En kertonut psykiatrilleni kaikkea, joten hän kirjoitti

Neuvo: sano, että et nyt vain jaksanut avata kaikkia asioita, kun se tuntuu niin raskaalta ja vaikealta. Mutta onneksi on luotettava hoitotaho kuten sinä... Nämä on vain niin hankalia ja kipeitä juttuja, että siinä menee väjän aikaa. Kyse ei ole siitä, etten luottaisi... ne ovat vain kipeitä kokemukdia ja tunteita, varmaan ymmärrät.

Lääkärit vetää lähes kaikki herneen nenään jos et tee just niin kuin he haluaa tai osoitat mitään itsenäisen tahdon merkkejä. Eli älä osoita. Tai olet ongelmapotilas, ja jos hoidossa ollut virheitä, se on sinun syytäsi.

T. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä en osannut tarkentaa kaikkea hänen kysymäänsä, tai kertoa avoimesti kaikkea, mitä olin sanonut, kun vointini oli ollut tosi masentunut. En ole itse mikään maailman syvällisin ihminen (ja psykiatrini pääsee kanssani kuulema vain pinnalliseen kontaktiin). Mielestäni psykiatrini on hyvä ym. pidän hänestä sen verran, kuin psykiatrista nyt voi pitää. AP

Kertoa avoimesti kaikkea mitä olin sanonut masentuneena. Ei ne tuollaisia kysele. Trolli. Ei kukaan edes muista, mitä kaikkea sitä on sanonut, varsinkaan masentuneena ja sanonut kenelle? Mitä väliä, ei mitään.

Itse en ole koskaan ollut psykoottisesti masentunut, vaikka neuroleptejäkin kokeillut. Muhun kohdistettiin sillähetkellä raakaa henkistä väkivaltaa, kun olin täysin puolustuskyvyttömässä tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä en osannut tarkentaa kaikkea hänen kysymäänsä, tai kertoa avoimesti kaikkea, mitä olin sanonut, kun vointini oli ollut tosi masentunut. En ole itse mikään maailman syvällisin ihminen (ja psykiatrini pääsee kanssani kuulema vain pinnalliseen kontaktiin). Mielestäni psykiatrini on hyvä ym. pidän hänestä sen verran, kuin psykiatrista nyt voi pitää. AP

Kertoa avoimesti kaikkea mitä olin sanonut masentuneena. Ei ne tuollaisia kysele. Trolli. Ei kukaan edes muista, mitä kaikkea sitä on sanonut, varsinkaan masentuneena ja sanonut kenelle? Mitä väliä, ei mitään.

Tuota noin... Onko omakohtaista kokemusta? Mulla nimittäin on.

T. Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä en osannut tarkentaa kaikkea hänen kysymäänsä, tai kertoa avoimesti kaikkea, mitä olin sanonut, kun vointini oli ollut tosi masentunut. En ole itse mikään maailman syvällisin ihminen (ja psykiatrini pääsee kanssani kuulema vain pinnalliseen kontaktiin). Mielestäni psykiatrini on hyvä ym. pidän hänestä sen verran, kuin psykiatrista nyt voi pitää. AP

Kertoa avoimesti kaikkea mitä olin sanonut masentuneena. Ei ne tuollaisia kysele. Trolli. Ei kukaan edes muista, mitä kaikkea sitä on sanonut, varsinkaan masentuneena ja sanonut kenelle? Mitä väliä, ei mitään.

Tuota noin... Onko omakohtaista kokemusta? Mulla nimittäin on.

T. Ei ap

Psykoosista ei. Masennuksesta on. Itse tosin olin täysin avoin terapiassa. Miksi muuten sinne olisin hakeutunu. Valehtelemaan? Tooosi järkevää, kun miettii leimautumista ym.

Millä tavalla sulle kysymys esitettiin siitä, mitä olet puhunut? Puhunut kenelle? Voi toki olla ettet kaikkea muistakaan jos kerta psykoosissa olet ollut.

Ööh, mikä ihmeen ala-peukku? Kait minä nyt itse asiani tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Sano kaikkeen, että kyllä kyllä. Näin asia on. Näin tulee tehdä. Äläkä varsinkaan osoita mitään sellaista että sinua voidaan pitää ylimielisenä. Siitä ei pidetä. Potilaiden kuuluu olla kuuliaisia ja hyvin nöyriä ihmisiä.

Juuri näin. Etenkin jos mentaalipuolen asioista kyse. Lääkärihän voi väittää mitä vaan ja sitä aina uskotaan.

Ei minun ainakaan tekisi mieli kertoa tollaisille mitään :D Kenen ihan aidosti tekee? 

