Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Aliisa oli varmasti luonut päänsä sisällä ihannekuvan tulevasta sulhasesta.
Ehkä oli hakuvaiheessa katsotuista kasvokuvista valinnutkin itselleen sen "parhaimman" jonka kuvitteli saavansa sulhokseen. Komea, pitkä, koulutettu, maailmaa nähnyt kosmopoliitti, sivistynyt, varakas.... odotukset luonnollisesti on kasvaneet vielä ajan kuluessa ja mielikuvakin tarkentunut.
Kaikkihan tuntui olleen Aliisalla paremmin kuin hyvin aina hääpäivään ja sulholta saatuun kirjeeseen asti. Se kirje tuntui romuttavan Aliisan kaikki odotukset, toiveet ja haavekuvat. Ehkä johtui kirjeen lapsekkaasta käsialasta, ehkä käytetyistä sanavalinnoista ja norsu-mietelauseesta, ehkä alun sutuista... jo pelkkä Esa etunimenä vaikutti lannistavan Aliisan ihan silminnähden.
Ja sitten se nolo sekoilu ja jarruttelu alttarilla. Aliisa ei selvästikään halua olla Esan kanssa eikä ole ollut jutussa mukana alkuvaiheen innostuksen jälkeen enää ollenkaan. Sääliksi käy Esaa, joka kuitenkin vaikuttaa olevan ihan innoissaan yrittämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ruoka ja ruokailu nyt on paljon ollut esillä, niin kommentoin minäkin: sipulista senverran, että miksi ostivat vain yhden (pienen?) sipulin? Yleensähän sipulia tarvitaan useaankin ruokalajiin ja nyt kun kaksi ihmistä syömässä, niin varsinkin.
Itse nimittäin sinkkuna ostan aina muutaman myös varoiksi, että on sitten mistä ottaa, ettei aina tarvi sen sipulin vuoksi ainkaan kauppaan mennä.
Ja pusiin laitan irtosipulit, eihän se hintatarra pysy muuten kiinni ja on siistimpääkin, ei ole koko kassi täynnä sipulinkuorisotkua.
Ihmettelin myös Aliisan ja Esan vaivalloista syöntiä sohvalla ja lautaset sylissä: pieneenkin asuntoon mahtuu kahden hengen pöytä. Hankalaa ja mulla ainakin keikahtaisi joku kerta tarjoamiset sohvalle tai matolle.
Nämä ohjelman naiset ovat kaikki näitä moderneja naisia, jotka haluavat näyttää heti kättelyssä etteivät palvele miestä.
Sitten ihmettelin Johannan sosekeittoa, aika kevyt ruoka miehelle, ja kelle vaan, vaikka kuinka olisi piirakkaa ;D jälkkäriksi. Vettä lisukkeena, ei muuta, en ainakaan huomannut, tuolla satsilla ei nälkä kauan pysy kaukana. Joku herkullisempi olisi ekana päivänä ollut parempi vaihtoehto.
Muutenkin kovin voivoteltiin sen syömisen kanssa, Aliisakin kait oiken vaikersi, että mitäs nyt tehdään.
Itse olisin ainakin aluksi varannut reilulla kädellä jääkaappiin erilaisia tarvikkeita valmiiksi. Ja ehkä myös sitten reippaasti ehdottanut, että nyt olen ajatellut, että ensimmäisen illan kunniaksi mennään ulos syömään ja tehdään tutustumiskerros. Samalla reissulla olisin hiukan esitellyt lähitienoota sulholle.
Hernesaari näytti aika autiolta ja tuuliselta paikalta, ainkin sillä kertaa, joten sisäruoka ensin ja sitten muuten kiertelemään sinne. Olisi ehkä Petrikin syönyt siellä sisällä jotain.
Olen siis itse sinkku ja en osaa ruoka-asioita ottaa noin vaivalloiseksi asiaksi, ruoka ja ruokaostokset on mulle normaali osa arkea, olen sitten yksin tai seurassa. Tietysti myös osa juhlaakin.
