Alkaisitko parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka mielestä elämänmittaiset suhteet eivät ole useinkaan mahdollisia eivätkä edes tavoiteltavia?

Voisin alkaa. Olen realisti. Monet vannovat rakkautensa olevan ikuista, myötä- ja vastoinkäymisissä, silti lopulta päädytään eroon.

Tottakai, tunnistan itseni tästä. Minulle on hyvin tärkeää intohimo. Olen ollut pitkässä suhteessa (7 vuotta) ja tiedän että se kipinä voi säilyä. Kuitenkin se arki on jotain joka tuo suhteeseen enemmän kumppanuutta ja ystävyyttä kuin sitä himoa. Mikään korkean libidon omaava en ole, mutta kun se kumppani on se ainoa jonka kanssa minä haluan intiimisti olla, niin senlaatuinen kemia on ensiarvoisen tärkeää.

En ikinä huijaa ketään. Olen uskollinen kumppani ja sen matkaa kun yhdessä kuljetaan, olen hyvä toiselle. Yhtä lukuunottamatta olen ystävä kaikkien exien kanssa.

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tuollainen itseään toteuttava ennuste. Mietit, esittäisitkö tuollaista vai tällaista, sen sijaan, että olisit rehellisesti sellainen kuin olet ja haet puolisoa jonka ajatusmaailma sopii yksiin omasi kanssa. Syvä ja merkityksellinen ihmissuhde ei voi perustua noin perustavanlaatuisen näkemyksen peittelyyn, vaan ero on edessä todella suurella todennäköisyydellä. Ja tadaa, sait taas tukea pessimismillesi.

Itse en pidä tätä mitenkään perustavanlaatuisena asiana. Tämä ei ole sellainen asia, jonka voi parisuhteesta nähdä tai joka vaikuttaisi siihen.

Täysin erilaiset näkemykset parisuhteen tulevaisuudesta ovat erittäin perustavanlaatuisia asioita hyvin monelle. Ja ne todellakin vaikuttaisivat parisuhteeseen. Hassua, että pidät itseäsi niin realistina, mutta tämän silti haluat kieltää.

No, tunnen itseni ja miten toimin parisuhteessa, ja sen pohjalta tiedän, että "ollaan mahdollisimman onnellisia yhdessä" toimii ohjaavana periaatteena vähintään yhtä hyvin kuin "ollaan mahdollisimman pitkään yhdessä". Mutta kuten sanottu, jos joku haluaa aivan välttämättä kuulla vakuutteluja siitä, että pysyn hänen rinnallaan kuolemaan asti, tapahtui siinä välillä mitä tahansa, hän varmaankin ottaa tämän asian esiin ja joutuu siinä vaiheessa pettymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tuollainen itseään toteuttava ennuste. Mietit, esittäisitkö tuollaista vai tällaista, sen sijaan, että olisit rehellisesti sellainen kuin olet ja haet puolisoa jonka ajatusmaailma sopii yksiin omasi kanssa. Syvä ja merkityksellinen ihmissuhde ei voi perustua noin perustavanlaatuisen näkemyksen peittelyyn, vaan ero on edessä todella suurella todennäköisyydellä. Ja tadaa, sait taas tukea pessimismillesi.

Itse en pidä tätä mitenkään perustavanlaatuisena asiana. Tämä ei ole sellainen asia, jonka voi parisuhteesta nähdä tai joka vaikuttaisi siihen.

Nimenomaan.SINÄ et näe sitä perustavanlaatuisena ongelmana. Mutta jos luet jo tulleet vastaukset näet, että suurin osa ihmisistä ajattelee toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.

Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.

Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.

Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.

Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?

Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.

Yhdellä on korkea libido ja toista lakkaa seksi kiinnostamasta kokonaan.

Yksi haluaa lapsia ja toinen ei.

Yksi haluaa toteuttaa haaveensa toiseen maahan muuttamisesta, ja toinen ei pysty lähtemään ympäristöstä, johon on juurtunut.

Yksi pettää ja toinen ei pysty antamaan sitä anteeksi.

