Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

En minäkään oikein ymmärrä tätä Esan yletöntä ihastelua ja Aliisan demonisointia. Toki huomioin Aliisan tylyn tiuskimisen kaupassa, ja se, että toinen meni avautumaan heti häissä, ettei oikein napannut (?), oli aika tilannetajutonta. Mutta en olisi itsekään innostunut Esasta. Ei ole yhtään minun tyyliseni, mutta enpä toisaalta ikinä osallistuisikaan tällaiseen ohjelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut ärsyttämään tämä uskomaton hurskastelu palstalla, kun on kyse Esasta ja Aliisasta. Tai haluttomuus tai kyvyttömyys ymmärtää tai myöntää sellainen tosiasia, että ihmisillä todellakin on erilainen maku. Ja väitättekö te tosiaan, että se kumppanin ulkoinen olemus on ihan merkityksetön pikkuasia suhteessa?

Ei se minullekaan ykkösasia todellakaan ole enkä ole kovin nirsokaan miehen ulkonäön suhteen, mutta en menisi naimisiin, tai parisuhteeseen ylipäätään miehen kanssa, jonka ulkonäössä ei ole mitään aidosti omaa silmääni viehättävää.

Minulla suhde Esaan tyssäisi mitä todennäköisimmin juuri tuohon. Ihan mahtavalta persoonalta vaikuttaa muuten, mutta ulkonäössä ei nappaa sitten mikään, kaikki kaulasta ylöspäin (mikä on minulle paljon olennaisempaa kuin kroppa) yhtä suurta turn-offia.

Pyydän myös anteeksi sanojani, en yleensä hauku ihmisiä keskustelupalstoilla, mutta alkoi mennä toden teolla yli tuo Petrin ihannointi ja Aliisan demonisointi. Ja muistakaa nyt sekin, että Aliisa on vasta 26 v.

Ihan samoja ajatuksia, en vaan jaksanut alkaa ottamaan haukkuja vastaan.

Esan ulkonäössä tai persoonassa ei ole mitään vikaa, mutta kumpikaan ei vain iske juuri minuun. Esa onkin minusta tuollainen tyypillinen kaveripoika, jolle kaikki kaveritytöt toivovat hyvää ja ihanaa puolisoa, mutta itse eivät kuitenkaan ota. Minäkin katsojana toivon Esalle kaikkea hyvää ja minustakin hän ansaitsee jonkun kivan tytön, mutta minäkään en siihen ryhtyisi. Ja ei, en pidä itseäni mitenkään Esaa parempana. Makuja vaan on monia ja kaikki eivät sovi kaikille.

Veikkaan, että Aliisaa harmittaa tuossa myös se, ettei itse pysty kiinnostumaan ja purkaa sitten ikävästi sitä harmitustaan Esaan, joka on syytön tilanteeseen. Mutta ymmärrän, miten tilanne, jossa toinen on aidon kiva ja tosi kiinnostunut ja jopa ihastunut, mutta itse ei voi vastata siihen kiinnostukseen vaikka haluaisi, alkaa ahdistaa ihan hirveästi. Siihen sitten vielä kamerat päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörä olisi mahtunut Marin asuntoon, sehän selvisi jo jaksossakin. Siis mahtunut fyysisesti. Sen sijaan se ei Marille mahtunut asuntoon henkisesti, koska se ei olisi sopinut sisustukseen. Marin kaltaiset naiset voivat olla parisuhteessa vain silloin, jos asunnosta löytyy myös nk mancave. Miehen tietokoneet, harrastusvälineet yms eivät "mahdu" niihin tiloihin, joissa Mari viettää itse aikaansa. 

Pyörä ei olisi mahtunut Marin asuntoon, sehän selvisi jo jaksossakin. Siis mahtunut fyysisesti. 

Määrittele toki, minne itse olisit laittanut pyörän noin max 25-30 neliön yksiössä ILMAN, että liikkuminen vaikeutuu. Älkää nyt oikeasti hassutelko. Kai nyt jokainen tietää, ettei yksiöön mahdu pyörät sisälle kuin parvekkeelle tai pihalle. Turha siitä jankata sen enempää, ikään kuin yksiö muuttuisi sillä jankkaamisella isommaksi. Mitä ilmeisimmin joillain ihmisillä ei ole täällä pienintäkään käryä siitä, millaista on elää kämpässä, jossa jokainen neliö on elintärkeä.