En ole leivontaihminen, mutta sämpylöitä teen itse: olisin varmaan leiponut sämpylöitä tervetuliaisiksi, ne useimmiten kelpaavat kaikille, ellei ole allergioita. Ja tulee hyvä tuoksu, itselle ja sille toisellekin hyvä mieli. Hyvät kahvit tai tee ja uutta sämpylää, hyvällä levitteellä, avot!
Hyvin kirjoitettu samoja juttuja mietin. Ei ollut pahemmin mietitty uuden kumppanin tulemista taloon. Silloin kun olin sinkku järjestin aina tarjoilua kun ystäviä tuli kylään. Ja kun nykyinen mies tuli eka kertaa kylään oli special tarjoilut hänelle. Ei ole pahitteeksi hieman huomioida toista. Miten raavas mies pärjää pelkällä sosekeitolla. Aliisan koti epäviihtyisä, ei toivota ketään tervetulleeksi tuollainen huusholli.
Oisko ollu käsikirjoitettua että pitää sopia syöminen yhdessä? Kun kaikki sen ympärillä pyörivät. Ja totta kai tuotanto saa kaiken näyttämään siltä, että jutut kärjistyy.. mun suosikki silti Aliisa ja Esa, jotenkin samanoloisia ja söpöisiä.
Pitkään keskustelua seuranneena, kannan minäkin korteni kekoon.
Ihan yleisesti parisuhteesta, siihenhän tarvitaan molempien halu ja panostus. Arkea tää on suurimmaksi osaksi, siinä sen vasta näkee miten yhteen sovitaan ja sovitetaan omat tavat ja tottumukset. Joustoa molemmin puolin.
En ymmärrä miten asiat pitää vääntää näin vaikeiksi. Mielipiteistä saa niin halutessaan riidankin aikaan, mutta miksi pitäisi? Tehdään haloo jostain ruoka-asiasta, kaupassa käynnistä tai vaikka siitä polkupyörästä. Mitä jos katsoisi sen toisenkin ihmisen puolelle, eikä vain sitä omaa napaansa. Tekee pieniä tekoja toisen eteen, vaikka sen ruoan toiselle töistä tullessaan, näin saat hyvän mielen sekä puolisolle että itsellesi. Näin ainakin siis itse toimin. Ja saan samaa myös mieheltäni.
Elo ylipäänsä on nykyään liian hektistä, halutaan kaikki valmiina heti, ja omista ajatuksista pidetään viimeiseen asti kiinni. Näin kärjistettynä. Ja ihmetellään miksei ne suhteet onnistu. Nii-i.
Itse ohjelmaan, mun mielestä ihanat parit, joiden keskinäinen kommunikaatio on hakusessa. Ymmärretään väärin joko tahallaan tai vahingossa, ehkä liian suuret paineet niskassa? Ja kyllä, telkassa kaikki saadaan halutessaan näyttämään dramaattisemmalta mitä todellisuus on, itse en nähnyt Marin ja Petrin välissä ruokaepisodissakaan mitään hälyttävää, turhautumista enempikin. Tai muutenkaan mitään sen suurempaa mikä heidän liittonsa kaataisi. Enkä kyllä muidenkaan parejen väleissä.
Ihan tämänmoista vaivaantumista ja myötähäpeää en ole aikaisemmilla kausilla kokenut. Saa nähdä, montako jaksoa pystyn enää katsomaan. Harmittaa. Eniten tietysti osallistujien puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan olla varma, että tuotanto vaatii pareilta draamaa ja vaatii myös vaitiolovelvollisuuden käsikirjoituksenkin suhteen. Sanktioiden uhalla.
Siihen malliin, että sopivat parien kanssa, mistä aiheesta osaisivat uskottavasti kinastella ja pistävät sitten itsensä likoon panemalla parastaan kinaamisessa. Ja ei kun nauha pyörimään.
Ei kukaan muuten kameroiden pyöriessä käyttäytyisi kuten nyt tälläkin kaudella on nähty.
