Joka viides kesätyöntekijä oli tänä vuonna nollatuntisopimuksella

Vierailija kirjoitti:

AnniA kirjoitti:

Täällä ei näköjään eroteta eri työsopimusmuotoja toisistaan. Tarvittaessa töihin kutsuttava on sellainen, jolle ei tehdä työvuorolistoja, vasn kuten nimi sanoo, kutsutaan töihin silloin kun on tarve. Tästä kutsusta voi myös kieltäytyä. Sama henkilö voi olla useassa paikassa töissä samaan aikaan tällaisella sopimuksella.

Nollatuntisopimus on sellainen työsopimus, jossa viikkotyöaika on määritelty muuttuvaksi, esim. 0-37,5 tuntia. Näissä hommissa työaikalaki edellyttää työvuorolistoja 2 viikkoa etukäteen. Listan mukaisista vuoroista ei voi kieltäytyä, ja ne myös tulee maksaa, vaikka työtä ei olisi.

Kun väittelette, kertokaa kummasta tuösuhdemuodosta puhutte, niin jää turhanpäiväinen eipäsjuupas pois, kun tiedetään mistä puhutaan.

Eräs oma kokemukseni: 

Työskentelin aikanani nollatuntisopimuksella, ja tuntien vähäisyydestä johtuen minun täytyi tehdä kahta työtä. Mutta vaikka olisin informoinut tätä vähiä tunteja myöntävää yritystä kuinka suurella varoitusajalla ja kuinka usein tahansa, silti he sopivat ne ainoat hyvät tuntini ajankohdalle, jolloin olin jo lyönyt lukkoon työvuorot toiseen yritykseen. Tätä he pitivät "minun ongelmanani", koska olin velvollinen tekemään sovitut työvuorot juuri tuolla perustein, minkä edellisestä kommentista nostin esiin. 

Niin, eihän tuo reilua ole, mutta noin se nyt vain menee. Ei työntekijä voi valita, milloin on valmis tekemään vuoroja. Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijät niihin vuoroihin kunhan ilmoittaa niistä ajoissa. Vaikka ilmoittaisit menoistasi vuosi etukäteen, ei työnantajalla ole velvollisuutta järjestää sinulle vapaata. Muutenhan kaikki pyytäisivät esim juhannuksen ja joulun aina vapaaksi ja töissä ei olisi silloin ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AnniA kirjoitti:

Täällä ei näköjään eroteta eri työsopimusmuotoja toisistaan. Tarvittaessa töihin kutsuttava on sellainen, jolle ei tehdä työvuorolistoja, vasn kuten nimi sanoo, kutsutaan töihin silloin kun on tarve. Tästä kutsusta voi myös kieltäytyä. Sama henkilö voi olla useassa paikassa töissä samaan aikaan tällaisella sopimuksella.

Nollatuntisopimus on sellainen työsopimus, jossa viikkotyöaika on määritelty muuttuvaksi, esim. 0-37,5 tuntia. Näissä hommissa työaikalaki edellyttää työvuorolistoja 2 viikkoa etukäteen. Listan mukaisista vuoroista ei voi kieltäytyä, ja ne myös tulee maksaa, vaikka työtä ei olisi.

Kun väittelette, kertokaa kummasta tuösuhdemuodosta puhutte, niin jää turhanpäiväinen eipäsjuupas pois, kun tiedetään mistä puhutaan.

Eräs oma kokemukseni: 

Työskentelin aikanani nollatuntisopimuksella, ja tuntien vähäisyydestä johtuen minun täytyi tehdä kahta työtä. Mutta vaikka olisin informoinut tätä vähiä tunteja myöntävää yritystä kuinka suurella varoitusajalla ja kuinka usein tahansa, silti he sopivat ne ainoat hyvät tuntini ajankohdalle, jolloin olin jo lyönyt lukkoon työvuorot toiseen yritykseen. Tätä he pitivät "minun ongelmanani", koska olin velvollinen tekemään sovitut työvuorot juuri tuolla perustein, minkä edellisestä kommentista nostin esiin. 

Niin, eihän tuo reilua ole, mutta noin se nyt vain menee. Ei työntekijä voi valita, milloin on valmis tekemään vuoroja. Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijät niihin vuoroihin kunhan ilmoittaa niistä ajoissa. Vaikka ilmoittaisit menoistasi vuosi etukäteen, ei työnantajalla ole velvollisuutta järjestää sinulle vapaata. Muutenhan kaikki pyytäisivät esim juhannuksen ja joulun aina vapaaksi ja töissä ei olisi silloin ketään. 

Mutta tämä yhtälö onkin ongelma siksi, että 

a) nollatuntisopimuksen tunneilla ei elänyt, koska ansioni pääsääntöisesti olivat alle 200 €/kk, mutta

b) silti kahden työn yhdistäminen oman talouden kohentamiseksi kävi mahdottomaksi.

