Vinkkejä korkeakoulun aloittavalle?

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että keskity opiskeluun ja vain siihen. Jos haluat harrastuksia tai jotain sosiaalista toimintaa, niin hanki yliopiston ulkopuolelta. Ei siitä ryyppyporukoissa hillumisesta ole mitään hyötyä tulevaisuuden kannalta, ainakaan jos haluat verkostoitua tai työllistyä.

Riippuu toki varmaan yliopistosta ja alasta, tämä Jyväskylästä ja humanistisesta tiedekunnasta noin kymmenen vuoden takaa. Tarkemmin en viitsi sanoa ettei tunnisteta.

Ah, kiitos, tämä antoi toivoa introvertille.

Turun humanisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hurjaa, minä tulin kertomaan oman vinkkini, joka on aivan päinvastainen kuin kolmen ensimmäisen.

Tästä asiasta itse asiassa ei vaieta enää, vaan tämän jopa vanhanaikaisen perinteen kyseenalaistaa yhä suurempi osa korkeakoulun henkilökunnasta, mukaanlukien lehtorit ja varsinkin hops-ohjaajat.

Ollaan nostamassa kissaa pöydälle siitä tosiasiasta, että nämä fuksiaiset ja muut reivit eivät varsinkaan nykyisessä mittakaavassa toimi virkistyksenä, vaan yhä suuremmalla osalla päin vastoin. Se viinan määrä joka niissä "ystävien teko" -tapahtumissa on todella monelle liikaa.

Itse opiskelun aloitettuani tunsin suurta painostusta osallistua rastitapahtumiin (joissa useammalla kuin yhdellä rastilla piti juoda pohjanmaan kautta tai juoda kokonaan tuntemattomia ja tarkoituksella kuvottavia drinkkejä). Sillä tavallako ystävyyssuhteita saadaan? Ei ole minun mielestäni oikein.

Sillä minulle kävi raitistuneena alkoholistina niin, etten enää kestänyt sitä painostuksen määrää, kun noilla viinarasteilla huomasin, että "ei kiitos" ei riittänyt. "Hei me kaikki muutkin juodaan!" tai "Me ei voiteta tätä kisaa koska menetetään pisteitä jos sulla ei oo pokkaa!!!"

Ei ollut minun mielestäni oikein, että jouduin viikonlopusta toiseen selitteleväni omaa juomistani tai juomattomuutta, ja niinpä ei oma lähes vuoden kestänyt raittiuslupaukseni lopulta pitänyt. Alkoholi vei minut mennessään (taas kerran), ja opinnot siinä mukana. Jouduin lopulta pitää välivuoden ennen kuin olin päässyt edes vauhtiin, ja odottelin vuoden, että en enää ole se fuksi joka tuntee itsensä pakotetuksi osallistumaan.

Omassa tapauksessani siis kyse oli alkoholismista, mutta ajatella niitä, jotka eivät kertakaikkiaan viihdy tällaisissa riennoissa. Moni ymmärsi jäädä pois, mutta oli niitä, jotka eivät kestäneet painetta, vaan osallistuivat ja tarkkailin näitä yksilöitä säälien. Hakeuduin heidän joukkoonsa silloin kun kukaan känninen tutori tai luokkakaveri ei näiden tyyppien pahaa oloa huomanneet, mutta hekin jäivät lopulta siihen vastahakoiseen bilettämiseen ja sentyyppiseen arkeen (kyllä, nämä tapahtumat ovat yleensä arkena) joka ei heille ole ominaista vaan oikeastaan kärsimystä aiheuttavaa.

Puhuin asiasta lopulta hops-ohjaajalleni, koska henkilökohtainen opsi ei pitänyt, ja hänestä paistoi ymmärrys ja tietoisuus näistä epäkohdista. On monia, useampia kuin arvatakaan, jotka jäävät ulkopuolelle NIMENOMAAN SIKSI, että ei pärjää noissa riennoissa vaan lopulta tuntevat itsensä vielä nomrmaaliakin yksinäisimmiksi.

