Nainen, joka et enään halua miestäsi. Miksi?

Monen mainitsema seikka, että jokaisessa lähestymisessä ja kosketuksessa oli vaatimus seksiin. Muutoin ei juuri kosketuksia, katseita, halauksia tai kauniita sanoja. Aloin vältellä miestä. Kun asiasta puhuttiin, mies tuntui ohittavan tämän ehkä tärkeimmän seikan olankohautuksella ja oikeastaan siinä vaiheessa päätin erota.

Mies osasi tyydyttää minut, mutta sitten jossain vaiheessa hän jotenkin muutti taktiikoitaan huonommaksi. Käytännössä siinä kävi joka kerta niin, että olin jo tulossa ja sitten hän esimerkiksi vaihtoi rytmiä ja lopputulos oli se, että olin monta kertaa "sillä hilkulla", mutta lopulta liian herkillä saadakseni. Kun asiasta puhuttiin, tämä oli jotenkin minun vikani. En kuulemma halunnut enää saada orgasmia hänen kanssaan.

Mies vaati minulta tietynlaista käytöstä ja tiettyjä rutiineja arjessa. Jos toimin tätä vastaan (en esimerkiksi saanut aloittaa vakavaa keskustelua ennen iltaa, koska hän ei jaksanut koskaan päiväsaikaan keskustella), sain luennon ja moitteet valittavalla äänensävyllä. Jos taas itse toivoin vastaavankaltaisia rutiineja tai käytöstä, hän kyllä suostui muttei kuitenkaan toteuttanut lupauksiaan. Toivoin esimerkiksi että saisin työpäivän jälkeen olla tunnin tai kaksi täysin omissa oloissani, mutta hän rikkoi rauhaani jatkuvasti eikä auttanut, vaikka lopulta kivahdin hänelle. Kun asiasta puhuttiin, miehen mukaan on luonnollista että parisuhteessa on korkeat vaatimukset toisen käyttäytymiselle. Kun yritin ehdottaa, että molemmat hyväksyisivät toisensa sellaisenaan ja tekisimme kompromisseja puolin ja toisin, ajatus meni kuuroille korville ja minua vähäteltiin.

Mies sälytti pikkuhiljaa kaiken metatyön minun niskoilleni, vaikka yritin vältellä sitä. Yhtäkkiä hän ei osannut tuoda kaupasta oikeita tavaroita, vaikka esimerkiksi oli itse aamulla todennut että leipä on loppu. Yhtäkkiä olin vastuussa lemmikkien hoidosta ja rokotuksista, auton vakuutuksista ja tankkauksesta, kaikista merkkipäivistä ja lahjoista jne. Oma vikani kun en pistänyt riittävästi hanttiin, mutta silti tuntuu että mies ei enää yksinkertaisesti välittänyt ja siksi sysäsi vastuun minulle. Kun asiasta puhuttiin, loukkasin kuulemma hänen tunteitaan. Vähät välitti minun tunteistani.

Kaikista näistä seikoista päättelin, että mies ei enää aidosti välitä minusta. Pitää itsestäänselvyytenä ja on kanssani tottumuksesta, ja vaati silti minulta yhtä sun toista ja syyllisti, jos en onnistunut täydellisesti. Tunsin näivettyväni. Ja kyllä puhuttiin seksittömyydestä, mutta jostain syystä mies ei pitänyt näitä em. syitä minään vaan ehdotti, että olen masentunut...

Nykyinen mieheni ei painosta, vaadi tai sysää kontolleni mitään. Hän huomioi minut täysillä ja välittää aidosti. Puhuu kauniisti ja on lähelläni myös ilman taka-ajatuksia. Seksielämä kukoistaa ja annamme toisillemme lähes päivittäin mielihyvää monen vuoden liiton jälkeenkin. Tätä miestä haluan haluta loppuelämäni ja aion tehdä sen eteen myös töitä. Aiemman suhteen olin luovuttanut jo kauan ennen eroa.