Ja jos ottaa huomioon tämäntyyppisten työsopimusten yleistymisen, on yksinkertaisesti mahdotonta odottaa täyttä lojaaliutta vain yhdelle työnantajalle. Minun tapauksessani yhtälö kävi niin vaikeaksi, etten suostunut jatkamaan määräaikaista sopimusta yhtään pidemmälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AnniA kirjoitti:

Täällä ei näköjään eroteta eri työsopimusmuotoja toisistaan. Tarvittaessa töihin kutsuttava on sellainen, jolle ei tehdä työvuorolistoja, vasn kuten nimi sanoo, kutsutaan töihin silloin kun on tarve. Tästä kutsusta voi myös kieltäytyä. Sama henkilö voi olla useassa paikassa töissä samaan aikaan tällaisella sopimuksella.

Nollatuntisopimus on sellainen työsopimus, jossa viikkotyöaika on määritelty muuttuvaksi, esim. 0-37,5 tuntia. Näissä hommissa työaikalaki edellyttää työvuorolistoja 2 viikkoa etukäteen. Listan mukaisista vuoroista ei voi kieltäytyä, ja ne myös tulee maksaa, vaikka työtä ei olisi.

Kun väittelette, kertokaa kummasta tuösuhdemuodosta puhutte, niin jää turhanpäiväinen eipäsjuupas pois, kun tiedetään mistä puhutaan.

Eräs oma kokemukseni: 

Työskentelin aikanani nollatuntisopimuksella, ja tuntien vähäisyydestä johtuen minun täytyi tehdä kahta työtä. Mutta vaikka olisin informoinut tätä vähiä tunteja myöntävää yritystä kuinka suurella varoitusajalla ja kuinka usein tahansa, silti he sopivat ne ainoat hyvät tuntini ajankohdalle, jolloin olin jo lyönyt lukkoon työvuorot toiseen yritykseen. Tätä he pitivät "minun ongelmanani", koska olin velvollinen tekemään sovitut työvuorot juuri tuolla perustein, minkä edellisestä kommentista nostin esiin. 

Niin, eihän tuo reilua ole, mutta noin se nyt vain menee. Ei työntekijä voi valita, milloin on valmis tekemään vuoroja. Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijät niihin vuoroihin kunhan ilmoittaa niistä ajoissa. Vaikka ilmoittaisit menoistasi vuosi etukäteen, ei työnantajalla ole velvollisuutta järjestää sinulle vapaata. Muutenhan kaikki pyytäisivät esim juhannuksen ja joulun aina vapaaksi ja töissä ei olisi silloin ketään. 

Mutta tämä yhtälö onkin ongelma siksi, että 

a) nollatuntisopimuksen tunneilla ei elänyt, koska ansioni pääsääntöisesti olivat alle 200 €/kk, mutta

b) silti kahden työn yhdistäminen oman talouden kohentamiseksi kävi mahdottomaksi.

Ja jos ottaa huomioon tämäntyyppisten työsopimusten yleistymisen, on yksinkertaisesti mahdotonta odottaa täyttä lojaaliutta vain yhdelle työnantajalle. Minun tapauksessani yhtälö kävi niin vaikeaksi, etten suostunut jatkamaan määräaikaista sopimusta yhtään pidemmälle. 

Lisäyksenä vielä, että tosiaan hyvissä ajoin ilmoitin näistä tunneista, ja vielä varmistin että ne varmasti sopivat - ja näin piti olla. Esimies päätti sittemmin kuitenkin vaihtaa suunnitelmia lennosta. Miten siis voi tällaista työsuhdetta ylipäätään ylläpitää, jos ansioilla ei elä, mutta tunnit muuttuvat toisen osapuolen toimesta niin mielivaltaisesti, että mistään muualtakaan (kuin kelalta) ei voi saada tuloja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa nuorten puolesta. Koko ajan joutuu olemaan lähtövalmiudessa tuleeko käsky töihin vai ei. Käsittämätöntä, että tuollaisia sopimuksia edes sallitaan.

No eihän se näin mene. Työvuorot tulee sopia etukäteen 2- vkon jaksolta.

Jep. Työvuorolistat tulevat ihan normaalisti ja sitten voit HALUTESSASI ottaa lisää töitä jos niitä tarjotaan.

Mitkä ihmeen työvuorolistat? Vuokrafirmalaiset paikkaa saikkuja ja lomia eli suurin osa vuoroista tulee päivän, kahden tai muutaman tunnin varoajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AnniA kirjoitti:

Täällä ei näköjään eroteta eri työsopimusmuotoja toisistaan. Tarvittaessa töihin kutsuttava on sellainen, jolle ei tehdä työvuorolistoja, vasn kuten nimi sanoo, kutsutaan töihin silloin kun on tarve. Tästä kutsusta voi myös kieltäytyä. Sama henkilö voi olla useassa paikassa töissä samaan aikaan tällaisella sopimuksella.

Nollatuntisopimus on sellainen työsopimus, jossa viikkotyöaika on määritelty muuttuvaksi, esim. 0-37,5 tuntia. Näissä hommissa työaikalaki edellyttää työvuorolistoja 2 viikkoa etukäteen. Listan mukaisista vuoroista ei voi kieltäytyä, ja ne myös tulee maksaa, vaikka työtä ei olisi.

