Lue keskustelun säännöt.
Miksi kauniit ihmiset ei kestä, että minulla, rumalla, on komea mies?
29.08.2017 |
Miksi? Mies on todella komea. Pitkä, harteikas, hyvä luusto kasvoissa, hyvät hampaat, nätit silmät ja hymy.
Minä olen hiiri. Aika ruma, laiha, tyylitön, masentavan näköinen..
Saan ihmetteleviä katseita, ja olen kuullut ihan ääneen ihmettelyä miksi mies on valinnut minut. Olen kuullut miestenkin tätä ihmettelevän. Ja yksi miehen kaveri jaksaa ylistää missiä jonka kanssa mieheni oli yhdessä joskus.
Miksi? Ajattelevatko ihmiset, että olen kuuro? Vai saako rumille sanoa mitä haluaa...
Vaikka mieheni näyttää ulkoisesti hyvältä, ja pukeutuu hyvin, hän on kaikkea muuta kuin pinnallinen. Mies törmää sitten erilaisiin ennakkoluuloihin koskien luonnettaan...
Olisi kiva kuulla kauniiden kommentteja.. Miksi teitä niin ihmetyttää, että joku ihastuu luonteeseen?
Kommentit (146)
Ajattelisin, että miehellä on pieni muna, huono itsetunto tai on omituinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niistä kauniistakin niitä sopivan luonteisia löytyy, jotka haluavat toimivan suhteen ja jotka pysyvät vierellä ja silittävät kun on vaikeaa, joten kenenkään hyvännäköisen ei tarvitse tyytyä rumaan naiseen.
Ei kauneus tee naisesta pinnallista!
Luokan ja koko kylän komein poika ihastui minuun yläasteella. En ollut kaunis enkä koskaan meikannut ym (tosin kun nyt aikuisena katson kuviani en ollut ihan niin ruma kuin minä itseäni pidin). En koskaan kertonut tästä kenellekään, koska kukaan ei olisi sitä uskonut vaan oltaisiin luultu, että hän vain pelleili kanssani tai olen vaan kuvitellut koko jutun, koska olimme ulkoisesti niin eri tasolla. Ainoa selitys minkä tähän keksin on se, että hän oli niin tottunut siihen, että kaikki tytöt aina katsoivat häntä pitkään ja itse lesbona en kiinnittänyt häneen minkäänlaista huomiota.
Kyllä sain kuulla kuittailua silloin, kun seurustelin "alemman tason" miehen kanssa (vihaan koko taso-käsitettä). Kadulla ihmiset katsoivat pitkään ja tutuksi tuli oletus että poikaystäväni täytyi olla rikas - hän oli työtön, lol. Suhteemme kesti kuutisen vuotta ja kaatui lopussa ihan muista syistä; liian erilaiset tulevaisuuden toiveet ja prioriteetit. Mutta hän oli mahtava tyyppi, älykäs ja todella hauska, rakastava ja huomaavainen, kaikkien kaveri ja todella empaattinen ja kaikinpuolin ihana.
Nyt seurustelen "tasoiseni" miehen kanssa, pitkä, urheilullinen, kulmikkaat kasvot, hätkähdyttävän siniset silmät. Sellainen, joka voisi hyvinkin tehdä mallin töitä ja jota kaikki naiset katsoo. Enää ei tule röyhkeitä kommentteja tai epäuskoisia katseita. Päinvastoin saamme kuulla usein olevamme näyttävä pari tai upea pari. Tästä voisi joku päätellä että hänen luonteensa ei sitten varmaan ole yhtä hyvä kuin edellisen, mutta se ei vain ole totta. Mitään negatiivista en eksästäni keksi, mutta nykyinen on luonteeltaan silti jopa parempi. Ero tässä on se, että koen paljon enemmän seksuaalista vetoa nykyiseeni kuin ikinä ennen keneenkään. Olen aina rakastanut seksiä ja olen hyvin seksuaalinen ihminen, mutta tämä nykyinen on oikeasti herättänyt mussa jonkun kunnon nymfomaanin. Haluan häntä valehtelematta ihan koko ajan, hän on vain yksinkertaisesti niin helvetin seksikäs. Kun tuo kävelee suihkun jälkeen pelkät farkut jalassaan niin oumaigaad mulla kostuu pikkarit heti. Rakastellaan 2-3 kertaa päivässä (vrt. 3-4 kertaa viikossa edellisen kanssa) eikä kyseessä ole enää mikään alkuhuuma, kun ollaan jo melkein 3v seurusteltu ja asuttu yhdessä melkein 2v. Ja kun hänen luonteensa on just sellainen ihana mistä kaikki unelmoi.