Joku mainitsi täällä myös, että ehkäpä Petri oletti, että talossa on pyörävarasto. Petri kysyi hyvin selvästi, voiko pyörän tuoda sisälle - ei sitä, onko talossa pyörävarastoa. 

Siihen eteiseen, heti sisääntulon jälkeen.  Petrihän sanoi, että hyvin mahtuisi kulkemaan ohi, vaikka pyörä siinä olisikin. Mielestäni Mari ei ole mikään siiderivalas, joka tarvitsee yli metrin verran tilaa leveyssuuntaan kulkeakseen ovelta sisälle asuntoon. Hoikka nainenhan Mari oli. Minäkin, joka sentään olen ylipainoinen, olisin mahtunut siitä kohtaa ohi, vaikka siinä pyörä olisi ollutkin. 

Nyt tarvitaan Marin asunnon pohjapiirrustus, jotta kiista voidaan ratkaista! Siellähän voi olla vaikka ulko-ovi ja vessan ovi sillä tavoin vastakkain, että pyörä olisi aina jommankumman edessä. Tai niin, että pyörä olisi estänyt pääsyn vaatenaulakolle. Eli aina kun olisi lähdössä jonnekin, pyhää pyörää olisi pitänyt siirrellä edestakaisin. Tai, vaikka pohjan perusteella pyörä olisikin eteiseen mahtunut, ehkä Marilla oli juuri siinä kohtaa hylly täynnä söpöjä pikku säilytyskoreja.

Tietysti myös tilaviakin eteisiä on olemassa, mutta ehkä ei kalliolaisissa pikkuluukuissa. Tulee mieleeni oma Vallilan yksiöni, jonka eteisessä oli ovi joka seinällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi ostivat vain yhden (pienen?) sipulin? Yleensähän sipulia tarvitaan useaankin ruokalajiin ja nyt kun kaksi ihmistä syömässä, niin varsinkin.

Itse nimittäin sinkkuna ostan aina muutaman myös varoiksi, että on sitten mistä ottaa, ettei aina tarvi sen sipulin vuoksi ainkaan kauppaan mennä.

Ja pusiin laitan irtosipulit, eihän se hintatarra pysy muuten kiinni ja on siistimpääkin, ei ole koko kassi täynnä sipulinkuorisotkua.

Ihmettelin myös Aliisan ja Esan vaivalloista syöntiä sohvalla ja lautaset sylissä: pieneenkin asuntoon mahtuu kahden hengen pöytä. Hankalaa ja mulla ainakin keikahtaisi joku kerta tarjoamiset sohvalle tai matolle.

Sitten ihmettelin Johannan sosekeittoa, aika kevyt ruoka miehelle, ja kelle vaan, vaikka kuinka olisi piirakkaa ;D jälkkäriksi. Vettä lisukkeena, ei muuta, en ainakaan huomannut, tuolla satsilla ei nälkä kauan pysy kaukana.

Eivät kaikki käytä paljon sipulia. Minulla on ongelmana saada se yksikin säilymään, kun mihinkään ruokaan ei mene yhtä kokonaista. Ja sitä paitsi Aliisahan oli lähdössä matkalle ja Esa takaisin Pieksämäelle. Ja jos kauppa on lähellä niin äkkiähän sieltä piipahtaa yhden sipulin noutamassa. Mieluummin niin kuin liikaa jääkaapissa homehtumassa.

Sohvalla voi olla mukavakin syödä, itse ainakin sinkkuna usein aterioin juuri siinä.

Sosekeittoon tai johonkin meni muuten myös pekonia. Ohjelmassa sitä ei näytetty, mutta ohjelman nettisivujen klipistä käy ilmi. Ja mistäs sitä tiedämme mitä kermaa sinne oikein on lorauteltu. Saattoi olla yllättävänkin stydi ateria. Mitä juomaa siinä sitten olisi pitänyt olla jollei vettä? Jos olisi ollut maitoa tai piimää, se olisi mammojen mielestä junttia. Jos viiniä, niin täällä olisi tullut noottia jatkuvasta tissuttelusta.

Just näin. Yleensä sosekeittoon tulee kermaa ja/tai sulatejuustoa, ja se pekoni näkyi kyllä ihan varsinaisessa ohjelmassakin (ainakin mulla, kun katsoin sen Katsomosta). Jos olisi ollut tarjolla viiniä, Johanna olisi haukuttu juopoksi (miehille nää Kossun litkimiset ja kaljalavat annetaan aina anteeksi).

