Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä korkeakoulun aloittavalle?
Opiskelija(bile)elämä
29.08.2017 |
Elikkäs yliopisto alkaa 1.9, joten alkaa jo vähän jännittää. Paikan päällä varmasti kerrotaan miten homma toimii yms, mutta ajattelin kysyä teiltä muilta, että onko jotain ylimääräisiä vinkkejä :)
Kommentit (32)
Kaverit ovat tärkeitä. Yritä siis mennä heti mukaan ryhmäytymistapahtumiin (fuksiviikko jne.). Itse sain yhden uuden kaverin myötä kesätöitä opiskelupaikkakunnalta. Muuten olisin ollut työtön sen ensimmäisen opiskeluaikaisen kesän, sillä joka puolelta sateli kielteisiä päätöksiä. Kavereista voi olla siis ihan konkreettista hyötyä elämässä!
Opiskelut kannattaa ottaa tosissaan heti alussa tai muuten putoaa kärryiltä nopeasti. Kirjastoon vain lukemaan päivän päätteeksi, niin siitä tulee lopulta rutiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit on TODELLA tärkeitä opiskeluaikana, ja fuksivuoden alussa se tutustuminen 99-prosenttisesti tapahtuu, joten OSALLISTU tapahtumiin vaikka ei aina niin nappaiskaan! Yritä olla avoin ja iloisella mielellä, vaikka jännittääkin. Kyllä kaikkia muitakin jännittää! :) Luennoilla ja muillakaan kursseilla ei kokemukseni mukaan ikävä kyllä oikeastaan tutustu kehenkään. Mutta tänä syksynä sulla on niin paljon fuksimenoja, että varmasti löytyy omanlaista porukkaa. Ja koska opiskelette samaa asiaa, niin mielenkiinnon kohteet on jo valmiiksi samankaltaisia.
Yksi tärkeä asia on myös se, että tutustut sekä poikiin että tyttöihin kaverimielessä. Ei kannata kapeuttaa omaa verkostoa hankkimalla kavereita vain oman sukupuolen edustajista. Tämä on minusta tosi tärkeä pointti.
Onnea opintoihin! Alku aina vaikeaa, mutta kyllä se siitä lähtee liikkeelle. :)
Ole avoimin mielin sekä sosiaalisen elämän että opiskelun ja oppimisen suhteen. Älä ajattele, että opppiminen on tietynlaista tai tiede on tietynlaista, vaan ota vastaan kaikki, mitä tulee. Näin saat enemmän irti kuin jos jäät kritisoimaan sitä, että opiskelu/opetus/oppiminen/tieto/tiede/joku muu ei ole sellaista kuin odotit.
Hurjaa, minä tulin kertomaan oman vinkkini, joka on aivan päinvastainen kuin kolmen ensimmäisen.
Tästä asiasta itse asiassa ei vaieta enää, vaan tämän jopa vanhanaikaisen perinteen kyseenalaistaa yhä suurempi osa korkeakoulun henkilökunnasta, mukaanlukien lehtorit ja varsinkin hops-ohjaajat.
Ollaan nostamassa kissaa pöydälle siitä tosiasiasta, että nämä fuksiaiset ja muut reivit eivät varsinkaan nykyisessä mittakaavassa toimi virkistyksenä, vaan yhä suuremmalla osalla päin vastoin. Se viinan määrä joka niissä "ystävien teko" -tapahtumissa on todella monelle liikaa.
Itse opiskelun aloitettuani tunsin suurta painostusta osallistua rastitapahtumiin (joissa useammalla kuin yhdellä rastilla piti juoda pohjanmaan kautta tai juoda kokonaan tuntemattomia ja tarkoituksella kuvottavia drinkkejä). Sillä tavallako ystävyyssuhteita saadaan? Ei ole minun mielestäni oikein.
Sillä minulle kävi raitistuneena alkoholistina niin, etten enää kestänyt sitä painostuksen määrää, kun noilla viinarasteilla huomasin, että "ei kiitos" ei riittänyt. "Hei me kaikki muutkin juodaan!" tai "Me ei voiteta tätä kisaa koska menetetään pisteitä jos sulla ei oo pokkaa!!!"