Olet betamies. Eli siis tossun alla oleva reppana, jota naisesi ei edes pidä miehenä.

Ovulaatiossa, kun nainen on hedelmällisimmillään biologia saa naisen haluamaan juuri miehekkäitä miehiä. Sellainen sinä et ole.

Paras ratkaisu tilanteeseen on että alat aktiivisesti etsiä uutta naista. Siinä vaiheessa kun naisesi huomaa olevansa korvattavissa alkavat hänen halunsakin heräillä.

Mun mieheni on todella surullinen ja turhautunut haluttomuuteni vuoksi. Näen, että hänen mielensä pahoittuu syvästi joka kerta, kun en innostu rinnan puristamisesta tai ehdottelevasta äänestä. Hän sanoo, ettei enää uskalla koskea minuun lainkaan, kun aina suutun. Asiasta on puhuttu monta kertaa: että minä haluaisin myös sitä "tavallista" lähelläoloa, silittelyä, koskettamista, ilman että sinne rintojen tai jalkovälin alueelle mennään ollenkaan, ja että minun haluni herää sitten aikanaan siitä viattomasta, lämpimästä lähelläolosta, sitten kun ehdin rentoutua. Viime aikoina en ole enää uskaltanut rentoutua olleenkaan, kun tiedän, että kohta mies taas menee rajojeni yli ja ahdistaa jo valmiiksi. Luottamus on sillä tasolla mennyt, toisen kanssa ei ole hyvä olla. Kummankaan meistä.

Onko niin että fyysistä läheisyyttä on lähes ainoastaan seksin yhteydessä? Jos on niin kokeile muuttaa sitä asiaa. Halaa, silittele ja pidä vaimoasi hyvänä kaikilla keksimilläsi tavoilla ilman seksuaalista merkitystä. Lisäksi kohtele ystävällisesti, ota osaltasi vastuuta kodin töistä ja ole kiinnostunut vaimosi kuulumisista ja muutenkin hänen mielessään olevista asioista. Piristäkää suhdetta pienillä matkoilla tai muuten arjesta poikkeavalla kivalla tekemisellä. Voi kestää jonkin aikaa mutta jossain vaiheessa luultavasti vaimosi halut palaavat. Älä "ahdistele" häntä, se ei auta vaan luo lisää paineita. Vaikka tuntuisi turhauttavalta odota vaimolta selkeää aloitetta/merkkiä että hän on taas valmis. Meillä on sama tilanne. Minä olen se vaimo. Olen yrittänyt kertoa miehelleni että rakastan kyllä häntä mutta jostain syystä mitä en itsekään käsitä on nyt vaan tällainen tilanne. Mies on jotenkin hyväksynyt kai asian ja toimii kuten kuvasin, ei siis hyljeksi minua vaan osoittaa että olen seksin puutteesta huolimatta hänelle edelleen tärkeä. Ja yllättäen olen viime aikoina alkanut uudelleen haluta häntä! Muutaman kerran ihan lähiaikoina on ollut entisenlaista ihanaa seksiä josta molemmat nauttivat eikä sitä väkinäistä suorittamista mahdollisimman harvoin jota meidän seksi elämä on ollut monta vuotta. Uskon että vaimosikin kärsii nykytilanteesta mutta ei voi sille mitään. Väkinäinen seksi tuntuu ihan kamalalta kuin jos olisi pakko syödä vaikka ei ole yhtään nälkä tai pakko nukkua vaikka ei väsytä. Perustarpeesta siis kuitenkin kyse ja jos se puuttuu niin sitä ei voi pakottaa, ainoastaan houkutella esiin.

Mulle oli kaikista pahinta kun miehen puheet oli hyvin seksuaalisävytteistä. Vaikka olisimme edellisenä päivänä touhunneet, mies saattoi vitsinä tokaista viime kerrasta olevan liian kauan. Niistä puheista tuli vain olo, että kelpaa vain pelkästään siihen puuhaan. Myös miehen haluttomuus auttaa kotitöistä tappoi haluja. Ei se varmastikaan vie keneltäkään miehisyyttä jos vie joskus roskapussin tai imuroi.

