Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsynyt lastentarhanopettaja
28.08.2017 |
Olen 5 vuotta päiväkodissa ollut ja olen aivan loppu. Ylisuuret ryhmät, sijaisia ei saada, saikuttelevat työkaverit, sisäilmaongelmat, huono työyhteisö..listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ainoa valonpilkahdus on hyvät hetket lasten kanssa, mutta se ei korvaa sitä että on työpäivän jälkeen aivan loppu. Kuuluuko elämän mennä näin? Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (172)
Ei tuo työ muuksi muutu. Joko vaihdat alaa tai asennettasi. Itse vaihdoin alaa, ja jopa ihan perus duunari työhön. Mutta oma elämänlaatuni parani ihan huimasti. Päiväkotiaikoina olin työpäivän jälkeen niin väsynyt etten oikein jaksanut enää edes omia lapsiani. Nyt työpäivän jälkeen kaikki työ jää työpaikalle, kun pääsen kotiin niin hetken palautumisen jälkeen jaksan vaikka mitä. Poissa on äreys ja riittämättömyyden tunteet sekä työasioiden kotona kelailu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.
No sano sitten sille lastentarhanopettajalle että ei tarvitse kertoa romaania, riittää yksi tai kaksi lausetta! ei minuakaan oikeasti kiinnosta mitä teidän jani-petterinne on tänä päivänä tehnyt päiväkodissa, kuhan pysyy ehjänä ja saa ruokaa.
Terveisin lto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asennemuutoksesta kaikki lähtee, tuskin vaihtamalla paranee. Kuitenkin työ on lasten leikittämistä ja vahtimista, vaihtaisin oman vastuullisen asiantuntijätyöni tuohon koska vaan. Helpottavaa olisi hypätä jatkuvan suorittamisen kehästä leppoisampaan työhön. Lasten hassutteluthan on jokapäiväinen valopilkku sinulle, tsemppiä!
Lastentarhanopettajan työ on mm. seuraavia:
- työtä vuoroissa. Tavallisessa (Espoon) kaupungin päiväkodissa lto:n työvuoro voi alkaa (hieman talosta riippuen) klo 6-9.30:n välillä. Vastaavasti työvuoro päättyy n. klo 14-17.30 välillä.
- pedagoginen vastuu (tavallisimmin) 21 lapsen ryhmässä, jos lapset ovat 3-5-vuotiaita
- pedagogisen toiminnan suunnittelu, päävastuu toteutuksesta
- Käytöstapojen, sosiaalisten taitojen, itsesäätelytaitojen opettamista lapsille
- Ruokailutapojen opetusta, pukeutumisen opetusta, siisteyskasvatusta
- Lasten riitojen selvittelyä, hysteerisenä huutavan lapsen tai lapsien rauhoittelua
- Päiväunille silittelyä
- Jokaisessa ryhmässä on nykyään keskimäärin vähintään 1 lapsi, jonka paikka ei olisi tavallisessa ryhmässä. Tällainen lapsi saattaa vaatia yhden aikuisen välitöntä huomiota koko hoitopäivänsä ajan. Omassa ryhmässäni näitä lapsia on tällä hetkellä kolme.
- Palavereissa juoksemista. Viikoittain tähän kuluu n. 4 työtuntia
- työtä lähes tauotta: ruokataukoja ei ole. Sen sijaan jokaiseen päivään kuuluu 12 minuutin kahvitauko
- jokaiselle ryhmän lapselle henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman kirjoittamista
- jokaisen lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatuskeskustelujen käymistä (45-60min/keskustelu) kaksi kertaa vuodessa
- yhteydenpitoa erityisopettajiin, suomi toisena kielenä -opettajiin, neuvolaan, puheterapeutteihin, psykologeihin...
- osallistuminen uuden tiimikaverin rekrytointiin haastattelemalla johtajan kanssa useita hakijoita
- sähköpostien kirjoittamista, sähköposteihin vastaamista...
-Lattian lakaisemista, pöytien pyyhkimistä, pyykinpesua, lakanoiden vaihtamista, pöytien kattamista, leivän voitelua... Kirjallisten ohjeiden mukaan päiväkodin ostopalvelusiivoojalle kuuluu vain "ylläpitosiivous" ei "sotkujen siivous". Ja esim. pyykkiä pesevät laitoshuoltajat katosivat jo vuosia sitten. Keittiöhenkilö tiskaa ja latoo ruoat kärryyn. Lto ja hoitajat valmistelevat ruoat tarjoilukuntoon.
- keskustelua vanhempien kanssa joka päivä aamuin ja iltapäivisin. Otetaan vastaan kiitokset päivästä ja hyvin sujuneista retkistä. Saadaan tunnustusta siitä, että kutsuttiin vanhemmat äitien- ja isänpäiväkahveille.
