Itsearviointi ja kaiken maailman reflektointi. Sitä on nykyään ihan kaikkialla alakoulusta (vai jopa eskarista?) yliopistoon? Tunteeko joku oikeasti hyötyvänsä siitä

Ainakin AMK:ssa joku kokonainen kurssi saattaa olla pelkkää reflektointia. Aina sitä ensin ajattelee että "onpas hienoa kun tämän kurssin voi suorittaa itsenäisesti, ei ryhmätyönä", mutta sitten pääsetkin reflektoimaan vähintään 10 sivun verran. Opiskeltavasta alasta tiedän ihan yhtä vähän kuin opintojen alussa pari vuotta sitten.

Kun lukee näitä juttuja ja kuuntelee ylipäänsä ihmisten puheita niin voi sanoa että pieni itsetuntemus ei tekisi kyllä todellakaan pahaa. Mutta ne joilla ei sitä ole kokevat tämän toki ylivoimaiseksi. Sitten varmasti kun asiat ei mene niinku haluaa niin se on muiden syy.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin oikeustieteen opiskelut, ja meidän pitää kirjoittaa monisivuisia esseitä, joissa jotenkin reflektoimme niitä lakeja. En millään meinaa keksiä niihin mitään reflektoitavaa. Saman ongelman kanssa painii muutkin opiskelukaverini, ei keksi mitään omaa pohdintaa vaikka jostain talouteen liittyvästä lakipykälästä.. Osaako joku neuvoa :D ?

Tuollaisia asiakysymyksiähän nimenomaan on helppo pohtia. Voi miettiä lain suhdetta esim. perustuslakiin, laista hyötyviä tahoja sekä tietenkin sitä, mikä yleinen tavoite kullakin pykälällä on ja kuinka se nykyään saavuttaa alkuperäisen tavoitteensa.

Minusta hankalimpia reflektoitavia on ollut opettajankoulutuksessa pakolliset pohdinnat siitä millainen ihminen minä olen, ja minkälaisia ihmisiä opiskelijat ovat, ja mitä siitä...

Näitä itsearviointeja on ala-asteella nyt ja tuntuu typerältä pohdiskella vanhempana opettajan ja lapseni anssa, että missä X on hyvä ja missä kaipaa tukea, kun poika on tasaisen hyvä kaikessa. Kaipaa enemmän haastetta kuin tuota leikkimistä ja ajantappo-viihdettä.

Samaa poika ihmettelee itsekin, kun joka hetki pitää täytellä lappuja/väritellä hymynaamoja siitä, "miten meni noin niinkuin omasta mielestä."

Koulusta on tullut omituinen paikka. Siellä aika menee asioiden opiskelun sijaan leikkimisessä. Kiinalaiset ahkeroivat kohta meistä ohi.

Tutkimusten mukaan reglektoinnista hyötyvät vähälahjaiset. Siksi kovin moni ei näe sitä täällä hyödyllisenä.

Noin opettajana sanon, että ei mua sinänsä kiinnosta, mitä teidän itsearviointiraporteissa sanotaan. IHan sama, mitä mieltä te olette itsestänne. Niiden tarkoitus on ihan toinen. Se tarkoitus tulee siitä, että jokseenkin kaikkien pedagogisten ja psykologisten tutkimusten mukaan ihmiset oppivat enemmän ja pystyvät parempaan, jos miettivät suoritustaan. TÄhän pyritään sitten sellaisilla keinoilla kuin 1) esittämällä ennakkotehtäviä siitä, mitä odottaa, mitä kokemuksia ja ennakkotietoa on ja mitä kuvittelee voivansa tehdä oman oppimisensa eteen ja 2) jälkievaluaatioilla ja itsearviointiraporteilla, joissa opiskelijan olisi tarkoitus miettiä, mikä meni toisin kuin oletti, tuliko tehtyä se mitä kuvitteli tekevänsä ja oliko se parempi vai huonompi juttu kuin se, mitä oli suunnitellut.

