Löysin poikani päiväkirjan...
Ei ole kyllä terveen kirjoittamaa tekstiä. Kukaan ei välitä hänestä, joten hän ei välitä kenestäkään ja kaikkea vastaavaa. Se monologi on kamalaa. Miten tästä voi puhua? Olen liian väsynyt lukemaan enää tänään.
Kommentit (55)
Mikä monologi? Haloo! Se on päiväkirja eli ei muiden luettavaksi kirjoitettua tekstiä alunperinkään. Taidat olla vähän pipi päästäsi kun päiväkirjaan ei muka saa juuri monologimuotoinen.
Älä. Lue. Lapsesi. Päiväkirjaa! Miten tämä on niin vaikea joillekin ymmärtää. Tuo on pahin luottamuksen pettäminen, minkä voi tehdä. Äitini luki päiväkirjani kun olin teini, en pysty vieläkään luottamaan häneen.
Vierailija kirjoitti:
Onko poikasi teini? Teini-ikään kuuluu angstaaminen ja itsensä sekä paikkansa löytäminen ja tuntuu ettei kukaan tajua jne mutta se voi olla myös oikeaa masennusta tai koulukiusaamista mitkä pitää ottaa vakavasti. Koita udella pojalta asioita ja piristää häntä mutta älä kerro että luit hänen päiväkirjaansa äläkä jatkossa lue enempää.
Päivämäärien mukaan hän on kirjoitellut jokapäivä.
-ap
Kielletyt tunteet sisälläin kirjoitti:
Ketään ei voi pakottaa olemaan iloinen. Etenkin jos on huolia. Pitäisi olla iloinen siksi, ettei jollekin toiselle tule paha mieli? Et varmasti tarkoittanut näin, mutta jotkut ovat oikeasti niin empatiakyvyttömiä ja vaativat sinulta jotain -jopa piilottamaan tunteesi.
Se on terveellisempää, että tuntee mitä tuntee ja hyväksyy ne, kuin teeskentelee jotain. Teeskentelemällä ja kieltämällä saa itselleen päävaivoja.
Ei ole tarkoitus pakottaa iloiseksi. Auttamaan kannattaa pyrkiä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä pettää poikaasi luottamusta noin? Juurihan todistit että et välitä hänestä kun noin teit! Tuhoat häntä!
Epäilen, että hän jätti sen näkyville tahallaan. Jos haluaa yksityisen voi kirjoittaa google docsiin. Huomasin, että jotain oli vialla.
-apTajuatko että päiväkitja on kirjesalisuuteen verrattava juttu? Se on törkeää että luit. Sinun olisi huomattuasi pitänyt olla lukematta ja korkeintaan sanoa pojalle että huomasit kirjan mutten lukenut. Ja jöttikö sen sinulle tahallaan? Näin luottamus olisi tallella. Nyt osoitit juuri sen mistä poika sinua epäili. Hän sai sinut kiinni. Pahempi homma.
Kannattaa lukea laki tarkemmin.
jos lukee luvatta toisten päiväkirjaa, on sietämätön kyylä.Jotain häpyä.
Muuten, isäni joka oli v 1925 syntynyt maajussi ja erämies eikä juuri koulujakaan käynyt kirjoitti koko ajan päiväkirjaa.Muutama rivi mutta kirjoitti kuitenkin. Kerran sanoi mulle että saat kyllä lukea niitä kirjoja.
Pitäisikö sinne päiväkirjaan kirjoittaa dialogia? Ja keiden välistä? Omien sivupersoonien? Eikö se olisi vielä huolestuttavampaa?
ottaisit ja halaisit poikaa ja antaisit pusun poskelle, sanoisit että "äiti rakastaa sua". Juttele ja kysele miten menee, miten päivä meni..kuuntele. Semmoista ne teinit tarvitsee. Ja yhdessä tekemistä. Vaikka leffaan menon tai monopolin pelaamista. Meillä on vanhin nyt 18 v. Tulee ja ottaa kaulasta ja sanoo hempeästi "äiti".
Eikä kenenkään päiväkirjoja saa lukea. Tai ainakaan paljastaa lukeneensa. Muista edes jälkimmäinen.
terv. N44 v, neljä teiniä ja taapero.
Sinun pitäisi yleensä keskustella poikasi kanssa enemmän. Älä mainitse lukemisestasi mitään.
Jos olisit mun äitini, luotto menisi nyt lopullisesti. Isäni aikanaan luki mun KAIKKI viestit puhelimestani takavarikoinnin yhteydessä, olin viestinyt kaverilleni pahaa oloani ja sitä mitä kotona tapahtuu. Seuraus: 4kk arestia, selkäsauna, isä poisti puhelimesta kaikkien muiden paitsi omansa ja äitini numeron. Olin tuolloin 16. Luottamus meni täysin.