Tulee mieleen etä ehkä ap se vaimosi alitajuisesti pelkää uutta raskautta. Ja siksi välttelee seksiä kanssasi. Kysy siltä, että haluaako se ihan aidosti juuri nyt vielä uuden lapsen.

Ap useimmiten sekä miehen että naisen haluttomuuden syy on siinä ihmisessä itsessään, ei kumppanissa. Työstressi ja masennus vähentää haluja, samaten tylsä arki tai se että elämässä ei ole tapahtunut mitään innostavaa ja jännää aikoihin. Tai se että lihoo ja ei enää itse pidä itseään seksikkäänä. Tai se että epäonnistuu koko ajan työssään niin itsetunto laskee ja se näkyy myös libidon laskuna.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä leffassa sanottiin hyvin kun vanhalta mieheltä kysyttiin miten se on onnistunut pitämään vaimon tyytyväisenä. Hän vastasi että korjaan lasioven. Eli kun vaimo pyytää että korjaa lasiovi, niin mies korjaa sen. Jos vaimo joutuu toistuvasti pyytämään samaa asiaa eikä se välttämättä toteudu ollenkaan, vaimo pettyy. Ja kun pettymyksiä tulee jatkuvasti, kunnioitus ja halu miestä kohtaan häviää. Sama pätee molempiin sukupuoliin.

Tämäon niin hienosti kiteytetty, ettei voisi paremmin sanoa! Tämän lisäksi se, että mies tappelee jatkuvasti lasten kanssa, kuin olisi lapsi itsekin. Ei muista minään merkkipäivänä. Ei osoita millään lailla olevansa kiinnostunut minusta seksuaalisesti. Raskausaikana ei osoittanut mitään kiinnostusta raskautta ja tulevaa vauvaa kohtaan (ihan toivottu lapsi kyseessä). Katsoo ennemmin Pulmusia, kuin vauvaa, joka on juuri oppinut jonkun uuden asian. Ei osaa lajitella valkoisia ja tummia pyykkejä eri koriin (meidän 3-vuotiaskin osaa). Ei pysty huolehtimaan raha-asioistaan, vaan minä joudun esim. muistuttamaan laskujen maksamisesta. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. En enää osaa ajatella haluavani miestäni, kun arki hänen kanssaan ei toimi, eikä hän tunnu edes osaavan nauttia elämän tarjoamista pienistä mutta tärkeistä hetkistä. Emme myöskään kohtaa enää henkisesti, tuntuu että mies on taantunut. Olen aina ollut hyvin seksuaalinen, joten tämä tilanne tuntuu kovin toivottomalta.

Huomasin seurustelevani mieslapsen sekä seksiaddiktin kanssa.

Alkuhuuman jälkeen seksin määrä luonnollisesti väheni, miehen mielestä se oli huolestuttavaa. Nyt pari vuotta on jo pantu miehen mielestä ihan liian harvoin, nyt saa nauraa, meillä on seksiä pari kertaa viikossa. Kyllä, mies ihmettelee päivittäin että mitä on tapahtunut, mihin seksi HÄVISI?!?

Omasta mielestäni seksiä on ihan tarpeeksi, halut on kylläkin vähentyny koko ajan miehen jatkuvan kiimasuuden ja tyytymättömyyden takia. Ehkä kyseinen tapaus on seksiaddikti, en tiedä kuka mies muuten ITKEE olevansa niin puutteessa kun kuitenkin saa viikoittain. Jatkuva tyytymättömyys syö halujani.

Vasta nyt vuosien jälkeen olen ymmärtänyt mitä todella tarkoitti silloin alkuaikoina kun ihmetteli että seksi edellisessä suhteessa loppui (lue: väheni viikottaiseksi). Kertoi minulle siitä ihan ihmeissään, että kuinka seksi loppui!

