Lue keskustelun säännöt.
Nainen, joka et enään halua miestäsi. Miksi?
31.08.2017 |
Tässäpä mies, jota oma vaimo ei enään halua. Suhde on omasta ja vaimon mielestä kunnossa, mutta Sitä ei ole enään pariin vuoteen ollut, ainakaan minusta riittävästi. Tiedän, että erityisesti ovulaatio aikana vaimo on erittäin halukas, mutta juuri silloin seksiä on kaikkein vähiten (lue, ei lainkaan ja vaimo muutenkin todella etäinen). Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja vaimo 29 v ja minä 30 v. Sanotaan vielä se, että pikkuvauva arjesta johtuva väsymys ei ole ongelma.
Olen raapinut pääni puhki, enkä keksi mikä mättää, eli kaipaan kaikkia mahdollisia vinkkejä. Erityisesti naisilta, jotka eivät seksuaalisessa mielessä syty miehestää, johon muuten ovat tyytyväisiä.
Kommentit (311)
Tuntuu, etten ole suhteen aikana oikein ikinä ehtinyt haluta seksiä ennen kuin mies on sitä tullut ehdottamaan, edes ensimmäisellä yhteisellä rakastelukerralla kauan sitten. Kai mies on pitänyt yllä sellaista vauhtia, että nykyään jo tietty äänensävy tai tietynlainen kosketus nostattaa minussa vastenmielisyyden tunteen häntä kohtaan. Mies käy suoraan esileikkiin (tiedän kyllä, ettei kaikilla ole esileikkejä lainkaan) vaikkapa vierekkäin sohvalle istuttaessa, kun minä tahtoisin rauhassa rupatella, syödä vaikka jäätelöt tai katsoa jotakin televisiosta kylki kyljessä.
Kun toisen vieressä on rauhallinen ja mukava olo, eikä tunnu, että kohta pitää harrastaa seksiä, niin se halu herää ihan itsekseen. Mutta mieheni halu ilmeisesti herää paljon nopeammin kuin omani, ja jos en ole ehtinyt vielä edes rentoutua hänen vierelleen, niin hipaisu rintoihin tai vihjaileva äänensävy tekee minulle suorastaan hyväksikäytetyn olon.
Uskon, että jos painostava, kiirehtivä ilmapiiri jotenkin taiottaisiin pois vaikka viikoksikin niin, ettei seksiä olisi edes mahdollista jostakin syystä harrastaa, alkaisin kyllä haluta miestäni aivan toivottoman paljon. Enkä todellakaan halua ketään muuta, siitä ei ole kysymys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä vartenhan se nainen on otettu, että saa kouria tissejä.
Arjessa huomioiminen on kohtuullisen vaikeaa, kun töissä menee 10 h päivässä.
No kouri sinä sitten vaan niitä tissejä. Sen takia sinulla on se elämänkumppani. Meillä muilla se on muutakin varten. Kuten ystävyyttä, kaveruutta, rakkautta ja seksiä joka ei ole tisseistä kourimista. Mutta jokainen kykyjensä mukaan..
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, etten ole suhteen aikana oikein ikinä ehtinyt haluta seksiä ennen kuin mies on sitä tullut ehdottamaan, edes ensimmäisellä yhteisellä rakastelukerralla kauan sitten. Kai mies on pitänyt yllä sellaista vauhtia, että nykyään jo tietty äänensävy tai tietynlainen kosketus nostattaa minussa vastenmielisyyden tunteen häntä kohtaan. Mies käy suoraan esileikkiin (tiedän kyllä, ettei kaikilla ole esileikkejä lainkaan) vaikkapa vierekkäin sohvalle istuttaessa, kun minä tahtoisin rauhassa rupatella, syödä vaikka jäätelöt tai katsoa jotakin televisiosta kylki kyljessä.
Kun toisen vieressä on rauhallinen ja mukava olo, eikä tunnu, että kohta pitää harrastaa seksiä, niin se halu herää ihan itsekseen. Mutta mieheni halu ilmeisesti herää paljon nopeammin kuin omani, ja jos en ole ehtinyt vielä edes rentoutua hänen vierelleen, niin hipaisu rintoihin tai vihjaileva äänensävy tekee minulle suorastaan hyväksikäytetyn olon.