Vaikka en ole mitenkään pinnallinen ihminen ja ulkonäkö ei todellakaan ole korkealla tärkeysjärjestyksessäni, niin nyt jotenkin ymmärrän miksi ihmiset ihmettelevät jos kaksi "eritasoista" ihmistä seurustelee. Koska siinä väkisinkin se "korkeamman tason" puolisko tyytyy vähempään. Maailmasta kyllä löytyy niin miehiä kuin naisiakin, jotka ovat ns. täydellinen paketti, eli ulkonäkö on upea JA luonne on moitteeton. Ei se ole joko tai. Ei ole pakko valita jommankumman väliltä.
Meillä mies on ns klassisen komea. Hyvä luusto, vaaleahkot hiukset, hyvin ruskettunut iho, lihaksikas, pitkä.. Saa heti naisten huomion.
Itse taas olen joko upea tai ruma. Riippuu katsojasta. Korkeat poskipäät ja pisamat ei sytytä kaikkia. Molemmat ollaan tehty mallintöitä.
Välillä olen kuullut ilkeää kuittia ulkonäöstä, mutta en ikinä, että oltaisi eri tasoa tms. Ehkä pidän itseäni kauniina ja se näkyy. Kopion aivokuoreen ne kehut ja poistan haukut. Eli oma asenne kuitenkin ratkaisee.
Pidä tyylistäsi kiinni, äläkä yritä mitään.
Itse pidän tavaramerkkinäni pisamia, poskipäitä, vallattomia hiuksia ja huuliani (joita moni haukkuu myös) en todellakaan peittele itseäni, enkä pukeudu miellyttääkseni muita. Olen oman elämäni Kate Moss :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se nyt vähän outoa, jos hyvännäköinen tyyppi tyytyy rumaan. Väkisinkin tulee mieleen, että siinä hyvännäköisessä on joku vialla; vähintään huono itsetunto jos ei muuta. Koska oikeasti hyvännäköinen ja hyvän luonteen omaava ihminen ei joudu tyytymään rumaan puolisoon, vaan voi löytää itselleen yhtä hyvännäköisen ja hyväluonteisen helmen. Epäreilua mutta niin se maailma vain pyörii.
Normista poikkeavat asiat herättävät aina mielenkiintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni ei niinkään liity ulkonäköön, vaan "statukseen"... Kun aloin seurustella kumppanini kanssa, sain aika mielenkiintoisia kommentteja "huolestuneilta tuttaviltani". "Onko hän oikeasti olemassa? Onko hän sitä mitä väittää olevansa? Onko hänellä muita naisia? Pettääköhän hän pian?" Ja kaikki vain sen takia, että hänellä on tietty status, joka ei ilmeisesti sovi mun kanssani kuvaan. Mulle sopivia kandidaatteja olisi kuulemma olleet sellaiset lihavat leppoisat miehet. Miksi ihmeessä, kun en itse ole tippaakaan ylipainoinen.
hommaa hyvä kroppa nii kaikki ongelmat puff gone. puoles vuodes saat hyvän kropan ellet oo joku ihan monsteri :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hommaa hyvä kroppa nii kaikki ongelmat puff gone. puoles vuodes saat hyvän kropan ellet oo joku ihan monsteri :)
Mutta kun se naama on ruma edelleen...
Vierailija kirjoitti:
No onhan se nyt vähän outoa, jos hyvännäköinen tyyppi tyytyy rumaan. Väkisinkin tulee mieleen, että siinä hyvännäköisessä on joku vialla; vähintään huono itsetunto jos ei muuta. Koska oikeasti hyvännäköinen ja hyvän luonteen omaava ihminen ei joudu tyytymään rumaan puolisoon, vaan voi löytää itselleen yhtä hyvännäköisen ja hyväluonteisen helmen. Epäreilua mutta niin se maailma vain pyörii.
Vaikka en nyt mikään tajuttoman hyvännäköinen mies ole, saan kuulla jatkuvasti kuinka saisin paremman kuin rakastettuni. Hän on yleisen mittapuun mukaan ruma. Mutta asia on vain niin, että olen tuntenut järjetöntä vetoa häntä kohtaan lähes ensi hetkestä lähtien. En ymmärrä miksi joku random-missi olisi jotenkin parempi kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo "hiireys" kuitenkin jokin päänsisäinen vihaisenkatkera olotila enemmän kuin todellinen kohtalo? Jos suomalaisia yleensä vertaa moniin muihin kansoihin, niin ilman meikkiä ja hiusten laittamista moni voi näyttää melko vaatimattomalta. Tietysti ymmärrän, jos luonnollisuus on todella vahva osa omaa identiteettiä. Meikkaamalla, pukeutumalla kauniisti ja laittamalla hiukset naisellisesti, naiset käytännössä pääsevät melko lähelle sitä keskimääräistä tasoa, joka riittää miehille. Varmasti taas toisille voi olla juttukin herättää huomiota korostamalla ulkonäöllisiä eroja kumppanin kanssa. Vähän sellaista "haistakaapakaikki*aska, oon harmaahiiri ja mieheni on komea".