Ei ollut minun mielestäni oikein, että jouduin viikonlopusta toiseen selitteleväni omaa juomistani tai juomattomuutta, ja niinpä ei oma lähes vuoden kestänyt raittiuslupaukseni lopulta pitänyt. Alkoholi vei minut mennessään (taas kerran), ja opinnot siinä mukana. Jouduin lopulta pitää välivuoden ennen kuin olin päässyt edes vauhtiin, ja odottelin vuoden, että en enää ole se fuksi joka tuntee itsensä pakotetuksi osallistumaan.
Omassa tapauksessani siis kyse oli alkoholismista, mutta ajatella niitä, jotka eivät kertakaikkiaan viihdy tällaisissa riennoissa. Moni ymmärsi jäädä pois, mutta oli niitä, jotka eivät kestäneet painetta, vaan osallistuivat ja tarkkailin näitä yksilöitä säälien. Hakeuduin heidän joukkoonsa silloin kun kukaan känninen tutori tai luokkakaveri ei näiden tyyppien pahaa oloa huomanneet, mutta hekin jäivät lopulta siihen vastahakoiseen bilettämiseen ja sentyyppiseen arkeen (kyllä, nämä tapahtumat ovat yleensä arkena) joka ei heille ole ominaista vaan oikeastaan kärsimystä aiheuttavaa.
Puhuin asiasta lopulta hops-ohjaajalleni, koska henkilökohtainen opsi ei pitänyt, ja hänestä paistoi ymmärrys ja tietoisuus näistä epäkohdista. On monia, useampia kuin arvatakaan, jotka jäävät ulkopuolelle NIMENOMAAN SIKSI, että ei pärjää noissa riennoissa vaan lopulta tuntevat itsensä vielä nomrmaaliakin yksinäisimmiksi.
Tietysti suurimmalle osalle tällainen bailaamisopiskelu sopii (ainakin niin annetaan ymmärtää), mutta kuulun yhteen heistä, joille tämä ilakointi aiheuttaa ongelmia ja jopa haluttomuutta osallistua edes luennoille, koska ovat jääneet yksin ryyppybileissä opiskelun ulkopuolella. Mikä tässä ei heijastuisi itse koulun penkille?
Alkoholi ei saisi olla se ykkösjuttu, kouluun mennään opisekelemaan, eikä bailaamaan. Ensimmäiset neuvot tässäkin ketjussa koskivat tätä vapaa-ajan rellestämistä. Eikö se ole nurinkurista? Minusta on.
PS. Olen nykyään raitis, ja opiskelut rullaavat oikein hienolla tahdilla. Huomattavasti paremmin kuin silloin, kun bilettäminen oli jopa tärkeämpää kuin luennot ja itse opiskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hurjaa, minä tulin kertomaan oman vinkkini, joka on aivan päinvastainen kuin kolmen ensimmäisen.
Tästä asiasta itse asiassa ei vaieta enää, vaan tämän jopa vanhanaikaisen perinteen kyseenalaistaa yhä suurempi osa korkeakoulun henkilökunnasta, mukaanlukien lehtorit ja varsinkin hops-ohjaajat.
Ollaan nostamassa kissaa pöydälle siitä tosiasiasta, että nämä fuksiaiset ja muut reivit eivät varsinkaan nykyisessä mittakaavassa toimi virkistyksenä, vaan yhä suuremmalla osalla päin vastoin. Se viinan määrä joka niissä "ystävien teko" -tapahtumissa on todella monelle liikaa.
Itse opiskelun aloitettuani tunsin suurta painostusta osallistua rastitapahtumiin (joissa useammalla kuin yhdellä rastilla piti juoda pohjanmaan kautta tai juoda kokonaan tuntemattomia ja tarkoituksella kuvottavia drinkkejä). Sillä tavallako ystävyyssuhteita saadaan? Ei ole minun mielestäni oikein.