Yksi kehittyy suhteen aikana erilaiseksi ihmiseksi kuin oli suhteen alussa, ja toinen ei halua kumppanikseen sellaista ihmistä.

jne. jne.

Tietenkin voit sanoa, että jos suhde kariutuu, osapuolet eivät vain ole halunneet tarpeeksi, mutta elämänkokemukseni osoittaa, että elämä ei ole Disney-satua eikä haluamalla saa sovitettua yhteen tarpeita, toiveita ja onnellisuuden edellytyksiä, jotka ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa.

Osa noista ovat arvoja. Ne pitäisi keskustella auki mahdollisimman varhain. Kyllä ihminen, joka haluaa lapsia tai ulkomaille, on yleensä tiennyt sen jo lapsesta asti. Vaikka nämä halut tulisivatkin iän myötä, niin tunnen ihmisiä, jotka silti ovat pysyneet yhdessä: toinen asuu Suomessa ja toinen on viikot ulkomailla. Se tietää reissaamista, mutta jos HALUAA molemmat, niin hyvin moni saa asian järjestymään (tietty jos haluaa Australiaan, niin tilanne toinen).

Hyvin, hyvin monta parisuhdetta tiedän, jossa toinen on halunnut lapsen ja toinen ei. On erottu, mutta sitten se, jolla asia on hivenen vähemmän tärkeä, on antanut periksi. Ja tehty sopimuksia, että enemmän lasta haluava kantaa suuremman vastuun tms. Koska hän on Halunnut parisuhteem jatkamista.

Pettämisen yli voi päästä ja sen voi antaa anteeksi.

Lipido voi olla vaikeampi, mutta joskus mietin, onko kaikki keinot jo kokeiltu? Onko käyty tantraseksikurasilla tai seksuaaliterapeutilla? Jos minun mieheni seksihalut loppuvat, niin en minä miestä halua vaihtaa. Käytän vain useammin lelujani.

Ihminen muuttuu läpi elämän. Molemmat osapuolet. Mmielestäni toisen ihmisen arvostus ei ole kiinni tämän luonteesta.

Silti näen, että kaikki riippuu haluista. Jos vain haluan jatkaa yhteiselämää, keinot löytyy. Jos en halua, en halua tällaista elämää, niin ei keinojakaan löydy.

Eli viestisi petetyksi tulleelle, joka ei kyennyt antamaan pettämistä anteeksi, on se, että hän olisi saanut kyllä suhteen toimimaan, jos olisi halunnut sitä tarpeeksi?

Minut on petetty 20 aviovuoden jälkeen. Mies rakastui työkaveriinsa. Olisin ollut valmis antamaan sen anteeksi ja lähtenyt rakentamaan suhdetta uudelta pohjalta. Mutta mies ei halunnut. Hän ei halunnut luopua minusta eikä toisesta naisesta. Sellainen suhteen rakentaminen ei toimi. Jos hän olisi halunnut jatkaa kanssani, niin siihen olisi löytynyt keinot.

Sinä pääsit pettämisestä yli. Kysyin kuitenkin, mikä olisi viestisi ihmiselle, joka ei kyennyt antamaan anteeksi pettämistä, vaikka sitä kovasti yritti. Olisiko se, että hän olii kyllä saanut suhteen toimimaan, jos olisi halunnut sitä tarpeeksi? Tähän kysymykseen toivoin vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tuollainen itseään toteuttava ennuste. Mietit, esittäisitkö tuollaista vai tällaista, sen sijaan, että olisit rehellisesti sellainen kuin olet ja haet puolisoa jonka ajatusmaailma sopii yksiin omasi kanssa. Syvä ja merkityksellinen ihmissuhde ei voi perustua noin perustavanlaatuisen näkemyksen peittelyyn, vaan ero on edessä todella suurella todennäköisyydellä. Ja tadaa, sait taas tukea pessimismillesi.

Itse en pidä tätä mitenkään perustavanlaatuisena asiana. Tämä ei ole sellainen asia, jonka voi parisuhteesta nähdä tai joka vaikuttaisi siihen.