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä tällaisena maalaisjunttipullana todeta, että kaupunkilainen nykynainen on niin kompleksinen otus, että toivottavasti en joudu koskaan kohtaamaan. Kompleksisuuden voi korvata sanalla pinnallinen. Kovin paljon merkitystä ei näytä olevan sillä, millainen mies on, vaan oleellisempaa on, millaisen vaikutelman hän tekee pukeutumisellaan tai puhetyylillään.

Laturikeskusteluun faktoja.

-laturin kulutus alle 300 milliWattia tunnissa (huom. ei kilowattia)

-kilowatin hinta kaikkine veroineen, siirtomaksuineen, alveineen sekä perus- ja mitä lie kiinteine maksuineen olkoon pyöreät 10 centtiä/kWh 

-vuodessa on 24 x 365 = 8760 tuntia

-olkoon laturi koko vuoden sähköpistokkeessa niin, ettei kännykän akkua ladata lainkaan 

-vuoden valmiustilan sähkönkulutus on siten 0,3 W/tunnissa x 8760 tuntia = 2628 wattia eli 2,628 kWh!

Mitä säästetään, jos laturia ei pidetäkään valmiustilassa? Säästö on enimmillään 2,628 kWh x 0,1 eur/kWh = 0,26 eur/vuosi. Huom. Tosiaankin 26 centtiä, ei euroa. Sillä ei saa kerta kaikkiaan mitään, ei yhtä leipää, ei edes jogurttipurkkia – vuodessa!

Mitä käy koiralle, joka pureksii niitä johtoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullista. Ensin on kovat odotukset ja ehkä vuosienkin kaipaus parisuhteeseen, unelmia ja haaveita että tulisi toiveiden kumppani jostain vastaan. Sitten romahtaa maailma kun elämä onkin pelkkää elämää ei yhtään sen kummempaa. Ei voi pakottaa toista muuttumaan, ja sitä saisi ikuisesti etsiä jos haluaisi täydellisen kumppanin. Kaikki ohjelman naiset ovat hyvin vahvoja ja itsenäisiä. Olisi varmaan syytä pudottaa hieman rimaa epäitsenäiseempään suuntaan ja antaa toiselle tilaa. Jos itse aina tietää miten asiat tulee tehdä ei siihen mahdu toinen ihminen väliin. Olisi kyllä tarpeen järjestää pakollinen ihmissuhdekurssi osallistujille. Moni ei ehkä muista tai tiedä mitä parisuhde vaatii. Niin on tiukassa omat arvot, käsitykset ja unelmat. Tämä pätee ainakin Mariin, Petriin ja Aliisaan.

Ei minusta itsenäisyys syö toiselta tilaa, epäitsenäisyys pikemminkin. Itsenäinen, viisas ihminen hyväksyy ettei toinen ole kopio itsestä, voi toteuttaa itseään ilman, että se toinen on koko ajan tukemassa, kannustamassa tai muuten vaan varjona perässä. Hyväksyy toisen ihmisen erilaiset tarpeet ja mielipiteet. Osaa laittaa rajan jos toinen tukkii liikaa omalle reviirille tai yrittää pakolla muuttaa. Aliisa tarvitsi koko ajan tukea ja lohdutusta. Jos lähtee matkoille äidin ja isin kanssa, onko tuo merkki itsenäisyydestä? Petrin itsenäisyys lievästi ymmärrettävämpää kuin Marin vaikka jäykkä tavoissaan onkin, ei kuitenkaan yritä muuttaa toista. Kypsää olisi jättää ne ensireaktiot syrjään, vähän tunteetkin, ja ihan järjellä tutustua toiseen: meissä on jotain samaa kun meidät on paritettu, mitä se on ja kykenenkö ymmärtämään sinua. Tunteella ovat ilmeisesti ennenkin menneet metsään kun sinkkuja vielä ovat, olisi kannattanut antaa järjelle, tutustumiselle ja sitä kautta kasvaville tunteille mahdollisuus. Esim. Viola oli alussa yhtä hämillään Esastaan kuin Aliisa omastaan muttei jäänyt kiinni ensitunteeseen ja hyvin kävi.

