Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka mielestä elämänmittaiset suhteet eivät ole useinkaan mahdollisia eivätkä edes tavoiteltavia?
01.09.2017 |
Itse ajattelen realistina/pessimistinä näin, ja mietin, kuinka paljon tällaista asennetta kannattaa tuoda julki deittailuvaiheessa. Haluan kuitenkin pitkän suhteen, jossa toimitaan yhdessä tiiminä ja kumpikin on sitoutunut yhteisen onnen vaalimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen.
Olen vain itse kokenut sen, kun edes ns. sielunkumppanin kanssa ei suhde kestä, vaikka kummakin tekevät parhaansa, joten en rehellisesti usko enää loppuelämän suhteisiin.
Mihinkään pystyyn kuolleisiin, lähellä tottumuksen ja "sujuvan arjen" voimalla kasassa pysyviin parisuhteisiin en myöskään jää. Siitä on vanhempieni suhteessa hyvä esimerkki. Minusta hyvän parisuhteen kriteeri ei ole kesto vaan laatu.
Miten paljon tällainen realismi olisi sinulle turn-off?
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on tunne, rakastaminen taas valinta. Kyllä jopa inhoamaansa ihmistä voi valita rakastaa - ei tosin kannata. Itse valitsen rakastaa miestä, johon olen myös hullun rakastunut. En lakkaa rakastamasta häntä vaikka tunteet katoaisivat useammaksi vuodeksikin, vaan erilaisin tavoin näen vaivaa sen eteen, että löydämme ne tunteet uudelleen. Ja jo ennen kuin noin pääsee käymään, näen vaivaa sen eteen että tunteet säilyvät ja jopa voimistuvat ajan myötä. Tässä ei voi onnistua jos kumppanina on sellainen hälläväliä-tyyppi, joka hyppää jokaisen tunnereaktionsa mukaan. Ketjussa on kerrottu esimerkkejäkin näistä tilanteista.
Siksi valitsen rakastaa ainoastaan sellaista miestä, joka tekee vastaavan valinnan minun hyväkseni (ja jonka kohdalla voin uskoa, ettei kyse ole pelkästään minun manipuloimisestani suhteeseen, vaan että mies aidosti kykenee myös toteuttamaan tätä arjessa).