Nimenomaan.SINÄ et näe sitä perustavanlaatuisena ongelmana. Mutta jos luet jo tulleet vastaukset näet, että suurin osa ihmisistä ajattelee toisin.

Ja kuten todettu, jos joku haluaa välttämättä kuulla, että pysyn varmasti hänen vierellään kuolemaan asti, tapahtui tässä välissä mitä tahansa, hän varmaankin ottaa asian esiin ja joutuu siinä vaiheessa pettymään.

Tämä riittänee tästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi. Koska minä uskon elämänmittaisiin suhteisiin ja koska haluan puolison, joka sitoutuu minuun. Ja koska uskon, että pystyynkuolleisuus voidaan välttää ja sille voi jotain tehdä. Mutta ensin pitää uskoa, että sille on jotain tehtävissä. Jos ei usko, niin suhteet jäävät lyhyiksi. Itseään toteuttava kehä.

Ajatuksemme luovat todellisuutemme, sanoi jo Buddha aikanaan.

Minäkin uskon, että pystyynkuolleisuudelle on tehtävissä jotakin, paljonkin. Mutta tiedän myös, että vaikka kumpikin tekisi todella paljon töitä suhteen eteen, se ei silti välttämättä toimi. Silloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä pysyminen.

Buddha sanoi jotakin myös takertumisesta ja siitä, miten ihminen haluaa asioiden olevan eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat.

Mitä ovat ne tilanteet, joissa parisuhde ei "toimi". En ymmärrä, mitä tämä "toimimattomuus" on. Antaisitko konkreettisia esimerkkejä?

Jos addiktiot tai mt-ongelmat poistetaan, niin minusta minkä tahansa saa toimimaan, jos molemmat HALUAVAT.

Yhdellä on korkea libido ja toista lakkaa seksi kiinnostamasta kokonaan.

Yksi haluaa lapsia ja toinen ei.

Yksi haluaa toteuttaa haaveensa toiseen maahan muuttamisesta, ja toinen ei pysty lähtemään ympäristöstä, johon on juurtunut.

Yksi pettää ja toinen ei pysty antamaan sitä anteeksi.

Yksi kehittyy suhteen aikana erilaiseksi ihmiseksi kuin oli suhteen alussa, ja toinen ei halua kumppanikseen sellaista ihmistä.

jne. jne.

Tietenkin voit sanoa, että jos suhde kariutuu, osapuolet eivät vain ole halunneet tarpeeksi, mutta elämänkokemukseni osoittaa, että elämä ei ole Disney-satua eikä haluamalla saa sovitettua yhteen tarpeita, toiveita ja onnellisuuden edellytyksiä, jotka ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa.

Osa noista ovat arvoja. Ne pitäisi keskustella auki mahdollisimman varhain. Kyllä ihminen, joka haluaa lapsia tai ulkomaille, on yleensä tiennyt sen jo lapsesta asti. Vaikka nämä halut tulisivatkin iän myötä, niin tunnen ihmisiä, jotka silti ovat pysyneet yhdessä: toinen asuu Suomessa ja toinen on viikot ulkomailla. Se tietää reissaamista, mutta jos HALUAA molemmat, niin hyvin moni saa asian järjestymään (tietty jos haluaa Australiaan, niin tilanne toinen).

Hyvin, hyvin monta parisuhdetta tiedän, jossa toinen on halunnut lapsen ja toinen ei. On erottu, mutta sitten se, jolla asia on hivenen vähemmän tärkeä, on antanut periksi. Ja tehty sopimuksia, että enemmän lasta haluava kantaa suuremman vastuun tms. Koska hän on Halunnut parisuhteem jatkamista.

Pettämisen yli voi päästä ja sen voi antaa anteeksi.

Lipido voi olla vaikeampi, mutta joskus mietin, onko kaikki keinot jo kokeiltu? Onko käyty tantraseksikurasilla tai seksuaaliterapeutilla? Jos minun mieheni seksihalut loppuvat, niin en minä miestä halua vaihtaa. Käytän vain useammin lelujani.

Ihminen muuttuu läpi elämän. Molemmat osapuolet. Mmielestäni toisen ihmisen arvostus ei ole kiinni tämän luonteesta.