Ja nimenomaan siis pitää reflektoida OMAA suoritustaan, jos haluaa oppia paremmin. Opettajan suorituksen reflektointi voi auttaa opettajaa kehittymään, mutta ei sinua. Jopa yliopistossa, muista koulutuslaitoksista ja työelämäkurseista puhumattakaan, on ihan liikaa sellaista väkeä, joka kuvittelee, että opettaja kaataa osaamisen heidän odottavaan päähänsä ja itse ei tarvitse tehdä sen eteen mitään. Näitä on tässäkin ketjussa ollut useita esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Noin opettajana sanon, että ei mua sinänsä kiinnosta, mitä teidän itsearviointiraporteissa sanotaan. IHan sama, mitä mieltä te olette itsestänne. Niiden tarkoitus on ihan toinen. Se tarkoitus tulee siitä, että jokseenkin kaikkien pedagogisten ja psykologisten tutkimusten mukaan ihmiset oppivat enemmän ja pystyvät parempaan, jos miettivät suoritustaan. TÄhän pyritään sitten sellaisilla keinoilla kuin 1) esittämällä ennakkotehtäviä siitä, mitä odottaa, mitä kokemuksia ja ennakkotietoa on ja mitä kuvittelee voivansa tehdä oman oppimisensa eteen ja 2) jälkievaluaatioilla ja itsearviointiraporteilla, joissa opiskelijan olisi tarkoitus miettiä, mikä meni toisin kuin oletti, tuliko tehtyä se mitä kuvitteli tekevänsä ja oliko se parempi vai huonompi juttu kuin se, mitä oli suunnitellut.

Ja nimenomaan siis pitää reflektoida OMAA suoritustaan, jos haluaa oppia paremmin. Opettajan suorituksen reflektointi voi auttaa opettajaa kehittymään, mutta ei sinua. Jopa yliopistossa, muista koulutuslaitoksista ja työelämäkurseista puhumattakaan, on ihan liikaa sellaista väkeä, joka kuvittelee, että opettaja kaataa osaamisen heidän odottavaan päähänsä ja itse ei tarvitse tehdä sen eteen mitään. Näitä on tässäkin ketjussa ollut useita esimerkkejä.

Annatko huonomman arvosanan, jos totuudenmukaisesti jälkiarvioinnissa sanoo itsestään, että olisin halunnut oppia asian a mutta en oppinut koska olin niin laiska, että en jaksanut tehdä juuri mitään tämän kurssin eteen?

Eikös jokainen ihminen reflektoi itseään ja tekemisiään jatkuvasti, joka päivä?

Tuollaiset kirjattavat tehtävät ovat ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin opettajana sanon, että ei mua sinänsä kiinnosta, mitä teidän itsearviointiraporteissa sanotaan. IHan sama, mitä mieltä te olette itsestänne. Niiden tarkoitus on ihan toinen. Se tarkoitus tulee siitä, että jokseenkin kaikkien pedagogisten ja psykologisten tutkimusten mukaan ihmiset oppivat enemmän ja pystyvät parempaan, jos miettivät suoritustaan. TÄhän pyritään sitten sellaisilla keinoilla kuin 1) esittämällä ennakkotehtäviä siitä, mitä odottaa, mitä kokemuksia ja ennakkotietoa on ja mitä kuvittelee voivansa tehdä oman oppimisensa eteen ja 2) jälkievaluaatioilla ja itsearviointiraporteilla, joissa opiskelijan olisi tarkoitus miettiä, mikä meni toisin kuin oletti, tuliko tehtyä se mitä kuvitteli tekevänsä ja oliko se parempi vai huonompi juttu kuin se, mitä oli suunnitellut.

Ja nimenomaan siis pitää reflektoida OMAA suoritustaan, jos haluaa oppia paremmin. Opettajan suorituksen reflektointi voi auttaa opettajaa kehittymään, mutta ei sinua. Jopa yliopistossa, muista koulutuslaitoksista ja työelämäkurseista puhumattakaan, on ihan liikaa sellaista väkeä, joka kuvittelee, että opettaja kaataa osaamisen heidän odottavaan päähänsä ja itse ei tarvitse tehdä sen eteen mitään. Näitä on tässäkin ketjussa ollut useita esimerkkejä.

Annatko huonomman arvosanan, jos totuudenmukaisesti jälkiarvioinnissa sanoo itsestään, että olisin halunnut oppia asian a mutta en oppinut koska olin niin laiska, että en jaksanut tehdä juuri mitään tämän kurssin eteen?