Tietysti suurimmalle osalle tällainen bailaamisopiskelu sopii (ainakin niin annetaan ymmärtää), mutta kuulun yhteen heistä, joille tämä ilakointi aiheuttaa ongelmia ja jopa haluttomuutta osallistua edes luennoille, koska ovat jääneet yksin ryyppybileissä opiskelun ulkopuolella. Mikä tässä ei heijastuisi itse koulun penkille?

Alkoholi ei saisi olla se ykkösjuttu, kouluun mennään opisekelemaan, eikä bailaamaan. Ensimmäiset neuvot tässäkin ketjussa koskivat tätä vapaa-ajan rellestämistä. Eikö se ole nurinkurista? Minusta on.

PS. Olen nykyään raitis, ja opiskelut rullaavat oikein hienolla tahdilla. Huomattavasti paremmin kuin silloin, kun bilettäminen oli jopa tärkeämpää kuin luennot ja itse opiskelu.

Eihän täällä ole kehotettu ryyppäämään ja rellestämään, vaan hankkimaan kavereita! Jos kavereiden kanssa oleminen on sinulle sama asia kuin ryyppääminen ja rellestäminen, niin se on sinun ongelmasi. Ajat ovat myös muuttuneet.

Alkoholin määrään on todellakin kiinnitetty huomiota jo pitkään. Ei ole pakko ryypätä, kyllä nykynuoret sen jo tajuavat. Täysin alkoholittomia tapahtumia on paljon, eikä muissakaan tarvitse vetää viinaa kaksin käsin.

Ei suoraan kehoitettukaan, mutta näissä riennoissa opin, että se on pääasiassa se alkoholi jonka ympärillä se kaikki ryhmäytyminen tapahtuu.

Minä koin lopulta, että kyllä, oli pakko ryypätä. Ei vaan ollut enää voimia keksiä tekosyitä sille, että miksi en juo. Sitä kysyi joku porukasta JOKA KERTA. Joku heitteli kommentteja kuten "ootsä absolutisti??" tai muuta mitä sylki suuhun toi. 20-vuotiaana ei ollut pokkaa sanoa, että en juo, koska olen alkoholisti. Sanoisitko niin itse? Sanoisitko ääneen sen, mitä oikeastaan häpeät kaikista eniten ja jonka kanssa teet töitä jatkuvasti, joka päivä. Selittelyt eivät auttaneet. "Alkoholi ei sovi mulle" tai "en oo absolutisti mutta en tykkää sen mausta". Se ei riittänyt!

Hienoa, jos muilla on sellaisia kokemuksia, että ollaan pelattu "raittiissa tapahtumissa" yhdessä Trivial Pursuitia ilman, että puolella poppoosta on vähintään taskumatti taskussa. Nämä raittiit tapahtumat olivat joksikin muuksi naamioituja kännibailuja. Niin oli, hienoa, jos toisilla on erilaisia kokemuksia.

Ja tämä tapahtui koska? Ajat ovat muuttuneet, Eskosein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä ketju näin aikuisopiskelijan näkökulmasta - myöhemmin alkoholilla ja bileillä ei ole mitään merkitystä, eikä myöskään yhdessä harrastamisella. Kavereita on saanut luennoilta ja lounailta niiden välissä. Kaikilla on jo omat juttunsa, perheet, suhteet, työt, muu elämä vakiintunutta, joten ryhmäytymiselle ei ole tarvetta, eikä kyllä aikaa tai mielenkiintoakaan. Opiskelu on se syy, miksi kampuksella käy, muuten äkkiä pois.