Yritän ujuttaa tämän ketjun vinkkejä mieheni silmien alla, mm tuo miten ahdistaa kun koko ajan saa "pelätä" millon pitää taas tyydyttää toinen. Olen sanonut suoraan, että kouriminen ällöttää, ja että käytäksestäsi saa sellaisen kuvan, että kunhan nyt vain pääsisi kassit johonkin reikään tyhjentämään...

Yksin kotitöistä huolehtiminenkin vie seksihaluja, mielestäni on niin epäreilua jättää omat sotkut toisten siivottavaksi, että runkatkoon. Olen sanonut hyvällä ja pahalla. Imuroivaa tai kokkaavaa miestä seksikkäämpää ei olisikaan, hän silti valitsee sohvalla makaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin seurustelevani mieslapsen sekä seksiaddiktin kanssa.

Alkuhuuman jälkeen seksin määrä luonnollisesti väheni, miehen mielestä se oli huolestuttavaa. Nyt pari vuotta on jo pantu miehen mielestä ihan liian harvoin, nyt saa nauraa, meillä on seksiä pari kertaa viikossa. Kyllä, mies ihmettelee päivittäin että mitä on tapahtunut, mihin seksi HÄVISI?!?

Omasta mielestäni seksiä on ihan tarpeeksi, halut on kylläkin vähentyny koko ajan miehen jatkuvan kiimasuuden ja tyytymättömyyden takia. Ehkä kyseinen tapaus on seksiaddikti, en tiedä kuka mies muuten ITKEE olevansa niin puutteessa kun kuitenkin saa viikoittain. Jatkuva tyytymättömyys syö halujani.

Vasta nyt vuosien jälkeen olen ymmärtänyt mitä todella tarkoitti silloin alkuaikoina kun ihmetteli että seksi edellisessä suhteessa loppui (lue: väheni viikottaiseksi). Kertoi minulle siitä ihan ihmeissään, että kuinka seksi loppui!

Yritän ujuttaa tämän ketjun vinkkejä mieheni silmien alla, mm tuo miten ahdistaa kun koko ajan saa "pelätä" millon pitää taas tyydyttää toinen. Olen sanonut suoraan, että kouriminen ällöttää, ja että käytäksestäsi saa sellaisen kuvan, että kunhan nyt vain pääsisi kassit johonkin reikään tyhjentämään...

Yksin kotitöistä huolehtiminenkin vie seksihaluja, mielestäni on niin epäreilua jättää omat sotkut toisten siivottavaksi, että runkatkoon. Olen sanonut hyvällä ja pahalla. Imuroivaa tai kokkaavaa miestä seksikkäämpää ei olisikaan, hän silti valitsee sohvalla makaamisen.

Naurattaa ja itkettää lukea tätä, niin tutulta kuulostaa. Edellisen mieheni kanssa koetin tehdä kompromissia, että kahdesti viikossa voisin luvata seksiä jos oikein panostaisin, ja minusta se on jo vakiintuneessa suhteessa suuri määrä. Vastaus oli aina asiasta puhuttaessa, että ei hän selibaatissa ala elämään. Anteeksi? Selibaatissa, kun seksiä kaksi kertaa viikossa? Nykyisen miehen kanssa tuntuu alkavan olla käsillä samat keskustelut, merkit on jo ilmassa ja melkein samoja sanavalintoja on hänkin väläyttänyt. Miksi nämä seksimaanikot kiinnostuvat aina juuri minusta?

1. Kaiken kosketuksen täytyy johtaa automaattisesti seksiin, muuten ei halita eikä huomioida.

2. Miehen henkilökohtainen hygienia on alkanut olla hukassa.

3. Olen opiskelija, joka tehnyt tuhottomasti kouluhommia, että valmistuu ajoissa + töitä, että on rahaa. Meillä on 3-vuotias lapsi. Johonkin tähän yhtälöön pitäisi olla aikaa itsellekin, siksi seksi vain jää ihan listan perälle.

