Vituttaa, kun ihmiset tulevat kertomaan omia kokemuksiaan masennuksesta parantumisesta

Sinun pitää myös itse yrittää parantua. Lääkkeet eivät yksinään auta.

Nuo on juuri niitä mitä EI IKINÄ pitäisi sanoa masentuneelle. Ne jotka puhuvat noin, eivät ole koskaan kokeneet edes lievää masennusta.

Täysin samaa mieltä ap:n kanssa.

Masentunutta ei oikeastaan ymmärrä muut kuin masentuneet ja "ammatti-ihmiset". 

No mitä pitäisi sanoa? Masentuneet on itsekeskeisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää myös itse yrittää parantua. Lääkkeet eivät yksinään auta.

No siinä on kanssa yksi. Tällä hetkellä mä en edes halua parantua vaan haluan kuolla. Tulevaisuus vaan tuntuu ihan paskalta ja vihaan itseäni. En ole kuitenkaan ainakaan vielä uskaltanut tappaa itseäni, joten mä _yritän_ tehdä asioita, joiden sanotaan auttavan masennuksesta parantumisessa. Ulkoilen ja syön. En jää sängyn pohjalle makaamaan, vaikka se houkuttaakin helvetisti.

"Kaikilla meillähän on joskus vaikeaa"

Vakavasti puhuen, itse vaikean masennuksen läpi käyneenä: onhan se totta, että itse voi tehdä paljon paranemisensa eteen, mutta ei sieltä kaivon pohjalta juuri mitään kykene tekemään. Se onnistuu vasta sitten, kun paraneminen on saatu alkuun, näkee muutakin kuin mustaa.

Sama täällä. Juu, ei ole varaa lähteä Lappiin enkä tiedä mitä haluan harrastaa ja suurin osa maksaa eikä ole varaa tai ne ryhmät on keskellä päivää kun olen töissä.

Ei masennuksesta ja ahdistuksesta niin vaan parannuta kun elämässä on ollut vastoinkäymisiä viimeiset 7-8 vuotta ja osa ei poistu ikinä mun elämästä.

Totta on kyllä että liikunta helpottaa oloa, mutta heti kun palaa kotiin, niin ahdistus iskee uudestaan. 24/7ko pitäisi kävellä ympäriinsä?!

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää myös itse yrittää parantua. Lääkkeet eivät yksinään auta.

Näinhän se on mutta masentunut ei sitä pysty ymmärtämään sen masennuksen takia.

Itsekin keskuvaikeasta masennuksesta olen kärsinyt ja se toivottomuus ja näköalattomuus oli ihan hirveää. Jos joku olisi ehdottanut viikon vaellusta Lapissa, olisin mennyt ja tappanut itseni sillä reissulla.

No eiväthän nuo ole olleet masentuneita.

Tämäkin saattaa ärsyttää, mutta itselläni oleellista oli se, että pidin itse tilaa ohimenevänä - olen nyt sairas, mutta pyrin siihen, että saan vielä joskus elämänhaluni ja -kykyni takaisin. Välillä vain nukuin päivät läpi, mutta niinä hetkinä kun jaksoin, yritin etsiä apukeinoja ja vaikka toisaalta halusin kuolla ja olisin ollut helpottunut kuolemasta, yritin toisaalta ajatella tilanteen olevan ohimenevä.

Minua taas vituttaa eniten ne entiset masentuneet jotka lohduttavat "harkitsin itsemurhaa 18-vuotiaana ja nyt 24-vuotiaana olen naimisissa, töissä ja kahden lapsen onnellinen äiti<3 Tiedän miltä tuntuu ja vakuutan että elämä tuosta helpottaa".

Ei, et tiedä miltä tuntuu olla masentunut vaikeasti yli 15 vuotta, ei, se ei helpota kaikilla. Jotkut oikeasti syrjäytyvät pahasti, kaikilla masennus ei ole parin vuoden ohimenevä jakso.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varmaan eivät pahaa tarkoita, mutta ei tuo tietysti hyvältäkään kuulosta. En ole itse sairastanut masennusta, mutta kiitos avointen ystävieni, jotka ovat sairastaneet, olen oppinut sairaudesta paljon. Siitä puhuminen on tosiaan avartanut mun maailmankuvaani (vaikka en aiemminkaan olisi kellekään sanonut että "ota itseäsi niskasta" tms., joku sisäänrakennettu hienovaraisuus mussa on) ja samalla olen ymmärtänyt, miten vähän siitä voi aidosti oivaltaa tällainen, kuka ei ole ko. sairauden kanssa paininut. Mutta en todellakaan ainakaan kyseenalaista kenenkään kertomaa kokemuksistaan, jos tuntuu että ei ole voimavaroja niin totta kai uskon sen. Ja jos ei ole, niin milläs sitten lähdet metsään tai sinne Lappiin, kun vähät voimat menee lähinnä siihen, että pääsee vessaan ja takaisin.