Yleisellä tasolla: Sekö sitä luottamusta vahvistaa, jos joutuu kokemaan uhkaa siitä, että kirjoitetaan vaikka mitä sellaista,  josta voi tulla jotain ikävää, kohtuuttoman(?) pienistä asioista jossa pikemminkin vaikuttimena tuntuu olevan lääkärin narsismi? Henkilökohtainen uteliaisuus ja halu kaivella? Ihmisten jaottelu joihinkin kasteihin, kunnioituksen puute ihmistä ja IHMISYYTTÄ, yksityisyyttä kohtaan?

Eikö motiivina noihin töihin ole halu auttaa ja tukea toisen ihmisyyttä ja parantumista? Silloin tarvitaan myös lääkäriltä hyvyyttä toista ihmistä kohtaan. Siis jotenkin miellän, että hoitosuhteen, jossa parantumista tapahtuu, kuuluisi olla aidosti sellainen, että voi luottaa, että sille luottamukselle on jotain katetta. Voit kertoa tunteistasi tai olla kertomatta, se ei vaikuta johonkin analyysiin sinusta negatiivisesti? Silloin ihminen kai kertoisikin oleellisia asioita enemmän, kun voisi luottaa siihen että siitä koituu hyvää. Ja tämä edellyttää sitä, että lääkärikin myöntää, jos ei tiedä tai on epävarma.  Mielestäni tämä ei vähennä luottamusta, vaan päinvastoin lisää.  On tietysti myös ihmisiä, jotka tarvitsevat tiiviimpää tukea. Mutta sitä en tiedä, kuka on sellainen ihminen, joka voi ylhäältä päin kertoa että 'sinä ajattelet oikein' tai ' sinä ajattelet aivan vääristyneesti etkä ansaitse omaa päätäntävaltaa asioihisi?'

Miten monimutkaista se voi olla? On tietty sairaus, siihen lääkitys, on arkirutiinit ja vapaa-aika. Mitä salaperäistä siihen voi liittyä? Tietenkin, jos on joku kaappijuoppo ja haluaa salata sen, niin sitten ymmärrän ettei halua kertoa kaikkea.

Kannassa voi ihan itse estää haluamiaan tekstejä näkymästä muille.

Olettepa vainoharhaista porukkaa. Oma pää on pengottu läpikotaisin, eikä mitään kamalaa kirjattu diagnoosiks. Muuta kun se mikä olikin. Yleistynyt ahdistus.

Ulkopuoliset on kyllä sitten keksiny jos mitä p*skajuttuja, kun nyt kerran olet apua hakenu. Riittää kun itse tietää miten asiat on ja läheiset. Nro 33

Samat ihmiset on kyllä puhunu ihan mullekin omista mt-ongelmistaan. Nro 34

Sekin jättää ihmisestä vähän kummallisen kuvan, jos laittaa Kantaan jotain 'näkymisen estoja'. Kyllä ne jostain (entiseltä) hoitavalta taholta ne tiedot kaivaa kuitenkin.

En minä täällä ainakaan kenenkään holhousta tarvitse. Ne määrärahat voi laittaa johonkin sitä tarvitsevalle.

Itse en ole edes käyny Kannassa. Eiköhän siellä ne samat asiat lue kun raporteissakin, joita joskus sain terapeutilta.

Miksi käyt hoidossa, jos et voi olla rehellinen? Haluat vain lääkkeet, mutta et apua?

Ulkopuolisen korviin kuulostat vainoharhaiselta. Et kerro asioistasi, luet, mitä sinusta on kirjoitettu, ja pelkäät, että tuolla on merkitystä. Kun soitat, vahvistat vain lääkärille käsityksen vainoharhaisuudesta. Mikä voi olla ihan hyvä hoidon kannalta.

Siis kysymys oli siitä, kun vointini oli heikentynyt kesän lopussa, olin vakavasti masentunut, ja soittanut perheenjäsenelleni, sanonut asioita, joita nyt kadun (loukannut lähinnä muita ihmisiä, ei sen erikoisempaa, loukkasin siis perheenjäsentäni, joka murtui tämän myötä täysin). Tietoihin kirjattu kanssa, että "puheet olleet erikoisia", niissä ei ollut mitään muuta erikoista kuin se, että syyttelin lähipiiriäni ja sain jonkun hermoromahduksen/ahdistus/paniikki/masennus ym. -kohtauksen. En edes muista sanatarkasti, mitä olen sanonut. Ei ole trolli, vaan psykiatrini oikeasti veti tästä herneen nenään. En halua, että tietoihini kirjataan kaikkia henk. koht. elämän riitoja, ym. kipukohtia. Kai jokaisella on jotain riitoja joskus? Olen myös menossa sairaanhoitajaa tapaamaan, aika parin viikon päästä. Mikä tässä nyt kuvautuu luottamuspulana/epäluuloisuutena? AP

Ne lääkärit on kuule käyny niin tarkan seulan läpi, että mahdolliset luonnevikaiset on karsittu pois. Joten ihan luottavaisin mielin voit olla. Jos olet vainoharhainen, niin sittenhän sä olet. Oikeinhan siellä sitten lukee.