Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteista jos nyt aletaan ekaksi puhua. Palstan asenne Petrin on aivan p*****. Yleensä en hauku maalaisjunteiksi ketään, mutta nyt tuntuu että palsta on niitä pullollaan.
Pyörä nimenomaan ON sisustuselementti, kun puhutaan urbaanista, urheilullisesta sisustustyylistä. Keneltä muulta tämä on voinut mennä ohi paitsi sellaiselta, joka asuu rintamamiestalossa eikä ole käynyt tyylikkäässä kaupunkiasunnossa urheilullisessa perheessä. Tai katsonut telkkarista ohjelmia New Yorkin asunnoista.
Sitä paitsi aiemmin tuli ilmi, että Marin taloyhtiössä ei ole pyörävarastoa ja siksi hänen pyöränsä ei ole hänellä vaan jossain sukulaisella (en muista oliko vanhemmilla tms).
Kuka muu kuin maalainen ajattelee, että tuhansien arvoisen pyörän voi jättää Hgissä ulos??!! Itse en ikinä jättäisi, enkä edes ole himopyöräilijä.Pyörä ei ole sisustuselementti. Olen käynyt monessa trendikkäästi sisustetussa kodissa, eikä yhdessäkään pyörä ole sisällä kodissa. Pyörä ei kuulu sisustukseen.
Kyllä pyörä voi olla sisustuselementti. Tosin käsittääkseni silloin pyörä tosiaankin on vain osa sisustusta, eikä sitä käytetä mihinkään muuhun. Se ei siis myöskään likaannu ulkona.
Laita Googlen kuvahakuun "bicycle interior design". :)
Ei pidä paikkaansa, ettei käytettäisi!! Nimenomaan maailman suurkaupungeissa kun pyörää ei voi säilyttää ulkona tai edes varastossa (jos varastoja esim. New Yorkin kerrostaloissa paljon onkaan), on urheilulliset tyyligurut kehittäneet trendin sisällyttää ihan käyttöpyörä puhdistuksen jälkeen kämpän sisustukseen. Kuinka pihalla olevaa junttiporukkaa täällä onkaan!!! Ottaisitte selvän asioista ennen kuin jauhatte peetä!!
Tämä siis niille yksinkertaisille, jotka jankkaamalla jankkaa miten pyörä muka ei voi olla sisustuselementti. Tarkoitus ei ole pakottaa Maria tai muitakaan pitämään tuosta sisustustrendistä.
Näiden tämän palstan "sisustusgurujen" mielestä sisustuselementiksi kelpaa vain esine, jolla ei ole mitään muuta tehtävää kuin näyttää hyvältä. He eivät voisi kuvitellakaan olohuoneeseensa sisustuselementiksi kaappia, joka kätkee sisälleen kaikki perheen lasten lelut (silloin kun niillä ei leikitä). Eihän se silloin ole mikään sisustuselementti, jos sitä käytetään johonkin tarkoitukseen. Kirjahyllyynkin laitetaan vain sisustuskirjoja, eli sellaisia, joissa on kannet ja tyhjä pahvilaatikko sisällä, eikä ensinkään sivuja. Oikeita kirjoja ei siksi voi ostaa, vaikka olisi hyvän näköinenkin, koska silloin joku "juntti" vieras voisi erehdyksessä ottaa jonkun niistä ja alkaa lukemaan, jolloin kirjahyllyn harmonia särkyisi, ja se olisi paha asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minusta Mari vaikuttaa ihan järkyttävän nipolta valittajalta. Oikein vanhapiian perikuvalta.
No mikäs hänessä tarkemmin sanottuna on huonoa? Tai miten hänen pitäisi toimia toisin? Kiinnostaa sikäli, koska näin sinkkuna - jos se nyt on se olennainen tekijä - en näe hänen käytöksessään mitään suoranaisesti pahaa tai ongelmallista, vaan lähinnä normaalia.