Sillä minulle kävi raitistuneena alkoholistina niin, etten enää kestänyt sitä painostuksen määrää, kun noilla viinarasteilla huomasin, että "ei kiitos" ei riittänyt. "Hei me kaikki muutkin juodaan!" tai "Me ei voiteta tätä kisaa koska menetetään pisteitä jos sulla ei oo pokkaa!!!"
Ei ollut minun mielestäni oikein, että jouduin viikonlopusta toiseen selitteleväni omaa juomistani tai juomattomuutta, ja niinpä ei oma lähes vuoden kestänyt raittiuslupaukseni lopulta pitänyt. Alkoholi vei minut mennessään (taas kerran), ja opinnot siinä mukana. Jouduin lopulta pitää välivuoden ennen kuin olin päässyt edes vauhtiin, ja odottelin vuoden, että en enää ole se fuksi joka tuntee itsensä pakotetuksi osallistumaan.
Omassa tapauksessani siis kyse oli alkoholismista, mutta ajatella niitä, jotka eivät kertakaikkiaan viihdy tällaisissa riennoissa. Moni ymmärsi jäädä pois, mutta oli niitä, jotka eivät kestäneet painetta, vaan osallistuivat ja tarkkailin näitä yksilöitä säälien. Hakeuduin heidän joukkoonsa silloin kun kukaan känninen tutori tai luokkakaveri ei näiden tyyppien pahaa oloa huomanneet, mutta hekin jäivät lopulta siihen vastahakoiseen bilettämiseen ja sentyyppiseen arkeen (kyllä, nämä tapahtumat ovat yleensä arkena) joka ei heille ole ominaista vaan oikeastaan kärsimystä aiheuttavaa.
Puhuin asiasta lopulta hops-ohjaajalleni, koska henkilökohtainen opsi ei pitänyt, ja hänestä paistoi ymmärrys ja tietoisuus näistä epäkohdista. On monia, useampia kuin arvatakaan, jotka jäävät ulkopuolelle NIMENOMAAN SIKSI, että ei pärjää noissa riennoissa vaan lopulta tuntevat itsensä vielä nomrmaaliakin yksinäisimmiksi.
Tietysti suurimmalle osalle tällainen bailaamisopiskelu sopii (ainakin niin annetaan ymmärtää), mutta kuulun yhteen heistä, joille tämä ilakointi aiheuttaa ongelmia ja jopa haluttomuutta osallistua edes luennoille, koska ovat jääneet yksin ryyppybileissä opiskelun ulkopuolella. Mikä tässä ei heijastuisi itse koulun penkille?
Alkoholi ei saisi olla se ykkösjuttu, kouluun mennään opisekelemaan, eikä bailaamaan. Ensimmäiset neuvot tässäkin ketjussa koskivat tätä vapaa-ajan rellestämistä. Eikö se ole nurinkurista? Minusta on.
PS. Olen nykyään raitis, ja opiskelut rullaavat oikein hienolla tahdilla. Huomattavasti paremmin kuin silloin, kun bilettäminen oli jopa tärkeämpää kuin luennot ja itse opiskelu.
Eihän täällä ole kehotettu ryyppäämään ja rellestämään, vaan hankkimaan kavereita! Jos kavereiden kanssa oleminen on sinulle sama asia kuin ryyppääminen ja rellestäminen, niin se on sinun ongelmasi. Ajat ovat myös muuttuneet.
Alkoholin määrään on todellakin kiinnitetty huomiota jo pitkään. Ei ole pakko ryypätä, kyllä nykynuoret sen jo tajuavat. Täysin alkoholittomia tapahtumia on paljon, eikä muissakaan tarvitse vetää viinaa kaksin käsin.
Lähdetkö toiselle paikkakunnalle opiskelemaan? (Minne?)
Kavereiden lisäksi kannattaa ottaa myös kaupunki haltuun. Eli tutustua teatteritarjontaan, museoihin, ravintolakulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjaa, minä tulin kertomaan oman vinkkini, joka on aivan päinvastainen kuin kolmen ensimmäisen.
