Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsynyt lastentarhanopettaja
28.08.2017 |
Olen 5 vuotta päiväkodissa ollut ja olen aivan loppu. Ylisuuret ryhmät, sijaisia ei saada, saikuttelevat työkaverit, sisäilmaongelmat, huono työyhteisö..listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ainoa valonpilkahdus on hyvät hetket lasten kanssa, mutta se ei korvaa sitä että on työpäivän jälkeen aivan loppu. Kuuluuko elämän mennä näin? Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.
Mä sain aikoinaan päiväkodissa töissä ollessa ylemmältä tasolta oikein negatiivista palautetta siitä etten kertonut lasten puuhista ja leikeistä vanhemmille tarpeeksi. Olisi pitänyt aina tarjotuista ruuista lähtien kertoa kaikki. Kerroin toki miten päivä oli pääpiirteittäin mennyt ja jos oli tapahtunut jotain erityistä. Ja vastasin jos vanhemmilla oli kysyttävää, mutta mitään romaania ei ollut vanhemmille antaa, vaikka olisi ilmeisesti pitänyt. Ajattelin hölmönä että vanhemmat juttelee lastensa kanssa päivän kuulumiset erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lto on yksi epäarvostetuimpia ammatteja, siksi itse olen vain lastenhoitaja. Rakastan lapsia ja heidän sutjautuksia ympäröivästö maailmasta, mutta... Vaatimuksia lisätään jatkuvasti ilman että olisi aikaa tehdä ja suunnitella. Lastenhoitajilla ei ole tes/ves päiviä vaikka yhä enemmän odotetaan lastenhoitajien suunnittelevan ja toteuttavan toimintatuokioita. Ltot ovat korkeakoulutettuja, yliopistonkäyneitä ja palkka hurjat 200€ enemmän kuin amis hoitajalla. Ja sitten ihmetellään miksi on lto pula.
Tsemppiä teille, me hoitajat ja lapset tarvitaan teidän tietämystä ja opastusta. Kumpa työnantajat tajuaisivat sen!
Uusi varhaiskasvatuslaki ja valtakunnallinen vasu on kyllä jäänyt sisäistämättä päiväkodeissa, joissa edelleen puhutaan toimintatuokioista, vieläpä hoitajien suunnittelemista.
No, mitäs ne sitten on? Ja mikä mielestäsi tekee uudesta laista ja suunnitelmasta erinomaisen entiseen menoon verrattuna? Sekö että lasten tulee osata lukea ja kirjoittaa ennen kouluunmenoa vai mikä?
Enää ei pitäisi olla toimintatuokioita, vaan koko päivän kuuluisi olla pedagogisesti suunniteltua ja ohjattua = kokopäiväpedagogiikkaa.
Mä olen opettaja ja kuolen työhöni. Olen työpäivän jälkeen niin poikki, että makaan sohvalla horroksessa koko illan. Syynä saikuttava työkaverikin täällä. Lisäpalkka ei auta mitään, kun painan taas 7-15 opetusta ja päälle todella paljon muuta työtä. Jokainen opettajana ollut tietää, että 7 tunnin opetuspäivä on liikaa joka päivä ja siihen uupuu. Paikkaan siis jatkuvasti kollegaa. Joko pidän yksin hänen tunnit tai sitten omani ja hänen samaan aikaan. Palkan saan vain lisätunneista oman lukujärjestykse ohi, en otosta. Tietysti tuplavalvonnat, tuplamäärä muksuja holhottavana jne.
Tää alkoi jo viime talvena ja jatkuu taas. Eniten vituttaa, että minä olen sijainen, kesät työtön ja tämä virkaloinen loisii jossain kotona, kun minä teen "melkein ilmaiseksi" hänenkin työnsä päätyen taas työttömäksi 2.6.
Olen myös kurkkuani myöten täynnä loputtomia vaatimuksia. 10 vuotta sitten saimme vielä keskittyä lapsiin ja nauttia päivästä. Nopeasti se aika muuttaa... Nyt päivät täyttyvät aina vain epärealistisemmista vanhempien vaatimuksista, velvoittavasta vasusta, kiireestä, jaetusta johtajuudesta (yhdellä pk:n johtajalla 4 taloa johdettavana, joten keksitty hieno termi, jolla lisää vastuuta voidaan siirtää työntekijöille), väsyneistä työtovereista, sijaisten perehdyttämisestä TAI selviytymisestä, kun niitä ei ole saatu.