Ällöttää nämä itsenäiskeskustelut samalla tavalla kuin tasa-arvoisuuskin tänä päivänä kaikki pitää panna puoliksi ja olla niin tasa-arvoista että. Enää ei nainen voi olla nainen eikä mies voi olla mies. Ei ihme kun roolit on ihan sekaisin niin avioeroja ja sinkkuja on enemmän kuin koskaan. Parisuhde lässähtää kun ollaan kuin sisko ja veli. Ei ihmekään kun naiset ottaa niin vahvan roolin niin miehet ei tiedä enää mitä ajatella. Minun parisuhteessa nainen saa olla epäitsenäinen, heikko yms ja mies saa viedä ja olla vahvempi. Monesti otan tarkoituksella roolin jossa mies saa tuntea itsensä osaavammaksi jne, se saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja miehen tyytyväiseksi. Mies sanoo monesti kun nainen on tyytyväinen, niin silloin on mieskin. Hyvin on mennyt meillä ja pysynyt kipinä yllä. Jos mies sanoisi minulle treffeillä esim että voin maksaa hänenkin laskun niin sanoisin heti heippa. Ei kuulostaisi enää yhtään.

Ja minun mies on mielissään, kun taa-arvopuheiden vakuudeksi lapioin lunta, kannan talousvastuuta ja tarjoan tukea yhtä paljon hänelle kuin hän mulle. Ootko kysynyt joskus, kaipaako mies oikeesti tuohon ainoan aikuisen rooliinsa?

Luulen, että Aliisa tylyttää Esaa, jotta saisi sen yksipuolisen ihastuksen laantumaan. Olen ihan omassa kaveripiirissä huomannut, miten monet lyövät tällä tavalla jarruja, jos suhde näyttää etenevän itselle liian nopeasti tai jonkun kiinnostus ahdistaa. Kukaan tuskin tekee tahallaan, vaan se paha olo purkautuu noin. Eihän tuo toki mikään hyvä tai rakentava tapa ole, ei sillä.

Kolme ajettua poikasta kirjoitti:

Miehet (lue pojat) ovat kuin veljeksiä kaljuksi ajettuine päineen! Vasta viimejaksossa (4.) aloin erottamaan, kuka on kenenkin kanssa avioitunut!

Ps. En ole dementoitunut.

Jos ei erota sarjan miehiä toisistaan, käynti optikolla on paikallaan. Ihan erinäköisiä kaikki vaikka kaksi heistä kaljuja onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelma oli tänään leikattu jotenkin huonosti. Sen Hernesaaren rannan jälkeen ei näytetty miten tilanne eteni. Mari lähti pois?!! Yhtäkkiä palattiin siihen kun Petri tuli Marin luo vaikka se oli jo näytetty. Sitten olivat kiilassa. Oliko edes sama ilta? Mitä oikeasti tapahtui? Tuliko kunnon riita jota ei voitu näyttää

Häh? Kaksi eri saapumistahan ne oli? Ekassa kohtauksessa Petri saapui Marin luokse iso reppu selässä jossa vanhenevat ruuat, Marilla oli punavalkoinen raitapaita. Jälkimmäinen oli riidan jälkeen kun Petri tuli pienemmän repun ja kukkapuskan kanssa, Marilla oli mustavalkoinen raitapaita. Sattui nyt vaan samoissa vaatteissa (takissa) tulemaan samasta ovesta..

Siis uskotko sä oikeasti, että Mari lähti sieltä Hernesaaresta itsekseen ja Petri sitten hiipparoi myöhemmin illalla yksin Marin kämpälle? Ehkä mä olen sitten ainoa, joka ei usko. Petri sanoi menevänsä vessaan, ja Mari käveli, mutta eihän hän minnekään POISPOIS lähtenyt kai. Pitänee tarkistaa vielä sitten Katsomosta. 

Mutta joo, tosiaan tällä kaudella tämä on leikattu ihan päin persiötä ja paljon jätetään pois, minkä jälkeen ollaan vain sanojen varassa. 

Häh? En ole tuo lainaamasi, mutta en mä ainakaan ajatellut, että tässä olisi ollut saman päivän saapumiset kyseessä, vaan se, kun Petri toi kukkia, oli joltain toiselta päivältä. Ei siis se eka ilta. Eikä kukaan varmaankaan häipynyt Hernesaaresta omin päin pois, vaan tosiaan se kukkaepisodi oli kuvattu ehkä tokana päivänä. Enkä usko, että lainaamsi henkilökään ajatteli noin kuin ehdotit.