Uskon, että jos painostava, kiirehtivä ilmapiiri jotenkin taiottaisiin pois vaikka viikoksikin niin, ettei seksiä olisi edes mahdollista jostakin syystä harrastaa, alkaisin kyllä haluta miestäni aivan toivottoman paljon. Enkä todellakaan halua ketään muuta, siitä ei ole kysymys!
Tämä varmaan on se yleisin ongelma. Miehelle joka kosketus on aina johdatus seksiin. Ei kosketusta ilman taka-ajatusta. Väkisinkin tulee naiselle hyväksikäytetty olo, kun jokainen läheisyyden merkki(jopa vieressä istuminen) johtaa miehen puolelta seksiin. Koskaan ei voi mies koskea, etteikö yrittäisi seuraavaksi pöksyihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyminen. Seksi aina samanlaista jyystämistä, en saanut siitä mitään ja tunsin olevani vain väline miehen orgasmille.
Meilläkin seksi oli hyvin samanlaista, siksi, että vaimo torjui kaikki ideani... Kuuntelin herkällä korvalla hänen toiveitaan.. Ja vaimo kyllä sai. Ap
Sulla on nyt sen veran vähemmän menetettävää, että ehkä kannattaa siirtyä tekoihin. Siis kyseletkö sä vaimolta, että tykkäisitkö tuosta ja kiinnostaisiko tämä? Ehkä kannattaa lopettaa ja sanoa jämäkästi, että beibi, nyt mä haluan niin ankarasti, että housut pois (tai lisää päälle, mitenvain) ja x (mitä sitten kaipaatkaan). Eli uusia tuulia ja vaimo saa nähdä sut uudessa valossa. Nykyisin häntä kyllästyttää luultavasti ja hän luulee (virheellisesti ehkä) tuntevansa sut läpikotaisin.
Tämä. Tällaista kohtelua minä kaipaisin mieheltäni, eikä ainaista lässytystä, että mitä haluaisit, tuntuuko hyvältä lässynlässyn.
Vähän luolamiesmenoa kiitos.
Ap:n aloitukseen vastaan, koska en koe enää olevani rakastettu. Rakkaus tai ainakin rakkauden osoittaminen on nuupahtanut ja sen myötä seksielämä. Miehelle rakkauden osoittaminen on sama, kuin seksin vonkaus. Minulle se ei ole sitä vaan kaipaan yhä alkuaikojen yhdessäoloa, naurua, kikattelua, toisen sydämen valloittamista ja yhdessä tekemistä. Nyt meillä on omat harrastukset, nähdään suunnilleen illalla vasta 8 jälkeen kahdestaan, ei kuljeta yhdessä juuri missään, ei harrasteta toisen valloittamista eikä muutenkaan enää jutella, kuten alussa. Mieheltä kun jotain kysyy, niin tiuskii vastaan tai jöröttää. En muista milloin viimeksi mies olisi oma-aloitteisesti sanonut rakastavansa tai halunneensa minua muutenkin kuin seksuaalisesti. Jos ehdotan yhteistä kahdenkeskistä viikonloppua, niin a) hotelli maksaa liikaa vaikka niihin omiin harrastuksiin laittaakin suuria summia b) on sovittu jo jotain muuta c) menee aikaa hukkaan, kun pitäisi tehdä jotain järkevämpää d) "siis sinun kanssako 2 kokonaista päivää" e) raskas työviikko f) ihan mikä tahansa muu tekosyy. Lisäksi alkuaikojen työnjako on hiljalleen kasautunut minun harteille. Sen huomasin, kun olin työasioissa yhden viikonlopun ja se viikon uurastus siivoamisessa tuhoutui yhdessä viikonlopussa. Kotiin tullessa se näytti sotkuisemmalta, kuin ennen siivousurakkaa. Oikeasti minulla pääsi itku. Lähdin kotiovelta takaisin autoon itkemään. Istuin siellä tunnin ja menin käymään kaverilla. Sitten mies soitti ja kysyi enkö tulekkaan kotiin niin sanoin, että kävin jo ovella. Hän ei ollut edes huomannut minun käyntiäni eikä kyllä omaa sotkuaan "tein kaiken mitä yleensä muutenkin" Silti illalla valitti, kun en syttynyt hänen ehdotuksilleen vaan taas pihtailen.