- Otetaan vastaan myös haukut siitä, että sijainen oli pukenut lapselle siniset fleecehousut punaisten villahousujen sijaan. Tai lapsen nimikoimaton unikaveri on kateissa. Nimikoimattomista sukista on hävinnyt toinen. Lapsen lokeroa ei ole siivottu. Vanhemmat eivät ymmärrä, että lasten tavaroista huolehtiminen ei ole henkilökunnan vastuulla. Meidän tehtävämme on olla lasten kanssa. Vanhemmat voivat siivota lokeron kerran päivässä ja katsoa, että oman lapsen tavarat ovat paikallaan.
- Vähintään alempi korkeakoulututkinto
- Palkka (lähtö) 2387 euroa kuukaudessa, ei yö-, ilta- tai ylityölisiä.
- Lastenhoitajalla on 3 vuotta lyhyempi koulutus, mutta palkkaero on vain n. 300 euroa
21 lapsen ryhmän päivittäinen opettaminen, kasvattaminen ja hoitaminen kaikkine oheistoimintoineen ei ole kevyttä työtä. Oman rankkuutensa työhön tuo tietoisuus siitä, ettei työtä arvosteta. Rankkaa on myös se, että ryhmissä on ajoittain kova meteli.
Ääniongelmat alan ammattilaisilla ovat yleisiä. Samoin kuulo-ongelmat, sisäilmaongelmista johtuvat hengitystieinfektiot sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Muistinko mainita, että kaupunki ei tarjoa työterveyshuoltoa akuuttitilanteessa? Sairauslomaa haetaan terveysasemalta, josta tulee perässä normaali lasku käynnistä.
Onko ihme, ettei väki pysy alalla? Palkka on olematon, vastuu valtava, arvostus nolla, työ äärettömän rankkaa...
Tätä listaahan voisi vielä jatkaa.
Työ on myös ulkoilua 1-2 kertaa päivässä (n. 45-120min kerrallaan) säällä kuin säällä: kivalla pilvipoudalla, paahtavalla kesähelteellä, vesi- ja räntäsateessa, -15 asteen pakkasella...
Haluaisin myös avata tuota "pedagogisen toiminnan" käsitettä. Se voi olla esimerkiksi leikkiä, laulua, liikuntaa, kuvataidetta, kädentaitoja, leivontaa, metsäretkiä jne.
Mutta kuka höpönassu pitää tällaista toimintaa helppona ja kevyenä? Siis 21 lapsen ryhmässä? Useinhan ryhmää voidaan ja kannattaakin jakaa kahtia tai kolmeen osaan, mutta sekin vaatii jo mietintää. Jotta pienryhmä toimisi, kasvattajan on mietittävä tarkkaan, ketkä lapset mihinkin laitetaan. Liikuntaa, musiikkikasvatusta, metsäretkeä ja leivontaa täytyy suunnitella. Jos toimintaa ei ole suunniteltu, lapset eivät jaksa sitoutua siihen. Ja vaikka olisi suunnitellut kuinka, lapset pienryhmän sisälläkin ovat erilaisia. Osa tykkää musiikista, osa ei niin välittäisi. Osa jaksaa keskittyä, osa ei kertakaikkiaan kykene. Jo pelkästään se vaikuttaa, onko lapsi 3- vai 5-vuotias. 3- ja 5-vuotiaat tarvitsevat ja osaavat (ikätasollaan) aivan eri asioita. Ja entä sitten, kun ryhmässä on kaksi 5-vuotiasta, joiden sosiaaliset ja itsesäätelyn taidot ovat 3-vuotiaan tasolla...
Kyllä minä haluaisin nähdä, kun joku isä tai äiti, "joka koska tahansa vaihtaisi oman työnsä tähän kevyeen leikkimiseen ja laulamiseen", alkaisi "leikkittää ja laulattaa" 21:tä 3-5-vuotiasta. Pelkkä ryhmän hallinta olisi hukassa. Niin, ryhmän hallintakin on koulutuksen tuomaa tulosta.
Ja jos joku nyt sanoo, että onhan sillä lto:lla kaksi lastenhoitajaa tekemässä sitä työtä, niin ei aina ole. Aina ei saada sijaista sairausloman ajaksi. Jos tiimikaveri käy aamulla labrassa ennen iltavuoroon saapumistaan. Tai jos aamuvuorossa oleva tiimikaveri pääsee kotiin jo klo 14, kun lapsia jää jäljelle vielä 20! Päivään mahtuu huikean paljon tilanteita, joissa toimitaan vain yhdellä tai kahdella aikuisella, vaikka ryhmässä periaatteessa on kolme työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia parikymmentä ja heitä kaitsemassa kokopäiväisesti 4 aikuista? Mietipä mitä se on yläkoulun puolella, kun yksi opettaja kaitsee tuota samaa määrää ladonovia.
Missä päiväkotiryhmässä on 4 aikuista??7 (3 vuotta täyttänyttä) lasta = 1 kasvatusvastuullinen aikuinen. 21 lasta = 3 aikuista. Jos ryhmässä on 4 työntekijää, lapsipaikkoja on 28.