Eli ei ollut sama ilta kyseessä, vaan siirryttiin eteenpäin ja jätettiin kertomatta, miten ilta konfliktin jälkeen oli sujunut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika mielenkiintoista, että Aliisa, joka ei anna oikein mitään itsestään, ei ole tosikko eikä kireä, mutta Mari on. Mitähän tämä kertoo katsojista? Että feikkihymyllä pääsee pitkälle? Vai fiksuus ja asiallisuus on tosikkoutta? Johanna töksäyttelee suoraan ja on jyrä, mutta ei, hänkään ei ole tosikko eikä kireä, vaan mukavan leppoisa täti.  

No onhan Aliisa kireä, nipottaa epäolennaisista pikkuasioista. Jos siis ihan tosissaan puhuu niitä juttuja että ei voi syödä vanukasta jollei ole syönyt lämmintä ruokaa, ym. hullua. Laturinjohdot, valuvat vesihanat, sipulipussit. 

Loppujen lopuksi Marista ei vielä ole tullut ihan tuollaista pikkumaisuutta esiin, vaikka Petri olisi kyllä antanut aihetta, jos halua olisi. Pyöräasia ei mielestäni ollut pieni, ja Hernesaaren ruokailutapahtumassa oli muusta kysymys. 

Tosikkous on sitten vähän toinen asia kuin tuollainen arkielämän mikromanagerointi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörä olisi mahtunut Marin asuntoon, sehän selvisi jo jaksossakin. Siis mahtunut fyysisesti. Sen sijaan se ei Marille mahtunut asuntoon henkisesti, koska se ei olisi sopinut sisustukseen. Marin kaltaiset naiset voivat olla parisuhteessa vain silloin, jos asunnosta löytyy myös nk mancave. Miehen tietokoneet, harrastusvälineet yms eivät "mahdu" niihin tiloihin, joissa Mari viettää itse aikaansa. 

Pyörä ei olisi mahtunut Marin asuntoon, sehän selvisi jo jaksossakin. Siis mahtunut fyysisesti. 

Määrittele toki, minne itse olisit laittanut pyörän noin max 25-30 neliön yksiössä ILMAN, että liikkuminen vaikeutuu. Älkää nyt oikeasti hassutelko. Kai nyt jokainen tietää, ettei yksiöön mahdu pyörät sisälle kuin parvekkeelle tai pihalle. Turha siitä jankata sen enempää, ikään kuin yksiö muuttuisi sillä jankkaamisella isommaksi. Mitä ilmeisimmin joillain ihmisillä ei ole täällä pienintäkään käryä siitä, millaista on elää kämpässä, jossa jokainen neliö on elintärkeä.

Joku mainitsi täällä myös, että ehkäpä Petri oletti, että talossa on pyörävarasto. Petri kysyi hyvin selvästi, voiko pyörän tuoda sisälle - ei sitä, onko talossa pyörävarastoa. 

Siihen eteiseen, heti sisääntulon jälkeen.  Petrihän sanoi, että hyvin mahtuisi kulkemaan ohi, vaikka pyörä siinä olisikin. Mielestäni Mari ei ole mikään siiderivalas, joka tarvitsee yli metrin verran tilaa leveyssuuntaan kulkeakseen ovelta sisälle asuntoon. Hoikka nainenhan Mari oli. Minäkin, joka sentään olen ylipainoinen, olisin mahtunut siitä kohtaa ohi, vaikka siinä pyörä olisi ollutkin. 

Nyt tarvitaan Marin asunnon pohjapiirrustus, jotta kiista voidaan ratkaista! Siellähän voi olla vaikka ulko-ovi ja vessan ovi sillä tavoin vastakkain, että pyörä olisi aina jommankumman edessä. Tai niin, että pyörä olisi estänyt pääsyn vaatenaulakolle. Eli aina kun olisi lähdössä jonnekin, pyhää pyörää olisi pitänyt siirrellä edestakaisin. Tai, vaikka pohjan perusteella pyörä olisikin eteiseen mahtunut, ehkä Marilla oli juuri siinä kohtaa hylly täynnä söpöjä pikku säilytyskoreja.

Tietysti myös tilaviakin eteisiä on olemassa, mutta ehkä ei kalliolaisissa pikkuluukuissa. Tulee mieleeni oma Vallilan yksiöni, jonka eteisessä oli ovi joka seinällä.

