Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka mielestä elämänmittaiset suhteet eivät ole useinkaan mahdollisia eivätkä edes tavoiteltavia?
01.09.2017 |
Itse ajattelen realistina/pessimistinä näin, ja mietin, kuinka paljon tällaista asennetta kannattaa tuoda julki deittailuvaiheessa. Haluan kuitenkin pitkän suhteen, jossa toimitaan yhdessä tiiminä ja kumpikin on sitoutunut yhteisen onnen vaalimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen.
Olen vain itse kokenut sen, kun edes ns. sielunkumppanin kanssa ei suhde kestä, vaikka kummakin tekevät parhaansa, joten en rehellisesti usko enää loppuelämän suhteisiin.
Mihinkään pystyyn kuolleisiin, lähellä tottumuksen ja "sujuvan arjen" voimalla kasassa pysyviin parisuhteisiin en myöskään jää. Siitä on vanhempieni suhteessa hyvä esimerkki. Minusta hyvän parisuhteen kriteeri ei ole kesto vaan laatu.
Miten paljon tällainen realismi olisi sinulle turn-off?
Kommentit (161)
Tunnen erään eronneen miehen, joka ajattelee juuri noin. Ei ole turn off, mutta suosittelen lämpimästi olemaan avoin asian suhteen, kun deittailee. Silloin molemmat ovat kartalla siitä missä mennään ja Disney-rinsessat voivat jatkaa matkaa täydellistä Ritkeä etsien. Tosin tämä tuntemani mies ei taida kyetä sitoutumaan yhteen kumppaniin pidemmäksi aikaa. On tyyppinä peluri, joka tuntuu etsivän aina vaan jotain parempaa ja petti aikaisempia pidempiaikaisempia kumppaneitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän mielestänne 7 v pitkä suhde...? Parikin sanonut.... minusta pitkä suhde on vasta 15 v.
7 v on kriisipaikka. Sen yli pitää mennä, jotta sihde on pitkä.
En alkaisi, tuo asenne vain kuulostaa siltä että heti kun tulee ongelmia pitää erota koska toinen ei usko että se siitä paranee kuitenkaan. On myös kokemusta sellaisesta kahden pennin filosofista joka ei uskonut rakkauteen ja ihmetteli vain onko sitä oikeastaan olemassakaan. Että jos kaikesta tekee vaikeaa ennen kuin suhde on alkanutkaan niin ei kiitos.
Kyllä minä olen lähtenyt elämässäni kaikkiin ihmissuhteisiin sillä asenteella, että se kestää loppuelämän. Parisuhteistakin ajattelen, että vaikka se loppuisikin, ollaan silti vielä hyvissä väleissä eikä käyttäydytä niin kuin ei tunnettaisikaan. En vain ymmärrä ihmisiä, jotka polttavat jatkuvasti siltoja takanaan.
Parisuhteen ei ole pakko kestää ikuisuutta, mutta kyllä se on tietysti se lähtökohtainen oletus. Jotenkin tuntuisi, että ihminen, jolla on tuollainen ajatusmaailma, ei oikeasti pysty kiintymään kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Jaa. Minulle on aivan sama tuo listasi. Minun mieslistani sisälsi nämä: aito, autenttinen oma itsensä, osaa rakastaa, hyvä sängyssä, tunne-elämältään tasapainoinen, ei syyllistä eikä manipuloi, antaa minun olla oma itseni.
Löysin alle 190 senttisen, luottotiedottoman duunarin. Löysin timantin.
Älä lokeroi meitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne 7 v pitkä suhde...? Parikin sanonut.... minusta pitkä suhde on vasta 15 v.
7 v on kriisipaikka. Sen yli pitää mennä, jotta sihde on pitkä.
Vakiintunut ainakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Ajattelet, että naiset ovat sekaisin päästään, mistä seuraa sellaista että elämässäsi kohtaat enimmäkseen päästään sekaisin olevia naisia.
Itse ajattelen että kaikki ihmiset ovat hyvää tarkoittavia ja osa vielä lisäksi todella fiksuja ja tunteellisia, ja osalla on kanssani samanlaiset arvot vaikka kaikilla ei olekaan. Olen ollut teininä yli 5 vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa ja aikuisena yli 15 vuoden suhteessa vielä paremman version kanssa, ja nykyisin olen sitten sen miehen kanssa joka on minulle se täydellinen. Kaiken muun hyvän lisäksi kun hän jakaa vielä saman sitoutumiseen liittyvän arvomaailman, joka minullakin on ollut lapsesta asti.
