En kertonut psykiatrilleni kaikkea, joten hän kirjoitti

Tätä moni naureskelee, mutta ihan oikeasti sillä on väliä tulevaisuuden suhteen, mitä potilastiedoissa lukee. Jos saa lapsia, on suurennuslasin alla menneisyyden takia, jos siellä on muinoin sairastettu masennus. Flunssat ja sappivaivat paranee ja unohtuu, mutta kun kerran on ollut jotain mt-vaivaa, siihen törmää lääkärissä käydessä koko loppuelämän ja se määrää kohtelun laadun. Haluaako ne oikeasti, ettei mt-asioista uskalleta puhua lääkärille ja hakea apua ajoissa? Monella on elämässä muutakin huomioitavaa, kuin mt-ongelmat, esim lapset joille haluaa olla paras mahdollinen vanhempi ilman ulkopuolista kiusantekoa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä moni naureskelee, mutta ihan oikeasti sillä on väliä tulevaisuuden suhteen, mitä potilastiedoissa lukee. Jos saa lapsia, on suurennuslasin alla menneisyyden takia, jos siellä on muinoin sairastettu masennus. Flunssat ja sappivaivat paranee ja unohtuu, mutta kun kerran on ollut jotain mt-vaivaa, siihen törmää lääkärissä käydessä koko loppuelämän ja se määrää kohtelun laadun. Haluaako ne oikeasti, ettei mt-asioista uskalleta puhua lääkärille ja hakea apua ajoissa? Monella on elämässä muutakin huomioitavaa, kuin mt-ongelmat, esim lapset joille haluaa olla paras mahdollinen vanhempi ilman ulkopuolista kiusantekoa.

Juuri tätäkin tarkoitin. AP

Ei ne kyllä noin tarkkaan kirjaa. Kokemuksesta tiedän. Johan siinä kynä syttyis palamaan.

Sitten kirjattu, ettei mielialahäiriöpoliklinikan käyntejä ole täysin käytetty. Olen aina käynyt lääkäriajalla (n.6krt, kerran unohdin, kun oli koulua ym. meni aikataulut sekaisin). Hoitajalla kävin siihen saakka, kunnes hän totesi, että "enkö mukamas koe itseäni syrjäytyneeksi?", ja muutenkin oli minua kohtaan tökerö. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kyllä noin tarkkaan kirjaa. Kokemuksesta tiedän. Johan siinä kynä syttyis palamaan.

Jostain hitsin kumman syystä minun lääkärinihän haluaa kirjata kaiken.

Millä tavalla se sun perheenjäsen murtui täysin? Taidatte olla kaikki yhtä heikkoa tekoa sitten. Itsekin olen murtunut, mut vasta pitkän ajan kuluessa, sisältäen henkistä jatkuvaa väkivaltaa. Sitten olin fyysisesti heikoilla ja pam, kuppi nurin.

Vierailija kirjoitti:

Ne lääkärit on kuule käyny niin tarkan seulan läpi, että mahdolliset luonnevikaiset on karsittu pois. Joten ihan luottavaisin mielin voit olla. Jos olet vainoharhainen, niin sittenhän sä olet. Oikeinhan siellä sitten lukee.

Lol

Trollitehtaasta päivää taas.. Itse en ole koskaan tuntenu itseäni syrjäytyneeksi. Tarkasta syrjäytyneen määritelmä. Eikä kukaan taatusti kysy sulta, etkö tunne olevas syrjäytynyt. Hoitohenkilökunnasta. Sehän olis naula arkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Trollitehtaasta päivää taas.. Itse en ole koskaan tuntenu itseäni syrjäytyneeksi. Tarkasta syrjäytyneen määritelmä. Eikä kukaan taatusti kysy sulta, etkö tunne olevas syrjäytynyt. Hoitohenkilökunnasta. Sehän olis naula arkkuun.

Minun sairaanhoitajani kysyi. Olen korkeakouluopiskelija, jolla on ystäviä. :D AP

Tässä keskustelussa ehkä lähti mylly pyörimään, tai sellainen teema psykiatrien epäluotettavuudesta. Kommentit tuo mieleen jotain samansuuntaisia juttuja ja ne ehkä kärjistyy?