No mä olisin siirtänyt sen oikealla olevan lipaston ja sen päällä olevan valkoisen korin jonnekin peremmälle asuntoon. Vaikka ikkunan eteen. Vaatenaulakko näkyi olevan sen jälkeen, mutta tuskin Marilla siinä mitään pitkiä iltapukuja roikkui. Ja kyse oli kuitenkin vain viikosta, ei vuodesta. 

No mun mielestä kyllä oli kovin aneemisenen näköinen se sosekeitto ja koko pöytä, ei mitenkään runsaan ja houkuttelevan näköinen.

Usein on juuri leipää ainakin keiton kanssa lisukkeena.

Pekonia en huomannut, ellei sitten ollut se pienen pieni keko siinä keittolautasen keskellä, siinä oli tuskin teelusikallinen.

Ei paljon asiaa auttanut. Meni yhdellä nielaisulla.

Muuten ei se viini siinä olisi ollut pahitteeksi.

Olisi juhlistanut muuttoa.

Me miehen kanssa avataan viinipullo kun vaan halutaan hieman juhlistaa arkea ja on mukava tunnelma keskenämme. Ja ei, alkoholi ei ole ongelma, emmekä ole alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten Esa on teidän mielestä niin ihana ja mahtava? Tuijottaa Aliisaa idiootti ilme kasvoillaan ja laukoo sen mukaisia kommenttejakin sitten. Evvk.

"Minuu niinku alako niinku aivan hirrviästi jännittää. Siis niinkö aiva yhtäkkiä minen ymmärrä yhttää, jännittää vieläki aivan mahottomasti, miten mie tästä oikee seleviän, mie jännitän, kerroinkos mnää jo että minuu jännittää aivan valtavasti hyi että miten jännittääki, mites tästä nyt oikeen käetki hikuaa, no miepä istahan tähän hattu päässä tietennii ni jutellaa eli sie puhut mie toistan kaiken perässä ja oon sammaa mieltä ainakin tai sitten teeskentelen mukaamas jottai niinkö esimerkiksi että illalla ei voi kovin myöhhää syyä lämmintä ruokkaa ni tykkäätkös snä minusta nytten?"

Juuh ei. Ei todellakaan jatkoon.

No minä olen tottunut puhumaan tunteistani ja minusta kuulostaa ihanalta aina kun kohtaa ihmisiä, jotka ovat vilpittömiä, avoimia ja luottavaisia, siinä määrin, että asettavat itsensä alttiiksi haavoittumisellekin. Hyvästä perusitsetunnosta sellainen kertoo. Kuten Esa. Kyyniset, omaa egoaan vahtivat itseriittoiset egoistit ovat rasittavia, eivät kiinnosta pätkääkään. Myös valmiiksi haavoitetut, rikkinäiset, kaikkea epäilevät ja pakoportteja pelaavat ihmiset ovat myös raskaita, sillä siinä joutuu itse kantamaan paljon toisen taakkoja. Toki jälkimmäisten kanssa asiat sentään voivat muuttua, egoistien kanssa tuskin.

Mutta siis ei ole mitään hienoa siinä, että on silleen viilee että mikään ei innosta, kiinnosta, jännitä. Se on vain tylsää ja luotaantyöntävää.

Esahan nimenomaan vetää jotain roolia eikä ole todellinen oma itsensä (jos on Aliisakaan tai kukaan näistä) ollessaan vaimokkeen kanssa kaikesta samaa mieltä ja hyväksyntää epätoivoisesti onkiessaan. Hän tuntuu puntaroivan ja aprikoivan sitä, miten saisin Aliisalta mahdollisimman hyvän reaktion aikaiseksi.. Ei tajua, että jos olis vaan tosiaan ihan oma reipas itsensä (ilman ääliömäiatä virnuilua), vois se olla jo puoli voittoa

Puhut Esasta todella rumasti - "ääliömäistä virnuilua" jne. Onko jotain henkilökohtaista? Toiseksi kuvittelet osaavasi päätellä milloin hän on oma itsensä ja milloin näyttelee. Milläköhän kompetenssilla teet sen? Lähinnä sinusta tulee kummallinen fiilis tässä keskustelussa.