Itse taas oon yrittänyt osallistua vaikka mihin tapahtumiin ja hengailla yliopistolla eikä vieläkään ole kavereita. Ei käy tasan lahjat

- toinen aikuisopiskelija

Sama. Osittain johtuu juuri näistä lainaamasi kaltaisista epäsosiaalisista aikuisopiskelijoista. Nuoret on niin paljon nuorempia, että heillä on omat menonsa ja aikuisopiskelijoita ei näytä kiinnostavat tutustua kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että olet saanut sellaista kokemusta, joka palkitsee myöhemminkin. Olet kuitenkin valinnut tämän polun, eli tukevaa uraasi ja menestystäsi ruokkivan vapaa-ajan tapahtumien järjestämisen. Moni muu kuitenkin hakeutuu korkeakouluun ja on korkeakouluopintoihin tähdännyt vuosikaudet. Minä monien joukossa kuitenkin menin opiskelemaan näitä "varsinaisia" korkeakouluopintoja, koska haluan työllistyä tarkoin valittujen opintojen, en opiskelun ohessa tapahtuvan toiminnan kautta.

Joskus on tullut puheeksi opiuskelukavereiden kanssa, kuinka moni on tarvinut nelilaskinta kummempaa opiskeluiden jälkeen, ja aika harvaksi jäi se joukko. Vaikka kaikki opiskelivat hyvinkin mutkikkaita ja ehkä jopa teoreettisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen kappaleeseen vedoten, eikö tässä ole yksi esimerkki siitä, joka ei kyennyt pitämään itsestään huolta? Korostettiin näiden ryhmäytymistapahtumien merkitystä (mm. tutorien toimesta), kun olisin pärjännyt paremmin keskittymällä itse opiskeluun. En osannut tehdä sitä valintaa, että jättäytyisin pois, koska kaverit, jotka saadaan näissä tapahtumissa, on niin tärkeä osa opiskelua.

Ainakin omana aikanani lukio oli luokallinen ja lähempänä peruskoulun tyyppistä opiskelua, kuin vapaata yliopisto opiskelua. Itsellenkin tuli aikamoisena yllätyksenä, että ihan itse piti ottaa asioista selvää ja kantaa vastuu asioista. Toistan edelleen itseäni, ja totean ettei ainakaan silloin koulu tarjonnut juuri mitään tukea ja tutorointia. Vanhemmat opiskelijat hyvää hyvyttään avustivat fukseja opintojen alussa.

Kokemasi on tietenkin ikävä, eikä täydellisessä maailmassa sellaista saisi tapahtua, mutta resurssit on varmaan kaikilla kouluilla tiukilla, eikä yksilöllistä opastusta ja ohjausta saada järjestettyä. On kuitenkin hyvä, että toit tämän näkemyksen ja kokemuksen esiin, ja ehkä uudet opiskelijat ovat näin meitä vanhuksia viisampia ja valmiimpia opintoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hurjaa, minä tulin kertomaan oman vinkkini, joka on aivan päinvastainen kuin kolmen ensimmäisen.

Tästä asiasta itse asiassa ei vaieta enää, vaan tämän jopa vanhanaikaisen perinteen kyseenalaistaa yhä suurempi osa korkeakoulun henkilökunnasta, mukaanlukien lehtorit ja varsinkin hops-ohjaajat.

Ollaan nostamassa kissaa pöydälle siitä tosiasiasta, että nämä fuksiaiset ja muut reivit eivät varsinkaan nykyisessä mittakaavassa toimi virkistyksenä, vaan yhä suuremmalla osalla päin vastoin. Se viinan määrä joka niissä "ystävien teko" -tapahtumissa on todella monelle liikaa.

Itse opiskelun aloitettuani tunsin suurta painostusta osallistua rastitapahtumiin (joissa useammalla kuin yhdellä rastilla piti juoda pohjanmaan kautta tai juoda kokonaan tuntemattomia ja tarkoituksella kuvottavia drinkkejä). Sillä tavallako ystävyyssuhteita saadaan? Ei ole minun mielestäni oikein.

Sillä minulle kävi raitistuneena alkoholistina niin, etten enää kestänyt sitä painostuksen määrää, kun noilla viinarasteilla huomasin, että "ei kiitos" ei riittänyt. "Hei me kaikki muutkin juodaan!" tai "Me ei voiteta tätä kisaa koska menetetään pisteitä jos sulla ei oo pokkaa!!!"