Tuleekohan Marilla koskaan tunnetta, että hän on suhteessa se ns. kolmas pyörä ,)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi surullista. Ensin on kovat odotukset ja ehkä vuosienkin kaipaus parisuhteeseen, unelmia ja haaveita että tulisi toiveiden kumppani jostain vastaan. Sitten romahtaa maailma kun elämä onkin pelkkää elämää ei yhtään sen kummempaa. Ei voi pakottaa toista muuttumaan, ja sitä saisi ikuisesti etsiä jos haluaisi täydellisen kumppanin. Kaikki ohjelman naiset ovat hyvin vahvoja ja itsenäisiä. Olisi varmaan syytä pudottaa hieman rimaa epäitsenäiseempään suuntaan ja antaa toiselle tilaa. Jos itse aina tietää miten asiat tulee tehdä ei siihen mahdu toinen ihminen väliin. Olisi kyllä tarpeen järjestää pakollinen ihmissuhdekurssi osallistujille. Moni ei ehkä muista tai tiedä mitä parisuhde vaatii. Niin on tiukassa omat arvot, käsitykset ja unelmat. Tämä pätee ainakin Mariin, Petriin ja Aliisaan.
Ei minusta itsenäisyys syö toiselta tilaa, epäitsenäisyys pikemminkin. Itsenäinen, viisas ihminen hyväksyy ettei toinen ole kopio itsestä, voi toteuttaa itseään ilman, että se toinen on koko ajan tukemassa, kannustamassa tai muuten vaan varjona perässä. Hyväksyy toisen ihmisen erilaiset tarpeet ja mielipiteet. Osaa laittaa rajan jos toinen tukkii liikaa omalle reviirille tai yrittää pakolla muuttaa. Aliisa tarvitsi koko ajan tukea ja lohdutusta. Jos lähtee matkoille äidin ja isin kanssa, onko tuo merkki itsenäisyydestä? Petrin itsenäisyys lievästi ymmärrettävämpää kuin Marin vaikka jäykkä tavoissaan onkin, ei kuitenkaan yritä muuttaa toista. Kypsää olisi jättää ne ensireaktiot syrjään, vähän tunteetkin, ja ihan järjellä tutustua toiseen: meissä on jotain samaa kun meidät on paritettu, mitä se on ja kykenenkö ymmärtämään sinua. Tunteella ovat ilmeisesti ennenkin menneet metsään kun sinkkuja vielä ovat, olisi kannattanut antaa järjelle, tutustumiselle ja sitä kautta kasvaville tunteille mahdollisuus. Esim. Viola oli alussa yhtä hämillään Esastaan kuin Aliisa omastaan muttei jäänyt kiinni ensitunteeseen ja hyvin kävi.
Ällöttää nämä itsenäiskeskustelut samalla tavalla kuin tasa-arvoisuuskin tänä päivänä kaikki pitää panna puoliksi ja olla niin tasa-arvoista että. Enää ei nainen voi olla nainen eikä mies voi olla mies. Ei ihme kun roolit on ihan sekaisin niin avioeroja ja sinkkuja on enemmän kuin koskaan. Parisuhde lässähtää kun ollaan kuin sisko ja veli. Ei ihmekään kun naiset ottaa niin vahvan roolin niin miehet ei tiedä enää mitä ajatella. Minun parisuhteessa nainen saa olla epäitsenäinen, heikko yms ja mies saa viedä ja olla vahvempi. Monesti otan tarkoituksella roolin jossa mies saa tuntea itsensä osaavammaksi jne, se saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja miehen tyytyväiseksi. Mies sanoo monesti kun nainen on tyytyväinen, niin silloin on mieskin. Hyvin on mennyt meillä ja pysynyt kipinä yllä. Jos mies sanoisi minulle treffeillä esim että voin maksaa hänenkin laskun niin sanoisin heti heippa. Ei kuulostaisi enää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin nyt mummuihmisenä.
Yksi aviovaimoista ei antanut tuoda pyörää sisälle. Tuntuu epäkohteliaalta. Kun kauan ollaan oltu avioliitossa, asunnossa on toisen pyörätuoli, rollaattori ym. Matot rullataan pois ja kahvoja laitetaan seiniin. Eihä se asunto siitä kyllä kaunistukaan, mutta toisen hyväksi toimitaa.