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo "hiireys" kuitenkin jokin päänsisäinen vihaisenkatkera olotila enemmän kuin todellinen kohtalo? Jos suomalaisia yleensä vertaa moniin muihin kansoihin, niin ilman meikkiä ja hiusten laittamista moni voi näyttää melko vaatimattomalta. Tietysti ymmärrän, jos luonnollisuus on todella vahva osa omaa identiteettiä. Meikkaamalla, pukeutumalla kauniisti ja laittamalla hiukset naisellisesti, naiset käytännössä pääsevät melko lähelle sitä keskimääräistä tasoa, joka riittää miehille. Varmasti taas toisille voi olla juttukin herättää huomiota korostamalla ulkonäöllisiä eroja kumppanin kanssa. Vähän sellaista "haistakaapakaikki*aska, oon harmaahiiri ja mieheni on komea".
Kaunis on vaan kaunis ilman meikkiä ja laittautumistakin.
Keskimääräinen taso ei riitä ylemmän tason miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo "hiireys" kuitenkin jokin päänsisäinen vihaisenkatkera olotila enemmän kuin todellinen kohtalo? Jos suomalaisia yleensä vertaa moniin muihin kansoihin, niin ilman meikkiä ja hiusten laittamista moni voi näyttää melko vaatimattomalta. Tietysti ymmärrän, jos luonnollisuus on todella vahva osa omaa identiteettiä. Meikkaamalla, pukeutumalla kauniisti ja laittamalla hiukset naisellisesti, naiset käytännössä pääsevät melko lähelle sitä keskimääräistä tasoa, joka riittää miehille. Varmasti taas toisille voi olla juttukin herättää huomiota korostamalla ulkonäöllisiä eroja kumppanin kanssa. Vähän sellaista "haistakaapakaikki*aska, oon harmaahiiri ja mieheni on komea".
Kaunis on vaan kaunis ilman meikkiä ja laittautumistakin.
Keskimääräinen taso ei riitä ylemmän tason miehille.
Toki. Se ei poista sitä faktaa, että laitettu on aina upea. Tunnen paljon yleisesti hyvännäköisiä naisia, jotka näyttävät kivalta myös pieruverkkarit jalassa kotona sunnuntaina. Siltikin he näyttävät upeammalta oikealla tavalla meikattuina ja laitettuina. Keskimääräinen nainenkin voi olla jopa arkena niin meikattu, että kukaan ei tiedä, miltä nainen oikeasti luomuna näyttää.
Siis olen lyhyt, laiha, perseetön, lihakseton, pienirintainen, haaleasilmäinen, maantienväriset hiukset.. Kiinnostunut luonnontieteistä ja muusta ei niin viehättävästä.
Olen isoissa porukoissa hiljainen ja kaikin puolin hiiri 😬
Vaikka meikkaan ja pukeudun myyjän ehdottomiin vaatteisiin, olen kuullut kommentteja.. Hiuksiin käy vain vähän vaaleammat raidat, muissa väreissä näytän hassulta. Tummat hiukset edellyttäisi vahvaa meikkiä, mikä taas ei ole minulle yhtään luontevaa..
Siinä missä mies on luonteva ja hauska; minä olen outo ja varautunut.
Ollaan suunniteltu muuttoa ulkomaille. Odotan sitä todella paljon. Kun voisin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ap
Epäsuhtapareissa se paremman näköinen varmasti pettää vuosien varrella.
Tuollaiset ihmiset ovat niin pinnallisia jonka myötä eivät tajua että se mihin rakastutaan on sisin eikä ulkonäkö. :)
Sillä mitäs sitten kun se kauneus katoaa? No erohan siinä tulee. Ja mitä tapahtuu tälle ex kauniille naiselle. Jää yksin lippuelämäkseen. Ei ihan kuullosta siltä mitä maailma oikeasti on. :D
Rakastutaan mihin rakastutaan, mutta houkutus kasvaa ajan mittaan liian suureksi, kun ottajia olisi sillä paremmalla tasolla. Edes hetkellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se nyt vähän outoa, jos hyvännäköinen tyyppi tyytyy rumaan. Väkisinkin tulee mieleen, että siinä hyvännäköisessä on joku vialla; vähintään huono itsetunto jos ei muuta. Koska oikeasti hyvännäköinen ja hyvän luonteen omaava ihminen ei joudu tyytymään rumaan puolisoon, vaan voi löytää itselleen yhtä hyvännäköisen ja hyväluonteisen helmen. Epäreilua mutta niin se maailma vain pyörii.
Vaikka en nyt mikään tajuttoman hyvännäköinen mies ole, saan kuulla jatkuvasti kuinka saisin paremman kuin rakastettuni. Hän on yleisen mittapuun mukaan ruma. Mutta asia on vain niin, että olen tuntenut järjetöntä vetoa häntä kohtaan lähes ensi hetkestä lähtien. En ymmärrä miksi joku random-missi olisi jotenkin parempi kuin hän.
Taitaa joku ruma nainen olla haaveunissaan kirjoittanut tämän
Juuri niin poikkeavan pienen omistaja todennäköisesti tekisi.