Olen onnellisempi nyt kun hankin toisen asunnon. Minulla on nyt paikka, joka on aina siisti, kukaan ei vonkaa ja saan mennä ja olla miten haluan. En saa suhteesta sitä mitä haen ja uskon siihen, että laitamme eron pian vireille.
AP:lle vinkkaan, että etsi se suhde uudelleen. Näe vaivaa osoittaaksesi välittäväsi vaimostasi. Se voi kestää pitkänkin ajan, ennenkuin hänen halunsa uudelleen heräävät. Hanki uusi luottamus rakkauteen, niin varmasti hän pian itse alkaa ehdotella. Vietä yhteistä aikaa ja kevennä hänen päivittäistä taakkaansa. Kun hän valmistelee nukkumaanmenoa, niin varmista, että kaikki pakolliset kotityöt on yhdessä tehty. Lyhennä hänen pakkolistaansa ja menkää yhdessä iltapesulle ja samaan aikaan nukkumaan. Älä vonkaa. Älä osoita mitään merkkiä, että olet seksiä vailla. Hänen pitää saada luottaa, ettei auttamisessasi ole mitään taka-ajatusta. Tämä luottamuksen saaminen saattaa kestää toki vähän aikaa. Voit lyhentää selibaattia myöntämällä olleesi hölmö ja laiminlyöneesi rakkautesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, miksi hän ei halua enää sinua? Oleellista on, ettei hän halua. Jos hän ei pidä tätä ongelmana ja halua ratkaista sitä yhdessä kanssasi, et voi tehdä asialle YHTIKÄS MITÄÄN. Luen jokin verran Redditin DeadBedrooms-osiota, ja siellä kumppanin haluttomuudesta JA omasta haluttomuudesta kärsivien konsensus on se, ettei yksikään tapaus ole koskaan korjaantunut ilman sen haluttoman osapuolen aktiivista panosta.
Tämä. Turha antaa aloittajalle seksivinkkejä, kun hän on jo kertonut tyydyttänensä vaimon toiveet. Vaimoa ei vain kiinnosta enää seksi aloittajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on "enää", ei "enään".
Kiitos taas näistä lukuisista kommenteista. Nämä kirjoitusvirhe kommentit tuo mukavaa viihdettä tähän ketjuun, jossa keskustellaan tärkeästä ja vakavasta asiasta.
Siis jollain ei ole muuta sanottavaa kuin huomauttaa jostain kirjoitusvirheestä :D
Tosiaan nuo huomiointi, hellyys ilman seksiä ja romantiikka vinkit moni nostaa esille. Monesti ongelma johtuu varmasti näiden puutteesta. Olen yrittänyt tehdä tällä saralla kohennusta ja vaimonikin puheiden perusteella onnistunutkin. Jotenkin tämä oma tyytymättömyys tilanteeseen saa aikaan sen, etten enää pysty kohtaamaan vaimoani samallalailla kun ennen. Siis tavallaan koen jo ajoittain niin, että hampaankolooni on kertynyt jo niin paljon tavaraa, etten viitsi mennä edes istumaan hänen viereen. ( ja siis vain ajoittain tuntuu tältä)
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
1. Väsymys. Lapset, työt, kotityöt, kaverit, sukulaiset, omasta itsestä huolehtiminen, koira.. siinä paletti missä parisuhde jää usein viimeiseksi.
2. Stressi. Lapset, työt, kotityöt, kaverit, sukulaiset, parisuhde, rahahuolet. Aina jotain mielenpäällä, jostain huono omatunto..
3. Miehen virheliikkeet pikkuvauva-aikana. Teki pitkää päivää töissä, pomppi baareissa ym kun kotona oli rankkaa. Koin että minut jätettiin yksin. Mies koittanut tätä paikkailla jälkeenpäin mutta lähinnä ärsyttää se mielistely ja koiranpentumaisuus. Too little too late.