Entäs, miksei vaimot olleet leiponeet ja laittanut pöytää koreaksi, kun mies saapui ensi kertaa kotiin? Kyllähän toisen haluaa tehdä onnelliseksi, kun se toinenkin haluaa minulle parasta.
Naisten tehtävä ei ole enää vain leipoa. Sitä paitsi Petrillä oli omat eväät, Esa oli jo syönyt, niin ei muutenkaan maittanut. Markuksen fiilikset menivät ohi, eli en tiedä olisiko hänelle pulla jopa kelvannut.
Pyörävarastoinnista olisi Marin ja Petrin kannattanut jutella etukäteen. Kyllä varmaan siitä pyörätuolin säilömisestäkin sovitaan yhdessä, että mikä on parhain ja käytännöllisin ratkaisu. Pyörä ei ole kuitenkaan pyörätuoli, jota tarvitsee jatkuvasti, jopa siellä sisätiloissa.
Olipas terävä kommentti. Nainen tarjoaa jotain ja laittaa sen vielä pöytäänki = ei pitäisi, koska onhan hänellä muutakin tekemistä.
Miksi pitää just leipomalla toivottaa tervetulleeksi?
- Mari toivotti tervetulleeksi tekemällä Petrille oman selviämiskorin ja suunnittelemalla kivaa tekemistä
- Johanna toivotti tervetulleeksi YHTEISELLÄ tekemisellä sen sijaan, että olisin yksin vaivannut pullataikinaa
- Aliisa toivotti tervetulleeksi... kiukuttelemalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten Esa on teidän mielestä niin ihana ja mahtava? Tuijottaa Aliisaa idiootti ilme kasvoillaan ja laukoo sen mukaisia kommenttejakin sitten. Evvk.
"Minuu niinku alako niinku aivan hirrviästi jännittää. Siis niinkö aiva yhtäkkiä minen ymmärrä yhttää, jännittää vieläki aivan mahottomasti, miten mie tästä oikee seleviän, mie jännitän, kerroinkos mnää jo että minuu jännittää aivan valtavasti hyi että miten jännittääki, mites tästä nyt oikeen käetki hikuaa, no miepä istahan tähän hattu päässä tietennii ni jutellaa eli sie puhut mie toistan kaiken perässä ja oon sammaa mieltä ainakin tai sitten teeskentelen mukaamas jottai niinkö esimerkiksi että illalla ei voi kovin myöhhää syyä lämmintä ruokkaa ni tykkäätkös snä minusta nytten?"
Juuh ei. Ei todellakaan jatkoon.
Ei täällä nyt tarvitse käydä pilkkaamaan toisen puhetapaa. Murteet on rikkaus ja aina on hieno kuulla, kun ihminen säilyttää sen puheessaan.
Vierailija kirjoitti:
Petrillä noin 700 euron Nishiki. Ei tuollainen halpis rosvoille kelpaa. Naurettavaa ruikutusta kun ei ole edes arvokas pyörä.
Ei kyse ole välttämättä pyörän arvosta, vaan siitä harmituksesta että ei pääse pyörällä töihin, täytyy lähteä ostamaan uutta sellaista jne.
Ja sitä paitsi jos tämän joutuu tekemään pari-kolme kertaa vuodessa, kyllä niille pyörille hintaa kasautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää se, ettei näiden parien välillä tunnu olevan mitään seksuaalista kemiaa. Eikö tässä vaiheessa kuuluisi olla toiseen vielä ihan hulluna, pitää kädestä, pussailla ja jumankauta vaikka puristaa perseestä?