Jos olisin ajatellut kyynisesti ja pitänyt miehiä kusipäinä (kuten teininä tuli vähän aikaa ajateltua), en olisi mitenkään pystynyt uskomaan näiden kohtaamieni miesten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen niin vahvasti, että suhteissa olisi päässyt kehittymään rakkautta. Valikoiva olen totta kai ollut, enkä usko ihan kenen tahansa vastaantulijan olevan minulle sopiva, mutta en myöskään tuomitse kaikkia viallisiksi jo lähtökohtaisesti. Valitettavasti totuus on, että sitä elämältä saat mitä itse tilaat.
Alkaisin ja kokemusta tiedän että näiden mammojen oma ero prosentti lähenee 100% koska sen on jo virallisestikkin yli 50%
Olen siis lähes 40 vuotias, juristi, avioerojuristi, nainen, ja en aio elämääni yhden miehen varaan koskaan laskea, sen verran paljon on kokemuksia näistä työn puolesta.
Jo ajat sitten on meidänkin alan puolelta ehdotettu että liitto pitää olla määräaikainen ja automaattisesti pakosta tulee avioehto, ihan kaikille, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Ajattelet, että naiset ovat sekaisin päästään, mistä seuraa sellaista että elämässäsi kohtaat enimmäkseen päästään sekaisin olevia naisia.
Itse ajattelen että kaikki ihmiset ovat hyvää tarkoittavia ja osa vielä lisäksi todella fiksuja ja tunteellisia, ja osalla on kanssani samanlaiset arvot vaikka kaikilla ei olekaan. Olen ollut teininä yli 5 vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa ja aikuisena yli 15 vuoden suhteessa vielä paremman version kanssa, ja nykyisin olen sitten sen miehen kanssa joka on minulle se täydellinen. Kaiken muun hyvän lisäksi kun hän jakaa vielä saman sitoutumiseen liittyvän arvomaailman, joka minullakin on ollut lapsesta asti.
Jos olisin ajatellut kyynisesti ja pitänyt miehiä kusipäinä (kuten teininä tuli vähän aikaa ajateltua), en olisi mitenkään pystynyt uskomaan näiden kohtaamieni miesten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen niin vahvasti, että suhteissa olisi päässyt kehittymään rakkautta. Valikoiva olen totta kai ollut, enkä usko ihan kenen tahansa vastaantulijan olevan minulle sopiva, mutta en myöskään tuomitse kaikkia viallisiksi jo lähtökohtaisesti. Valitettavasti totuus on, että sitä elämältä saat mitä itse tilaat.
Usko nyt, en ole kolmeen vuoteen kohdannut yhtäkään naista, koska olen ollut töissä, harrastuksissa ja vetänyt päihteitä.
En halua tinderhoroa elämääni, jolla on avioton lapsi ja seksiseikkailuja "pitsanpaistajan" kanssa, kuinka alas voi nainen vajota?
Tarkoitetaanko tässä nyt sitä, että tiedetään omalle kohdalle tällaisen olevan erittäin epätodennäköistä, vai myös sitä, että jokaisesta naimisiin menevästäkin ajatellaan ylimielisesti, että "voi noitakin idiootteja, tuo ei todellakaan kestä kuin pari vuotta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Ajattelet, että naiset ovat sekaisin päästään, mistä seuraa sellaista että elämässäsi kohtaat enimmäkseen päästään sekaisin olevia naisia.
Itse ajattelen että kaikki ihmiset ovat hyvää tarkoittavia ja osa vielä lisäksi todella fiksuja ja tunteellisia, ja osalla on kanssani samanlaiset arvot vaikka kaikilla ei olekaan. Olen ollut teininä yli 5 vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa ja aikuisena yli 15 vuoden suhteessa vielä paremman version kanssa, ja nykyisin olen sitten sen miehen kanssa joka on minulle se täydellinen. Kaiken muun hyvän lisäksi kun hän jakaa vielä saman sitoutumiseen liittyvän arvomaailman, joka minullakin on ollut lapsesta asti.