Toivotaan, että saat sen avun minkä tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trollitehtaasta päivää taas.. Itse en ole koskaan tuntenu itseäni syrjäytyneeksi. Tarkasta syrjäytyneen määritelmä. Eikä kukaan taatusti kysy sulta, etkö tunne olevas syrjäytynyt. Hoitohenkilökunnasta. Sehän olis naula arkkuun.

Minun sairaanhoitajani kysyi. Olen korkeakouluopiskelija, jolla on ystäviä. :D AP

Ehkä sä vaan otit sen niin. Itsekin käännän asiat negatiivisiks kun mieli alkaa tummumaan. Sitten onneks kumppani muistuttaa asioiden oikeesta tolasta ja itsekin muistuttelen itseäni siitä et mieliala se vaan koittaa tehdä tepposet. Itsellä enää kuukautisten aikaan tuota mielialan laskua, mut kuitenkin. Niin ja ihan siihen pimeimpään vuodenaikaan.

Syrjäytynyt ei käy missään. Kirjaimellisesti. Varsinkaan korkea koulussa.

Vääriä tietoja ei tietenkään sais kirjata. Kaikki riitelee joskus. Ykskin perheenjäsen loukkaa mua vähän väliä täysin perusteettomilla syytöksillään.

Ja tuollaisella asenteella sinä kuvittelet saavasi apua ongelmiisi? Elämän aikana koetut asiat ovat aivan eri asia kuin mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa ehkä lähti mylly pyörimään, tai sellainen teema psykiatrien epäluotettavuudesta. Kommentit tuo mieleen jotain samansuuntaisia juttuja ja ne ehkä kärjistyy?

Toivotaan, että saat sen avun minkä tarvitset.

Joo, voi olla, että vähän lähti. Olen kuitenkin itse kirjoittanut ehkä 5 kommenttia. Lähinnä, että miksi kohdallani kirjataan vääriä tietoja ym. ymmärretään asioita väärin. Luotan psykiatriini, niin kuin luonnollisesti muihinkin ihmisiin. Ihmettelin vain tuota kirjoitusta. Olen mielestäni ollut hänelle melko avoin. Hoitajalle ns. yritin olla avoin, ja suurinpiirtein ensimmäiset kommentit olivat:  olet syrjäytynyt, etkö muka itse koe niin? Kuinka tuollaista voi sanoa vakavasti siis psykoottisesti masentuneelle ihmiselle, joka on juuri toipumassa? Ja hirveä vänkäys, että saisin hoitajan vaihdettua. Nyt kuitenkin samalle hoitajalle aika, ja aion sen käyttää. Jos koen, ettei hän tue tilannettani, ole hoitava taho, vaan kokoajan lyttää minua, täytyy hoitaja vaihtaa. 

Up 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa ehkä lähti mylly pyörimään, tai sellainen teema psykiatrien epäluotettavuudesta. Kommentit tuo mieleen jotain samansuuntaisia juttuja ja ne ehkä kärjistyy?

Toivotaan, että saat sen avun minkä tarvitset.

Joo, voi olla, että vähän lähti. Olen kuitenkin itse kirjoittanut ehkä 5 kommenttia. Lähinnä, että miksi kohdallani kirjataan vääriä tietoja ym. ymmärretään asioita väärin. Luotan psykiatriini, niin kuin luonnollisesti muihinkin ihmisiin. Ihmettelin vain tuota kirjoitusta. Olen mielestäni ollut hänelle melko avoin. Hoitajalle ns. yritin olla avoin, ja suurinpiirtein ensimmäiset kommentit olivat:  olet syrjäytynyt, etkö muka itse koe niin? Kuinka tuollaista voi sanoa vakavasti siis psykoottisesti masentuneelle ihmiselle, joka on juuri toipumassa? Ja hirveä vänkäys, että saisin hoitajan vaihdettua. Nyt kuitenkin samalle hoitajalle aika, ja aion sen käyttää. Jos koen, ettei hän tue tilannettani, ole hoitava taho, vaan kokoajan lyttää minua, täytyy hoitaja vaihtaa. 

