Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka mielestä elämänmittaiset suhteet eivät ole useinkaan mahdollisia eivätkä edes tavoiteltavia?
01.09.2017 |
Itse ajattelen realistina/pessimistinä näin, ja mietin, kuinka paljon tällaista asennetta kannattaa tuoda julki deittailuvaiheessa. Haluan kuitenkin pitkän suhteen, jossa toimitaan yhdessä tiiminä ja kumpikin on sitoutunut yhteisen onnen vaalimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen.
Olen vain itse kokenut sen, kun edes ns. sielunkumppanin kanssa ei suhde kestä, vaikka kummakin tekevät parhaansa, joten en rehellisesti usko enää loppuelämän suhteisiin.
Mihinkään pystyyn kuolleisiin, lähellä tottumuksen ja "sujuvan arjen" voimalla kasassa pysyviin parisuhteisiin en myöskään jää. Siitä on vanhempieni suhteessa hyvä esimerkki. Minusta hyvän parisuhteen kriteeri ei ole kesto vaan laatu.
Miten paljon tällainen realismi olisi sinulle turn-off?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin taas näkee, että naisille on tärkeämpää mitä sanoo kuin , että mitä tekee. Ei kukaan voi tosissaan luvata kestävää parisuhdetta.
On eri asia luvata kuin toivoa. Mikä ihmeen järki olla parisuhteessa, jonka toinen ei edes toivo kestävän?
Sama järki kuin alkaa rakentaa taloa, jota ei ole tarkoituskaan saada koskaan valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Kaikkia ongelmia ei saa ratkaistua, tai ratkaisulla on liian kova hinta. Kaikilla meillä on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin parisuhteen jatkuminen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi oma turvallisuus, hyvinvointi, mielenterveys, onnellisuus tai jokin haave (esimerkiksi vanhemmuus).
Rakkaus ei myöskään riitä tekemään suhteesta hyvää. Voit rakastaa vaikka kuinka kovasti ihmistä, jonka kanssa sinun ei kannata olla suhteessa. Tämän kertoo yleinen elämänkokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin taas näkee, että naisille on tärkeämpää mitä sanoo kuin , että mitä tekee. Ei kukaan voi tosissaan luvata kestävää parisuhdetta.
On eri asia luvata kuin toivoa. Mikä ihmeen järki olla parisuhteessa, jonka toinen ei edes toivo kestävän?
Sama järki kuin alkaa rakentaa taloa, jota ei ole tarkoituskaan saada koskaan valmiiksi.
Talo on huono metafora parisuhteelle. Parempi on matka: jokaisella on oma polku, ja yhdessä on hyvä kulkea niin kauan kuin kummallakin on sama suunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen realistina/pessimistinä näin, ja mietin, kuinka paljon tällaista asennetta kannattaa tuoda julki deittailuvaiheessa. Haluan kuitenkin pitkän suhteen, jossa toimitaan yhdessä tiiminä ja kumpikin on sitoutunut yhteisen onnen vaalimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen.
Olen vain itse kokenut sen, kun edes ns. sielunkumppanin kanssa ei suhde kestä, vaikka kummakin tekevät parhaansa, joten en rehellisesti usko enää loppuelämän suhteisiin.
Mihinkään pystyyn kuolleisiin, lähellä tottumuksen ja "sujuvan arjen" voimalla kasassa pysyviin parisuhteisiin en myöskään jää. Siitä on vanhempieni suhteessa hyvä esimerkki. Minusta hyvän parisuhteen kriteeri ei ole kesto vaan laatu.
Miten paljon tällainen realismi olisi sinulle turn-off?
En lähtisi. Yleensäkään en lähde minnekään valmiiksi häviämään. Jos takkiin tulee, siinä sitten kävi niin, mutta kuka minuun uskoo jos en itsekään sitä tee.
Tuollaiset voivat puolestani kuluttaa aikaa jonkun muun kanssa, en tarvitse enempää itsekeskeisiä elämääni.Juju on siinä, että kaikki meistä eivät pidä eroa epöonnistumisena ja häviönä vaan usein surullisena mutta silti luonnollisena osana parisuhteen kehityskaarta. Onnistunut suhde on sellainen, jossa oli hyvä olla, joka antoi paljon, ja jonka jälkeen on paremmassa jamassa kuin ennen sitä.
Miksi se siis olisi luonnollinen osa parisuhteen kehityskaarta? Siis siten, että se olisi väistämätön? Ajatteletko kaikesta muustakin elämääsi liittyvästä tuolla tavalla? Suhde vanhempiin, sisaruksiin, lapsiin, harrastukset, asuinpaikka jne. Minkään ei voi ajatella kestävän loppuelämää, niinkö? Jos aloitat pianonsoiton, päätätkö jo etukäteen, että sitten viimeistään 20 vuoden päästä tämä pitää lopettaa? Tai oletko jo katkaissut välit sisaruksiisi?