Meillä tuli haluttomuutta puoleltani, kun mies kritisoi ulkonäköäni ja alointuntea itseni lihavaksi ja rumaksi. Jotta voin syttyä, niin pitää ensin tuntea olevansa haluttu miehen silmissä.

Tämä oli niin vakavaseksintappaja, että muuta ei tarvitakaan. Mutta tunnistan silti nuo jutut, että läheisyys ilman seksiä puuttuu. Olen välillä ehdottanut, että ollaan ennen seksiä hetki sylikkäin/kainalossa ja totutellaan läheisyyteen vain. Sitä on kestänyt vain ehkä 15 sekuntia aina, kun mies alkaa heti kosketella seksuaalisesti siinä.

Välillä mies ty6 itse kylkeen halaamaan, mutta jos sabon siinä, että kiva olla näin, mutta seksiä ei oikein voi olla, koska esim menkat tms tms, niin hän vetäytyy heti pois. Kuulemma lähellä olo saisi hänet haluamaan eikä halua haluta, jos ei voi panna.

Minusta se lähellä olo on kivaa ja tärkeääihanmuutenkin ja se voi tarpeeksi jatkuessaan saada haluamaankin. Mutta en ikinä ehdi siinä mukaan miehen tahdissa vaan seksissä nykyään en ole koskaan valmiiksi sillä tuulella ja ehdi kiihottua, niin se on kuin kiireellinen äkkinäinen suoritus, johon pitää ryhtyä. Vähän kuin miestä velvoittaisi ryhtymään yhdyntään heti, kun nainen yllättäen päättää haluta, ennen kuin hänellä on ehtinyt alkaa yhtään seisoa. Varmaan siitä tulisi miehelle stressiä ja paineita.

Ap, muutama sivu sitten oli pitkä viesti jossa ohjeistettiin mm. suutelemaan kunnolla, mutta ilman että se johtaa mihinkään. Selitin vastaavat jutut omalle miehelleni, ja se todella toimii. Kun mies pitää hyvänä aivan kevyesti eroottiseen sävyyn (EI kosketa tisseihin tai alapäähän "leikkimielisesti", se on lapsekasta ja naurettavaa) ja lähtee sitten tekemään jitain muuta, niin mä kyllä aika usein juoksen perään ja haen miehen takaisin. :D Eli siis mulle on tärkeää, että homma etenee asteelta seuraavalle vain jos mäkin osoitan mielenkiintoa voihkimalla, painautumalla yms. Todella pahalta tuntuu jos on sellainen tilanne, että partnerin tullessa suutelemaan tiedät että tilanne etenee seksiin ellet erikseen kiellä. Kun mies tauottaa hommaa niin, että mullakin on tilaisuus olla aktiiviben osapuoli, niin se on ihanaa.

Enmpä olisi arvannut, että tämä herättää näin paljon keskustelua ja vieläpä hyvää sellaista... Aihe todella koskettaa monia...

Olen tässä ihan laittanut paperille ylös millaista seksielämämme on ollut vuosien varrella ja millaisia muita tapahtumia/muutoksia on elämässämme ollut. Tajusin, että seksielämämme meni nopeasti huonoksi sen jälkeen kun vaimo aloitti työt. Meillä kyse ei ole siitä, että vaimoni hoitaisi töiden jälkeen yksin kotitytö vaan minä teen kotitöitä (lastenhoito mukaanlukien) enemmän kuin hän. Ja vaimo on asiasta samaa mieltä.

Silloin kun seksielämämme alkoi viilentymään, niin yritin monia konsteja, joita tässäkin ketjussa on mainittu. Nyt tajusin, että ehkä tuolloin vaimoni ei uudesta tilanteesta johtuen vain ollut lainkaan halukas seksiin. No kun "temppuni" eivät tuottaneet tulosta, niin luonnollisesti olen turhautumisesta johtuen jättänyt niitä vähemmälle. Ehkä pitäisi vielä yrittää näitä "temppuja" uudelleen. 