Eiköhän tässä keskustelussa kaikki pelitä sillä samalla kompetenssilla – mutulla ja omaan elämänkokemukseen perustuvalla syvällä rintaäänellä. Sillä täysin samalla kompetenssilla tässä ketjussa jaetaan kehuja Esan rehellisyydestä ja vilpittömyydestä, aitoudesta sun muusta. Mikä siinäkin on, että vain kehujen esittäjät ovat mielestäsi kompetentteja osallistumaan tähän? Minusta Esalla ei ihan leikkaa, ja tuo puhetapa on hänen puhetapansa. Hän ei todennut, että hitto et muute jännittää ihan sairaasti, ei myöskään tokaissut että kylläpä minua nyt niin kovasti alkoi jännittää tuleva tapaaminen, saati että olisi murjaissut tamperelaisittain että jumankauta muuten nääs ny rupes jänskättää. Ei, hän kävi asiaa läpi tuolla murteella kuvatulla tavalla. Miksi sen noteeraaminen tutkitaan ilkeilyksi?

Minä ymmärrän Aliisan tukalan tilanteen. Esa käyttäytyy kuin äidillistä huolenpitoa kaipaava pikkupoika, ja luo tällä Aliisalle paineita toimia tavalla, joka on hänelle vastenmielistä – aikuisen ihmisen pikkulapsimainen paapominen. Tässä asetelmassa Esa on jostain ihmeen syystä se hyvä ihminen ja Aliisa (ja Esaa palstalla kritisoivat) kylmiä kamaluuksia.

Aliisa ei ehkä ole kypsä tähän, mutta eipä ole Esakaan.

Minä olisin laittanut kunnon paperit pöytään viinipullon kera.

On se nyt sentään sen arvoista kun uusi mies muuttaa luokseni.

Ainakin luulisi.

Markuksen sosekeittoihmettelyhän johtui siitä, että hän yllättyi, kun Johanna halusi tehdä keiton ihan alusta asti itse (ostaa kasvikset/juurekset jne.). Markus varmaan oli aluksi luullut, että keitto tulee valmiina pakastealtaasta tai hyllystä ja että se vain lämmitetään mikrossa tai kattilassa.

Vierailija kirjoitti:

Oisko ollu käsikirjoitettua että pitää sopia syöminen yhdessä? Kun kaikki sen ympärillä pyörivät. Ja totta kai tuotanto saa kaiken näyttämään siltä, että jutut kärjistyy..

Kuulostaa järkevältä teorialta. Muuten nuo tilanteet vaikuttaisivat liian kummallisilta. Johannan kaltainen järkevä ihminen ei muka olisi laittanut jo valmiiksi sosekeittoaan kaukaa saapuvalle Markukselle, vaan pakottaa nälkäisen miehen kanssaan kauppaan. Aliisakin rupesi vaikertamaan nälkäänsä ikään kuin olisi Esan tehtävä keksiä ongelmaan ratkaisu, vaikka Aliisallaan siinä oli mahdollisuus täyttää jääkaappinsa millä haluaa, tai paikallisia ravintoloita tuntevana ehdottaa minne menevät syömään. Petrin ja Marin elämäntapojen ero saatiin esitettyä herkullisen kärjistettynä.

Eli taas meitä vedätetään. Tahdon aitoa tosi-teeveetä, en mitään "tosi"-teeveetä!

Toi johtojen seinään jättäminen on vaan tapa. Itse laitan ne käytön jälkeen laatikkoon kuleksimasta ja mies jätti seinään. Ruman näköistä ja ärsyttävästi pyöri jaloissa niin nyt ottaa itsekin pois kun tajus tän 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullista. Ensin on kovat odotukset ja ehkä vuosienkin kaipaus parisuhteeseen, unelmia ja haaveita että tulisi toiveiden kumppani jostain vastaan. Sitten romahtaa maailma kun elämä onkin pelkkää elämää ei yhtään sen kummempaa. Ei voi pakottaa toista muuttumaan, ja sitä saisi ikuisesti etsiä jos haluaisi täydellisen kumppanin. Kaikki ohjelman naiset ovat hyvin vahvoja ja itsenäisiä. Olisi varmaan syytä pudottaa hieman rimaa epäitsenäiseempään suuntaan ja antaa toiselle tilaa. Jos itse aina tietää miten asiat tulee tehdä ei siihen mahdu toinen ihminen väliin. Olisi kyllä tarpeen järjestää pakollinen ihmissuhdekurssi osallistujille. Moni ei ehkä muista tai tiedä mitä parisuhde vaatii. Niin on tiukassa omat arvot, käsitykset ja unelmat. Tämä pätee ainakin Mariin, Petriin ja Aliisaan.