Korkeakoulussa on mielestäni helppo jos ei syrjäytyä mutta jäädä sivuun jos ei jaksa, tippuu kärryiltä tai  menettää motivaationsa opiskella. Nimim. kokemusta. Jonkun opiskelijan olen kuullut sanoneen, että aluksi oli tuutoreita ja huolehdittiin, mutta sitten pudotettiin yksin.   No, omasta mielestäni se huolehtiminen alussa oli lähinnä kännibileitä, että... Ehkä suurin tuki olisi niistä opiskelukavereista. Päätin, että jos vielä opiskelen korkeakoulussa eri alalla, niin luentojen ja opiskelujen suhteen menen vaan kaavan ja porukan mukana, ei tule niin yksinjäämisen tunnetta. Toisaalta, onhan siinä se vapaus sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa ehkä lähti mylly pyörimään, tai sellainen teema psykiatrien epäluotettavuudesta. Kommentit tuo mieleen jotain samansuuntaisia juttuja ja ne ehkä kärjistyy?

Toivotaan, että saat sen avun minkä tarvitset.

Joo, voi olla, että vähän lähti. Olen kuitenkin itse kirjoittanut ehkä 5 kommenttia. Lähinnä, että miksi kohdallani kirjataan vääriä tietoja ym. ymmärretään asioita väärin. Luotan psykiatriini, niin kuin luonnollisesti muihinkin ihmisiin. Ihmettelin vain tuota kirjoitusta. Olen mielestäni ollut hänelle melko avoin. Hoitajalle ns. yritin olla avoin, ja suurinpiirtein ensimmäiset kommentit olivat:  olet syrjäytynyt, etkö muka itse koe niin? Kuinka tuollaista voi sanoa vakavasti siis psykoottisesti masentuneelle ihmiselle, joka on juuri toipumassa? Ja hirveä vänkäys, että saisin hoitajan vaihdettua. Nyt kuitenkin samalle hoitajalle aika, ja aion sen käyttää. Jos koen, ettei hän tue tilannettani, ole hoitava taho, vaan kokoajan lyttää minua, täytyy hoitaja vaihtaa. 

Korkeakoulussa on mielestäni helppo jos ei syrjäytyä mutta jäädä sivuun jos ei jaksa, tippuu kärryiltä tai  menettää motivaationsa opiskella. Nimim. kokemusta. Jonkun opiskelijan olen kuullut sanoneen, että aluksi oli tuutoreita ja huolehdittiin, mutta sitten pudotettiin yksin.   No, omasta mielestäni se huolehtiminen alussa oli lähinnä kännibileitä, että... Ehkä suurin tuki olisi niistä opiskelukavereista. Päätin, että jos vielä opiskelen korkeakoulussa eri alalla, niin luentojen ja opiskelujen suhteen menen vaan kaavan ja porukan mukana, ei tule niin yksinjäämisen tunnetta. Toisaalta, onhan siinä se vapaus sitten. 

Joo, tuo on kyllä totta. Varsinkin jos on vajaakuntoinen, ja jää jälkeen opinnoista. Putoaa vähän opiskelukaverien juttujen ulkopuolelle ym. Yritän mennä porukan mukana, mutta kun oma opiskelukunto on mitä on. 

Viimeinen tikki psykiatrilla oli kun hän veti parisuhteestani kertomistani jutuista johtopäätöksiä mitkä on osoituksia siitä että olen epävakaa persoonallisuushäiriöinen. Eka tapaamiskerralla. Kun kerran minulle joku paykiatri oli tällaista epäillyt. Seuraava tekee edellisen pohjalta minua tuntematta ykimeneviä johtopäätöksiä. En haluaisi käydä siellä enää, kun jokakerta tunnen oloni vaan satutetuksi, mutta minun pitää vielä käydä uusimassa reseptini, kun alasajan lääkettä Siirryn etsimään terapeutin, jonka kanssa työstän minulle sattuneita traumoja ja käyn ne läpi. Diagnoosit ei enää selitä minulle mikä elämässäni on vialla. En enää luotan niihin, kuin ennen.

UPpista keikkaa