Uskoisin, että monella muullakin voi ongelma olla siinä, että puoliso on jossain vaiheessa ollut jostain syystä haluton ja vaikka nyt se alkuperäinen "syy" on hävinnyt, niin sitten siitä aikanaan torjutuksi tulemisesta on alkanut ikäänkuin sellainen pahakierre, joka pitäisi saada katkeamaan. Tällaisen kierteen saa varmasti parhaiten katkeamaan siten, että yrittää "ylireagoida" puolison tekemisiin siis positiivisessä mielessä. Eli kun nainen tekee jotain hyäksesi mistä pidät niin anna ylimitoitettu "vastalahja" ja taas kun mies tekee jotain "oikein" niin naisen tulisi antaa vastaavasti ylimitoitettu vastalahja... Näin kierteen varmaan saisi katkeamaan... AP

Vierailija kirjoitti:

Enmpä olisi arvannut, että tämä herättää näin paljon keskustelua ja vieläpä hyvää sellaista... Aihe todella koskettaa monia...

Olen tässä ihan laittanut paperille ylös millaista seksielämämme on ollut vuosien varrella ja millaisia muita tapahtumia/muutoksia on elämässämme ollut. Tajusin, että seksielämämme meni nopeasti huonoksi sen jälkeen kun vaimo aloitti työt. Meillä kyse ei ole siitä, että vaimoni hoitaisi töiden jälkeen yksin kotitytö vaan minä teen kotitöitä (lastenhoito mukaanlukien) enemmän kuin hän. Ja vaimo on asiasta samaa mieltä.

Silloin kun seksielämämme alkoi viilentymään, niin yritin monia konsteja, joita tässäkin ketjussa on mainittu. Nyt tajusin, että ehkä tuolloin vaimoni ei uudesta tilanteesta johtuen vain ollut lainkaan halukas seksiin. No kun "temppuni" eivät tuottaneet tulosta, niin luonnollisesti olen turhautumisesta johtuen jättänyt niitä vähemmälle. Ehkä pitäisi vielä yrittää näitä "temppuja" uudelleen. 

Uskoisin, että monella muullakin voi ongelma olla siinä, että puoliso on jossain vaiheessa ollut jostain syystä haluton ja vaikka nyt se alkuperäinen "syy" on hävinnyt, niin sitten siitä aikanaan torjutuksi tulemisesta on alkanut ikäänkuin sellainen pahakierre, joka pitäisi saada katkeamaan. Tällaisen kierteen saa varmasti parhaiten katkeamaan siten, että yrittää "ylireagoida" puolison tekemisiin siis positiivisessä mielessä. Eli kun nainen tekee jotain hyäksesi mistä pidät niin anna ylimitoitettu "vastalahja" ja taas kun mies tekee jotain "oikein" niin naisen tulisi antaa vastaavasti ylimitoitettu vastalahja... Näin kierteen varmaan saisi katkeamaan... AP

Ap hyvä oivallus, että seksielämänne viileni juuri silloin kun vaimo meni töihin. Työn aloitus on iso elämäntilannemuutos ja iso stressi jo sinänsä, lisäksi voi tulla paljon stressiä uusien asioiden opettelusta työtehtäviin liittyen jne. Seksi ei yksinkertaisesti ehkä mahdu ajatuksiin silloin, koska pää täyttyy täysin kaikesta muusta. 