Ja on muutenkin vähän ontuva kommentti. Yläkoululaiset eivät tarvitse apua pukemisessa, pyllyn pyyhkimisessä tai ruokailussa. Yläkoululaiset ovat istuneet koulun penkillä kuusi vuotta jo ennen yläkouluun tuloaan. Suurimmalla osalla on riittävät valmiudet istua pulpetissa ja opiskella. Sääli tietysti, että yläkouluissakin on lapsia, jotka tarvitsisivat pienempiä ryhmiä ym. tukea opiskeluun, itsesäätelyyn jne. Yläkoulua ja päiväkotia ei voi kuitenkaan mitenkään verrata toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
- Vähintään alempi korkeakoulututkinto
- Palkka (lähtö) 2387 euroa kuukaudessa, ei yö-, ilta- tai ylityölisiä.
- Lastenhoitajalla on 3 vuotta lyhyempi koulutus, mutta palkkaero on vain n. 300 euroa
Onko ihme, ettei väki pysy alalla? Palkka on olematon, vastuu valtava, arvostus nolla, työ äärettömän rankkaa...
Ruotsissa vastavalmistuneet lto:t eivät tule töihin alle 40 000 kruunun kuukausipalkalla. Ja siellä maksetaan, koska se on ainoa keino saada opettajia töihin alalle, jossa on aivan kirkuva työvoimapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen opettaja ja kuolen työhöni. Olen työpäivän jälkeen niin poikki, että makaan sohvalla horroksessa koko illan. Syynä saikuttava työkaverikin täällä. Lisäpalkka ei auta mitään, kun painan taas 7-15 opetusta ja päälle todella paljon muuta työtä. Jokainen opettajana ollut tietää, että 7 tunnin opetuspäivä on liikaa joka päivä ja siihen uupuu. Paikkaan siis jatkuvasti kollegaa. Joko pidän yksin hänen tunnit tai sitten omani ja hänen samaan aikaan. Palkan saan vain lisätunneista oman lukujärjestykse ohi, en otosta. Tietysti tuplavalvonnat, tuplamäärä muksuja holhottavana jne.
Tää alkoi jo viime talvena ja jatkuu taas.
Eniten vituttaa, että minä olen sijainen, kesät työtön ja tämä virkaloinen loisii jossain kotona, kun minä teen "melkein ilmaiseksi" hänenkin työnsä päätyen taas työttömäksi 2.6.
Tällä palstalla oli pitkä keskutelulinkki työttömistä opettajista jotka eivät saa edes sijaisuuksia. Kertaakaan. Sairaslomat kyllä tarkistetaan ja "saikuttaminen" ei ole mitään huvinvuoksi lokoilua.
On tietenkin valtavan raskas ala jos tulee suoraan lukiosta tai ammattikoulusta taikka vanhenpainvapaalta. Kasvatus ja opetusala on meluisaa. Työstä tekee raskaan se että täytyy reagoida nopeasti ja olla valppaana. Tietenkin päivillä on joku runko mutta kuten sairaanhoitajantyökin on lasten päivähoidossa työskentely voisko sanoa hektistä kuten nyt lastenhoito on. Kuitenkin päiviin tottuu ja vahva pedagoginen ote auttaa esim rytmit ja siirtymät. Eikö tuollainen rytmitetty työ ole kuitenkin melko ohjattua ja turvallista myös tekijälleen toisin kuin joku itsenäisempi ja siten vastuullisempi työ jossa mahdollisesti on silti paljon liikkuvia osia ja hallitsemattomuutta. Kun käy ammatinvalintatesteissä huomaa ettei mikään työ ole välttämättä sisällöltään täydellinen vaan nimenomaan voi olla että itseohjautuville käy jokin haastavammista osista koostuva työ (vaikka työ olisi muuten suht helppoa) ja vähemmän itseohjautuville jokin ryhmässä tehtävä työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan ap:n kommentit täysin. Olen työpäivän jälkeen aivan lopussa. Päiväkodin sisäilmaongelmat eivät auta asiaa.
T. Myöskin lto
Miksi te annatte tuon jatkua? Miksi kukaan ei nouse kapinaan ja ota esille sitä, että kaikenlainen raportointi ja paperityö ja palaverit vie aikaa siltä tärkeimmältä, lapsen kanssa olemiselta? Me ei vanhempina voida asiaan puuttua, koska meille se ei näy. Kuka muu siihen teidän työn sisältöön voi vaikuttaa kuin te itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asennemuutoksesta kaikki lähtee, tuskin vaihtamalla paranee. Kuitenkin työ on lasten leikittämistä ja vahtimista, vaihtaisin oman vastuullisen asiantuntijätyöni tuohon koska vaan. Helpottavaa olisi hypätä jatkuvan suorittamisen kehästä leppoisampaan työhön. Lasten hassutteluthan on jokapäiväinen valopilkku sinulle, tsemppiä!
Lastentarhanopettajan työ on mm. seuraavia:
- työtä vuoroissa. Tavallisessa (Espoon) kaupungin päiväkodissa lto:n työvuoro voi alkaa (hieman talosta riippuen) klo 6-9.30:n välillä. Vastaavasti työvuoro päättyy n. klo 14-17.30 välillä.