Nuo M ja P ovat kuin äiti ja poika. Toinen kinuaa jotakin tai ei halua tehdä jotakin ja toinen toteaa, että tästä puhutaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
No minusta Mari vaikuttaa ihan järkyttävän nipolta valittajalta. Oikein vanhapiian perikuvalta. Ei sillä että Petrikään varmaan mikään helppo kumppani ole, jos on noin fanaattinen esim. ruokavalionsa suhteen ettei voi edes syödä ravintoloissa, Piheys on kyllä myös ihmisessä aika vaikea ominaisuus.
En kyllä pysty näkemään ihan minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta tälle parille.
Näinpä. Voisivat yhdessä reklamoida miksi heille on annettu ymmärtää, että ovat vielä pariutumiskykyisiä kun se juna on tainnut mennä jo ajat sitten. Ei noin jäykiltä ihmisiltä onnistu. Ja tässä meille vastausta kun välillä kaivataan niitä vielä vanhempia pareja mukaan: jos on 40+ elänyt sinkkuna on ne mahdollisuudet onnelliseen parisuhteeseen minimaalisen pienet. Jos onnistumistarinoita halutaan pitää valita mukaan pitkästä parisuhteesta eronneita 30-40 v tai nuoria, vasta kotoaan muuttaneita mutta tervepäisiä (tyyliin Viola).
Oma mieheni muistuttaa vähän Petriä siinä mielessä, että hänkin arvostaa askeettisuutta ja kurinalaisuutta eikä ole mikään rento hauskanpitäjä. Aika erakkomainenkin ja introvertti luonteeltaan. Ja minä taas olen kaikkea muuta kuin askeettinen ja kurinalainen :D Mikään ylisosiaalinen en ole itsekään, mutta kuitenkin sosiaalisempi kuin mieheni. Molemmat olimme olleet pitkään yksin ennen kuin menimme yhteen, eli molemmilla oli ja on aika selkeät omat tavat ja tottumukset. Yhteiselomme kuitenkin toimii, koska rakastamme ja arvostamme toisiamme ja tulemme molemmat toisiamme vastaan. Sanoisin että molemmat olemme hyötyneet erilaisuudestamme, eli minä olen saanut touhuuni vähän lisää kurinalaisuutta ja hän taas rentoutta. Meidän tapauksessamme Dunderi on siis oikeassa :P Molemmilla on tilaa tehdä omia juttujaan ja toteuttaa itseään, minä voin esimerkiksi halutessani pitää hauskaa kavereideni kanssa ja mieheni nauttii sillä aikaa yksin olosta. Yhdessä nautimme koti-illoista, ulkoiluretkistä, elokuvissa käynnistä, matkailusta yms, sellaisista asioista jotka ovat meistä molemmista mukavia. Verrattuna Mariin ja Petriin olennaista on myös, että meidän välillämme on läheisyyttä, hellyyttä, huumoria ja naurua. Ja me TAHDOMME olla yhdessä, molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iltakakulin jutussa taidettiin mainita myös, että erilaiset vuorokausirytmit tuottavat ongelmia. Kaikissa perusasioissa eri kanta näillä kahdella ja kumpikaan ei jousta mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni muistuttaa vähän Petriä siinä mielessä, että hänkin arvostaa askeettisuutta ja kurinalaisuutta eikä ole mikään rento hauskanpitäjä. Aika erakkomainenkin ja introvertti luonteeltaan. Ja minä taas olen kaikkea muuta kuin askeettinen ja kurinalainen :D Mikään ylisosiaalinen en ole itsekään, mutta kuitenkin sosiaalisempi kuin mieheni. Molemmat olimme olleet pitkään yksin ennen kuin menimme yhteen, eli molemmilla oli ja on aika selkeät omat tavat ja tottumukset. Yhteiselomme kuitenkin toimii, koska rakastamme ja arvostamme toisiamme ja tulemme molemmat toisiamme vastaan. Sanoisin että molemmat olemme hyötyneet erilaisuudestamme, eli minä olen saanut touhuuni vähän lisää kurinalaisuutta ja hän taas rentoutta. Meidän tapauksessamme Dunderi on siis oikeassa :P Molemmilla on tilaa tehdä omia juttujaan ja toteuttaa itseään, minä voin esimerkiksi halutessani pitää hauskaa kavereideni kanssa ja mieheni nauttii sillä aikaa yksin olosta. Yhdessä nautimme koti-illoista, ulkoiluretkistä, elokuvissa käynnistä, matkailusta yms, sellaisista asioista jotka ovat meistä molemmista mukavia. Verrattuna Mariin ja Petriin olennaista on myös, että meidän välillämme on läheisyyttä, hellyyttä, huumoria ja naurua. Ja me TAHDOMME olla yhdessä, molemmat.