Uskon, että tuosta tulee herkästi kierre. Kun seksi hiipuu/lopahtaa vaikka työstressin tai elämänmuutosstressin takia väliaikaisesti, niin seksiä on hankala enää palauttaa takaisin, vaikka haluttomuuden syy olisi jo poistunut. Seksi on alkanut tuntua vieraalta, kun sitä ei ole juuri ollut vaikka kolmeen kuukauteen tai puoleen vuoteen, eikä enää oikein tiedä edes miten tekisi aloitteen. Seksielämä pitäisi tietoisesti palauttaa takaisin, mutta hiljaa edeten. Eikä pelkkään fyysiseen panostaen, koska aivot on kuitenkin se tärkein sukupuolielin. Pitäisi rakentaa uudelleen takaisin se psykologinen (henkisen tason) seksuaalinen yhteys ja yhteyden tunne, siis se joka oli ennen mutta tuon tauon aikana ehti kadota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en enää halua koska olen katkera. Katkera siitä kuinka hän hoiti asiat raskausaikana. Kuinka hän jätti minut yksin ja etääntyi. Siitä että minut torjuttiin silloin kun olisin halunnut hellyyttä eniten. Ja sen jälkeenkään ei mitään. Siitä että teen kaiken enkä saa mitään vastalahjaksi. Nyt saa olla minun puolestani,suksikoot vaikka perähikiälle tai jonkun toisen ämmän nilkkoihin,minua ei kiinnosta enää. Ja varmasti räjähdän jos edes yrittää koskea. Susi näytti oikean karvansa kun sai minut "naulittua".

Mulla ihan tämä sama. Ikinä en pysty antaan anteeksi miten pulaan minut jätti kun olisin eniten tarvinnut tukea. Itsekeskeinen paska.

Täällä kans... Jossain vaiheessa mies sai minutkin uskomaan että vika on minussa, kun ei haluta. Jokin aika sitten kohtasin miehen, joka sai minut ensimmäisen kerran viiteen vuoteen tuntemaan itseni Naiseksi, eikä vain kulahtaneeksi äidiksi. Se tunne kun mies kehaisee sua aina välillä jostain ihan pikku jutusta ja saa pelkällä katseella housut märiks..aa että!!

Mua haluaa vain miehet, joita en itse alun alkaenkaan halua, joten paha sanoa. Olisitko muuttunut suhteen aikana, tai sitten naisen halut on muuttuneet? Jos kysyt häneltä itseltään niin varmaan saat parempaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Enmpä olisi arvannut, että tämä herättää näin paljon keskustelua ja vieläpä hyvää sellaista... Aihe todella koskettaa monia...

Olen tässä ihan laittanut paperille ylös millaista seksielämämme on ollut vuosien varrella ja millaisia muita tapahtumia/muutoksia on elämässämme ollut. Tajusin, että seksielämämme meni nopeasti huonoksi sen jälkeen kun vaimo aloitti työt. Meillä kyse ei ole siitä, että vaimoni hoitaisi töiden jälkeen yksin kotitytö vaan minä teen kotitöitä (lastenhoito mukaanlukien) enemmän kuin hän. Ja vaimo on asiasta samaa mieltä.

Silloin kun seksielämämme alkoi viilentymään, niin yritin monia konsteja, joita tässäkin ketjussa on mainittu. Nyt tajusin, että ehkä tuolloin vaimoni ei uudesta tilanteesta johtuen vain ollut lainkaan halukas seksiin. No kun "temppuni" eivät tuottaneet tulosta, niin luonnollisesti olen turhautumisesta johtuen jättänyt niitä vähemmälle. Ehkä pitäisi vielä yrittää näitä "temppuja" uudelleen. 

Uskoisin, että monella muullakin voi ongelma olla siinä, että puoliso on jossain vaiheessa ollut jostain syystä haluton ja vaikka nyt se alkuperäinen "syy" on hävinnyt, niin sitten siitä aikanaan torjutuksi tulemisesta on alkanut ikäänkuin sellainen pahakierre, joka pitäisi saada katkeamaan. Tällaisen kierteen saa varmasti parhaiten katkeamaan siten, että yrittää "ylireagoida" puolison tekemisiin siis positiivisessä mielessä. Eli kun nainen tekee jotain hyäksesi mistä pidät niin anna ylimitoitettu "vastalahja" ja taas kun mies tekee jotain "oikein" niin naisen tulisi antaa vastaavasti ylimitoitettu vastalahja... Näin kierteen varmaan saisi katkeamaan... AP