Tästä asiasta itse asiassa ei vaieta enää, vaan tämän jopa vanhanaikaisen perinteen kyseenalaistaa yhä suurempi osa korkeakoulun henkilökunnasta, mukaanlukien lehtorit ja varsinkin hops-ohjaajat.
Ollaan nostamassa kissaa pöydälle siitä tosiasiasta, että nämä fuksiaiset ja muut reivit eivät varsinkaan nykyisessä mittakaavassa toimi virkistyksenä, vaan yhä suuremmalla osalla päin vastoin. Se viinan määrä joka niissä "ystävien teko" -tapahtumissa on todella monelle liikaa.
Itse opiskelun aloitettuani tunsin suurta painostusta osallistua rastitapahtumiin (joissa useammalla kuin yhdellä rastilla piti juoda pohjanmaan kautta tai juoda kokonaan tuntemattomia ja tarkoituksella kuvottavia drinkkejä). Sillä tavallako ystävyyssuhteita saadaan? Ei ole minun mielestäni oikein.
Sillä minulle kävi raitistuneena alkoholistina niin, etten enää kestänyt sitä painostuksen määrää, kun noilla viinarasteilla huomasin, että "ei kiitos" ei riittänyt. "Hei me kaikki muutkin juodaan!" tai "Me ei voiteta tätä kisaa koska menetetään pisteitä jos sulla ei oo pokkaa!!!"
Ei ollut minun mielestäni oikein, että jouduin viikonlopusta toiseen selitteleväni omaa juomistani tai juomattomuutta, ja niinpä ei oma lähes vuoden kestänyt raittiuslupaukseni lopulta pitänyt. Alkoholi vei minut mennessään (taas kerran), ja opinnot siinä mukana. Jouduin lopulta pitää välivuoden ennen kuin olin päässyt edes vauhtiin, ja odottelin vuoden, että en enää ole se fuksi joka tuntee itsensä pakotetuksi osallistumaan.
Omassa tapauksessani siis kyse oli alkoholismista, mutta ajatella niitä, jotka eivät kertakaikkiaan viihdy tällaisissa riennoissa. Moni ymmärsi jäädä pois, mutta oli niitä, jotka eivät kestäneet painetta, vaan osallistuivat ja tarkkailin näitä yksilöitä säälien. Hakeuduin heidän joukkoonsa silloin kun kukaan känninen tutori tai luokkakaveri ei näiden tyyppien pahaa oloa huomanneet, mutta hekin jäivät lopulta siihen vastahakoiseen bilettämiseen ja sentyyppiseen arkeen (kyllä, nämä tapahtumat ovat yleensä arkena) joka ei heille ole ominaista vaan oikeastaan kärsimystä aiheuttavaa.
Puhuin asiasta lopulta hops-ohjaajalleni, koska henkilökohtainen opsi ei pitänyt, ja hänestä paistoi ymmärrys ja tietoisuus näistä epäkohdista. On monia, useampia kuin arvatakaan, jotka jäävät ulkopuolelle NIMENOMAAN SIKSI, että ei pärjää noissa riennoissa vaan lopulta tuntevat itsensä vielä nomrmaaliakin yksinäisimmiksi.
Tietysti suurimmalle osalle tällainen bailaamisopiskelu sopii (ainakin niin annetaan ymmärtää), mutta kuulun yhteen heistä, joille tämä ilakointi aiheuttaa ongelmia ja jopa haluttomuutta osallistua edes luennoille, koska ovat jääneet yksin ryyppybileissä opiskelun ulkopuolella. Mikä tässä ei heijastuisi itse koulun penkille?
Alkoholi ei saisi olla se ykkösjuttu, kouluun mennään opisekelemaan, eikä bailaamaan. Ensimmäiset neuvot tässäkin ketjussa koskivat tätä vapaa-ajan rellestämistä. Eikö se ole nurinkurista? Minusta on.
PS. Olen nykyään raitis, ja opiskelut rullaavat oikein hienolla tahdilla. Huomattavasti paremmin kuin silloin, kun bilettäminen oli jopa tärkeämpää kuin luennot ja itse opiskelu.