Kun väittelette, kertokaa kummasta tuösuhdemuodosta puhutte, niin jää turhanpäiväinen eipäsjuupas pois, kun tiedetään mistä puhutaan.

Eräs oma kokemukseni: 

Työskentelin aikanani nollatuntisopimuksella, ja tuntien vähäisyydestä johtuen minun täytyi tehdä kahta työtä. Mutta vaikka olisin informoinut tätä vähiä tunteja myöntävää yritystä kuinka suurella varoitusajalla ja kuinka usein tahansa, silti he sopivat ne ainoat hyvät tuntini ajankohdalle, jolloin olin jo lyönyt lukkoon työvuorot toiseen yritykseen. Tätä he pitivät "minun ongelmanani", koska olin velvollinen tekemään sovitut työvuorot juuri tuolla perustein, minkä edellisestä kommentista nostin esiin. 

Niin, eihän tuo reilua ole, mutta noin se nyt vain menee. Ei työntekijä voi valita, milloin on valmis tekemään vuoroja. Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijät niihin vuoroihin kunhan ilmoittaa niistä ajoissa. Vaikka ilmoittaisit menoistasi vuosi etukäteen, ei työnantajalla ole velvollisuutta järjestää sinulle vapaata. Muutenhan kaikki pyytäisivät esim juhannuksen ja joulun aina vapaaksi ja töissä ei olisi silloin ketään. 

En ole tuo jota lainasit mutta itse asiassa juuri siksi teen keikkatyötä että voin tehdä haluamani verran töitä. Jos en pääse tai en halua mennä en ota vuoroa vastaan. Ei työnantaja voi olettaa että työntekijä päivystää 24/7 eikä muuta elämää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AnniA kirjoitti:

Täällä ei näköjään eroteta eri työsopimusmuotoja toisistaan. Tarvittaessa töihin kutsuttava on sellainen, jolle ei tehdä työvuorolistoja, vasn kuten nimi sanoo, kutsutaan töihin silloin kun on tarve. Tästä kutsusta voi myös kieltäytyä. Sama henkilö voi olla useassa paikassa töissä samaan aikaan tällaisella sopimuksella.

Nollatuntisopimus on sellainen työsopimus, jossa viikkotyöaika on määritelty muuttuvaksi, esim. 0-37,5 tuntia. Näissä hommissa työaikalaki edellyttää työvuorolistoja 2 viikkoa etukäteen. Listan mukaisista vuoroista ei voi kieltäytyä, ja ne myös tulee maksaa, vaikka työtä ei olisi.

Kun väittelette, kertokaa kummasta tuösuhdemuodosta puhutte, niin jää turhanpäiväinen eipäsjuupas pois, kun tiedetään mistä puhutaan.

Eräs oma kokemukseni: 

Työskentelin aikanani nollatuntisopimuksella, ja tuntien vähäisyydestä johtuen minun täytyi tehdä kahta työtä. Mutta vaikka olisin informoinut tätä vähiä tunteja myöntävää yritystä kuinka suurella varoitusajalla ja kuinka usein tahansa, silti he sopivat ne ainoat hyvät tuntini ajankohdalle, jolloin olin jo lyönyt lukkoon työvuorot toiseen yritykseen. Tätä he pitivät "minun ongelmanani", koska olin velvollinen tekemään sovitut työvuorot juuri tuolla perustein, minkä edellisestä kommentista nostin esiin. 

Niin, eihän tuo reilua ole, mutta noin se nyt vain menee. Ei työntekijä voi valita, milloin on valmis tekemään vuoroja. Työnantajalla on oikeus määrätä työntekijät niihin vuoroihin kunhan ilmoittaa niistä ajoissa. Vaikka ilmoittaisit menoistasi vuosi etukäteen, ei työnantajalla ole velvollisuutta järjestää sinulle vapaata. Muutenhan kaikki pyytäisivät esim juhannuksen ja joulun aina vapaaksi ja töissä ei olisi silloin ketään. 

En ole tuo jota lainasit mutta itse asiassa juuri siksi teen keikkatyötä että voin tehdä haluamani verran töitä. Jos en pääse tai en halua mennä en ota vuoroa vastaan. Ei työnantaja voi olettaa että työntekijä päivystää 24/7 eikä muuta elämää ole.

Ehdottomasti keikkatyö on parempi vaihtoehto kuin jatkuva (etenkin toistaiseksi voimassaoleva) nollasopimus. Nykyisessä työssäni jokainen keikka tulee erikseen viestinä "tarjouksena", ja sen voi joko ottaa vastaan tai olla ottamatta, ilman sen suurempaa sitoutumista. Elämäänsä voi myös suunnitella niin, että merkitsee rekrykalenteriin etukäteen päivät, joina ei syystä tai toisesta voi ottaa keikkaa vastaan - mikä taas palvelee työnantajapuolta siten, etteivät lähetä "turhaan" viestiä ihmiselle, joka ei voi kuitenkaan ottaa keikkaa vastaan. Paljon parempi systeemi jo pelkästään elämänhallinnan kannalta, kuin jatkuva varalla olo tuntien toivossa. 

- Se entinen nollasopimuslainen

up