Jokainen suhde päättyy joskus, viimeistään oman tai puolison kuolemaan, useimmat tietenkin paljon ennen sitä. Se on ihan tosiasia. Minusta on aivan hullua pitää suhdetta epäonnistuneena, jos se loppuu ennen kuolemaa. Eihän pianoharrastuskaan epäonnistu, jos 20 vuoden päästä en enää soitakaan.
Entä sitten? Voi kai sitä siitä huolimatta toivoa ja tavoitella pitkää suhdetta ja pitkää ikää. Siinä vaiheessa suhde on kyllä mielestäni epäonnistunut, jos toinen laskee päiviä, miten kauan vielä kestää ennen kuin se loppuu ja ajattelee, että "sitten kun minä seuraavan kerran olen sinkku, niin.."
Kukaan ei ole esittänyt tuollaista, niin vaikea ottaa kantaa. Haiskahtaa olkiukolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Rakkaus on sattumankauppa.
Vastavuoroisuus, toisen arvostaminen-ja kunnioittaminen omana itsenään jne, ne on valintoja.
Parisuhteen hyväksi TEKEMINEN on usean naisen logiikalla sitä, että miehen pitää muuttua ja tehdä asioita naisen eteen, että suhde on naisen mielestä hyvä.
Tuosta logiikasta puuttuu täysin tasa-arvoisen parisuhteen lähtökohdat, eli se vastavuoroisuus.
Mikä suhde se muka on, jossa naisella on pelkkiä oikeuksia- ja miehellä pelkkiä velvollisuuksia?
Naiset on kieroja sadisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Kaikkia ongelmia ei saa ratkaistua, tai ratkaisulla on liian kova hinta. Kaikilla meillä on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin parisuhteen jatkuminen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi oma turvallisuus, hyvinvointi, mielenterveys, onnellisuus tai jokin haave (esimerkiksi vanhemmuus).
Rakkaus ei myöskään riitä tekemään suhteesta hyvää. Voit rakastaa vaikka kuinka kovasti ihmistä, jonka kanssa sinun ei kannata olla suhteessa. Tämän kertoo yleinen elämänkokemus.
Kyllä se riittää, sillä kuten tuossa sanottiin, tässä kontekstissa rakkaus on valinta. Ei tunne.
Molempien pitää tehdä se valinta, molempien pitää mielestään antaa enemmän kuin saavat. AP ei edes lähtökohtaisesti kykene siihen.
Suhteeseen ei tietenkään kannata mennä, eikä valita rakastaa toista, jos esim vanhemmuudesta ei olla samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin taas näkee, että naisille on tärkeämpää mitä sanoo kuin , että mitä tekee. Ei kukaan voi tosissaan luvata kestävää parisuhdetta.
On eri asia luvata kuin toivoa. Mikä ihmeen järki olla parisuhteessa, jonka toinen ei edes toivo kestävän?
Sama järki kuin alkaa rakentaa taloa, jota ei ole tarkoituskaan saada koskaan valmiiksi.
Talo on huono metafora parisuhteelle. Parempi on matka: jokaisella on oma polku, ja yhdessä on hyvä kulkea niin kauan kuin kummallakin on sama suunta.
Päinvastoin. Talo on paljon parempi, sillä suhde rakennetaan yhdessä, ja sitä ylläpidetään yhdessä. Se vaati suunnittelua, uhrauksia, ja etenkin työtä. Siis semmoinen suhde, joka kestää kuolemaan saakka.
Sinunlaisten suhteet eivät kestä, koske sinulle se on matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Rakkaus on sattumankauppa.
Rakastuminen on sattumankauppaa. Rakkaus on valinta. Jos luulee että ne on samoja asioita, suhde ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin ja kokemusta tiedän että näiden mammojen oma ero prosentti lähenee 100% koska sen on jo virallisestikkin yli 50%
Olen siis lähes 40 vuotias, juristi, avioerojuristi, nainen, ja en aio elämääni yhden miehen varaan koskaan laskea, sen verran paljon on kokemuksia näistä työn puolesta.
Jo ajat sitten on meidänkin alan puolelta ehdotettu että liitto pitää olla määräaikainen ja automaattisesti pakosta tulee avioehto, ihan kaikille, piste.
Vai avioerojuristi, joka kirjoittaa ero prosentti ja virallisestikkin, 40 vuotias. Hah! Saapihan tuota yrittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Rakkaus on sattumankauppa.