Eihän täällä ole kehotettu ryyppäämään ja rellestämään, vaan hankkimaan kavereita! Jos kavereiden kanssa oleminen on sinulle sama asia kuin ryyppääminen ja rellestäminen, niin se on sinun ongelmasi. Ajat ovat myös muuttuneet.
Alkoholin määrään on todellakin kiinnitetty huomiota jo pitkään. Ei ole pakko ryypätä, kyllä nykynuoret sen jo tajuavat. Täysin alkoholittomia tapahtumia on paljon, eikä muissakaan tarvitse vetää viinaa kaksin käsin.
Ei suoraan kehoitettukaan, mutta näissä riennoissa opin, että se on pääasiassa se alkoholi jonka ympärillä se kaikki ryhmäytyminen tapahtuu.
Minä koin lopulta, että kyllä, oli pakko ryypätä. Ei vaan ollut enää voimia keksiä tekosyitä sille, että miksi en juo. Sitä kysyi joku porukasta JOKA KERTA. Joku heitteli kommentteja kuten "ootsä absolutisti??" tai muuta mitä sylki suuhun toi. 20-vuotiaana ei ollut pokkaa sanoa, että en juo, koska olen alkoholisti. Sanoisitko niin itse? Sanoisitko ääneen sen, mitä oikeastaan häpeät kaikista eniten ja jonka kanssa teet töitä jatkuvasti, joka päivä. Selittelyt eivät auttaneet. "Alkoholi ei sovi mulle" tai "en oo absolutisti mutta en tykkää sen mausta". Se ei riittänyt!
Hienoa, jos muilla on sellaisia kokemuksia, että ollaan pelattu "raittiissa tapahtumissa" yhdessä Trivial Pursuitia ilman, että puolella poppoosta on vähintään taskumatti taskussa. Nämä raittiit tapahtumat olivat joksikin muuksi naamioituja kännibailuja. Niin oli, hienoa, jos toisilla on erilaisia kokemuksia.
Ymmärrän kyllä 6:sen huolen asiassa, mutta tuossa tulisi kyetä olemaan oman linjansa takana, vaikka sitten hieman 'sivusta huvittuneena' seurata tilannetta. Ainahan tuollaiset 10-20 hengen ryhmät tahtoo mennä helpoimman kautta, eli viinaa ja örvellystä, mutta kyllä siellä pystyy omankin toimintatapansa löytämään.
Ei tuollaisissa satojen ihmisten tapahtumissa kyetä ottamana huomioon jokaisen erityistarpeita, itse siellä tulee itsestään pitää huoli. Itse käytin jokusen vuoden kilta-touhuihin ja opin niistä enemmän työelämässä hyödyntämiäni asioita, kuin koko varsinaisesta korkeakoulusta. Satojen tai tuhansien ihmisten tapahtumien suunnittelut ja järjestelyt, firmojen kanssa yhteistoimita eri tapahtumissa ja suurten rahojen (ainakin omiin rahoihin verrattuna) budjetointi ja pyörittely toivat hyödyllistä kokemusta työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen opiskelijaelämään voi kyllä osallistua, vaikkei käyttäisi alkoholia ollenkaan. Itsellä meni ensimmäiset opiskelijavuodet ihan raivoraittiina, mutta ei se bilettämistä haitannut. Juomalaulujakin lauloin ihan yhtä antaumuksella kuin muutkin, vaikkei minulla laulujen kertomasta humalasta ja krapulasta ollut mitään tietoa. Tärkeintä on olla mukana ja pitää hauskaa.
Jos perusopintoihin liittyy jotain isoja kursseja, jotka kaikki käyvät läpi, niin nämä kannattaa tahkota oman vuosikurssin kanssa. On tympeää vääntää jotain fuksimatikoita vieraiden ihmisten kanssa, kun oma vuosikurssi menee jo elämässä eteenpäin.
Kaveriporukassa on mukavampaa opiskella. Jos opiskelu sisältää työläitä laskuharjoituksia, joista ei tunnu saavan minkäänlaista otetta, niin nämä sujuvat paremmin yhdessä miettimällä sopivassa muutaman hengen porukassa. Kannattaa siis hakeutua fiksujen seuraan.