Saan syövän noista avautumisista. Sinä Kyllikki miehesi Kalevin kanssa pidät koti-illoista. Ok. Kahlaa tässä nyt sitten satojen sivujen ketjua ja yritä löytää sieltä ne viestit, joissa käsitellään Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni muistuttaa vähän Petriä siinä mielessä, että hänkin arvostaa askeettisuutta ja kurinalaisuutta eikä ole mikään rento hauskanpitäjä. Aika erakkomainenkin ja introvertti luonteeltaan. Ja minä taas olen kaikkea muuta kuin askeettinen ja kurinalainen :D Mikään ylisosiaalinen en ole itsekään, mutta kuitenkin sosiaalisempi kuin mieheni. Molemmat olimme olleet pitkään yksin ennen kuin menimme yhteen, eli molemmilla oli ja on aika selkeät omat tavat ja tottumukset. Yhteiselomme kuitenkin toimii, koska rakastamme ja arvostamme toisiamme ja tulemme molemmat toisiamme vastaan. Sanoisin että molemmat olemme hyötyneet erilaisuudestamme, eli minä olen saanut touhuuni vähän lisää kurinalaisuutta ja hän taas rentoutta. Meidän tapauksessamme Dunderi on siis oikeassa :P Molemmilla on tilaa tehdä omia juttujaan ja toteuttaa itseään, minä voin esimerkiksi halutessani pitää hauskaa kavereideni kanssa ja mieheni nauttii sillä aikaa yksin olosta. Yhdessä nautimme koti-illoista, ulkoiluretkistä, elokuvissa käynnistä, matkailusta yms, sellaisista asioista jotka ovat meistä molemmista mukavia. Verrattuna Mariin ja Petriin olennaista on myös, että meidän välillämme on läheisyyttä, hellyyttä, huumoria ja naurua. Ja me TAHDOMME olla yhdessä, molemmat.
Saan syövän noista avautumisista. Sinä Kyllikki miehesi Kalevin kanssa pidät koti-illoista. Ok. Kahlaa tässä nyt sitten satojen sivujen ketjua ja yritä löytää sieltä ne viestit, joissa käsitellään Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa.
Tuossahan käsiteltiin, mainittiin sekä Petri, Mari että Dunderi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä se pyörä eteisessä olisi haitannut?
Minulla ainakin on niin pieni eteinen, ettei siihen mitään polkupyörää mahdu.
Ja sinun eteisesi liittyy tähän ohjelmaan.... miten? :)
mutta ylipäätään, kerrostalo-oven leveys on 80-90 cm. Eteinen on sitten ihan minimissäänkin vielä karmien verran leveämpi eli metrinen, yleensä kuitenkin vielä vähän pälle (120cm+). Saa olla aika leveä ihminen, jos ei mahdu siitä kulkemaan noin 40-senttisen pyörän ohi :=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni muistuttaa vähän Petriä siinä mielessä, että hänkin arvostaa askeettisuutta ja kurinalaisuutta eikä ole mikään rento hauskanpitäjä. Aika erakkomainenkin ja introvertti luonteeltaan. Ja minä taas olen kaikkea muuta kuin askeettinen ja kurinalainen :D Mikään ylisosiaalinen en ole itsekään, mutta kuitenkin sosiaalisempi kuin mieheni. Molemmat olimme olleet pitkään yksin ennen kuin menimme yhteen, eli molemmilla oli ja on aika selkeät omat tavat ja tottumukset. Yhteiselomme kuitenkin toimii, koska rakastamme ja arvostamme toisiamme ja tulemme molemmat toisiamme vastaan. Sanoisin että molemmat olemme hyötyneet erilaisuudestamme, eli minä olen saanut touhuuni vähän lisää kurinalaisuutta ja hän taas rentoutta. Meidän tapauksessamme Dunderi on siis oikeassa :P Molemmilla on tilaa tehdä omia juttujaan ja toteuttaa itseään, minä voin esimerkiksi halutessani pitää hauskaa kavereideni kanssa ja mieheni nauttii sillä aikaa yksin olosta. Yhdessä nautimme koti-illoista, ulkoiluretkistä, elokuvissa käynnistä, matkailusta yms, sellaisista asioista jotka ovat meistä molemmista mukavia. Verrattuna Mariin ja Petriin olennaista on myös, että meidän välillämme on läheisyyttä, hellyyttä, huumoria ja naurua. Ja me TAHDOMME olla yhdessä, molemmat.
