällisesti pakit, aina kun hän tuli juttelemaan kanssani. Jossain kohtaa jouduin työni puolesa olemaan hänen kanssa enemmän tekemisissä ja hänen huumorintaju kolahti. Mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sen enemmän pidin hänestä ja myös kemia roihahti. Nykyään ollaan onnellisesti naimississa ja meillä on lapsia. Minusta ensikohtaamisella ei pysty tosiaan määrittelemään, onko kemiaa vai ei. Kemia voi hyvin syntyä vasta sitten, kun oppii tuntemaan toisen.
Ihana tarina! Mulla on vaikea kuvitella, että rakastuisin mieheen, jota en pidä hyvännäköisenä. Siis kemiaa voi olla ja seksi sujua, mutta jos en pidä miestä komeana, niin en vaan pysty rakastumaan. Ärsyttää olla näin pinnallinen. Toivotaan että Aliisa näkee ulkokuorta syvemmälle ja heistä tulee pari. Esa vaikuttaa unelmamieheltä luonteen puolesta.
Aika nopeasti komeinkin mies menettää viehättävyytensä, jos osoittautuu tarkemmalla tutustumisella kusipääksi ja vastaavasti ei niin komea mies muuttuu sitä paremman näköiseksi mitä ihanampi ihminen häneen tutustuessa paljastuu. Näin mulla. Joten ymmärrän täysin, että kemia, rakastuminen yms voi syttyä vasta kun tutustuu paremmin.
Ei tietysti se riitä, että on komea. Mielenkiinto lopahtaa nopeasti, jos komea mies on töykeä yms. Mutta en ymmärrä miten jostain tulee komeampi ulkoisesti jos on ihana? Vaikka joku mies on ihana, älykäs ja kaikkea muuta mitä haluan, niin ei se tee häntä silmissäni yhtään komeammaksi. Pääseeköhän pinnallisuudesta mitenkään eroon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ei ole mikään "joko sitä saman tien on tai sitten ei"- asia. Olen siitä itse todiste :) En ollut ensin (n. vuosi) ollenkaan siinä mielessä kiinnostunut kaveristani eikä hän minusta, mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä napsahti ja sitä kemiaa olikin yllin kyllin. Ja nyt ollaan oltu kauan naimisissa. Surullistakin jos jengi vannoo nopeasti syttyvän kemian nimiin, voi mennä montaa hyvää tyyppiä, jopa "se oikea" ohi liian nopealla tuomitsemisella. Malttia!
Mielenkiintoista! Haluaisin tietää juuri miten tällainen kemia voi syntyä vaikka vuoden päästä? Ja ajattelitko aluksi, että hän on hyvännäköinen, mutta joku muu asia tökki? Vai, että on muuten ihana, mutta et voisi kuvitella seksiä hänen kanssaan? On mullakin kaverimiehiä, mutta en ole ikinä saanut luotua romanttisia tunteita heitä kohtaan tai sellaista perhosia vatsanpohjassa- fiilistä.
En ole alkuperäisen tekstin kirjoittaja, mutta vastaan omasta kokemuksesta. Meillä syttyi kemia vasta parin vuoden päästä ensi kohtaamisesta. Mies ei ollut makuuni, hän ei ollut komea, seksikäs, eikä mitenkään kiinnostava. Annoin hänelle järjestelmällisesti pakit, aina kun hän tuli juttelemaan kanssani. Jossain kohtaa jouduin työni puolesa olemaan hänen kanssa enemmän tekemisissä ja hänen huumorintaju kolahti. Mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sen enemmän pidin hänestä ja myös kemia roihahti. Nykyään ollaan onnellisesti naimississa ja meillä on lapsia. Minusta ensikohtaamisella ei pysty tosiaan määrittelemään, onko kemiaa vai ei. Kemia voi hyvin syntyä vasta sitten, kun oppii tuntemaan toisen.
Ihana tarina! Mulla on vaikea kuvitella, että rakastuisin mieheen, jota en pidä hyvännäköisenä. Siis kemiaa voi olla ja seksi sujua, mutta jos en pidä miestä komeana, niin en vaan pysty rakastumaan. Ärsyttää olla näin pinnallinen. Toivotaan että Aliisa näkee ulkokuorta syvemmälle ja heistä tulee pari. Esa vaikuttaa unelmamieheltä luonteen puolesta.
Aika nopeasti komeinkin mies menettää viehättävyytensä, jos osoittautuu tarkemmalla tutustumisella kusipääksi ja vastaavasti ei niin komea mies muuttuu sitä paremman näköiseksi mitä ihanampi ihminen häneen tutustuessa paljastuu. Näin mulla. Joten ymmärrän täysin, että kemia, rakastuminen yms voi syttyä vasta kun tutustuu paremmin.
Ei tietysti se riitä, että on komea. Mielenkiinto lopahtaa nopeasti, jos komea mies on töykeä yms. Mutta en ymmärrä miten jostain tulee komeampi ulkoisesti jos on ihana? Vaikka joku mies on ihana, älykäs ja kaikkea muuta mitä haluan, niin ei se tee häntä silmissäni yhtään komeammaksi. Pääseeköhän pinnallisuudesta mitenkään eroon...