Jos olisin ajatellut kyynisesti ja pitänyt miehiä kusipäinä (kuten teininä tuli vähän aikaa ajateltua), en olisi mitenkään pystynyt uskomaan näiden kohtaamieni miesten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen niin vahvasti, että suhteissa olisi päässyt kehittymään rakkautta. Valikoiva olen totta kai ollut, enkä usko ihan kenen tahansa vastaantulijan olevan minulle sopiva, mutta en myöskään tuomitse kaikkia viallisiksi jo lähtökohtaisesti. Valitettavasti totuus on, että sitä elämältä saat mitä itse tilaat.
Usko nyt, en ole kolmeen vuoteen kohdannut yhtäkään naista, koska olen ollut töissä, harrastuksissa ja vetänyt päihteitä.
En halua tinderhoroa elämääni, jolla on avioton lapsi ja seksiseikkailuja "pitsanpaistajan" kanssa, kuinka alas voi nainen vajota?
... kysyy mies, joka on omien sanojensa mukaan vetänyt päihteitä kolme vuotta.
:D Huomaatkohan itse asetelmassasi mitään ironiaa? Ja miksiköhän et sitten kohtaa niitä mukavia, normaaleja naisia, ajatella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Ajattelet, että naiset ovat sekaisin päästään, mistä seuraa sellaista että elämässäsi kohtaat enimmäkseen päästään sekaisin olevia naisia.
Itse ajattelen että kaikki ihmiset ovat hyvää tarkoittavia ja osa vielä lisäksi todella fiksuja ja tunteellisia, ja osalla on kanssani samanlaiset arvot vaikka kaikilla ei olekaan. Olen ollut teininä yli 5 vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa ja aikuisena yli 15 vuoden suhteessa vielä paremman version kanssa, ja nykyisin olen sitten sen miehen kanssa joka on minulle se täydellinen. Kaiken muun hyvän lisäksi kun hän jakaa vielä saman sitoutumiseen liittyvän arvomaailman, joka minullakin on ollut lapsesta asti.
Jos olisin ajatellut kyynisesti ja pitänyt miehiä kusipäinä (kuten teininä tuli vähän aikaa ajateltua), en olisi mitenkään pystynyt uskomaan näiden kohtaamieni miesten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen niin vahvasti, että suhteissa olisi päässyt kehittymään rakkautta. Valikoiva olen totta kai ollut, enkä usko ihan kenen tahansa vastaantulijan olevan minulle sopiva, mutta en myöskään tuomitse kaikkia viallisiksi jo lähtökohtaisesti. Valitettavasti totuus on, että sitä elämältä saat mitä itse tilaat.
Usko nyt, en ole kolmeen vuoteen kohdannut yhtäkään naista, koska olen ollut töissä, harrastuksissa ja vetänyt päihteitä.
En halua tinderhoroa elämääni, jolla on avioton lapsi ja seksiseikkailuja "pitsanpaistajan" kanssa, kuinka alas voi nainen vajota?
Eri vastaaja tässä.
Jos tykkää pizzamiehistä niin mitä sitten. Minä en tykkää hiihtäjistä enkä kuorolaulajista, mutta joku toinen tykkää. Päihdeongelmaisista tuskin tykkää kukaan.
Aviottomat lapset ovat nykypäivää joten tervetuloa 2000-luvulle sieltä jostain 50-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Ajattelet, että naiset ovat sekaisin päästään, mistä seuraa sellaista että elämässäsi kohtaat enimmäkseen päästään sekaisin olevia naisia.
Itse ajattelen että kaikki ihmiset ovat hyvää tarkoittavia ja osa vielä lisäksi todella fiksuja ja tunteellisia, ja osalla on kanssani samanlaiset arvot vaikka kaikilla ei olekaan. Olen ollut teininä yli 5 vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa ja aikuisena yli 15 vuoden suhteessa vielä paremman version kanssa, ja nykyisin olen sitten sen miehen kanssa joka on minulle se täydellinen. Kaiken muun hyvän lisäksi kun hän jakaa vielä saman sitoutumiseen liittyvän arvomaailman, joka minullakin on ollut lapsesta asti.
Jos olisin ajatellut kyynisesti ja pitänyt miehiä kusipäinä (kuten teininä tuli vähän aikaa ajateltua), en olisi mitenkään pystynyt uskomaan näiden kohtaamieni miesten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen niin vahvasti, että suhteissa olisi päässyt kehittymään rakkautta. Valikoiva olen totta kai ollut, enkä usko ihan kenen tahansa vastaantulijan olevan minulle sopiva, mutta en myöskään tuomitse kaikkia viallisiksi jo lähtökohtaisesti. Valitettavasti totuus on, että sitä elämältä saat mitä itse tilaat.