Tai että "valitsin tämän kurssin, koska siinä oli pienimmät vaatimukset muiden kurssien opintopistemäärään verrattuna. Tentaattorin tiedetään olevan sellainen, että häneltä irtoaa hyvät arvosanat, kun vähän termejä viljelee ja muka-pohtii asiaa. Myös vähiten tylsät kirjat tentissä. Itse asia eli teoriat ovat turhaa, jo kaikkien ennalta tietämää perussettiä. En oppinut oikeastaan mitään uutta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa yliopistossa vaaditaan nykyään että joku himpuran esseen jälkeen pitää olla väh. puoli sivua sitä reflektointia. Siihen menee yleensä enemmän aikaa kuin koko esseeseen, ja väkisin siihen yrittää vääntää jotain diipadaapaa.

Aika paskoja esseitä sitten. Kyllä minun mielestä teorian esittely ja teorian pohtiminen on todella paljon vaativampaa kuin listata puoli sivua sitä diibadaabaata. Itsearviointi on ainakin minulla auttanut siihen, että olen voinut reflektoida sen hetkiset oppimiseen liittyvät ongelmat ja miten ne olen ratkaissut. Esimerkiksi luinko kirjan ensin kokonaan ja vasta sitten aloin tekemään koonteja kirjasta, vai silmäilinkö vain kirjasta sopivia kohtia ja napsin niitä esseiden täkyiksi.

Minulla on ainakin ihan päinvastoin. Paljon helpompi kirjoittaa ihan oikeaa asiaa kuin keksiä omasta päästä muka jotain todella oivaltavaa ihan asiaan liittymättä. 

Ymmärsit väärin. Teoria pitää ensin osata, jotta voit tuottaa omaa ajatusta. Eihän tarkoitus ole toistaa jo kirjoitettua, eikä edes omin sanoin, vaan tuottaa oma näkökulma teoroihin perustuen.

Niin. Minä en nyt laske sitä teoriaan perehtymistä ja lähteiden hankkimista siihen varsinaiseen kirjoitusprosessiin. Jos on perehtynyt aiheeseen ja tietää, mistä kirjoittaa, niin eihän siinä kirjoittamisessa ole mitään ongelmaa. 

Tämä on ilmeisesti sitten joku sellainen tiedekunta, jossa ei tarvitse olla lähdeviitteitä?

Miten niin? Onko lähdeviittaus sinusta jotenkin ylivoimaisen vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa yliopistossa vaaditaan nykyään että joku himpuran esseen jälkeen pitää olla väh. puoli sivua sitä reflektointia. Siihen menee yleensä enemmän aikaa kuin koko esseeseen, ja väkisin siihen yrittää vääntää jotain diipadaapaa.

Aika paskoja esseitä sitten. Kyllä minun mielestä teorian esittely ja teorian pohtiminen on todella paljon vaativampaa kuin listata puoli sivua sitä diibadaabaata. Itsearviointi on ainakin minulla auttanut siihen, että olen voinut reflektoida sen hetkiset oppimiseen liittyvät ongelmat ja miten ne olen ratkaissut. Esimerkiksi luinko kirjan ensin kokonaan ja vasta sitten aloin tekemään koonteja kirjasta, vai silmäilinkö vain kirjasta sopivia kohtia ja napsin niitä esseiden täkyiksi.

Minulla on ainakin ihan päinvastoin. Paljon helpompi kirjoittaa ihan oikeaa asiaa kuin keksiä omasta päästä muka jotain todella oivaltavaa ihan asiaan liittymättä. 

Ymmärsit väärin. Teoria pitää ensin osata, jotta voit tuottaa omaa ajatusta. Eihän tarkoitus ole toistaa jo kirjoitettua, eikä edes omin sanoin, vaan tuottaa oma näkökulma teoroihin perustuen.

Niin, näin se on siinä vaiheessa kun tekee väitöskirjaa. 

Muistan, kuinka en yliopiston alkaessa edes tiennyt vielä, mitä reflektointi tarkoittaa :D nyt opintojen aikana tullut kyllä erittäin tutuksi kyseinen termi, kun sitä tosiaan vaaditaan aikalailla kaikilla kursseilla

Opiskelen Helsingin yliopistossa ja vihaan tuota itsereflektointia! Sitä pitää olla tekemässä vähän väliä ja koen sen täysin turhaksi, siihen käytettävän ajan voisin käyttää vaikkapa siihen opiskeluun ennemmin.

Hah, olette vielä kaukana siitä käsiteviidakosta ja metatyöskentelystä mihin olemme matkalla. Tällä hetkellä pahinta on pedagogiikan maailmassa kun on niin älytön tarve uudistua ja mennä eteenpäin, vaikka itse se substanssi olisi full hd fuulaa. Ja sitä se onkin. Eli tällä hetkellä opettajille sanellaan uusia pedagogisia malleja joita heidän pitäisi ottaa käyttöön opetuksessa. Kelatkaa tällaista termiä kun "Osaamisen ohjaamisen oppiminen". Ei helvetti.