Ei minusta itsenäisyys syö toiselta tilaa, epäitsenäisyys pikemminkin. Itsenäinen, viisas ihminen hyväksyy ettei toinen ole kopio itsestä, voi toteuttaa itseään ilman, että se toinen on koko ajan tukemassa, kannustamassa tai muuten vaan varjona perässä. Hyväksyy toisen ihmisen erilaiset tarpeet ja mielipiteet. Osaa laittaa rajan jos toinen tukkii liikaa omalle reviirille tai yrittää pakolla muuttaa. Aliisa tarvitsi koko ajan tukea ja lohdutusta. Jos lähtee matkoille äidin ja isin kanssa, onko tuo merkki itsenäisyydestä? Petrin itsenäisyys lievästi ymmärrettävämpää kuin Marin vaikka jäykkä tavoissaan onkin, ei kuitenkaan yritä muuttaa toista. Kypsää olisi jättää ne ensireaktiot syrjään, vähän tunteetkin, ja ihan järjellä tutustua toiseen: meissä on jotain samaa kun meidät on paritettu, mitä se on ja kykenenkö ymmärtämään sinua. Tunteella ovat ilmeisesti ennenkin menneet metsään kun sinkkuja vielä ovat, olisi kannattanut antaa järjelle, tutustumiselle ja sitä kautta kasvaville tunteille mahdollisuus. Esim. Viola oli alussa yhtä hämillään Esastaan kuin Aliisa omastaan muttei jäänyt kiinni ensitunteeseen ja hyvin kävi.

Ällöttää nämä itsenäiskeskustelut samalla tavalla kuin tasa-arvoisuuskin tänä päivänä kaikki pitää panna puoliksi ja olla niin tasa-arvoista että. Enää ei nainen voi olla nainen eikä mies voi olla mies. Ei ihme kun roolit on ihan sekaisin niin avioeroja ja sinkkuja on enemmän kuin koskaan. Parisuhde lässähtää kun ollaan kuin sisko ja veli. Ei ihmekään kun naiset ottaa niin vahvan roolin niin miehet ei tiedä enää mitä ajatella. Minun parisuhteessa nainen saa olla epäitsenäinen, heikko yms ja mies saa viedä ja olla vahvempi. Monesti otan tarkoituksella roolin jossa mies saa tuntea itsensä osaavammaksi jne, se saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja miehen tyytyväiseksi. Mies sanoo monesti kun nainen on tyytyväinen, niin silloin on mieskin. Hyvin on mennyt meillä ja pysynyt kipinä yllä. Jos mies sanoisi minulle treffeillä esim että voin maksaa hänenkin laskun niin sanoisin heti heippa. Ei kuulostaisi enää yhtään.

Ai saatana mitä pelleilyä, heittäydyt tyhmemmäksi mitä olet, jotta sitten junttiukkosi voisi "miehekkäästi" paukutella henkseleitään edessäsi.......

:DD

Tätähän keinoa naiset on aina käyttäneet mutta miehet ei viisaudessaan tajua.. naisella on keinonsa mutta eipä niitä täällä paljasteta jos ei ole vielä valjennut

Naurettavaa roolileikki-pelleilyä. Onneksi tuollainen pelaaminen on menneen maailman kotkotuksia. Nykyään voi löytää parisuhteen, jossa voi olla ihan oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä kyllä oli kovin aneemisenen näköinen se sosekeitto ja koko pöytä, ei mitenkään runsaan ja houkuttelevan näköinen.

Usein on juuri leipää ainakin keiton kanssa lisukkeena.

Pekonia en huomannut, ellei sitten ollut se pienen pieni keko siinä keittolautasen keskellä, siinä oli tuskin teelusikallinen.

Ei paljon asiaa auttanut. Meni yhdellä nielaisulla.

Täysin normaali arki-illan kattaus. Aika harvassa perheessä perusaterialle mitään buffettia tai hienoja kattauksia väsäillään. Valtaosalla tyyli on juuri tuollainen, jossa pöydässä vain se, mitä tarvitaan, ei ylimääräisiä härpäkkeitä. Keitto näytti oikein herkulliselta eikä tarvinut lisäksi muuta. Pekonin todellista määrää emme tiedä tv-kuvan perusteella. Ihan hyvin sitä on voinut olla vaikka paketillinen. Tai sitten se teelusikallinen on ollut Johannalle ja Markukselle riittävä määrä. Siitä olen varma, että nälkäiseksi ei kumpikaan jäänyt.