- pedagoginen vastuu (tavallisimmin) 21 lapsen ryhmässä, jos lapset ovat 3-5-vuotiaita
- pedagogisen toiminnan suunnittelu, päävastuu toteutuksesta
- Käytöstapojen, sosiaalisten taitojen, itsesäätelytaitojen opettamista lapsille
- Ruokailutapojen opetusta, pukeutumisen opetusta, siisteyskasvatusta
- Lasten riitojen selvittelyä, hysteerisenä huutavan lapsen tai lapsien rauhoittelua
- Päiväunille silittelyä
- Jokaisessa ryhmässä on nykyään keskimäärin vähintään 1 lapsi, jonka paikka ei olisi tavallisessa ryhmässä. Tällainen lapsi saattaa vaatia yhden aikuisen välitöntä huomiota koko hoitopäivänsä ajan. Omassa ryhmässäni näitä lapsia on tällä hetkellä kolme.
- Palavereissa juoksemista. Viikoittain tähän kuluu n. 4 työtuntia
- työtä lähes tauotta: ruokataukoja ei ole. Sen sijaan jokaiseen päivään kuuluu 12 minuutin kahvitauko
- jokaiselle ryhmän lapselle henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman kirjoittamista
- jokaisen lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatuskeskustelujen käymistä (45-60min/keskustelu) kaksi kertaa vuodessa
- yhteydenpitoa erityisopettajiin, suomi toisena kielenä -opettajiin, neuvolaan, puheterapeutteihin, psykologeihin...
- osallistuminen uuden tiimikaverin rekrytointiin haastattelemalla johtajan kanssa useita hakijoita
- sähköpostien kirjoittamista, sähköposteihin vastaamista...
-Lattian lakaisemista, pöytien pyyhkimistä, pyykinpesua, lakanoiden vaihtamista, pöytien kattamista, leivän voitelua... Kirjallisten ohjeiden mukaan päiväkodin ostopalvelusiivoojalle kuuluu vain "ylläpitosiivous" ei "sotkujen siivous". Ja esim. pyykkiä pesevät laitoshuoltajat katosivat jo vuosia sitten. Keittiöhenkilö tiskaa ja latoo ruoat kärryyn. Lto ja hoitajat valmistelevat ruoat tarjoilukuntoon.
- keskustelua vanhempien kanssa joka päivä aamuin ja iltapäivisin. Otetaan vastaan kiitokset päivästä ja hyvin sujuneista retkistä. Saadaan tunnustusta siitä, että kutsuttiin vanhemmat äitien- ja isänpäiväkahveille.
- Otetaan vastaan myös haukut siitä, että sijainen oli pukenut lapselle siniset fleecehousut punaisten villahousujen sijaan. Tai lapsen nimikoimaton unikaveri on kateissa. Nimikoimattomista sukista on hävinnyt toinen. Lapsen lokeroa ei ole siivottu. Vanhemmat eivät ymmärrä, että lasten tavaroista huolehtiminen ei ole henkilökunnan vastuulla. Meidän tehtävämme on olla lasten kanssa. Vanhemmat voivat siivota lokeron kerran päivässä ja katsoa, että oman lapsen tavarat ovat paikallaan.
- Vähintään alempi korkeakoulututkinto
- Palkka (lähtö) 2387 euroa kuukaudessa, ei yö-, ilta- tai ylityölisiä.
- Lastenhoitajalla on 3 vuotta lyhyempi koulutus, mutta palkkaero on vain n. 300 euroa
21 lapsen ryhmän päivittäinen opettaminen, kasvattaminen ja hoitaminen kaikkine oheistoimintoineen ei ole kevyttä työtä. Oman rankkuutensa työhön tuo tietoisuus siitä, ettei työtä arvosteta. Rankkaa on myös se, että ryhmissä on ajoittain kova meteli.
Ääniongelmat alan ammattilaisilla ovat yleisiä. Samoin kuulo-ongelmat, sisäilmaongelmista johtuvat hengitystieinfektiot sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Muistinko mainita, että kaupunki ei tarjoa työterveyshuoltoa akuuttitilanteessa? Sairauslomaa haetaan terveysasemalta, josta tulee perässä normaali lasku käynnistä.
Onko ihme, ettei väki pysy alalla? Palkka on olematon, vastuu valtava, arvostus nolla, työ äärettömän rankkaa...
Tätä listaahan voisi vielä jatkaa.
Työ on myös ulkoilua 1-2 kertaa päivässä (n. 45-120min kerrallaan) säällä kuin säällä: kivalla pilvipoudalla, paahtavalla kesähelteellä, vesi- ja räntäsateessa, -15 asteen pakkasella...
Haluaisin myös avata tuota "pedagogisen toiminnan" käsitettä. Se voi olla esimerkiksi leikkiä, laulua, liikuntaa, kuvataidetta, kädentaitoja, leivontaa, metsäretkiä jne.