Saan syövän noista avautumisista. Sinä Kyllikki miehesi Kalevin kanssa pidät koti-illoista. Ok. Kahlaa tässä nyt sitten satojen sivujen ketjua ja yritä löytää sieltä ne viestit, joissa käsitellään Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa.
Ulokopuolisena: mistä sinä haluat ketjussa keskustella ja mistä lukea? Oletko yksi niistä joka innolla odottaa koska henkilöiden oikeat nimet, instatilit ja osoitteet saadaan kaivettua esille? Mikä näissä ihmisissä kiinnostaa? Suurin osa ottaa ohjelman viihteenä (jollaiseksi se on tehty), seuraa parinmuodostuksen ongelmia ja projisoi niitä omiin kokemuksiin. Ainakin minulle tässä ketjussa on kiinnostavinta seurata kuinka erillä lailla jokainen näkee samat klipit. Kun joku selittää henkilöiden käyttäytymistä eritavoin kuin monet muut, ja perustaa mielipiteen omaan parisuhdekokemukseensa, eikö tuo ole kiinnostavampaa kuin pohdinta onko jollain henkilöistä liian paksut huulet vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iltakakulin jutussa taidettiin mainita myös, että erilaiset vuorokausirytmit tuottavat ongelmia. Kaikissa perusasioissa eri kanta näillä kahdella ja kumpikaan ei jousta mihinkään suuntaan.
Petri herää kuudelta kolistelemaan ja heittämään aamulenkin pyörällä, ennen kuin lähtee töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat pidättyviä, ajateltiin ymmärtävän hyvin toisiaan, pienieleistä suhdetta sarkastisella huumorilla höystettynä. Mutta näkivät vaaran, Dunderi tai Jason pohti, että parin pitää uskaltaa tulla kuorestaan.
Näistäkin pohdinnoista on vaikea sanoa, että onko ne nauhoitettu ennen häitä, vai vasta, kun yhteisasuminen on jo pitkällä ja ovat huomanneet, mistä hiertää. Sitten onkin kätevä laittaa alkujaksoon hieman profetiaa asiantuntijuuden vakuudeksi ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Minä en ymmärrä, miksi tuo Petri tuntuu ivaavan kaikkea hauskaa. Purismi ja askeettisuus lienee kai sitten pop, kun taas hedonismi heikkojen hommaa. Lähtisiköhän hän koskaan edes elokuviin, teatteriin, synttäreille, viettämään vappua tai muuten pitämään hauskaa? Mikä hänestä edes on hauskaa? Fillaroida pitkiä lenkkejä ja sitäkin mielellään yksin?
...
Olisi kiva tietää, että miten P haluaisi viettää yhteistä nautinnollista hauskaa aikaa parisuhteessa sen kumppanin kanssa. Mikä olisi hänen mielestään unelmien päivä yhdessä? Entä millaiset olisivat hänen mieleen olevat romanttiset treffit, mitä niillä tehtäisiin? Entä mihin ns. nautinnolliseen naisen ehdottamaan hän olisi valmis heittäytymään mukaan kokeilemaan?