Usko nyt, en ole kolmeen vuoteen kohdannut yhtäkään naista, koska olen ollut töissä, harrastuksissa ja vetänyt päihteitä.
En halua tinderhoroa elämääni, jolla on avioton lapsi ja seksiseikkailuja "pitsanpaistajan" kanssa, kuinka alas voi nainen vajota?
Missä Etelänavalla sä oikein asut, jos ei missään tule yhtäkään naista vastaan? Tarkoitan kohtaamisella sitä, että vaikka kadulla kävellessäsi havaitset naisen, ja sitten muodostat hänestä jonkinlaisen mielikuvan. Tämä tapahtuu automaattisesti vaikka et tietoisesti siihen huomiota kiinnittäisikään. Palstalle kirjoittamistasi ajatuksista on helppo päätellä, mitä nuo sinulle muodostuvat mielikuvat sisällöllisesti ovat. Mitä enemmän ja pidempään niitä päässäsi pyörii, sitä katkerampi sinusta tulee, jos et aktiivisesti ryhdy kyseenalaistamaan omaa mielensisäistä todellisuuttasi. Katkeruus vaikuttaa käytökseesi, elekieleesi ja siihen, minkä verran jaksat uskoa hyvän naisen löytymiseen, ja nämä puolestaan vaikuttavat siihen, miten todellisuudessa käy. Samaan aikaan toisten ihmisten todellisuus on aivan toisenlaista, ja aivan yhtä totta kuin omasi.
Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Vielä pari alapukkua, niin empiirisen kokeen tulos on, että 90% mammoista on liian tyhmiä ymmärtämään sarkasmia, tai kyseenalaistamaan miesihanteitaan.
osuma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Vielä pari alapukkua, niin empiirisen kokeen tulos on, että 90% mammoista on liian tyhmiä ymmärtämään sarkasmia, tai kyseenalaistamaan miesihanteitaan.
Eli kumpaa sitten tarkoitit? Et voi tarkoittaa molempia ja haukkua mammoja tyhmiksi.
En alapeukuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Ajattelet, että naiset ovat sekaisin päästään, mistä seuraa sellaista että elämässäsi kohtaat enimmäkseen päästään sekaisin olevia naisia.
Itse ajattelen että kaikki ihmiset ovat hyvää tarkoittavia ja osa vielä lisäksi todella fiksuja ja tunteellisia, ja osalla on kanssani samanlaiset arvot vaikka kaikilla ei olekaan. Olen ollut teininä yli 5 vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa ja aikuisena yli 15 vuoden suhteessa vielä paremman version kanssa, ja nykyisin olen sitten sen miehen kanssa joka on minulle se täydellinen. Kaiken muun hyvän lisäksi kun hän jakaa vielä saman sitoutumiseen liittyvän arvomaailman, joka minullakin on ollut lapsesta asti.
Jos olisin ajatellut kyynisesti ja pitänyt miehiä kusipäinä (kuten teininä tuli vähän aikaa ajateltua), en olisi mitenkään pystynyt uskomaan näiden kohtaamieni miesten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen niin vahvasti, että suhteissa olisi päässyt kehittymään rakkautta. Valikoiva olen totta kai ollut, enkä usko ihan kenen tahansa vastaantulijan olevan minulle sopiva, mutta en myöskään tuomitse kaikkia viallisiksi jo lähtökohtaisesti. Valitettavasti totuus on, että sitä elämältä saat mitä itse tilaat.
Usko nyt, en ole kolmeen vuoteen kohdannut yhtäkään naista, koska olen ollut töissä, harrastuksissa ja vetänyt päihteitä.
En halua tinderhoroa elämääni, jolla on avioton lapsi ja seksiseikkailuja "pitsanpaistajan" kanssa, kuinka alas voi nainen vajota?
... kysyy mies, joka on omien sanojensa mukaan vetänyt päihteitä kolme vuotta.
:D Huomaatkohan itse asetelmassasi mitään ironiaa? Ja miksiköhän et sitten kohtaa niitä mukavia, normaaleja naisia, ajatella...