Rakastuminen on sattumankauppaa. Rakkaus on valinta. Jos luulee että ne on samoja asioita, suhde ei kestä.
Rakkaus on tunne, ei valinta. Et sinä voi pakottaa itseäsi rakastamaan jotain, josta et edes lähtökohtaisesti pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Kaikkia ongelmia ei saa ratkaistua, tai ratkaisulla on liian kova hinta. Kaikilla meillä on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin parisuhteen jatkuminen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi oma turvallisuus, hyvinvointi, mielenterveys, onnellisuus tai jokin haave (esimerkiksi vanhemmuus).
Rakkaus ei myöskään riitä tekemään suhteesta hyvää. Voit rakastaa vaikka kuinka kovasti ihmistä, jonka kanssa sinun ei kannata olla suhteessa. Tämän kertoo yleinen elämänkokemus.
Kyllä se riittää, sillä kuten tuossa sanottiin, tässä kontekstissa rakkaus on valinta. Ei tunne.
Molempien pitää tehdä se valinta, molempien pitää mielestään antaa enemmän kuin saavat. AP ei edes lähtökohtaisesti kykene siihen.
Suhteeseen ei tietenkään kannata mennä, eikä valita rakastaa toista, jos esim vanhemmuudesta ei olla samaa mieltä.
Sanoo henkilö, joka kieltää tunteensa ja yrittää selittää ne järjellä. Olet sekaisin päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varten et voi etsiä ihmistä jolla on samat arvot, vaan täytyy valehdella ja huijata toinen suhteeseen? Minusta tuo on todella vastenmielinen ajatusmaailma enkä haluaisi olla missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten et voi etsiä ihmistä jolla on samat arvot, vaan täytyy valehdella ja huijata toinen suhteeseen? Minusta tuo on todella vastenmielinen ajatusmaailma enkä haluaisi olla missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Olkiukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Rakkaus on sattumankauppa.
Rakastuminen on sattumankauppaa. Rakkaus on valinta. Jos luulee että ne on samoja asioita, suhde ei kestä.
Täysin samaa mieltä. Mutta turha tätä on selittää niille ihmisille joiden arvomaailma on toinen, ei päätöspariutujat ja tunnepariutujat tule koskaan ymmärtämään toisiaan.
Siinä se oleellinen vastaus lienee ap:llekin. Ne, joille elämänkumppanin valinta on ennen kaikkea tahdon ja päätöksen asia eivät halua kumppania, joka lähtee jos tunne haalenee. Toivoisin kuitenkin, ettei viitsisittäisi sortua huijaamiseen, vaan etsittäisiin rehellisesti ihmistä jonka kanssa ajatukset sopii yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten et voi etsiä ihmistä jolla on samat arvot, vaan täytyy valehdella ja huijata toinen suhteeseen? Minusta tuo on todella vastenmielinen ajatusmaailma enkä haluaisi olla missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Olkiukko.
Miten niin, minulle se ainakin oli oleellisin asia tässä aloituksessa. Ei se kyynisyys, vaan se epärehellisyys ja suoranainen pahuus joka sisältyy tuollaiseen pitkäkestoiseen ja systemaattiseen huijaamiseen ja harhaan johtamiseen jota ap suunnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten et voi etsiä ihmistä jolla on samat arvot, vaan täytyy valehdella ja huijata toinen suhteeseen? Minusta tuo on todella vastenmielinen ajatusmaailma enkä haluaisi olla missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Olkiukko.
Miten niin, minulle se ainakin oli oleellisin asia tässä aloituksessa. Ei se kyynisyys, vaan se epärehellisyys ja suoranainen pahuus joka sisältyy tuollaiseen pitkäkestoiseen ja systemaattiseen huijaamiseen ja harhaan johtamiseen jota ap suunnittelee.
En tiedä, mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Rakkaus on sattumankauppa.
Rakastuminen on sattumankauppaa. Rakkaus on valinta. Jos luulee että ne on samoja asioita, suhde ei kestä.
Täysin samaa mieltä. Mutta turha tätä on selittää niille ihmisille joiden arvomaailma on toinen, ei päätöspariutujat ja tunnepariutujat tule koskaan ymmärtämään toisiaan.
Siinä se oleellinen vastaus lienee ap:llekin. Ne, joille elämänkumppanin valinta on ennen kaikkea tahdon ja päätöksen asia eivät halua kumppania, joka lähtee jos tunne haalenee. Toivoisin kuitenkin, ettei viitsisittäisi sortua huijaamiseen, vaan etsittäisiin rehellisesti ihmistä jonka kanssa ajatukset sopii yksiin.