Uskon että hän nauttii suuresti niistä pyörälenkeistään, ehkä juoksulenkeistä metsässä, ja salilla treenaamisesta, ja saa tyydytystä siitä ruokavaliolla hifistelystä. Mutta nuo kaikki on yksin tekemistä. Jos ottaa vaimon mukaan salille, niin siellä molemmat treenaa itseensä keskittyen, se ei ole yhdessä tekemistä vaan on vierekkäin tekemistä. Samaten rankka hikilenkki metsässä, sekin on lähinnä siihen omaan juoksuun keskittymistä ei sitä että nauttii yhdessäolosta.
Toivottavasti valmentajan kysyvät häneltä juuri näin....saisivat kyllä vähän hiostaa ja vaatia vastauksia P.ltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun P ja M menevät Esson huoltoasemalle kahville, niin maksaakohan P M:n kahvit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska samaistun Mariin tosi paljon, minusta ruokakojuklipissä näyttää siltä, kuin hän olisi lopuksi itku kurkussa ja poistuu tökerösti siksi, että sanakin lisää saisi hänet itkemään pettymyksestä eikä hän halua kameroiden edessä (tai tuskin muutenkaan) alkaa moisesta "pikkusyystä" itkeä. Ei pettymys liity seuralaisen ruokahaluun vaan siihen, että hän oli ajatellut viettää aikaa ja jutella kojuilla, mutta mies tyrmää hänet ihan täysin ja vielä lisäksi käyttäytyy lapsellisesti. Siinä on kaksi pettymystä samassa: pettymys illanvietosta ja pettymys siitä, millaiseksi toinen on ihmisenä osoittautunut jälleen kerran.
Petrillä ei näytä olevan kovin hääppöisiä sosiaalisia taitoja. Hänelle sopisi etäinen, itsenäinen, menevän sporttinen nainen, jonka kanssa ei jutella mistään tunteista tai maailmanmenosta, vaan arkiasioista sen verran kuin tarvitsee. Mari ihan selvästi tarvitsisi huumorintajuisen, aikuisen miehen, joka pitää kainalossa ja omaa mielipiteitä - paperillahan Petri ihan varmasti "omaa mielipiteitä" mutta on eri asia olla uppiniskainen jääräpää-pökkelö, kuin hyvän itsetunnon omaava herrasmies.
Lisäksi minusta vaikuttaa siltä, kuin Mari kysyisi klipissä, eikö Petri voi _ruokavaliossaan_ joustaa koskaan. Se lienee leikattu niin, kuin sillä tarkoitettaisiin elämää ylipäänsä, ja tokihan se siihen kontekstiin sopii erinomaisesti myös. Tuli mieleen, että pari on voinut keskustella Hernesaarenrantaan menosta etukäteen ihan vain yksinkertaisesti niin, että Mari kysyy "mentäiskö Hernesaarenrantaan" ja Petri ei välttämättä edes tiedä, että siellä on ruokakojuja. Hän voi luulla menevänsä rantaan kävelylle. No, mistä näistä tietää, mutta minä olen tuollaisesta miehestä eronnut juuri siksi, että tunsin tulevani tyrmätyksi ihan mistä tahansa, mitä sanoin, kun toinen ei osannut lukea tilanteita yhtään eikä 10 yhteisen vuoden aikana oikeasti tutustunut minuun lainkaan. Jotkut eivät vain pääse sellaiselle seuraavalle asteelle, niin uskomatonta kuin se onkin.
Eipä tuo kivaa Petrillekään ole, mutta sympatiani kuitenkin Marin suuntaan.
Tulkitsen Marin ja Petrin klippejä hyvin samalla tavalla. On täysin mahdollista, että he puhuivat Hernesaaressa ruokavaliosta, mutta leikkaus piillottaa sen. Ja silloinhan he ovat puhuneet aiemmin illalla syömisestä, jonka Mari epäilemättä luuli tarkoittavan Hernesaaressa syömistä, Petri rahkan mussuttamista kotona.