Normaalit naiset eivät ole mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.
Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.
Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.
Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?
Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.
Nainen haluaa muokata miestä mieleisekseen, nainen ei halua kehittää itseään miestä miellyttääkseen.
Miksi haluaisin suhteeseen naisen kanssa, jolle mies on kuin koira, jota pitää kouluttaa.
Parisuhteen "kehittäminen", suhteen eteen työn tekeminen, feminististä natsismia ja miehen alistamista koiran asemaan.
auts, ihan pahaa tekee elämäsi. Oletko kuullut vetovoiman laista? Vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet.
Jos olisin 190cm pitkä, omistaisin audin, tai bemarin, kuuntelisin jotain vitun paskaa cheekin "räppiä", niin varmaan vetäisin joitakin tyhjäpäänarttuja puoleeni.
Mutta kun en ole. Olen alle 190cm, velaton, lapseton, jääkiekkoa harrastava hyväpalkkainen duunari, joka ei koe mitään tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan jollakin munanjatkeella, tai trendikkäällä pukeutumisella. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi kilpailla naisista millään tasolla, niin en vaan vedä puoleeni yhtään ketään.
Niin, whatever. Pillua ajattelen tälläkin hetkellä, mutta enpä ole sitä nähnyt kolmeen vuoteen ja vielä vähemmän naista, joka arvostaisi miestä tasavertaisena kumppanina. Naiset on ihan vitun sekaisin päästään, noin yleisesti.
Ajattelet, että naiset ovat sekaisin päästään, mistä seuraa sellaista että elämässäsi kohtaat enimmäkseen päästään sekaisin olevia naisia.
Itse ajattelen että kaikki ihmiset ovat hyvää tarkoittavia ja osa vielä lisäksi todella fiksuja ja tunteellisia, ja osalla on kanssani samanlaiset arvot vaikka kaikilla ei olekaan. Olen ollut teininä yli 5 vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa ja aikuisena yli 15 vuoden suhteessa vielä paremman version kanssa, ja nykyisin olen sitten sen miehen kanssa joka on minulle se täydellinen. Kaiken muun hyvän lisäksi kun hän jakaa vielä saman sitoutumiseen liittyvän arvomaailman, joka minullakin on ollut lapsesta asti.
Jos olisin ajatellut kyynisesti ja pitänyt miehiä kusipäinä (kuten teininä tuli vähän aikaa ajateltua), en olisi mitenkään pystynyt uskomaan näiden kohtaamieni miesten hyvyyteen ja pyyteettömyyteen niin vahvasti, että suhteissa olisi päässyt kehittymään rakkautta. Valikoiva olen totta kai ollut, enkä usko ihan kenen tahansa vastaantulijan olevan minulle sopiva, mutta en myöskään tuomitse kaikkia viallisiksi jo lähtökohtaisesti. Valitettavasti totuus on, että sitä elämältä saat mitä itse tilaat.
Usko nyt, en ole kolmeen vuoteen kohdannut yhtäkään naista, koska olen ollut töissä, harrastuksissa ja vetänyt päihteitä.
En halua tinderhoroa elämääni, jolla on avioton lapsi ja seksiseikkailuja "pitsanpaistajan" kanssa, kuinka alas voi nainen vajota?
... kysyy mies, joka on omien sanojensa mukaan vetänyt päihteitä kolme vuotta.
:D Huomaatkohan itse asetelmassasi mitään ironiaa? Ja miksiköhän et sitten kohtaa niitä mukavia, normaaleja naisia, ajatella...
Normaalit naiset eivät ole mukavia.
No, tässä keskustelussa on jo käynyt hyvin selkeästi ilmi, että joillakin miehillä on hyvin subjektiivinen käsitys siitä, mikä elämässä ja ihmisissä on "normaalia".
Alkaisin. Eihän sitä koskaan tiedä, että miten käy. Rakkaushan saattaa muuttua niin syväksi, että se kestää loppuelämän tai huomataan, että tiet vie erilleen. Eihän ketään voi koskaan sitoa omakseen. Kyllähän parisuhteessa pitää voida hengittää ja olla ihan itsekseenkin.
Olen nainen ja arvostaisin tuollaista realistista ajatusmaailmaa.
Mielestäni todellakin kannattaa tuoda alusta asti tuo asia esiin,koska mitäpä "voitat" jos et tuo?