Kavereita kannattaa hankkia todellakin!
En ole yliopistossa mutta amk:ssa ja jäin ekana vuonna ulkopuolelle ryhmästä. Meillä vieläpä oli enemmän miehiä kuin naisia ja osa naisista vaihtoi yliopistoon sen ekan vuoden jälkeen. Kävin parissa bileissä mutta olin jotenkin sosiaalisesti kömpelö tai tylsää seuraa niin en sitten tutustunut keneenkään.
Eikä meillä ainakaan ollut alkoholipakkoa :) oli mahdollista juoda myös alkoholittomia juomia niissä rastitehtävissä! Parissa kotibileissä kävin ja osa oli ihan selvinpäin sielläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä 6:sen huolen asiassa, mutta tuossa tulisi kyetä olemaan oman linjansa takana, vaikka sitten hieman 'sivusta huvittuneena' seurata tilannetta. Ainahan tuollaiset 10-20 hengen ryhmät tahtoo mennä helpoimman kautta, eli viinaa ja örvellystä, mutta kyllä siellä pystyy omankin toimintatapansa löytämään.
Ei tuollaisissa satojen ihmisten tapahtumissa kyetä ottamana huomioon jokaisen erityistarpeita, itse siellä tulee itsestään pitää huoli. Itse käytin jokusen vuoden kilta-touhuihin ja opin niistä enemmän työelämässä hyödyntämiäni asioita, kuin koko varsinaisesta korkeakoulusta. Satojen tai tuhansien ihmisten tapahtumien suunnittelut ja järjestelyt, firmojen kanssa yhteistoimita eri tapahtumissa ja suurten rahojen (ainakin omiin rahoihin verrattuna) budjetointi ja pyörittely toivat hyödyllistä kokemusta työelämään.
Hienoa, että olet saanut sellaista kokemusta, joka palkitsee myöhemminkin. Olet kuitenkin valinnut tämän polun, eli tukevaa uraasi ja menestystäsi ruokkivan vapaa-ajan tapahtumien järjestämisen. Moni muu kuitenkin hakeutuu korkeakouluun ja on korkeakouluopintoihin tähdännyt vuosikaudet. Minä monien joukossa kuitenkin menin opiskelemaan näitä "varsinaisia" korkeakouluopintoja, koska haluan työllistyä tarkoin valittujen opintojen, en opiskelun ohessa tapahtuvan toiminnan kautta.
Ensimmäiseen kappaleeseen vedoten, eikö tässä ole yksi esimerkki siitä, joka ei kyennyt pitämään itsestään huolta? Korostettiin näiden ryhmäytymistapahtumien merkitystä (mm. tutorien toimesta), kun olisin pärjännyt paremmin keskittymällä itse opiskeluun. En osannut tehdä sitä valintaa, että jättäytyisin pois, koska kaverit, jotka saadaan näissä tapahtumissa, on niin tärkeä osa opiskelua.
En pyytänyt ottamaan huomioon "erityistarpeitani", kuinka kiusallista se olisi ollutkaan. Olisinko pyytänyt tutoreja järjetämään jotain mukavaa tekemistä ilman viinaa, koska sellainen toiminta olisi juuri minun tarpeiteni kannalta oikea tapa saada kavereita? Koska... koska... koska olen se tyyppi meidän ryhmästä joka "ei tykkää alkoholista"? Kuten sanoit itsekin, tällainen jokaisen erityistarpeiden huomioiminen ei ole mahdollista. Siispä menin muiden mukana.
Se, että tätä minun ja joidenkin muiden ryhmäni jäsenen tapausta pidetään poikkeuksellisena kertoo mielestäni nimenomaan siitä, että asiasta vaietaan. Että me ollaan vaan marginaalitapauksia, jotka eivät kuulu joukkoon. Eivät tule kuulluksi, eivät ole huomioimisen arvoisia, ja vaikka olisivat, ei se ole näissä satojen ja tuhansien opiskelijoiden tapahtumissa joka tapauksessa mahdollista.