Kun tapasin nykyisen kumppanini deittisovelluksen kautta, parin päivän viestittelyn jälkeen, niin olin avoimin mielin. Okei, hän ei näyttänyt filmitähdeltä, kuten en itsekkään, mutta paljon hyvää näin hänessä heti. Ekat treffit kesti 4h, siinä ajassa käveltiin melko monta kilometriä Helsinkiä ympäri. Tunteet ei roihahtaneet liekkiin heti, mutta hänen kanssaan oli hyvä olla. Halattiin lämpimästi lähtiessä. Kun seuraavan kerran nähtiin, niin tunteet voimistui, vietettiin yökin yhdessä. Sen jälkeen ei meinannut pystyä pitämään näppejään erossa toisesta. Onneksi meistä molemmat antoi mahdollisuuden, vaikka ei jalat menneetkään alta heti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta eilisessä jaksossa oli sekä Marilla että Petrillä enemmän yritystä kuin niistä klipeistä olimme päätelleet. Mari oli vähän huvittuneen mutta toisaalta jopa rakastuneen oloinen, kun P hellästi löysi kolon pyörälleen, olivat molemmat tyytyväisiä. Ja Petri yritti hyvitellä illan äksyilyään, toi kukkia joista M ilahtui. Molemmilla oli mielestäni yritystä! Jospa kyse on vaan leikkauksesta, halutaan antaa kamalin mahdollinen kuva. Ja totuus on ainakin hivenen, jopa selvästi parempi.
Minä kanssa yllätyin. Olin ensin lukenut nämä kommentit ja ajattelin että tulossa on taas jotain kamalaa, mutta välillähän noilla näytti olevan melkein hauskaa keskenään, jotakin keskinäistä pikku kiusoittelua. Ei enää niin väkinäistä kuin aikaisemmissa jaksoissa.
Elämäntavan eroista voi kyllä tulla iso ongelma.
Joku kommentoi kun Mari ei tarjonnut Petrille mitään tämän saapuessa muuttokuormansa kanssa. Taisi johtua siitä kun olivat kumminkin lähdossä viihteelle, ja Marilla oli ajatus että syödään siellä. Mitähän olisi tapahtunut, jos Marilla olisi ollut pullakahvit odottamassa, Petri olisi varmaan sanonut ettei hän tuollaista hiilaripaskaa pupella, mutta voi sekoittaa itselleen protskujauhepirtelön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petri puputtaa protskukauheita ja rahkaa ja urheilee hullun lailla. Näkyykö se teidän mielestänne hänen kropastaan jotenkin erityisesti? Mun mielestä ihan "tavallisen" näköinen mies, en kiinnittäisi urheilulliseen vartaloon kadulla mitään huomiota.
Onko Aliisa sanonut miksi on epävarma? Vähän tylsäksi menee jos muuta selitystä ei tule ja kaikki jaksot on samanlaista pohtimista.
Onko edellisten kausien eroon päätyneet parit aina selittäneet eron syitä vai onko silloinkin ollut vaan toisella/molemmilla epävarmuus? Eihän sille mitään voi, jos puolison ulkonäkö ei esim. miellytä ja ei kai sitä viitsi televisiossa sanoa, joten jankkaa vaan epävarmuudesta.
Voi noita ohjelmaan päätyneitä miesparkoja. Kaikki kauden naiset ovat yksiöissa asuvia kärttyisiä pullukoita. Petri sentään pitää puolensa sen rasvaletin kanssa, mutta kaksi muuta ovat ihan reppanoita.
Uskon, että ainoastaan Johanna ja Markus jatkaa kuvausten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Voi noita ohjelmaan päätyneitä miesparkoja. Kaikki kauden naiset ovat yksiöissa asuvia kärttyisiä pullukoita. Petri sentään pitää puolensa sen rasvaletin kanssa, mutta kaksi muuta ovat ihan reppanoita.
Mielenkiintoinen mielipide sinulla.