Klipeistä tulee sellainen kuva, että koko arki on yhtä kompastuskiveä toisensa jälkeen, kun arki, luonne ja tavat erovat, eikä läheisyyttä tai yhteistä huumoria ole/ole näytetty. Mari vaikuttaa turhautuneelta koko tilanteeseen, Petri ei tunnu ymmärtävän, miksei kaikkea tehdä hänen tavallaan ja vaikuttaa olevan ymmällään. Molemmilla on joustavuudessa oppimista ja toisen huomioon ottamisessa.
Enpä tiedä kuinka mukavaksi ja joustavaksi tuo oma mies muuttuisi jos alkaisin pyörittelemään silmiäni lähes jokaiseen kommenttiin. Itselläni menisi totaalisesti fiilis sellaiseen seuraan joka jatkuvasti laajentuvin silmin tuhahtelee, pyörittelee silmiään ja kääntää katsetta pois kuin suuttuneena. Että jos vaikka ennemmin sanoisi suoraan mitkä kaikki asiat korpeaa sen elekielen sijasta. Miimikoitten seurassa hiljenisin itsekin ja ajaisin enää vain omaa agendaani.
Varaan kyllä paljon poppareita täksi illaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni muistuttaa vähän Petriä siinä mielessä, että hänkin arvostaa askeettisuutta ja kurinalaisuutta eikä ole mikään rento hauskanpitäjä. Aika erakkomainenkin ja introvertti luonteeltaan. Ja minä taas olen kaikkea muuta kuin askeettinen ja kurinalainen :D Mikään ylisosiaalinen en ole itsekään, mutta kuitenkin sosiaalisempi kuin mieheni. Molemmat olimme olleet pitkään yksin ennen kuin menimme yhteen, eli molemmilla oli ja on aika selkeät omat tavat ja tottumukset. Yhteiselomme kuitenkin toimii, koska rakastamme ja arvostamme toisiamme ja tulemme molemmat toisiamme vastaan. Sanoisin että molemmat olemme hyötyneet erilaisuudestamme, eli minä olen saanut touhuuni vähän lisää kurinalaisuutta ja hän taas rentoutta. Meidän tapauksessamme Dunderi on siis oikeassa :P Molemmilla on tilaa tehdä omia juttujaan ja toteuttaa itseään, minä voin esimerkiksi halutessani pitää hauskaa kavereideni kanssa ja mieheni nauttii sillä aikaa yksin olosta. Yhdessä nautimme koti-illoista, ulkoiluretkistä, elokuvissa käynnistä, matkailusta yms, sellaisista asioista jotka ovat meistä molemmista mukavia. Verrattuna Mariin ja Petriin olennaista on myös, että meidän välillämme on läheisyyttä, hellyyttä, huumoria ja naurua. Ja me TAHDOMME olla yhdessä, molemmat.
Saan syövän noista avautumisista. Sinä Kyllikki miehesi Kalevin kanssa pidät koti-illoista. Ok. Kahlaa tässä nyt sitten satojen sivujen ketjua ja yritä löytää sieltä ne viestit, joissa käsitellään Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa.
En kyllä ymmärrä pointtiasi. Nuo viestithän käsittelee nimenomaan sitä tv-ohjelmaa. Siinä peilataan ihmisen omiin kokemuksiin ohjelman tapahtumia, ja näin pohditaan eri näkökulmia siihen ohjelmaan.
Minua kiinnostaisi tietää millä perusteella parit on valittu.
Skippasin juuri 20 sivua ja edelleen keskustellaan Marista ja Petristä. En siis jäänyt mistään paitsi :D
Ketju on lukittu.
No minusta Mari vaikuttaa ihan järkyttävän nipolta valittajalta. Oikein vanhapiian perikuvalta. Ei sillä että Petrikään varmaan mikään helppo kumppani ole, jos on noin fanaattinen esim. ruokavalionsa suhteen ettei voi edes syödä ravintoloissa, Piheys on kyllä myös ihmisessä aika vaikea ominaisuus.
En kyllä pysty näkemään ihan minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta tälle parille.