Ei varmaan pääse.
En keksi enää kamalampaa sanottavaa toiselle hääpäivänä, kuin että "en syty susta ollenkaan". Koko hääpäivä on varmaan Esan osalta mennyt pilalle, kun toinen ihminen ei arvosta sua ollenkaan. Alisa on nuori, mutta ikäisekseen vielä lapsellinen. Miten tämä ei tullut ilmi haastattelu prosessissa?
Vierailija kirjoitti:
En keksi enää kamalampaa sanottavaa toiselle hääpäivänä, kuin että "en syty susta ollenkaan". Koko hääpäivä on varmaan Esan osalta mennyt pilalle, kun toinen ihminen ei arvosta sua ollenkaan. Alisa on nuori, mutta ikäisekseen vielä lapsellinen. Miten tämä ei tullut ilmi haastattelu prosessissa?
Naisena tuntuu, etten olisi päässyt yli tuosta ollenkaan. Siksi kummastuttaa Esan reaktio. Ehkä se ei ole miehelle niin suuri loukkaus, jos nainen ei pidä ulkonäöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun tämä seksuaaliterapeutti kertoi ensi jaksossa, että oli tänä vuonna kartoittanut erityisesti arjen pikkujuttuja, kuten mitä teetä maantaiaamuisin, mitä teet lauantai-iltaisin, mutta isot erot Petrin ja Marin välillä eivät tässä tulleet ilmi.
Ehkä heiltä ei hoksattu kysyä, mihin aikaan kenelläkin on se aamu, ja mihin aikaan ilta. Kun selvästikin Petrillä on jo yö silloin kun Marilla on ilta, ja Marilla on vielä ihan täysi yö, kun Petrillä on jo aamu.
Mä en ymmärrä miten unirytmi voi olla niin iso ongelma. Siis sehän on melko helposti muokattavissa?! Itse olin vielä pari vuotta sitten illanvirkku yökyöpeli. Nyt nukahdan helposti jo yhdeksän maissa illalla. Juurikin sen takia, että mies joutuu heräämään aamulla aikaisin. On mukavaa mennä nukkumaan ja syödä aamupalaa yhdessä.
Ihan varmasti Marin ja Petrinkin kohdalla asiassa olisi voitu löytää kompromissi vähän keskustelemalla aiheesta. Nyt vaikuttaa siltä että molemmat vain valittavat asiasta sen sijaan, että yrittäisivät tulla toisiaan vastaan muuttamalla unirytmiä pikkuhiljaa.
Se kyllä on ongelma, että toinen pyörii unissaan. Ehkä Petri olisi voinut nukkua patjalla ja myöhemmin olisivat ostaneet isomman sängyn..?
Äh, kaikesta näkee että heillä puuttuu lähinnä halua löytää ratkaisut ongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
En keksi enää kamalampaa sanottavaa toiselle hääpäivänä, kuin että "en syty susta ollenkaan". Koko hääpäivä on varmaan Esan osalta mennyt pilalle, kun toinen ihminen ei arvosta sua ollenkaan. Alisa on nuori, mutta ikäisekseen vielä lapsellinen. Miten tämä ei tullut ilmi haastattelu prosessissa?
Aliisa on varmaan antanut itsestään väärän kuvan! Mutta nou hätä, Dunderfelt kantanee vastuun!
Aliisa on ilm. aika kireä kameran ulkopuolella jos normaali iloinen kommunikaatio lomamatkalla saa kehuja. Esan tunteet ovat selvästi viilentyneet A:n luonteen ja asenteen takia, mutta ei ole vielä halukas luovuttamaan, mikä on ymmärrettävää kun tuollaiseen on lähtenyt mukaan.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Mutta se olisi voinut mennä näinkin:
Mari kohtaa aikuisen, itsenäisen ja hyvin toimeentulevan miehen, joka ei ole perinteinen luuseri. Kumpikin tekee mielellään töitä eikä toisne pitkistä työpäivistä tai ulkomaanmatkoista naputeta – niin se menee kumminkin päin.
Petri houkuttelee Maria mukaan erilaisia lajeja kokeilemaan ja KAS: Mari alkaa kiinnostua painonnoostosta. Se on määrätietoisten ja keskittymään kykenevien laji. Marin koko ei muutu, mutta olo paranee, virkistyy, ilostuu ja kroppa on terästä. Marikin hankkii pyörän, mutta pokee sillä lähinnä Etelä-Euroopassa. Skumppa jää, kun yhdessä panostetaan terveellisiin aterioihin. Kokkaus on yhteinen, tärkeä harrastus.
Aikuisella parilla on ystävämenoja, omia ja yhteisiä matkoja ja laadukasta perusarkea. Joensuun Mari muuttaa Espooseen ja huomaa kaivanneensa metsää. Kumpikaan ei enää koskaan astu jalallaan Kallioon.