Mielestäni naiset eivät ole mitään noista mitä kuvailet. Erikoinen näkemys sinulla asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi surullista. Ensin on kovat odotukset ja ehkä vuosienkin kaipaus parisuhteeseen, unelmia ja haaveita että tulisi toiveiden kumppani jostain vastaan. Sitten romahtaa maailma kun elämä onkin pelkkää elämää ei yhtään sen kummempaa. Ei voi pakottaa toista muuttumaan, ja sitä saisi ikuisesti etsiä jos haluaisi täydellisen kumppanin. Kaikki ohjelman naiset ovat hyvin vahvoja ja itsenäisiä. Olisi varmaan syytä pudottaa hieman rimaa epäitsenäiseempään suuntaan ja antaa toiselle tilaa. Jos itse aina tietää miten asiat tulee tehdä ei siihen mahdu toinen ihminen väliin. Olisi kyllä tarpeen järjestää pakollinen ihmissuhdekurssi osallistujille. Moni ei ehkä muista tai tiedä mitä parisuhde vaatii. Niin on tiukassa omat arvot, käsitykset ja unelmat. Tämä pätee ainakin Mariin, Petriin ja Aliisaan.
Ei minusta itsenäisyys syö toiselta tilaa, epäitsenäisyys pikemminkin. Itsenäinen, viisas ihminen hyväksyy ettei toinen ole kopio itsestä, voi toteuttaa itseään ilman, että se toinen on koko ajan tukemassa, kannustamassa tai muuten vaan varjona perässä. Hyväksyy toisen ihmisen erilaiset tarpeet ja mielipiteet. Osaa laittaa rajan jos toinen tukkii liikaa omalle reviirille tai yrittää pakolla muuttaa. Aliisa tarvitsi koko ajan tukea ja lohdutusta. Jos lähtee matkoille äidin ja isin kanssa, onko tuo merkki itsenäisyydestä? Petrin itsenäisyys lievästi ymmärrettävämpää kuin Marin vaikka jäykkä tavoissaan onkin, ei kuitenkaan yritä muuttaa toista. Kypsää olisi jättää ne ensireaktiot syrjään, vähän tunteetkin, ja ihan järjellä tutustua toiseen: meissä on jotain samaa kun meidät on paritettu, mitä se on ja kykenenkö ymmärtämään sinua. Tunteella ovat ilmeisesti ennenkin menneet metsään kun sinkkuja vielä ovat, olisi kannattanut antaa järjelle, tutustumiselle ja sitä kautta kasvaville tunteille mahdollisuus. Esim. Viola oli alussa yhtä hämillään Esastaan kuin Aliisa omastaan muttei jäänyt kiinni ensitunteeseen ja hyvin kävi.
Ällöttää nämä itsenäiskeskustelut samalla tavalla kuin tasa-arvoisuuskin tänä päivänä kaikki pitää panna puoliksi ja olla niin tasa-arvoista että. Enää ei nainen voi olla nainen eikä mies voi olla mies. Ei ihme kun roolit on ihan sekaisin niin avioeroja ja sinkkuja on enemmän kuin koskaan. Parisuhde lässähtää kun ollaan kuin sisko ja veli. Ei ihmekään kun naiset ottaa niin vahvan roolin niin miehet ei tiedä enää mitä ajatella. Minun parisuhteessa nainen saa olla epäitsenäinen, heikko yms ja mies saa viedä ja olla vahvempi. Monesti otan tarkoituksella roolin jossa mies saa tuntea itsensä osaavammaksi jne, se saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja miehen tyytyväiseksi. Mies sanoo monesti kun nainen on tyytyväinen, niin silloin on mieskin. Hyvin on mennyt meillä ja pysynyt kipinä yllä. Jos mies sanoisi minulle treffeillä esim että voin maksaa hänenkin laskun niin sanoisin heti heippa. Ei kuulostaisi enää yhtään.
Ai saatana mitä pelleilyä, heittäydyt tyhmemmäksi mitä olet, jotta sitten junttiukkosi voisi "miehekkäästi" paukutella henkseleitään edessäsi.......
:DD
Ketju on lukittu.
Toisaalta samanlainen puhetapa saattaa tarttua, itsekin huomannut, että vaikkei muuten tule kiroilua, niin erityisen pahasuisen kaverin seurassa saattaa lipsahtaa vastaavia ilmauksia puheeseen. Tai jos puhuu jenkin kanssa enkkua, niin aksentti on leveämpää kuin mitä tavanomaisesti käyttää (vaikka sen toisen osapuolen korvissa ainakin ihan yhtä falskia kuin ilman sitä).