En jää töihin varhaiskasvatuksen kentälle. Onneksi olen sosionomi, joten on vara valita...
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.
On. Toimintaa pitää suunnitella, kehittää ja arvioida jatkuvasti. Myös vasut on jatkuvaa kehitystä. Vanhempien osuus on entistä suurempi ja on meidän _velvollisuus_ keksiä miten saamme vanhemmat ja lapset osallistumaan toimintaan ja sen suunnitteluun yhä enemmissä määrin. Uusi vasu VELVOITTAA jokaisen varhaiskasvattajan siihen.
Ja siinä osasyy miksi työ on entistä raskaampaa. Ei riitä että pitää lapset hengissä, kuivina ja pitää sylissä ja leikittää. Ei edes meille lastenhoitajille.
Yritä nyt ottaa vähän rennommin! Tuolla mentaliteetilla lapset unohtuu, kun keskitytään vain kehittämiseen.
Vaihtamalla voi hyvin parantua, on se työyhteisö niin iso asia. On se aika hurjaa duunia. Respect!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä väsyin jo kahden vuoden jälkeen.. ja olen sentään vain lastenhoitaja.
Vaihdoin avoimen varhaiskasvatuksen puolelle kerhoon. Työaika 5h/ päivässä ja vaatimukset pienemmät esim paperitöiden suhteen. Jaksan nyt paljon paremmin! 4h keskitytään täysillä lapsiin ja se on ihanaa, saa tehdä sitä mitä ajattelinkin työn olevan. Suunnitteluaikaa,paperitöitä ym loppuaika. Vaikka kovin ne koittaa paperihommia tällekkin puolelle lisätä koko ajan, etenkin kaikki uuden vasun tuomat vaatimukset... huh huh.
Ja palkassa näkyy myös mutta mieluummin näin.
Niin minäkin aikoinaan vaihdoin kerhotoiminnan puolelle. Meneehän se päivä nopeasti ja on touhua. Jotenkin alkoi tökkiä kaksi asiaa. Ekaksi: eihän siinä ole vastuuta yhtään mistään. Riittää että ilmestyy paikalle ja toteuttaa ohjelmaa. Samat laululeikit pari kertaa viikossa, samaa vanhempien mielistelyä ja paljon joutavanpäiväistä löpinää. "Onkin tullut ilma jo syksyiseksi, mitenköhän ensi viikolla..." Ulkona värjöttelyä ja kerholaisten perään katsomista. Pitäisi oppia tuntemaan noin 60 eri lasta ja yhtä monet vanhemmat vuodessa. Yksi äiti kysyi, miksi näitä vasuja täytetään, kun et sä tiedä meistä mitään, etkä näe lastakaan kuin kerran viikossa. Niinpä. Mitä hyötyä niistä on kenellekään? Tuli tunne, että kerhotädiksikö piti koulut käydä. En ole enää siinä työssä.
Vierailija kirjoitti:
Sijaisia otetaan toisiin paikkoihin paremmin kun toisiin.
Itse oon avustajana ja usein sijaistan. Mutta pakko sanoa että hirveä määrä on nykyään paperihommia ltolla. Lisäksi pitää jatkuvasti suunnitella kaikkea ja järjestellä oppimisympäristöä. Välillä mietin eikö vähempikin riittäisi. Se aika on pois aina lapsilta.
Näissä päiväkodeissa mihin ryhmiin on palkattu osaava ja tykätty RYHMÄAVUSTAJA on lastentarhanopettajien jaksaminen ja lasten pk:ssa viihtyvyys aivan toisella tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asennemuutoksesta kaikki lähtee, tuskin vaihtamalla paranee. Kuitenkin työ on lasten leikittämistä ja vahtimista, vaihtaisin oman vastuullisen asiantuntijätyöni tuohon koska vaan. Helpottavaa olisi hypätä jatkuvan suorittamisen kehästä leppoisampaan työhön. Lasten hassutteluthan on jokapäiväinen valopilkku sinulle, tsemppiä!