4. Miehen hygienia ei aina ole kohdillaan kotona ollessa. Töiden jälkeen voisi käydä suihkussa ennen kylkeen hinkuttamista ja p*skalla voisi käydä ovi kiinni. Vaikka ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, KAIKKEA ei tarvitse jakaa kumppanille.
5. Ehkäisyn hankaluus. Hormonit ei sovi, kierukka ei sovi, kondomi ei tunnu miltään.
6. Oman kropan muuttuminen. 2 lasta, 5 vuotta valvomista, 3 vuotta imetystä, stressi... ne tekee tehtävänsä.
7. Seksin tylsyys. Haluaa syttyä mutta kun ei vaan syty. Miehen liian aikainen laukeaminen ei auta asiaa. Vaikea innostua jostain mikä loppuu lähes aina ennenkuin itse ehtii mukaan.
Siinäpä nyt jotain. Varmaan olisi vielä muutakin. Ei kyse tod.näk. ole mistään yksittäisestä tekijästä, vaan kaikesta on muotoutunut pikkuhiljaa suuri möykky, jota ei itsekkään osaa selvittää tai edes selittää.
Olipa aika lista. Onko miehessäsi mielestäsi mitään hyvää? Miksi olette vielä yhdessä?
Aika kuvaava kommentti. Toinen luetteli seitsemän eri asiaa, jotka vaikuttavat seksihaluja vähentävästi. Näistä seitsemästä sinä et huomannut kuin ne kolme, jotka liittyivätvät mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies torjui minua masennuksensa takia monta vuotta. Opin olemaan ilman. Nyt hän on saanut elämänsä raiteilleen ja olisi iloinen ja halukas, mutta minä en enää syty. Olen edelleen sisimmässäni se yksinäinen ja torjuttu vaimo enkä kykene enää vapautuneesti heittäytymään petipuuhiin, en edes ajattele sitä enää ollenkaan nykyään.
Mua pelottaa, että sama edessä. Kun pitkän aikaa on ilman tai seksiä on harvoin, on tilannetta vaikea lähteä korjaamaan. Pitkän tauon jälkeen seksi on vierasta. Itseäni jopa ujostuttaa näyttää haluni, jos minut on aiemmin torjuttu.
Olen 31v nainen ja asunut mieheni kanssa muutaman vuoden. Rakastan miestäni yli kaiken ja meillä on kiva arki, pusutellaan paljon ja pidetään kädestä, mutta oma seksiviettini on -10%. Olen ihan itsekin miettinyt tätä ja kertonut asiasta miehelleni. Toki hän on sen huomannut, koska torjun yli hänen puolet lähestymisyrityksistään, minulla käy ihan miesheni sääliksi. Olen tullut näihin johtopäätoksiin:
1. Olin hoikka kun tavattiin, mutta nyt on tullut muutama mahamakkara ja en tunne itseäni seksikkääksi.
2. Ehkäisyäni muutettiin vähän aika sitten ja luulen, että minulla on hormonaalinen epätasapaino.
3. Seksi on loppupeleissä aika tylsää. Kuinka monta uutta asentoa jaksaa keksiä saman kumppanin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian "kiltti mies". Useimmat naiset eivät pidä siitä (paitsi vanhemmat jossain yli 30 ja etenkin yli 40 eivätkä silloinkaan seksin osalta, vaan muista syistä). Tottakai poikkeuksiakin on, koska ihmisistä on moneksi, mutta pääsääntö tuo on.
Tuollaiset pitäisi opettaa pojille (ja joillekin tytöillekin, jotka eivät sitä itse tajua) viimeistään yläasteella etteivät joutuisi pähkäilemään itse vuosikausien yritys-erehdys sähläilyn kautta. Jotkut huomaavat liian myöhään. Monet naiset itsekin uskovat pitävänsä kilteistä miehistä, mutta biologia sanoo sitten vastaan ja seksi loppuu. Suhde muuten voi toimia toki (talous, lapset, jne.) ilman erikoista seksiä etenkin mikäli miehellä on libido alhainen.