Meitsivain kirjoitti:
Jos olisit mun äitini, luotto menisi nyt lopullisesti. Isäni aikanaan luki mun KAIKKI viestit puhelimestani takavarikoinnin yhteydessä, olin viestinyt kaverilleni pahaa oloani ja sitä mitä kotona tapahtuu. Seuraus: 4kk arestia, selkäsauna, isä poisti puhelimesta kaikkien muiden paitsi omansa ja äitini numeron. Olin tuolloin 16. Luottamus meni täysin.
No huhhuh. Oletko sen jälkeen ollut misssään väleissä isäsi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä monologi? Haloo! Se on päiväkirja eli ei muiden luettavaksi kirjoitettua tekstiä alunperinkään. Taidat olla vähän pipi päästäsi kun päiväkirjaan ei muka saa juuri monologimuotoinen.
Niin, olisihan se enempi huolestuttavaa jos siellä käydään dialogia tai vielä isomman porukan välistä keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Meitsivain kirjoitti:
Jos olisit mun äitini, luotto menisi nyt lopullisesti. Isäni aikanaan luki mun KAIKKI viestit puhelimestani takavarikoinnin yhteydessä, olin viestinyt kaverilleni pahaa oloani ja sitä mitä kotona tapahtuu. Seuraus: 4kk arestia, selkäsauna, isä poisti puhelimesta kaikkien muiden paitsi omansa ja äitini numeron. Olin tuolloin 16. Luottamus meni täysin.
No huhhuh. Oletko sen jälkeen ollut misssään väleissä isäsi kanssa?
Enpä juuri. Vain jos oikeasti on ollut pakko. Lähdin kotoa kun täytin 18v, (salaa koska ei olisi antanut) siitäkin alkoi paskamyrsky jossa haukkui mut ja sukunsa...
Ehkä se oli pojan avunhuuto ja halusi, että ongelmiin puututaan! Mitä tekee äiti? Ei jaksa tehdä mitään, kun on väsynyt. Poikaparka.
Meitsivain kirjoitti:
Jos olisit mun äitini, luotto menisi nyt lopullisesti. Isäni aikanaan luki mun KAIKKI viestit puhelimestani takavarikoinnin yhteydessä, olin viestinyt kaverilleni pahaa oloani ja sitä mitä kotona tapahtuu. Seuraus: 4kk arestia, selkäsauna, isä poisti puhelimesta kaikkien muiden paitsi omansa ja äitini numeron. Olin tuolloin 16. Luottamus meni täysin.
Nyt voit kyllä syyttää ihan itseäsi. Kotiasioista ei mun mielestä pidä juoruta. +olisit sitten edes pitänyt näppäinlukkoa.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkirja pojalla. Tuo on huolestuttavaa.
Huolestuttavampaa on, että edelleen selvästi kasvatetaan poikia kieltämällä heiltä itseilmaisu ja itsereflektio. Ei ihme, että Suomessa se on edelleen tyypillisesti mies, joka humalassa ajaa perheen hankeen ja vetää itsensä kiikkuun.
Vierailija kirjoitti:
Meitsivain kirjoitti:
Jos olisit mun äitini, luotto menisi nyt lopullisesti. Isäni aikanaan luki mun KAIKKI viestit puhelimestani takavarikoinnin yhteydessä, olin viestinyt kaverilleni pahaa oloani ja sitä mitä kotona tapahtuu. Seuraus: 4kk arestia, selkäsauna, isä poisti puhelimesta kaikkien muiden paitsi omansa ja äitini numeron. Olin tuolloin 16. Luottamus meni täysin.
Nyt voit kyllä syyttää ihan itseäsi. Kotiasioista ei mun mielestä pidä juoruta. +olisit sitten edes pitänyt näppäinlukkoa.
Kotiasioista ei pidä juoruta, vaikka lapset joutuvat kärsimään huonoissa oloissa, kestämään henkistä ja fyysistä väkivaltaa? Vau. Tervettä.
Tajuatko että päiväkitja on kirjesalisuuteen verrattava juttu? Se on törkeää että luit. Sinun olisi huomattuasi pitänyt olla lukematta ja korkeintaan sanoa pojalle että huomasit kirjan mutten lukenut. Ja jöttikö sen sinulle tahallaan? Näin luottamus olisi tallella. Nyt osoitit juuri sen mistä poika sinua epäili. Hän sai sinut kiinni. Pahempi homma.