Aivan uskomaton mielipidepläjäys. Vetää sanattomaksi, eikä hyvällä tavalla. t.lto
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.
Noin se yleensä menee,
mutta on olemassa vanhempia jotka VAATII tarkan raportin mitä syöty, söikö paljon, nukkuiko päikkärit, kauanko nukkui, mitä teki, jne.....missä lippis, missä lempiminioni kadonnut, missä pikkuauto jonka toi viime viikolla......
ja nämä yleensä perheitä joissa toinen vanhempi tai molemmat kasvatusalalla (opettajia tai itse pk:ssa duunissa). Ollaan sitten niin pirun tiukkana ja tärkeileviä hoitajille....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kauhealle! Mihinköhän muualle sitä lähtisi töihin tai opiskelemaan...
T. Lto / äippälomalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.
Noin se yleensä menee,
mutta on olemassa vanhempia jotka VAATII tarkan raportin mitä syöty, söikö paljon, nukkuiko päikkärit, kauanko nukkui, mitä teki, jne.....missä lippis, missä lempiminioni kadonnut, missä pikkuauto jonka toi viime viikolla......
ja nämä yleensä perheitä joissa toinen vanhempi tai molemmat kasvatusalalla (opettajia tai itse pk:ssa duunissa). Ollaan sitten niin pirun tiukkana ja tärkeileviä hoitajille....
No, minä olen opettaja ja tuossa aiemmin valitin työmäärääni. En ole kummankaan lapsen kohdalla kysellyt ikinä päiväkodista mitään tarkempaa raporttia. Jotain yleistä "miten meni" -tyyppistä, mutta en syömisistä tai nukkumisista kuin ehkä alussa kerran-pari, että maistuuko ruoka ja saako nukuttua.
Esikoinen oli 4 vuotta pph:lla ja en tainnut edes kertaakaan kysyä, mitä söivät. Ylipäätään en tarvinnut raporttia ohjelmasta, tekemisistä, pukemisista, syömisistä, nukkumisista yms. Hoitaja yleensä kertoili siinä jotain ja juteltiin vapaasti tovi hakiessa, mutta en osannut edes kysellä tarkemmin ja lapsi oli tyytyväinen -> mitäpä siinä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis ryhtyä lakkoon sekä opettajien että hoitajien. Lapset unohtuvat, kun kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää kuin se lasten kanssa oleminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä väsyin jo kahden vuoden jälkeen.. ja olen sentään vain lastenhoitaja.
Vaihdoin avoimen varhaiskasvatuksen puolelle kerhoon. Työaika 5h/ päivässä ja vaatimukset pienemmät esim paperitöiden suhteen. Jaksan nyt paljon paremmin! 4h keskitytään täysillä lapsiin ja se on ihanaa, saa tehdä sitä mitä ajattelinkin työn olevan. Suunnitteluaikaa,paperitöitä ym loppuaika. Vaikka kovin ne koittaa paperihommia tällekkin puolelle lisätä koko ajan, etenkin kaikki uuden vasun tuomat vaatimukset... huh huh.
Ja palkassa näkyy myös mutta mieluummin näin.
Niin minäkin aikoinaan vaihdoin kerhotoiminnan puolelle. Meneehän se päivä nopeasti ja on touhua. Jotenkin alkoi tökkiä kaksi asiaa. Ekaksi: eihän siinä ole vastuuta yhtään mistään. Riittää että ilmestyy paikalle ja toteuttaa ohjelmaa. Samat laululeikit pari kertaa viikossa, samaa vanhempien mielistelyä ja paljon joutavanpäiväistä löpinää. "Onkin tullut ilma jo syksyiseksi, mitenköhän ensi viikolla..." Ulkona värjöttelyä ja kerholaisten perään katsomista. Pitäisi oppia tuntemaan noin 60 eri lasta ja yhtä monet vanhemmat vuodessa. Yksi äiti kysyi, miksi näitä vasuja täytetään, kun et sä tiedä meistä mitään, etkä näe lastakaan kuin kerran viikossa. Niinpä. Mitä hyötyä niistä on kenellekään? Tuli tunne, että kerhotädiksikö piti koulut käydä. En ole enää siinä työssä.