Silti näen, että kaikki riippuu haluista. Jos vain haluan jatkaa yhteiselämää, keinot löytyy. Jos en halua, en halua tällaista elämää, niin ei keinojakaan löydy.

Eli viestisi petetyksi tulleelle, joka ei kyennyt antamaan pettämistä anteeksi, on se, että hän olisi saanut kyllä suhteen toimimaan, jos olisi halunnut sitä tarpeeksi?

Minut on petetty 20 aviovuoden jälkeen. Mies rakastui työkaveriinsa. Olisin ollut valmis antamaan sen anteeksi ja lähtenyt rakentamaan suhdetta uudelta pohjalta. Mutta mies ei halunnut. Hän ei halunnut luopua minusta eikä toisesta naisesta. Sellainen suhteen rakentaminen ei toimi. Jos hän olisi halunnut jatkaa kanssani, niin siihen olisi löytynyt keinot.

Sinä pääsit pettämisestä yli. Kysyin kuitenkin, mikä olisi viestisi ihmiselle, joka ei kyennyt antamaan anteeksi pettämistä, vaikka sitä kovasti yritti. Olisiko se, että hän olii kyllä saanut suhteen toimimaan, jos olisi halunnut sitä tarpeeksi? Tähän kysymykseen toivoin vastausta.

Siis meille tuli ero, mutta pääsin pettämisestä yli. Ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästä yli. En halunnut jäädä vellomaan mennesseen, siksi oli vain annettava anteeksi. Joka ilta, ilta toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen. Ei se hetkessä tapahtunut.

Jokainen pystyy antamaan anteeksi. Siihen voi vain tarvita apua. Vertaistukea, kirjoja, eri näkökulmia.

Yksinkertaistettuna väitän, että suhteen saa toimimaan, jos MOLEMMAT haluavat. Ei riitä, että toinen haluaa. Pettäjä haluaa tehdä toimenpiteitä luottamuksen parantamiseksi, ja petetty haluaa antaa antaa anteeksi. Ja molemmat haluavat alkaa tekemään töitä parisuhteen parantamiseksi. Nopea prosessi tämä ei varmaankaan ole, voi viedä parikin vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tuollainen itseään toteuttava ennuste. Mietit, esittäisitkö tuollaista vai tällaista, sen sijaan, että olisit rehellisesti sellainen kuin olet ja haet puolisoa jonka ajatusmaailma sopii yksiin omasi kanssa. Syvä ja merkityksellinen ihmissuhde ei voi perustua noin perustavanlaatuisen näkemyksen peittelyyn, vaan ero on edessä todella suurella todennäköisyydellä. Ja tadaa, sait taas tukea pessimismillesi.

Itse en pidä tätä mitenkään perustavanlaatuisena asiana. Tämä ei ole sellainen asia, jonka voi parisuhteesta nähdä tai joka vaikuttaisi siihen.

Nimenomaan.SINÄ et näe sitä perustavanlaatuisena ongelmana. Mutta jos luet jo tulleet vastaukset näet, että suurin osa ihmisistä ajattelee toisin.

Ja kuten todettu, jos joku haluaa välttämättä kuulla, että pysyn varmasti hänen vierellään kuolemaan asti, tapahtui tässä välissä mitä tahansa, hän varmaankin ottaa asian esiin ja joutuu siinä vaiheessa pettymään.

Tämä riittänee tästä asiasta.

Ihmiset janoavat turvallisuutta. Lupaukset antavat turvan tunnetta.

Joillekin ihmisille tämä turvallisuus on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa.

ohis

Ohis

Voisin alkaa suhteeseen, mutta en sitoutua. Siis ei mitään muuta yhteistä kuin aika ja sitäkin vain silloin, kun se sattuu molemmille sopimaan. Sitoutuessa joutuu aina luopumaan osasta asioista, joista elämässään pitää, enkä ole valmis luopumaan niistä vain tilapäisesti. Kaikkea kun ei saa takaisin sen jälkeen, kun niistä on muutamaksi vuodeksi luovuttu. 

