Lue keskustelun säännöt.
Millaista ihmistä sinun on vaikea katsoa silmiin?
30.08.2017 |
Onko tiettyjä piirteitä ulkonäössä/olemuksessa jotka aiheuttavat sen ettet pysty katsomaan joitain ihmisiä helposti silmiin?
Kommentit (52)
Minun on vaikea katsoa silmiin ihmistä, josta en pidä, jota halveksin tai jopa inhoan. Pelkään, että katseeni kertoo liikaa enkä haua avautua kyseiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en halua, että hän näkee ilmeeni, esim. pettymyksen, inhon, raivon tai vaikka ihastuksen.
Olen kerran tavannut ihmisen jolla oli todella paha akne. En voinut katsoa häntä kasvoihin vaan katsoin hänen ohitsensa.
Semmoista joka saa minut säälimään, se on niin turhaa, mut joskus elämä on joillekin syystä tai toisesta tosi raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihervasemmistoa kannattava. Liian vastenmielinen, jotta suostuisin edes katsomaan päin.
t. Kokoomuslainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihervasemmistoa kannattava. Liian vastenmielinen, jotta suostuisin edes katsomaan päin.
t. Kokoomuslainen
Sinua <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulospäin suuntautunutta. Sellaista josta oikein huokuu yltiösosiaalisuus.
Myös kovaääninen voi ahdistaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kierosilmäistä
Sama mulla. En tiedä kumpaan silmään katsoisin ja sitten on jo omatkin silmät kierossa.
Sellaista, jota ujostelen jostain syystä, esim. pidän upeana tyyppinä ja hänessä on jotain mitä itsessäni ei. Tai ihastumisen kohdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksi mitään ulkonäköpiirrettä, mutta jos minulla on jostain syystä huonot välit jonkun läheisen ihmisen kanssa, tätä on vaikeaa katsoa silmiin.
En pysty katsomaan ketään silmiin, jos kerron jotain asiaa, joka esim. vaatii muistamista miten se asia meni. Katson silloin aivolokeroideni tietokannasta suoraan tyhjyyteen ja sosiaalisuus lamaantuu siksi aikaa. Kun olen lopettanut inventaarion, katson sitten silmiin.
Pätee kyllä sekin, että en katso silmiin inhottavasti käyttäytyneitä henkilöitä. Ikään kuin toivoen, että häviäisivät silmistäni, jotta voisin keskittyä positiivisempiin asioihin jälleen. Säästyy energiaa.
Silmillään flirttailevaa, jos on vielä muutenkin sellainen että saa jalat hyytelölle. Suvussani on karsastavia ihmisiä, mutta joskus vastaan tuli sellainen kasvoiltaan nätti nainen, mutta molemmat silmät lähti niin eri suuntiin että alkoi oikeen pahaa tekemään.
Ylipäänsä kaikenlaisia. Minun on vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin muuten kuin ihan vain pienen hetken (vaikkapa tervehdittäessä). Mutta sitten jos keskustelen jonkun kanssa ja pitäisi tuijotella toista pidempään, alkaa katseeni väkisinkin kääntyä pois. Joku varmasti tulkitsee sen niin, että en enää kuuntele häntä, ja siksi yritänkin aina äännähdellä myöntävästi toisen puheen lomassa osoittaakseni olevani yhä asiassa mukana.
Mulla on aina ollut vaikeuksia katsoa omia vanhempia silmiin. Jotenkin tosi ahdistavaa, en tiedä miksi.
Vieraita ihmisiä. Käytän yleensä aina aurinkolaseja, niin kukaan ei huomaa, etten katso silmiin.
Jos tiedän että tyyppi laskettelee sujuvasti luikuria ja nauru näkyisi silmistäni...