Mutta kuka höpönassu pitää tällaista toimintaa helppona ja kevyenä? Siis 21 lapsen ryhmässä? Useinhan ryhmää voidaan ja kannattaakin jakaa kahtia tai kolmeen osaan, mutta sekin vaatii jo mietintää. Jotta pienryhmä toimisi, kasvattajan on mietittävä tarkkaan, ketkä lapset mihinkin laitetaan. Liikuntaa, musiikkikasvatusta, metsäretkeä ja leivontaa täytyy suunnitella. Jos toimintaa ei ole suunniteltu, lapset eivät jaksa sitoutua siihen. Ja vaikka olisi suunnitellut kuinka, lapset pienryhmän sisälläkin ovat erilaisia. Osa tykkää musiikista, osa ei niin välittäisi. Osa jaksaa keskittyä, osa ei kertakaikkiaan kykene. Jo pelkästään se vaikuttaa, onko lapsi 3- vai 5-vuotias. 3- ja 5-vuotiaat tarvitsevat ja osaavat (ikätasollaan) aivan eri asioita. Ja entä sitten, kun ryhmässä on kaksi 5-vuotiasta, joiden sosiaaliset ja itsesäätelyn taidot ovat 3-vuotiaan tasolla...
Kyllä minä haluaisin nähdä, kun joku isä tai äiti, "joka koska tahansa vaihtaisi oman työnsä tähän kevyeen leikkimiseen ja laulamiseen", alkaisi "leikkittää ja laulattaa" 21:tä 3-5-vuotiasta. Pelkkä ryhmän hallinta olisi hukassa. Niin, ryhmän hallintakin on koulutuksen tuomaa tulosta.
Ja jos joku nyt sanoo, että onhan sillä lto:lla kaksi lastenhoitajaa tekemässä sitä työtä, niin ei aina ole. Aina ei saada sijaista sairausloman ajaksi. Jos tiimikaveri käy aamulla labrassa ennen iltavuoroon saapumistaan. Tai jos aamuvuorossa oleva tiimikaveri pääsee kotiin jo klo 14, kun lapsia jää jäljelle vielä 20! Päivään mahtuu huikean paljon tilanteita, joissa toimitaan vain yhdellä tai kahdella aikuisella, vaikka ryhmässä periaatteessa on kolme työntekijää. [/
Minä en nyt mitenkään halua ilkeillä. Kysyisin että eikö opintojen aikana tule selväksi millaista työ on? Kyllähän jokaisessa työssä on eri tehtäviä ja vastuita, minäkin voisin kirjoittaa tuollaisen listan töistäni. Pidän kuitenkin ihan normaalina niitä, ne kuuluvat ammattiini ja sillä hyvä.
Lastentarhanopettajilta tulee aika usein tällaisia kirjotuksia, eikö siis koulutuksessa annettu kuva alasta vastaa todellisuutta? Onhan siellä harjoittelut, kyllä kai siellä näkee millaista työ on.
72: harjoittelut ovat suhteellisen lyhyitä, ei niissä aukea todellisuus. Ja harjoittelijat eivät tee vasuja jne, vaikka ohjaava lto kertoisikin mitä tekee niin ei se ole sama kuin tehdä sitä itse, vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että pitkä lista siitä mitä päiväkodissa työskentely on johtuu siitä että valitettavan moni yhä ajattelee että siellä tädit vain leikkivät ja vahtivat ja iloitsevat lasten sutkautuksista, helppoa kuin heinänteko.
Vierailija kirjoitti:
Asennemuutoksesta kaikki lähtee, tuskin vaihtamalla paranee. Kuitenkin työ on lasten leikittämistä ja vahtimista, vaihtaisin oman vastuullisen asiantuntijätyöni tuohon koska vaan. Helpottavaa olisi hypätä jatkuvan suorittamisen kehästä leppoisampaan työhön. Lasten hassutteluthan on jokapäiväinen valopilkku sinulle, tsemppiä!
Miten joku voi olla noin pihalla..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda kokonaan alaa tai työtehtävää oman ammattisi sisällä. Ei elämää ole tarkoitettu kärsimykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n kommentit täysin. Olen työpäivän jälkeen aivan lopussa. Päiväkodin sisäilmaongelmat eivät auta asiaa.
T. Myöskin lto
No juuri tämä. Meidän päikyssä odotetaan yhä vaan remppaa sitten joskus, mutta nyt vaan oireillaan kaikki, lapset ja työntekijät (no, kaikille ei tule oireita, mutta osalle todella pahoja. Eli ei kannata syyllistää sitä "saikuttavaa" työkaveria. Myrkkyhome voi tuhota elämän ja terveyden.)
Työ on raskasta, mutta hiukan auttaisi, jos palkka ja arvostus olisivat edes vähän paremmat. Olen yliopistokoulutettu ammattilainen, en mikään höpsöjä leikkejä järkkäävä "täti".
Harkitsen vahvasti alan vaihtoa, enkä suosittele tätä työtä kenellekään. Lapset toki ihania, ne haastavammatkin.
Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tätä jatkuvaa päiväkotihenkilöstön valitusta. Vuodesta toiseen. Minkä takia te ette tee mitään? Pelkkää valitusta vauva-palstalla. Lakkoilua perkele! Joukkovoimaa! Yrittäkää tosissanne vaikuttaa asioihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asennemuutoksesta kaikki lähtee, tuskin vaihtamalla paranee. Kuitenkin työ on lasten leikittämistä ja vahtimista, vaihtaisin oman vastuullisen asiantuntijätyöni tuohon koska vaan. Helpottavaa olisi hypätä jatkuvan suorittamisen kehästä leppoisampaan työhön. Lasten hassutteluthan on jokapäiväinen valopilkku sinulle, tsemppiä!
Lastentarhanopettajan työ on mm. seuraavia:
- työtä vuoroissa. Tavallisessa (Espoon) kaupungin päiväkodissa lto:n työvuoro voi alkaa (hieman talosta riippuen) klo 6-9.30:n välillä. Vastaavasti työvuoro päättyy n. klo 14-17.30 välillä.
- pedagoginen vastuu (tavallisimmin) 21 lapsen ryhmässä, jos lapset ovat 3-5-vuotiaita
- pedagogisen toiminnan suunnittelu, päävastuu toteutuksesta
- Käytöstapojen, sosiaalisten taitojen, itsesäätelytaitojen opettamista lapsille
- Ruokailutapojen opetusta, pukeutumisen opetusta, siisteyskasvatusta
- Lasten riitojen selvittelyä, hysteerisenä huutavan lapsen tai lapsien rauhoittelua
- Päiväunille silittelyä
- Jokaisessa ryhmässä on nykyään keskimäärin vähintään 1 lapsi, jonka paikka ei olisi tavallisessa ryhmässä. Tällainen lapsi saattaa vaatia yhden aikuisen välitöntä huomiota koko hoitopäivänsä ajan. Omassa ryhmässäni näitä lapsia on tällä hetkellä kolme.
- Palavereissa juoksemista. Viikoittain tähän kuluu n. 4 työtuntia
- työtä lähes tauotta: ruokataukoja ei ole. Sen sijaan jokaiseen päivään kuuluu 12 minuutin kahvitauko
- jokaiselle ryhmän lapselle henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman kirjoittamista
- jokaisen lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatuskeskustelujen käymistä (45-60min/keskustelu) kaksi kertaa vuodessa
- yhteydenpitoa erityisopettajiin, suomi toisena kielenä -opettajiin, neuvolaan, puheterapeutteihin, psykologeihin...
- osallistuminen uuden tiimikaverin rekrytointiin haastattelemalla johtajan kanssa useita hakijoita
- sähköpostien kirjoittamista, sähköposteihin vastaamista...
-Lattian lakaisemista, pöytien pyyhkimistä, pyykinpesua, lakanoiden vaihtamista, pöytien kattamista, leivän voitelua... Kirjallisten ohjeiden mukaan päiväkodin ostopalvelusiivoojalle kuuluu vain "ylläpitosiivous" ei "sotkujen siivous". Ja esim. pyykkiä pesevät laitoshuoltajat katosivat jo vuosia sitten. Keittiöhenkilö tiskaa ja latoo ruoat kärryyn. Lto ja hoitajat valmistelevat ruoat tarjoilukuntoon.
- keskustelua vanhempien kanssa joka päivä aamuin ja iltapäivisin. Otetaan vastaan kiitokset päivästä ja hyvin sujuneista retkistä. Saadaan tunnustusta siitä, että kutsuttiin vanhemmat äitien- ja isänpäiväkahveille.
- Otetaan vastaan myös haukut siitä, että sijainen oli pukenut lapselle siniset fleecehousut punaisten villahousujen sijaan. Tai lapsen nimikoimaton unikaveri on kateissa. Nimikoimattomista sukista on hävinnyt toinen. Lapsen lokeroa ei ole siivottu. Vanhemmat eivät ymmärrä, että lasten tavaroista huolehtiminen ei ole henkilökunnan vastuulla. Meidän tehtävämme on olla lasten kanssa. Vanhemmat voivat siivota lokeron kerran päivässä ja katsoa, että oman lapsen tavarat ovat paikallaan.
- Vähintään alempi korkeakoulututkinto
- Palkka (lähtö) 2387 euroa kuukaudessa, ei yö-, ilta- tai ylityölisiä.
- Lastenhoitajalla on 3 vuotta lyhyempi koulutus, mutta palkkaero on vain n. 300 euroa
21 lapsen ryhmän päivittäinen opettaminen, kasvattaminen ja hoitaminen kaikkine oheistoimintoineen ei ole kevyttä työtä. Oman rankkuutensa työhön tuo tietoisuus siitä, ettei työtä arvosteta. Rankkaa on myös se, että ryhmissä on ajoittain kova meteli.