Ei ollut minun mielestäni oikein, että jouduin viikonlopusta toiseen selitteleväni omaa juomistani tai juomattomuutta, ja niinpä ei oma lähes vuoden kestänyt raittiuslupaukseni lopulta pitänyt. Alkoholi vei minut mennessään (taas kerran), ja opinnot siinä mukana. Jouduin lopulta pitää välivuoden ennen kuin olin päässyt edes vauhtiin, ja odottelin vuoden, että en enää ole se fuksi joka tuntee itsensä pakotetuksi osallistumaan.

Omassa tapauksessani siis kyse oli alkoholismista, mutta ajatella niitä, jotka eivät kertakaikkiaan viihdy tällaisissa riennoissa. Moni ymmärsi jäädä pois, mutta oli niitä, jotka eivät kestäneet painetta, vaan osallistuivat ja tarkkailin näitä yksilöitä säälien. Hakeuduin heidän joukkoonsa silloin kun kukaan känninen tutori tai luokkakaveri ei näiden tyyppien pahaa oloa huomanneet, mutta hekin jäivät lopulta siihen vastahakoiseen bilettämiseen ja sentyyppiseen arkeen (kyllä, nämä tapahtumat ovat yleensä arkena) joka ei heille ole ominaista vaan oikeastaan kärsimystä aiheuttavaa.

Puhuin asiasta lopulta hops-ohjaajalleni, koska henkilökohtainen opsi ei pitänyt, ja hänestä paistoi ymmärrys ja tietoisuus näistä epäkohdista. On monia, useampia kuin arvatakaan, jotka jäävät ulkopuolelle NIMENOMAAN SIKSI, että ei pärjää noissa riennoissa vaan lopulta tuntevat itsensä vielä nomrmaaliakin yksinäisimmiksi.

Tietysti suurimmalle osalle tällainen bailaamisopiskelu sopii (ainakin niin annetaan ymmärtää), mutta kuulun yhteen heistä, joille tämä ilakointi aiheuttaa ongelmia ja jopa haluttomuutta osallistua edes luennoille, koska ovat jääneet yksin ryyppybileissä opiskelun ulkopuolella. Mikä tässä ei heijastuisi itse koulun penkille?

Alkoholi ei saisi olla se ykkösjuttu, kouluun mennään opisekelemaan, eikä bailaamaan. Ensimmäiset neuvot tässäkin ketjussa koskivat tätä vapaa-ajan rellestämistä. Eikö se ole nurinkurista? Minusta on.

PS. Olen nykyään raitis, ja opiskelut rullaavat oikein hienolla tahdilla. Huomattavasti paremmin kuin silloin, kun bilettäminen oli jopa tärkeämpää kuin luennot ja itse opiskelu.

Eihän täällä ole kehotettu ryyppäämään ja rellestämään, vaan hankkimaan kavereita! Jos kavereiden kanssa oleminen on sinulle sama asia kuin ryyppääminen ja rellestäminen, niin se on sinun ongelmasi. Ajat ovat myös muuttuneet.

Alkoholin määrään on todellakin kiinnitetty huomiota jo pitkään. Ei ole pakko ryypätä, kyllä nykynuoret sen jo tajuavat. Täysin alkoholittomia tapahtumia on paljon, eikä muissakaan tarvitse vetää viinaa kaksin käsin.

Ei suoraan kehoitettukaan, mutta näissä riennoissa opin, että se on pääasiassa se alkoholi jonka ympärillä se kaikki ryhmäytyminen tapahtuu.