Olipa mitäänsanomaton viesti. Jostain amerikkalaiselta miesgurultako nämä fraasit on poimittu. Kerrot auliisti kuinka naiset eivät tykkää kilteistä miehistä, mutta unohdat kertoa millaisista miehistä he sitten tykkäävät.
Viestisi informaatiarvo on nolla. Ok. Ei saa olla kiltti.
1) Mitä tarkoittaa kiltti tässä yhteydessä? Ei saa kohdella arvostavasti ja rakastavasti? Ei saa osallistua tasa-arvoisesti arjen töihin? Ei saa kunnioittaa naisen toiveita? Ei saa olla liian myötäilevä vaan pitää olla omaakin tahtoa? Mitä näistä ja mitä ei? Mitä jätin mainitsematta?
Sana kiltti tarkoittaa monenlaisia asioita, joista pääosa on positiivisia piirteitä ihmisessä. Jos noin vaan ykskantaan sanotaan, että naiset eivät tykkää kilteistä miehistä, saadaan todennäköisesti aikaan kusipäämiehiä ja entistä tyytymättömämpiä naisia.
2) Millainen sitten pitäisi olla, jos ei kiltti? Pitääkö heittäytyä ilkeäksi? Käydä vieraissa? Pettää lupauksensa? Ratketa ryyppäämään? Tiuskia ja haastaa riitaa tai kenties alkaa avoimesti kuolaamaan muita naisia? Mm. tällaisia asioita harrastaa miehet, jotka eivät ole kilttejä. Vai tarkoititko sittenkin, että pitää itseasiassa pysyä kuitenkin kilttinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on "enää", ei "enään".
Kiitos taas näistä lukuisista kommenteista. Nämä kirjoitusvirhe kommentit tuo mukavaa viihdettä tähän ketjuun, jossa keskustellaan tärkeästä ja vakavasta asiasta.
Siis jollain ei ole muuta sanottavaa kuin huomauttaa jostain kirjoitusvirheestä :D
Tosiaan nuo huomiointi, hellyys ilman seksiä ja romantiikka vinkit moni nostaa esille. Monesti ongelma johtuu varmasti näiden puutteesta. Olen yrittänyt tehdä tällä saralla kohennusta ja vaimonikin puheiden perusteella onnistunutkin. Jotenkin tämä oma tyytymättömyys tilanteeseen saa aikaan sen, etten enää pysty kohtaamaan vaimoani samallalailla kun ennen. Siis tavallaan koen jo ajoittain niin, että hampaankolooni on kertynyt jo niin paljon tavaraa, etten viitsi mennä edes istumaan hänen viereen. ( ja siis vain ajoittain tuntuu tältä)
Jatkuva torjutuksi tuleminen on katkeroittanut sinua. Se tulee vielä vaikuttamaan itsetuntoosi. On hienoa, että haluat asiasta keskustella, keskustele asiasta vakavasti vaimosi kanssa. Sanot, että olet keskustellut. Olet keskustellut tarpeeksi sitten, kun asiaan on saatu muutos aikaiseksi. Avaa silmäsi ja lue tarkkaan vastaukset, jotka olet saanut. Mieti niitä.
Olen 28-vuotias, olen ollut viimeisen vuoden ajan todella haluton ja koen syyllisyyttä siitä. Seksi itsessään ei ole huonoa ja mies kyllä yrittää pitää huolen minunkin nautinnosta. En vain jotenkin koe seksuaalista halua lähtökohtaisesti, toisinaan halu herää seksin aikana, mutta useinmiten vain yritän esittää olevani hommassa mukana, vaikka toivon vaan sen loppuvan mahdollisimman pian. Seksi ei kuitenkaan tunnu pahalta tai ikävältä, se ei suoraan sanoen tunnu oikein miltään.
Vaihdoin vuosi sitten pillerit, mutta luulen syyn piilevän jossain muualla. Suurimpana syynä pidän ehkä miehen ja minun etääntymistä tunnetasolla. Tiedän olevani aika "syvää" yhteyttä kaipaava ihminen enkä usko mieheni kokevan samoin - siis että olisimme jotenkin etääntyneet. Viime talvena uuvuin totaalisesti ja olin jonkin aikaa kovin alavireinen ja masentunut. Koin silloin jääväni vailla ymmärrystä ja tukea. Olen ehkä liian herkkä, mutta se jäi kaihertamaan... Etenkin kun suhtautuminen minuun muuttui taas normaaliksi, kun palasin opintojen ja työn pariin. Tuli vain sellanen tunne, että tästäkö ihmisarvoni on todella kiinni. Tämän lisäksi on muutamia pienempiä arkielämän juttuja.