Enää ei saa opettaa, vaan mahdollistaa oppiminen. Sitten nämä iänikuiset fasilitoijat ja keynote speakerit. Erikoistoimittaja. Miksi ei voi olla vaan toimittaja, mikä tekee Susanne Päivärinnasta Erikoistoimittajan. Tai mikä tekee siitä blondista seksuaaliterapeutista Erityistason seksuaaliterapeutin? Osaako se twerkata paremmin vai?

Nämä nykyajan kehityssuuntaukset on täyttä paskaa ja sen huomaa tuloksissa ja mittareilla, mutta ketään ei kiinnosta, pääasia että homma ja kuviot pöhisee ja haukutaan vanhaa.

Puolet ajasta menee itsereflektointiin ja toinen puoli ajasta muiden reflektointien käsittelyyn. Eipä siinä sitten paljon muuta ehdikään tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Hah, olette vielä kaukana siitä käsiteviidakosta ja metatyöskentelystä mihin olemme matkalla. Tällä hetkellä pahinta on pedagogiikan maailmassa kun on niin älytön tarve uudistua ja mennä eteenpäin, vaikka itse se substanssi olisi full hd fuulaa. Ja sitä se onkin. Eli tällä hetkellä opettajille sanellaan uusia pedagogisia malleja joita heidän pitäisi ottaa käyttöön opetuksessa. Kelatkaa tällaista termiä kun "Osaamisen ohjaamisen oppiminen". Ei helvetti.

Enää ei saa opettaa, vaan mahdollistaa oppiminen. Sitten nämä iänikuiset fasilitoijat ja keynote speakerit. Erikoistoimittaja. Miksi ei voi olla vaan toimittaja, mikä tekee Susanne Päivärinnasta Erikoistoimittajan. Tai mikä tekee siitä blondista seksuaaliterapeutista Erityistason seksuaaliterapeutin? Osaako se twerkata paremmin vai?

Nämä nykyajan kehityssuuntaukset on täyttä paskaa ja sen huomaa tuloksissa ja mittareilla, mutta ketään ei kiinnosta, pääasia että homma ja kuviot pöhisee ja haukutaan vanhaa.

Tai "Oppimaan oppimisen ohjaamisen oppiminen" ? Jei, tää on nykyaikaa ;) 

Ope

Ihan turhaa liiba-laabaa joka kurssin tai raportin yhteydessä tehdä jotain reflektointia tai oppimispäiväkirjaa.

Jossain vaiheessa opintoja voi olla hyötyä pohtia mitä uutta on oppinut, mutta näitten joka paikkaan ahtaminen vain kertoo ettei kurssinvetäjällä ole paljoakaan sisältöä itsellä annettavana, vaan pitää keksiä sitten jotain täytettä.

Aivan turhaa jaarittelua. Kopioin jokaiseen arvioon samat asiat, mutta vaihdan vain pari sanaa, että vastaa ko. kurssia. Esim. markkinointi-sanan tilalle asiakaspalvelu, jos kurssin aiheena oli asiakaskokemus eikä markkinointi. 

Vierailija kirjoitti:

Puolet ajasta menee itsereflektointiin ja toinen puoli ajasta muiden reflektointien käsittelyyn. Eipä siinä sitten paljon muuta ehdikään tekemään.

Unohdit vertaisarvioinnit! 

Tein yhden opettajan kurssilla reflektoinnin ihan tosissani ja annoin ohjeen mukaan itselleni arvosanan. Olin mielestäni rehellinen ja annoin arvosanaksi 3. Sain saman arvosanan koko kurssista ja palaute oli tyyliin "hienoa, että tiedostat vahvuutesi". Kurssin aiheena oli ihan muu kuin omien vahvuuksien tunnistaminen. 

Seuraavalla kyseisen opettajan kurssilla kokeilin huvikseni vetää reflektoinnin ihan överiksi itsekehuksi ja annoin itselleni arvosanaksi 5. Kas kummaa, sama arvosana tuli kurssistakin ja palaute oli "hienoa, itsearviointia". 

Kummallakaan kerralla ei sanaakaan siitä itse esseestä, joka oli kurssin tehtävä :D