Kovasti voimia sairauden selättämiseen, kunpa helpottaisi pian!

Voisitko sitten vaan pitää turpas kiinni, varsinkin keskustelupalstoilla.

*TSIP IT*

Vierailija kirjoitti:

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varmaan eivät pahaa tarkoita, mutta ei tuo tietysti hyvältäkään kuulosta. En ole itse sairastanut masennusta, mutta kiitos avointen ystävieni, jotka ovat sairastaneet, olen oppinut sairaudesta paljon. Siitä puhuminen on tosiaan avartanut mun maailmankuvaani (vaikka en aiemminkaan olisi kellekään sanonut että "ota itseäsi niskasta" tms., joku sisäänrakennettu hienovaraisuus mussa on) ja samalla olen ymmärtänyt, miten vähän siitä voi aidosti oivaltaa tällainen, kuka ei ole ko. sairauden kanssa paininut. Mutta en todellakaan ainakaan kyseenalaista kenenkään kertomaa kokemuksistaan, jos tuntuu että ei ole voimavaroja niin totta kai uskon sen. Ja jos ei ole, niin milläs sitten lähdet metsään tai sinne Lappiin, kun vähät voimat menee lähinnä siihen, että pääsee vessaan ja takaisin.

Kovasti voimia sairauden selättämiseen, kunpa helpottaisi pian!

Netissä on helppo puhua lööperiä ja olla myötätuntoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun kyseisillä ihmisillä on ollut lievä masennus ja itselläni vaikea. Juu, ymmärrän että tarkoitus on hyvä mutta itselleni tulee vain paskempi fiilis, koska en pysty tekemään asioita, jotka kuulemma auttavat parantumisessa.

"Ajattele positiivisesti :)"

"Älä valita vaan tee asioille jotain :)"

"Mene Lappiin viikoksi vaeltamaan :)"

"Hanki uusi harrastus :)"

Noi esimerkit eivät kylläkään ole esimerkkejä masennuksesta paranemisesta. Sitäpaitsi jos joku väittää noilla parantuneensa masennuksesta, niin entä sitten? Ei tosiaan ole ollut oikea tai millään lailla paha masennus sitten. Mä voin sanoa parantuneeni masennuksesta, jota ehti kestää vuosia. Syynä oli tunnistamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. En usko, että sua oikeasti haittaa, että joku on saanut apua ja parantunut.

Masennuksen syy on laiskuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varmaan eivät pahaa tarkoita, mutta ei tuo tietysti hyvältäkään kuulosta. En ole itse sairastanut masennusta, mutta kiitos avointen ystävieni, jotka ovat sairastaneet, olen oppinut sairaudesta paljon. Siitä puhuminen on tosiaan avartanut mun maailmankuvaani (vaikka en aiemminkaan olisi kellekään sanonut että "ota itseäsi niskasta" tms., joku sisäänrakennettu hienovaraisuus mussa on) ja samalla olen ymmärtänyt, miten vähän siitä voi aidosti oivaltaa tällainen, kuka ei ole ko. sairauden kanssa paininut. Mutta en todellakaan ainakaan kyseenalaista kenenkään kertomaa kokemuksistaan, jos tuntuu että ei ole voimavaroja niin totta kai uskon sen. Ja jos ei ole, niin milläs sitten lähdet metsään tai sinne Lappiin, kun vähät voimat menee lähinnä siihen, että pääsee vessaan ja takaisin.

Kovasti voimia sairauden selättämiseen, kunpa helpottaisi pian!

Netissä on helppo puhua lööperiä ja olla myötätuntoinen.

Tämä on juurikin masentuneen kommentti. Ei uskota että joku voisi ymmärtää tai olla myötätuntoinen.

Olisko sitten piristävämpää kuulla tarinoita masentuneista jotka eivät parantuneet vaan päätyivät lopulta oman käden kautta multiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää myös itse yrittää parantua. Lääkkeet eivät yksinään auta.

Näinhän se on mutta masentunut ei sitä pysty ymmärtämään sen masennuksen takia.

Itsekin keskuvaikeasta masennuksesta olen kärsinyt ja se toivottomuus ja näköalattomuus oli ihan hirveää. Jos joku olisi ehdottanut viikon vaellusta Lapissa, olisin mennyt ja tappanut itseni sillä reissulla.

Lapinvaelus tms. ei ole masennuksenhoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Olisko sitten piristävämpää kuulla tarinoita masentuneista jotka eivät parantuneet vaan päätyivät lopulta oman käden kautta multiin?

Ja muita tapoja tukea ei ole?

Eihän noi ole ap omia kokemuksia masennuksesta parantumisesta.