Minä koin lopulta, että kyllä, oli pakko ryypätä. Ei vaan ollut enää voimia keksiä tekosyitä sille, että miksi en juo. Sitä kysyi joku porukasta JOKA KERTA. Joku heitteli kommentteja kuten "ootsä absolutisti??" tai muuta mitä sylki suuhun toi. 20-vuotiaana ei ollut pokkaa sanoa, että en juo, koska olen alkoholisti. Sanoisitko niin itse? Sanoisitko ääneen sen, mitä oikeastaan häpeät kaikista eniten ja jonka kanssa teet töitä jatkuvasti, joka päivä. Selittelyt eivät auttaneet. "Alkoholi ei sovi mulle" tai "en oo absolutisti mutta en tykkää sen mausta". Se ei riittänyt!

Hienoa, jos muilla on sellaisia kokemuksia, että ollaan pelattu "raittiissa tapahtumissa" yhdessä Trivial Pursuitia ilman, että puolella poppoosta on vähintään taskumatti taskussa. Nämä raittiit tapahtumat olivat joksikin muuksi naamioituja kännibailuja. Niin oli, hienoa, jos toisilla on erilaisia kokemuksia.

Ja tämä tapahtui koska? Ajat ovat muuttuneet, Eskosein.

Edelliseen ruokavaliovertaukseen olisi liian raskasta vastata, mutta tähän kysymykseen kertoilen, että olin fuksi vuonna 2015, tavallaan toisintana vuonna 2016. Sarkasmin jätän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että keskity opiskeluun ja vain siihen. Jos haluat harrastuksia tai jotain sosiaalista toimintaa, niin hanki yliopiston ulkopuolelta. Ei siitä ryyppyporukoissa hillumisesta ole mitään hyötyä tulevaisuuden kannalta, ainakaan jos haluat verkostoitua tai työllistyä.

Riippuu toki varmaan yliopistosta ja alasta, tämä Jyväskylästä ja humanistisesta tiedekunnasta noin kymmenen vuoden takaa. Tarkemmin en viitsi sanoa ettei tunnisteta.

Helppo uskoa, että humanistin työllistymiselle on ihan samantekevää mitä tekee :D

Suosittelen jättämään kaikki bileet ja muut lapsellisuudet väliin. Ovat pelkkää ajantuhlausta eikä niistä todellisuudessa edes tykkää kukaan, siksi porukka onkin ympäripäissään kun ujostuttaa ja luulevat että se kuuluu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että olet saanut sellaista kokemusta, joka palkitsee myöhemminkin. Olet kuitenkin valinnut tämän polun, eli tukevaa uraasi ja menestystäsi ruokkivan vapaa-ajan tapahtumien järjestämisen. Moni muu kuitenkin hakeutuu korkeakouluun ja on korkeakouluopintoihin tähdännyt vuosikaudet. Minä monien joukossa kuitenkin menin opiskelemaan näitä "varsinaisia" korkeakouluopintoja, koska haluan työllistyä tarkoin valittujen opintojen, en opiskelun ohessa tapahtuvan toiminnan kautta.

Joskus on tullut puheeksi opiuskelukavereiden kanssa, kuinka moni on tarvinut nelilaskinta kummempaa opiskeluiden jälkeen, ja aika harvaksi jäi se joukko. Vaikka kaikki opiskelivat hyvinkin mutkikkaita ja ehkä jopa teoreettisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen kappaleeseen vedoten, eikö tässä ole yksi esimerkki siitä, joka ei kyennyt pitämään itsestään huolta? Korostettiin näiden ryhmäytymistapahtumien merkitystä (mm. tutorien toimesta), kun olisin pärjännyt paremmin keskittymällä itse opiskeluun. En osannut tehdä sitä valintaa, että jättäytyisin pois, koska kaverit, jotka saadaan näissä tapahtumissa, on niin tärkeä osa opiskelua.

Ainakin omana aikanani lukio oli luokallinen ja lähempänä peruskoulun tyyppistä opiskelua, kuin vapaata yliopisto opiskelua. Itsellenkin tuli aikamoisena yllätyksenä, että ihan itse piti ottaa asioista selvää ja kantaa vastuu asioista. Toistan edelleen itseäni, ja totean ettei ainakaan silloin koulu tarjonnut juuri mitään tukea ja tutorointia. Vanhemmat opiskelijat hyvää hyvyttään avustivat fukseja opintojen alussa.