Ja tietysti se klassikko: tuntuu, että kaikki pienetkin hellyydenosoitukset ovat vain toiveita seksistä ja siksi jo ihan sellainen peruskosketuskin tai sohvalla halailu on aiheuttaa varautuneisuutta.
Nuorempana olin suhteessa, jossa en halunnut seksiä kumppanin kanssa. Lähestymisyritykset ällötti. Syynä olivat miehen äo:n alhaisuus ja pieni heppi. Luulin tosin silloin, etten vaan ollut kiinnostunut seksistä.
Suhde loppui ja tapasin uuden miehen. Hänen vehkeensä oli tuplat ja ajatuksenjuoksu kohdillaan. Seksiä on vielä yli 20 vuoden jälkeenkin useita kertoja viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on "enää", ei "enään".
Kiitos taas näistä lukuisista kommenteista. Nämä kirjoitusvirhe kommentit tuo mukavaa viihdettä tähän ketjuun, jossa keskustellaan tärkeästä ja vakavasta asiasta.
Siis jollain ei ole muuta sanottavaa kuin huomauttaa jostain kirjoitusvirheestä :D
Tosiaan nuo huomiointi, hellyys ilman seksiä ja romantiikka vinkit moni nostaa esille. Monesti ongelma johtuu varmasti näiden puutteesta. Olen yrittänyt tehdä tällä saralla kohennusta ja vaimonikin puheiden perusteella onnistunutkin. Jotenkin tämä oma tyytymättömyys tilanteeseen saa aikaan sen, etten enää pysty kohtaamaan vaimoani samallalailla kun ennen. Siis tavallaan koen jo ajoittain niin, että hampaankolooni on kertynyt jo niin paljon tavaraa, etten viitsi mennä edes istumaan hänen viereen. ( ja siis vain ajoittain tuntuu tältä)
Jatkuva torjutuksi tuleminen on katkeroittanut sinua. Se tulee vielä vaikuttamaan itsetuntoosi. On hienoa, että haluat asiasta keskustella, keskustele asiasta vakavasti vaimosi kanssa. Sanot, että olet keskustellut. Olet keskustellut tarpeeksi sitten, kun asiaan on saatu muutos aikaiseksi. Avaa silmäsi ja lue tarkkaan vastaukset, jotka olet saanut. Mieti niitä.
Asia on juuri näin... Mutta kuten edellä kerroin, joka keskustelukerran jälkeen seksi on mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi... Ymmärrän hyvin, että jos kyse on jännityksen puutteesta tai siitä, että olemme "liian" tuttuja, niin tosissaan käydyt keskustelut eivät paranna tätä asiaa.. Olen myös yrittänyt kehua vaimoni sängyssä tekemiä asioita ja sitä kautta yrittänyt innostaa häntä tekemään jotain sängyssä hyväkseni.
Olen 99,999 % varma, ettei vaimollani ole toista miestä, mutta hän voisi hyvinkin olla ihastunut toiseen. Tämä ketju herätti minussa tämän ajatuksen.
Tosiaan itse olen tehnyt paljon vaimoni nautinnon eteen ja silloin kun seksiä oli, niin sanoisin että sänkypuuhista vähintään 4/5-osaa keskityttiin hänen nautintoon. (Kieltämättä typerää esittää asiaa näin "piirakkana", enhän minä nyt kelloa ole katsonut :D)
Ap
hormonaalinen ehkäisy vie naisen halut
Mitä ehkäisyä käytätte? En huomannut sun vastanneen vaikka tätä joku ketjussa oli jo kysynyt?
Miksi ihmeessä te edes pysytte tuollaisissa parisuhteissa missä lähinnä tunnette ällötystä kumppanianne kohtaan? Ei tuo ole enää reilua kumpaakaan kohtaan.