Noilla tempuillasi ei tule olemaan mitään vaikutusta niin kauan kuin vaimosi mielestä teillä on seksiä tarpeeksi eikä asiassa ole mitään ongelmaa. Säästä siis energiasi.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on se että mies on joka päivä niin inhottava minua kohtaan. En vain pysty koskemaan häneen. Usein ajattelen että tänään annan hänelle ja ihan oikeastikkin haluaisin sekaiä hänen kanssaan. Sitten hän taas näyttää todellisen minänsä ja kaikki mielenkiinto menee. Tänäänkin taas tällainen päivä. Olisin eronnut jo ajat sitten jos ei olisi pieniä lapsia.

Ihan ku olisi mun kirjoittama. Miten helpottava huomata että meitä on muitakin. Koko päivän saa kuulla haukkumista milloin mistäkin, ei osallistu kotitöihin vaikka molemmat käy töissä. Jokainen kosketus on toive seksistä. Ei kiitos! Oikeasti haluaisin, mutta ei pysty.

Oma tilanteeni on vaikea selittää, mutta yritän kertoa jos tästä jollekin olisi apua. Exän kanssa olimme yhdessä 7 vuotta. Pari ensimmäistä vuotta olivat tietenkin ihanaa mutta sitten alkoi alamäki. Miehellä alkoivat mielenterveysongelmat ja koko ajan tuin häntä asiassa (en kuitenkaan hänen mielestään tarpeeksi). Olin ainoa, joka kävi töissä ja huolehti taloudesta, kotitöistä ja lisäksi opiskelin. Kotiin tultua minulla ei olisi saanut olla omaa aikaa, vaan mies vaati minua olemaan hänen kanssaan. Kavereita ei saanut tavata, sillä mies tuli mustasukkaiseksi. Koko ilmapiiri kotona oli tulehtunut ja itse elin jatkuvassa pelossa odottaen milloin mies taas räjähtää jostain. Tämä oli yksi syy siihen miksi seksin haluaminen minun puoleltani loppui.

Toinen (pinnallisempi) syy oli miehen ulkonäkö ja se ettei hän viitsinyt panostaa itseensä. Hän lihoi 40kg parin vuoden aikana, ei pessyt hampaita ja muuten huolehtinut hygieniasta. Jotenkin myös seksikkyys lähti samalla kun mies vietti päivänsä maaten sohvalla ja odottaen minun tekevän kaiken hänen puolestaan.

Kolmas syy oli jatkuva painostaminen seksiin. Mies esimerkiksi valitti että en tee tarpeeksi aloitteita. Sitten kun tein aloitteen niin en ollut tarpeeksi haluttava tai aloite ei ollut oikeanlainen. Mies myös esimerkiksi valitti että en anna tarpeeksi ja sitten kun meillä oli seksiä niin valitti että miksi annan jos en ole "syttynyt". Nämä ovat vain esimerkkejä. Tosiasiassa mies valitti lähes kaikesta ja seksuaalinen itsetuntoni romahti täysin. Seksin harrastaminen ahdisti, kun tiesin jo etukäteen että mitä tahansa teenkin niin se on väärin ja vääränlaista.

Neljäs syy olikin sitten raiskaaminen parisuhteessa. Tämän takia aloin saamaan paniikkikohtauksia ja pelkäämään seksiä. En ole vieläkään täysin toipunut.

Useampi vuosi meni eroamiseen kun muutenkin suhde oli väkivaltainen, narsistinen ja uhkaileva. Aloitin sivusuhteen suhteen aikana josta sain lohtua ja lämpöä ja tarpeeksi voimaa lopulta päättää suhde. Minulla kesti pitkään alkaa nauttimaan seksistä uudelleen ja edelleenkin opettelen. Nykyisen miehen kanssa seksi on onneksi loistavaa ja hän ymmärtää ja kuuntelee omia ongelmani eikä pakota mihinkään ilman tahtoani.