Ääniongelmat alan ammattilaisilla ovat yleisiä. Samoin kuulo-ongelmat, sisäilmaongelmista johtuvat hengitystieinfektiot sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Muistinko mainita, että kaupunki ei tarjoa työterveyshuoltoa akuuttitilanteessa? Sairauslomaa haetaan terveysasemalta, josta tulee perässä normaali lasku käynnistä.
Onko ihme, ettei väki pysy alalla? Palkka on olematon, vastuu valtava, arvostus nolla, työ äärettömän rankkaa...
Tätä listaahan voisi vielä jatkaa.
Työ on myös ulkoilua 1-2 kertaa päivässä (n. 45-120min kerrallaan) säällä kuin säällä: kivalla pilvipoudalla, paahtavalla kesähelteellä, vesi- ja räntäsateessa, -15 asteen pakkasella...
Haluaisin myös avata tuota "pedagogisen toiminnan" käsitettä. Se voi olla esimerkiksi leikkiä, laulua, liikuntaa, kuvataidetta, kädentaitoja, leivontaa, metsäretkiä jne.
Mutta kuka höpönassu pitää tällaista toimintaa helppona ja kevyenä? Siis 21 lapsen ryhmässä? Useinhan ryhmää voidaan ja kannattaakin jakaa kahtia tai kolmeen osaan, mutta sekin vaatii jo mietintää. Jotta pienryhmä toimisi, kasvattajan on mietittävä tarkkaan, ketkä lapset mihinkin laitetaan. Liikuntaa, musiikkikasvatusta, metsäretkeä ja leivontaa täytyy suunnitella. Jos toimintaa ei ole suunniteltu, lapset eivät jaksa sitoutua siihen. Ja vaikka olisi suunnitellut kuinka, lapset pienryhmän sisälläkin ovat erilaisia. Osa tykkää musiikista, osa ei niin välittäisi. Osa jaksaa keskittyä, osa ei kertakaikkiaan kykene. Jo pelkästään se vaikuttaa, onko lapsi 3- vai 5-vuotias. 3- ja 5-vuotiaat tarvitsevat ja osaavat (ikätasollaan) aivan eri asioita. Ja entä sitten, kun ryhmässä on kaksi 5-vuotiasta, joiden sosiaaliset ja itsesäätelyn taidot ovat 3-vuotiaan tasolla...
Kyllä minä haluaisin nähdä, kun joku isä tai äiti, "joka koska tahansa vaihtaisi oman työnsä tähän kevyeen leikkimiseen ja laulamiseen", alkaisi "leikkittää ja laulattaa" 21:tä 3-5-vuotiasta. Pelkkä ryhmän hallinta olisi hukassa. Niin, ryhmän hallintakin on koulutuksen tuomaa tulosta.
Ja jos joku nyt sanoo, että onhan sillä lto:lla kaksi lastenhoitajaa tekemässä sitä työtä, niin ei aina ole. Aina ei saada sijaista sairausloman ajaksi. Jos tiimikaveri käy aamulla labrassa ennen iltavuoroon saapumistaan. Tai jos aamuvuorossa oleva tiimikaveri pääsee kotiin jo klo 14, kun lapsia jää jäljelle vielä 20! Päivään mahtuu huikean paljon tilanteita, joissa toimitaan vain yhdellä tai kahdella aikuisella, vaikka ryhmässä periaatteessa on kolme työntekijää.
Minä en nyt mitenkään halua ilkeillä. Kysyisin että eikö opintojen aikana tule selväksi millaista työ on? Kyllähän jokaisessa työssä on eri tehtäviä ja vastuita, minäkin voisin kirjoittaa tuollaisen listan töistäni. Pidän kuitenkin ihan normaalina niitä, ne kuuluvat ammattiini ja sillä hyvä.
Lastentarhanopettajilta tulee aika usein tällaisia kirjotuksia, eikö siis koulutuksessa annettu kuva alasta vastaa todellisuutta? Onhan siellä harjoittelut, kyllä kai siellä näkee millaista työ on.
Tämä 59:n lista ei varmasti ole mikään tilitys siitä, että katsokaa, mitä kaikkea (kamalaa) minun työhöni lto:na kuuluu. Se lienee vastaus 2:n ihmettelyyn siitä, kuinka "leppoisaa" työtä lto:t tekevät.
Itse tein sijaisuuksia kolme vuotta lukion jälkeen ennen kuin aloin opiskella alaa. Sijaisena sai jo paljon kokemusta alasta. Opiskellessa sai paljon teoriatietoa, oppi erilaisia menetelmiä, opiskeltiin lainsäädäntöä ja sitä, miten varhaiskasvatusta ihanteellisimmillaan toteutetaan. Valmistumisen jälkeen vakanssin haltijana ja käytännön työssä iskee kasvoille arki.