En alkaisi ja olisi turn off. Sen kanssa olen sujut että kaikki suhteet ei kestä hautaan ja niistä jotka kestää osa on sellaisia ettei olisi väliksi kestää. Ero voi tulla kenelle vaan ja siitä selvitään. Mutta kyllä elinikäinen kumppanuus on minulle _tavoiteltavaa_ (ei hinnalla millä hyvänsä) enkä voisi ryhtyä vakavaan suhteeseen ihmisen kanssa joka tietäisi jo etukäteen sanoa että seuraavaan elämänvaiheeseen tuskin kelpaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pystyy antamaan anteeksi. Siihen voi vain tarvita apua. Vertaistukea, kirjoja, eri näkökulmia.

Tästä seuraa siis, että jos joku ei ole antanut anteeksi itseensä kohdistunutta vääryyttä, se johtuu siitä, ettei hän ole halunnut antaa sitä anteeksi?

Tämä menee jo semantiikan puolelle, mutta tavallaan tässä on perää. Kaikilla meillä on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin parisuhteen jatkaminen. Kun parisuhteen jatkaminen uhkaa esimerkiksi fyysistä turvallisuutta, mielenterveyttä, itsekunnioitusta, hyvinvointia, onnellisuutta tai omaatuntoa, on syytäkin olla haluamatta jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän tuollainen itseään toteuttava ennuste. Mietit, esittäisitkö tuollaista vai tällaista, sen sijaan, että olisit rehellisesti sellainen kuin olet ja haet puolisoa jonka ajatusmaailma sopii yksiin omasi kanssa. Syvä ja merkityksellinen ihmissuhde ei voi perustua noin perustavanlaatuisen näkemyksen peittelyyn, vaan ero on edessä todella suurella todennäköisyydellä. Ja tadaa, sait taas tukea pessimismillesi.

Itse en pidä tätä mitenkään perustavanlaatuisena asiana. Tämä ei ole sellainen asia, jonka voi parisuhteesta nähdä tai joka vaikuttaisi siihen.

Nimenomaan.SINÄ et näe sitä perustavanlaatuisena ongelmana. Mutta jos luet jo tulleet vastaukset näet, että suurin osa ihmisistä ajattelee toisin.

Ja kuten todettu, jos joku haluaa välttämättä kuulla, että pysyn varmasti hänen vierellään kuolemaan asti, tapahtui tässä välissä mitä tahansa, hän varmaankin ottaa asian esiin ja joutuu siinä vaiheessa pettymään.

Tämä riittänee tästä asiasta.

Ihmiset janoavat turvallisuutta. Lupaukset antavat turvan tunnetta.

Joillekin ihmisille tämä turvallisuus on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa.

ohis

Ohis

Erittäin hyvä havainto. Tämä selittää varmaankin ison osan tämän ketjun erimielisyydestä.

En ymmärrä, että miksi et voisi heti ottaa näkemyksiäsi parisuhteesta puheeksi? Miksi et haluaisi puolisoa, jolla on samanlaiset tulevaisuuden näkymät ja jonka kanssa muutoinkin jaat samankaltaisia ajatuksia?

Niin, siksi koska pelkäät, että he eivät haluaisikaan olla kanssasi totuuden tietäessään. Sinä tiedät, että useammin ihmiset toivovat pysyvää rakkautta. Turhaan tunnet ylemmyyttä lopun elämän parisuhteeseen pyrkijöille, ei tuo sinun pelkoon perustuva deittailustrategiasi sen älykkäämpää ole.

Kuvaamasi ei mielestäni ole parisuhde vaan kaksi omaa etuaan tavoittelevaa ihmistä tekemässä hetken aikaa yhteistyötä. En alkaisi suhteeseen, koska omiin arvoihini kuuluu ennemmin yhteisen onnen rakentaminen toisen kanssa kuin henkilökohtaisen edun saavuttaminen.

Ei sitoutuminen ja turvallisuus parisuhteessa tarkoita sitä että täytyy tyytyä sokeasti huonoon koko loppu elämä. Pitää vain olla äärimmäisen valikoiva pariutumisvaiheessa, miettiä ja perustella itselleen mitä haluaa ja mitä ei halua.