Mitkä vitun "päätöspariutujat"?
"Minulla ei ole tunteita sinua kohtaan, mutta olen päättänyt pariutua kanssasi"
Tuo nyt menee vituilleen 100% todennäköisyydellä
Tietysti alussa on tunteita. Mutta jotkut päättävät pysyä yhdessä, vaikka nuo tunteet myöhemmin laimenisivatkin. On todella lapsellista ajatella, että sinun arvoistasi ja asenteistasi poikkeavat näkemykset olisivat automaattisesti jotenkin vääriä tai huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Rakkaus on sattumankauppa.
Rakastuminen on sattumankauppaa. Rakkaus on valinta. Jos luulee että ne on samoja asioita, suhde ei kestä.
Täysin samaa mieltä. Mutta turha tätä on selittää niille ihmisille joiden arvomaailma on toinen, ei päätöspariutujat ja tunnepariutujat tule koskaan ymmärtämään toisiaan.
Siinä se oleellinen vastaus lienee ap:llekin. Ne, joille elämänkumppanin valinta on ennen kaikkea tahdon ja päätöksen asia eivät halua kumppania, joka lähtee jos tunne haalenee. Toivoisin kuitenkin, ettei viitsisittäisi sortua huijaamiseen, vaan etsittäisiin rehellisesti ihmistä jonka kanssa ajatukset sopii yksiin.
Mitkä vitun "päätöspariutujat"?
"Minulla ei ole tunteita sinua kohtaan, mutta olen päättänyt pariutua kanssasi"
Tuo nyt menee vituilleen 100% todennäköisyydellä
Päätöspariutujat ovat niitä, jotka eivät ala katsella aidan toiselle puolelle, kun parisuhteessa ihastumisen huuma katoaa ja arki astuu kuvioihin. He ovat niitä, jotka kulkevat toistensa rinnalla niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. He ovat niitä, jotka vielä yhdeksänkymppisinäkin hymyilevät toisilleen, koska ovat selviytyneet yhdessä kaikesta, mitä elämän varrella on tapahtunut. Koska he ovat aikoinaan päättäneet selviytyä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä investoisi henkisesti kuvailemaasi ihmiseen. Sorry.
Miksi et? Onko sinulle tärkeää pysyä suhteessa, vaikka se olisi kuinka huono, eikä ongelmia saada yhdesä ratkaistuksi?
Miten joku voi oikeasti olla näin pihalla? Suhteesta TEHDÄÄN hyvä. Ongelmat saadaan ratkaistua, jos molemmilla on tahto.
Rakkaus on valinta.
Kaikkia ongelmia ei saa ratkaistua, tai ratkaisulla on liian kova hinta. Kaikilla meillä on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin parisuhteen jatkuminen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi oma turvallisuus, hyvinvointi, mielenterveys, onnellisuus tai jokin haave (esimerkiksi vanhemmuus).
Rakkaus ei myöskään riitä tekemään suhteesta hyvää. Voit rakastaa vaikka kuinka kovasti ihmistä, jonka kanssa sinun ei kannata olla suhteessa. Tämän kertoo yleinen elämänkokemus.
Kyllä se riittää, sillä kuten tuossa sanottiin, tässä kontekstissa rakkaus on valinta. Ei tunne.
Molempien pitää tehdä se valinta, molempien pitää mielestään antaa enemmän kuin saavat. AP ei edes lähtökohtaisesti kykene siihen.
Suhteeseen ei tietenkään kannata mennä, eikä valita rakastaa toista, jos esim vanhemmuudesta ei olla samaa mieltä.
Sanoo henkilö, joka kieltää tunteensa ja yrittää selittää ne järjellä. Olet sekaisin päästäsi.
En ole tuo jolle vastasit, mutta tämä on tunne-eläjien yleinen virhe. Väitetään, että muut ovat tunteettomia tai kieltävät tunteensa. Minusta kyse on pikemminkin siitä, että ihmisellä on valta ja vapaus valita onko sokeasti tunteidensa vietävissä vai ei. Esimerkiksi ulkopuoliseen ihastuminen ei tarkoita sitä että on pakko pettää eikä rakastumisen tunteiden laimeneminen sitä että on pakko erota. Kyllä ne tunteet ovat olemassa ihan samalla tavalla kuin teilläkin, mutta meillä on sen lisäksi myös järki ja oma tahto jotka osallistuvat tunteiden ohella päätöksentekoon.
Luin kyllä otsikon ja aloituksen, ennen kuin painoin Lähetä. :)