Harjoittelujaksot opiskelun aikana ovat yliopistotaustaisilla kandeilla tosi lyhyitä. Ammattikorkeasta valmistuneet sosionomitaustaiset lto:t tekevät pidempiä harjoitteluita, mutta harjoittelut ovat joka tapauksessa todellista harhaa. Siis opiskelija varhaiskasvatuksessa ei ole töissä vaan opiskelemassa. Opiskelija ei ole kasvatusvastuullinen, opiskelijaa ei voi jättää lapsiryhmän kanssa ilman kasvatusvastuullista henkilökuntaa. Opiskelija on ryhmässä "ylimääräinen aikuinen", joka harjoittelunsa aikana toteuttaa opiskelunsa tavoitteita, jotka ovat pedagogisia. Käytännön työhön päiväkodissa liittyy kuitenkin myös lto:lla paljon muuta: perushoitoa, yhteistyöverkostoja, paperitöitä, ylläpitotöitä... Kaikkeen tähän opiskelija tietysti harjoittelun aikana tutustuu, mutta kun valmistumisen jälkeen alkaa työ, rooli on aivan toisenlainen. Työssä lto:na ei ole back up -henkilöä (harjoitteluissa on vielä ohjaaja), johon voisi turvautua kaiken aikaa. Lto on valtavassa vastuussa ryhmästä ja sitä ei voi valitettavasti harjoitella muuten kuin tekemällä työtä.
Kun koulussa opitut ihanteet osoittautuvat käytännön kenttätyössä mahdottomiksi toteuttaa, siitä seuraa turhautumista, pettymyksiä ja kyynisyyttä. Ei ole ihme, että koetaan myös uupumusta, väsymystä ja välillä ihan suoranaista raivoa. "Opiskelin suurin toivein hienon ammatin, mutta työtä on mahdotonta tehdä siten kuin minulle opetettiin, palkka on olematon, kukaan ei arvosta ja mikään ei muutu, vaikka mitä tehtäisiin."
Vierailija kirjoitti:
Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tätä jatkuvaa päiväkotihenkilöstön valitusta. Vuodesta toiseen. Minkä takia te ette tee mitään? Pelkkää valitusta vauva-palstalla. Lakkoilua perkele! Joukkovoimaa! Yrittäkää tosissanne vaikuttaa asioihin!
Päiväkodeissa on yksi perustava ongelma: työntekijät ovat koulutukseltaan mm. lähihoitajia, sosionomeja ja kasvatustieteen kandeja, opistotaustaisia lastentarhanopettajia... Koulutustaustojen eroista johtuen kuulutaan moniin eri liittoihin: OAJ:n alaiseen Lastentarhanopettajaliittoon, Talentiaan, SuPeriin, Tehyyn, JHL:ään. Kaikki eivät kuulu liittoon ollenkaan.
Jotta lakko voisi edes teoriassa olla efektiivinen, kaikki työntekijät kaikilla koulutustaustoilla ja kaikista liitoista pitäisi saada lakkoon samanaikaisesti neuvottelukierroksen aikaan, jolloin päiväkodit jouduttaisiin sulkemaan. Lakossa pitäisi olla myös todellinen kiristysasetelma: lakkoilemme niin pitkään, että vaatimuksiin suostutaan. Se, että ilmaistaan mieltä yhden päivän ajan, on niin pieni harmi yhteiskunnalle, ettei sillä ole vaikutusta mihinkään.
Mutta miten tällainen hajanainen työntekijäpuoli voisi vaatia mitään yhtenäistä? Lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat eivät voi vaatia keskenään samaa palkkaa. Alalla käydään myös jatkuvaa vääntöä siitä, onko sosionomeilla, jotka ovat opiskellessaan hankkineet lto-pätevyyden, oikeus toimia lto:n tehtävissä. En usko, että OAJ olisi valmis ajamaan esim. palkankorotusta kaikille lastentarhanopettajille. OAJ ajaisi korotusta kandeille ja opistoista valmistuneille lastentarhanopettajille. Talentia yrittäisi huutaa sosionomien puolesta.
Palkan lisäksi muita konkreettisia vaatimuksia voisivat olla tietysti esim. muut työehdot tai pienemmät ryhmät ja paremmat työolot, mutta jos ryhmiä pienennettäisiin, tarvittaisiin samalla valtavat määrät lisätiloja ja henkilökuntaa. Niistä on muutenkin pula. En usko, että tällainen koskaan toteutuisi, kun neuvotteluasetelmat ovat jo niin vaikeat.
Eilinen työpäivä: minä ja lastenhoitaja sekä 7 alle 3-vuotiasta ja 4 yli 3-vuotiasta. Koko päivä! Yritä siinä sitten kaikkiin luoda vuorovaikutuksellinen suhde, ja p*skat! Onneksi kukaan ei loukkaantunut, kaikki saivat jopa ruokaa ja ulkoilun.
T. Lto
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän oto-tunnistakin kuuluu korvaus maksaa, vaikka se pieni onkin! Sinulleko ei makseta niistä mitään? Ja sinulla on muuten oikeus kieltäytyä ottamasta niitä sijaisuuksia. Työnantaja ei voi velvoittaa tekemään lukkarin ohi, vaan voi vain kysyä, haluaako joku talon sisäinen ne tunnit ottaa.