Kohtalon koura ei tosiaan juota kenellekään väkiviinaa, mutta se tuhansien opiskelijoiden yhteisen toimintaperiaatteen noudattamisen paine saattaa murtaa yhden jos toisenkin. Minut se mursi, ja ottamatta marttyyrin asemaa, se on epäreilua. En usko, että voisin olla ainut, joka tapauksessa olen ainakin esimerkki sellaisesta nuoresta opiskelijasta, joka ei pystynyt pitämään omaa huomattavan poikkeuksellisesta linjaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä 6:sen huolen asiassa, mutta tuossa tulisi kyetä olemaan oman linjansa takana, vaikka sitten hieman 'sivusta huvittuneena' seurata tilannetta. Ainahan tuollaiset 10-20 hengen ryhmät tahtoo mennä helpoimman kautta, eli viinaa ja örvellystä, mutta kyllä siellä pystyy omankin toimintatapansa löytämään.
Ei tuollaisissa satojen ihmisten tapahtumissa kyetä ottamana huomioon jokaisen erityistarpeita, itse siellä tulee itsestään pitää huoli. Itse käytin jokusen vuoden kilta-touhuihin ja opin niistä enemmän työelämässä hyödyntämiäni asioita, kuin koko varsinaisesta korkeakoulusta. Satojen tai tuhansien ihmisten tapahtumien suunnittelut ja järjestelyt, firmojen kanssa yhteistoimita eri tapahtumissa ja suurten rahojen (ainakin omiin rahoihin verrattuna) budjetointi ja pyörittely toivat hyödyllistä kokemusta työelämään.
Mulla pisti silmään tuo, että raittiutta pidetään tässä "erityistarpeena". Aika tyhjentävä vastaus koko aiheeseen ja koko keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan vain yhden vinkin: älä puhu yliopistosta korkeakouluna. Korkeakoulusta tulee vahvat ammattisurkeavibat ja on parempi puhua vain yliopistosta
Jännä ketju näin aikuisopiskelijan näkökulmasta - myöhemmin alkoholilla ja bileillä ei ole mitään merkitystä, eikä myöskään yhdessä harrastamisella. Kavereita on saanut luennoilta ja lounailta niiden välissä. Kaikilla on jo omat juttunsa, perheet, suhteet, työt, muu elämä vakiintunutta, joten ryhmäytymiselle ei ole tarvetta, eikä kyllä aikaa tai mielenkiintoakaan. Opiskelu on se syy, miksi kampuksella käy, muuten äkkiä pois.
Vierailija kirjoitti:
Jännä ketju näin aikuisopiskelijan näkökulmasta - myöhemmin alkoholilla ja bileillä ei ole mitään merkitystä, eikä myöskään yhdessä harrastamisella. Kavereita on saanut luennoilta ja lounailta niiden välissä. Kaikilla on jo omat juttunsa, perheet, suhteet, työt, muu elämä vakiintunutta, joten ryhmäytymiselle ei ole tarvetta, eikä kyllä aikaa tai mielenkiintoakaan. Opiskelu on se syy, miksi kampuksella käy, muuten äkkiä pois.
Itse taas oon yrittänyt osallistua vaikka mihin tapahtumiin ja hengailla yliopistolla eikä vieläkään ole kavereita. Ei käy tasan lahjat
- toinen aikuisopiskelija
Vierailija kirjoitti:
Jännä ketju näin aikuisopiskelijan näkökulmasta - myöhemmin alkoholilla ja bileillä ei ole mitään merkitystä, eikä myöskään yhdessä harrastamisella. Kavereita on saanut luennoilta ja lounailta niiden välissä. Kaikilla on jo omat juttunsa, perheet, suhteet, työt, muu elämä vakiintunutta, joten ryhmäytymiselle ei ole tarvetta, eikä kyllä aikaa tai mielenkiintoakaan. Opiskelu on se syy, miksi kampuksella käy, muuten äkkiä pois.