Luulen huomaavani ap:niin viestissä aika paljon surua tuon mainitun entisen parisuhteen jäljiltä. Vaikka en itse usko sielunkumppaneihin, niin uskon että noin tärkeän parisuhteen loppu varmasti satuttaa ja on osasyynä siihen ettei uskoa riitä enää sitoutumiseen.

Sitten kun tuntuu valmiita, kannattaa tehdä "ruumiinavaus" entiselle parisuhteelle ja rehellisesti ja brutaalisesti käydä läpi kaikki virheet, syyt ja seuraukset. Sitten voit siirtyä elämässä eteenpäin vähän tietoisempana siitä mitä parisuhteessa ei kannata tehdä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi et voisi heti ottaa näkemyksiäsi parisuhteesta puheeksi? Miksi et haluaisi puolisoa, jolla on samanlaiset tulevaisuuden näkymät ja jonka kanssa muutoinkin jaat samankaltaisia ajatuksia?

Totta kai jokainen haluaa, että kumpikin olisi matkalla elämässä suurin piirtein samaan suuntaan, jakaa samanlaisen maailmankuvan ja ajattelee asioista jos nyt ei samalla tavalla niin ainkin tavalla, joka ei ole ristiriidassa oman ajattelun kanssa. On paljon asioita, joiden tietäminen on minulle tärkeää jo tapailun alkuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun tuntuu valmiita, kannattaa tehdä "ruumiinavaus" entiselle parisuhteelle ja rehellisesti ja brutaalisesti käydä läpi kaikki virheet, syyt ja seuraukset. Sitten voit siirtyä elämässä eteenpäin vähän tietoisempana siitä mitä parisuhteessa ei kannata tehdä.

Tuosta on jo pitkä aika, ja asiat on puitu läpi moneen kertaan. Sen voi kyllä sano, ettei sitoutumisesta suhde jäänyt kiinni – eikä jää vastaisuudessakaan, sillä olen erittäin sitoutunut kumppani.

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi suhteeseen, koska omiin arvoihini kuuluu ennemmin yhteisen onnen rakentaminen toisen kanssa

Ap kirjoitti:

Minulle on parisuhteissa vain yksi päämäärä: maksimoida se onnellisuus, jota voimme yhdessä kokea

Kyllä alkaisin, olen itsekin samoilla linjoilla. Totta kai sitä haluaisi löytää ihmisen, jonka kanssa viihtyy loppuelämänsä, mutta ei sitä voi tietää eikä luvata etukäteen. Kun fakta on se, että (yli?) puolet aviopareista eroaa ja niistä lopuistakin osa roikkuu siinä pystyynkuollessa, huonossa liitossa vain koska se on niin luvattu/lasten takia tms.

Ei se sitä tarkoita, että heti pitäisi erota kun tulee arki vastaan, vaan ihan samalla tavalla haluaisin sitoutua, ero on vaan siinä että tiedostaa ja tunnustaa ne tosiasiat joilta muut haluavat sulkea silmänsä.

En tosin ole koskaan vielä edes kunnolla rakastunut joten voihan se olla että sellaisessa tositilanteessa munkin järkevät aivot sumenee ja lupailen yhteistä hautapaikkaa. Menköön sitten niin jos on mennäkseen.

Henkilössä, jonka mielestä pitkä, intohimoinen ja onnellinen suhde ei ole mahdollinen, on itsessään yleensä jotain pielessä. Hänessä on ominaisuuksia, jotka todella aiheuttavat sen, ettei elämänmittainen hyvä suhde ole mahdollinen - ei hänen kanssaan. Ja näiden piirteiden vuoksi lyhytkään onnellinen suhde ei ole tällaisen ihmisen kanssa mahdollinen. Eli haluaisin ehdottomasti tietää ennakkoon, jos henkilössä on näin perustavalla tasolla vikaa. Tuollainen ajattelutapa kumpuaa ihan puhtaasti siitä, että on itse parisuhteessa niin huono kumppani, ettei pitkä suhde yksinkertaisesti onnistu.