Kokemasi on tietenkin ikävä, eikä täydellisessä maailmassa sellaista saisi tapahtua, mutta resurssit on varmaan kaikilla kouluilla tiukilla, eikä yksilöllistä opastusta ja ohjausta saada järjestettyä. On kuitenkin hyvä, että toit tämän näkemyksen ja kokemuksen esiin, ja ehkä uudet opiskelijat ovat näin meitä vanhuksia viisampia ja valmiimpia opintoihinsa.

Olen samaa mieltä, en ole ennen kertonut näistä tunteista kuin parille henkilökunnan jäsenelle yliopistolla sekä perheelleni. On hyvin huojentunut olo, kun sain tarinani kerrottua.

Harmittaa, että meidänkin tutoreilla tai muilla vanhemmilla opiskelijoilla olisi varmasti ollut tietoja ja taitoja auttaa meitä fukseja eteen päin. Harmi vaan, että kaikki se energia ja suuri potentiaali (josta kertoo se että pärjää oman alansa opinnoissa niin hyvin että on aikaa muullekin) jotenkin valuu sinne työpäivän reunoille joko bailaamiseen ja tapahtumien järjestämisen, ja toisaalta krapulan parantamiseen.

Toivon, että tämän tönkösti kirjoitetun tositarinan lukee edes jokunen "opo" tai "ope". Kuten aiemmin sanoin, en varmastikaan ole ainoa, jota tämä, sori provo sanavalinta, "läträäminen" harmittaa. Jotenkin uskon että tämä on pikkaisen suurempi ongelma, koska ap:n aloituskin kääntyi tämän aiheen vääntämiseen.

En ole halunnut aiheuttaa kiistaa, vaan luoda keskustelua tai ihan vaan ajatuksia, virkata mietintämyssyjä tästä aiheesta. Myös siten, että ne ujoimmat tai ne omasta tahdosta ja oman hankalan valinnan vuoksi ulkopuolelle jättäytyvät uskaltaisivat kertoa siitä ja tunteistaan ja peloistaan luotettavasti vaikkapa hops-ohjaajalle, niin kuin minä tein. Ihan jo pelkästään tuollainen henkilökunnalle avautuminen helpotti omaa taakkaani, sillä ei olisi tullut omassa mielessäni kuuloonkaan joutua vieläkin pidemmäksi silmätikuksi ryhmässäni kuin mitä jo olin. Koska sellainen minä vaan jo ihan ensimmäistä kokoontumisista aina yhä näkyvämmin olin.

Todella rasittavaa että yliopisto-opiskelijoidenkin pääasiallinen vapaa-ajan vietto tapahtuu sillä viinalla läträämällä ja näitä urpoilutapahtumia on vaan vuosi vuodelta lisää ja lisää. Rahottaako näitä panimoteollisuus tai joku vastaava? Helvetin paviaanit

Mukavaa keskustelua saatu tänne.

Kauppatieteitä menen lukemaan ja monet juuri ovat "peloitelleet", että he järjestävät yleensä niitä suurimpia bileitä.

Toivottavasti pystyn olemaan bileissä mukana, ilman että joudun vetää perseet jokainen kerta olalle.

-AP

Ainakin sellainen vinkki, että se kirjoitetaan "1.9.", vaikka sen jälkeen tuleekin pilkku.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sellainen vinkki, että se kirjoitetaan "1.9.", vaikka sen jälkeen tuleekin pilkku.

Somessa ei imo tarvii kiinnittää huomiota niin paljoa, kirjoitusvirheisiin. Kunhan sitä tekstiä on tarpeeksi kevyt lukea :)

Lupaan sulle et gradussa pistän pisteet päivä_määrissä paikalleen. Oho tuli yhdys sana virhe

-Ap