Meillä toiminta on ihan erilaista. Lapset on paikalla 5 päivää viikossa ja vasua noudatetaan soveltuvin osin. Lapsia 15. Nämä on aika paljon muuttuneet ihan viime vuosina, millään pelkillä laululeikeillä ei missään pitkälle pötkitä enää.. :)
Sääliksi käy yhtäkin lastentarhanopettajaa,
pätevä ja potentiaalinen tyyppi,
vahinko että ei koskaan tule kehittämään itseään tai pääsemään urallaan yhtään mihinkään uuteen
,koska hapannaamainen kollega syö hapen ja energian
samoin kuin vaatimukset
ja työpaikan yleinen täyspasca kaksinaamainen ilmapiiri.
Siihen vielä käytöshäiriöiset muksut normaaliryhmässä sikinsokin vahdittavana etteivät tökkää ketään saksilla silmiin tai saa raivareita......
Mutta oma valinta, siinäpä pysyy kun ei muuta jaksa.
Takuuvarmasti tuleva katkeroitunut , burn-out keski-ikäinen joka aukoo naamaansa nuoremmille hatkkareille joilla rohkeutta ja varaa valita toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asennemuutoksesta kaikki lähtee, tuskin vaihtamalla paranee. Kuitenkin työ on lasten leikittämistä ja vahtimista, vaihtaisin oman vastuullisen asiantuntijätyöni tuohon koska vaan. Helpottavaa olisi hypätä jatkuvan suorittamisen kehästä leppoisampaan työhön. Lasten hassutteluthan on jokapäiväinen valopilkku sinulle, tsemppiä!
Lto:n tai muidenkaan varhaiskasvattajien työ ei ole pelkästään leikikttämistä ja vahtimista..Kaikkea muuta! Voi kun tietäisit.
t. pph
Kyllähän sitä kakkua voi koristaa, mutta lasten hoitamisesta on kyse.
Taitaa olla aloittajan ongelma sama kuin kaikilla naisvaltaisilla aloilla.
Tsemppiä lto:t ja lastenhoitajat! Todellakin arvostan työtänne näin pienen lapsen äitinä. Meillä onneksi päiväkodissa todella kivat ja luotettavat työntekijät, jotka vaikuttavat pitävän työstään, mutta uskon, että on raskasta hommaa.
Jotta päiväkodit ovat muutakin kuin lasten säilöjä, pitää toimintaa suunnitella ja toiminnan pitää olla lapsia motivoivaa ja kiinnostavaa, sopivaa heidän osaamistasolleen siten, että he myös oppivat uusia asioita eivätkä vain kertaa aiemmin opittua. Lapsen motoriikkaa, puhetta, tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja yms. pitää tukea ja edistää, sillä monet lapset eivät saa tarvitsemaansa monipuolista tekemistä kotona, tai heillä on jollain kehityksen osa-alueella hankaluuksia. Esim. tunne-elämän vaikeuksia 20-30% lapsista. Lasten oppimisen ongelmat pitää havaita jo varhaisella iällä ja toiminnan pitää edistää monenlaisia taitoja, joita tarvitaan varhaislapsuudessa ja myöhemmin koulussa ja muussakin elämässä. Lasten kykyä ja taitoa tulla toimeen toisten lasten ja aikuisten kanssa pitää tukea, jotta yksikään lapsi ei jää syrjään ja saa kavereita. Ylipäätään syrjäytymistä ja oppimisvaikeuksia pitää ehkäistä. Siinä on aikamoista haastetta 21-24 lapsen ryhmässä, jossa on kolme kasvattajaa, erityisesti kun suuren osan päivästä lapset viettävät korkeintaan kahden aikuisen kanssa, ajan ennen klo 8.20 ja klo 15.40 jälkeen yhden aikuisen kanssa. Osa lapsista tarvitsee tukiviittomia yms. tukitoimia, joita suunnitellaan yhdessä eri alan terapauttien kanssa, ja joita toteutetaan osana lapsiryhmän toimintaa. Monenlainen ammattitaito on siis tarpeen.
Alue: Aihe vapaa
Lapsia n. 24 ja heitä kaitsemassa koko päivän aikana 3 aikuista, jotka ovat yhtäaikaisesti paikalla n. 4-5 tuntia...