Tämä! Itselläni on jo perhe, työ ja muu elämä, ainoissakaan opiskelijapippaloissa en ole käynyt. Muutama kaveri on silti vuosikurssilta löytynyt (enkä suorastaan lähtenyt kavereita etsimään, vaan opiskelemaan). Ensimmäisen vuoden aikana tein 80 opintopistettä ja kävin samalla töissä ja hoidin kodin ja kaksi pientä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä 6:sen huolen asiassa, mutta tuossa tulisi kyetä olemaan oman linjansa takana, vaikka sitten hieman 'sivusta huvittuneena' seurata tilannetta. Ainahan tuollaiset 10-20 hengen ryhmät tahtoo mennä helpoimman kautta, eli viinaa ja örvellystä, mutta kyllä siellä pystyy omankin toimintatapansa löytämään.
Ei tuollaisissa satojen ihmisten tapahtumissa kyetä ottamana huomioon jokaisen erityistarpeita, itse siellä tulee itsestään pitää huoli. Itse käytin jokusen vuoden kilta-touhuihin ja opin niistä enemmän työelämässä hyödyntämiäni asioita, kuin koko varsinaisesta korkeakoulusta. Satojen tai tuhansien ihmisten tapahtumien suunnittelut ja järjestelyt, firmojen kanssa yhteistoimita eri tapahtumissa ja suurten rahojen (ainakin omiin rahoihin verrattuna) budjetointi ja pyörittely toivat hyödyllistä kokemusta työelämään.
Mulla pisti silmään tuo, että raittiutta pidetään tässä "erityistarpeena". Aika tyhjentävä vastaus koko aiheeseen ja koko keskusteluun.
En kyllä viitannut raittiuteen erityistarpeena, mutta voin kyllä ymmärtää että joku voi sen noinkin tekstistäni lukea. Opiskelin tekniikkaa, en kaunokirjallista ilmaisua...
Kaikissa bileissä oli AINA myös alkoholittomia juomia, eikä ketään aktiivisesti tai järjestävän porukan toimesta pakotettu juomaan alkoholia. Tuolloin (ainakaan) ei ollut erikseen tarjolla keliaakikoille, tms. tarjolla mitään omia sapuskoita, jne. Joten JOKAINEN, joka koki tarvitsevansa jotain muuta kuin mitä järjestävä organisaatio katsoi järkeväksi tarjota myyntiin, varautui ihan itse syömisiinsä ja juomisiinsa.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että keskity opiskeluun ja vain siihen. Jos haluat harrastuksia tai jotain sosiaalista toimintaa, niin hanki yliopiston ulkopuolelta. Ei siitä ryyppyporukoissa hillumisesta ole mitään hyötyä tulevaisuuden kannalta, ainakaan jos haluat verkostoitua tai työllistyä.
Riippuu toki varmaan yliopistosta ja alasta, tämä Jyväskylästä ja humanistisesta tiedekunnasta noin kymmenen vuoden takaa. Tarkemmin en viitsi sanoa ettei tunnisteta.
Omista opiskeluista alkaa olla jo aikaa, ja jonkun verran on kuulemma kuviot muuttuneet, mutta yritetään.
Suosittelen osallistumaan opiskelija porukan toihuihin, vaikka saattavat vaikuttaa lapsellisilta ja pelkältä kaljan kittaukselta. Sieltä saat kuitenkin kavereita, ja ne auttavat opinnoissa ja elämässä. Varsinkin pk-seudulta kotoisin olevat helposti jäävät vanhaan (lukio?) porukkaansa kiinni, ja siitä on mielestäni heille selvästi haittaa jatkossa.
Kiltatoiminta on käsittääkseni ajettu jo aika ahtaalle, mutta joku rooli silläkin on yhä. Harrastuskerhoja on pilvin pimein, joten kämppään ei tarvi homehtua.
Bileitä on varsinkin syksyllä paljon, kaikissa ei varmaankaan tarvi käydä, eikä viinan kanssa liikoja läträtä. Suosittelen kuitenkin käymään vähintään pari kertaa kuukaudessa.
Onnea koulupaikasta, ja avoimin mielin uusiin kokemuksiin. Panosta opiskeluihin, mutta älä jumiudu pelkkiin luentoihin ja harjoitustöihin.