Väsynyt lastentarhanopettaja

Ap:lle toteaisin, että tuo sisäilmaongelmakohta olisi ihan yksistään hyvä syy vaihtaa paikkaa. Muiden kuormitustekijöiden lisänä tuo voi itsessään aiheuttaa väsymystä (ja huonolla säkällä paljon pahempia oireita myöhemmin).

Järjettömästi duunia ja sitä näkymätöntä työtä. Iso hatunnosto kaikille tuota tekeville! Hyvässä työyhteisössä yhteinen tekemisen meininki auttaa kantamaan monen kivikon yli. Ei siis suinkaan voi ajatella, etteikö vaihtamalla paranisi. Täydellistä työpaikkaa ei olekaan, mutta parempia (ja itselle sopivampia) takuulla.

Tsemppiä!

Sama! Vain puolitoista vuotta olin lto:na yliopistopohjaisena ja nyt opiskelen sosionomiksi ja en todellakaan tule tekemään töitä päiväkodissa kun valmistun. Nyt teen lastenhoitajan keikkaa, mikä on ihan ok kun minulta ei odoteta muuta kuin lasten seurana oloa.

Sinulle, joka sanoit, että onpa helppoa kun 20 lasta ja 4 aikuista. Ei. Isoilla on n. 23 lasta ja 3 aikuista ja pienillä 13 lasta ja 3 aikuista ja ota huomioon, että kaikki ei ole samaa aikaa töissä ja on lto:n suunnitteluajat, tiimipalaverit, talon palaverit, VASU-keskustelut yms.

Ryhmät reilulla kädellä pienemmäksi ja palkka isommaksi ja idioottivanhemmat veks niin voisi olla kivaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.

On. Toimintaa pitää suunnitella, kehittää ja arvioida jatkuvasti. Myös vasut on jatkuvaa kehitystä. Vanhempien osuus on entistä suurempi ja on meidän _velvollisuus_ keksiä miten saamme vanhemmat ja lapset osallistumaan toimintaan ja sen suunnitteluun yhä enemmissä määrin. Uusi vasu VELVOITTAA jokaisen varhaiskasvattajan siihen.

Ja siinä osasyy miksi työ on entistä raskaampaa. Ei riitä että pitää lapset hengissä, kuivina ja pitää sylissä ja leikittää. Ei edes meille lastenhoitajille.

Yritä nyt ottaa vähän rennommin! Tuolla mentaliteetilla lapset unohtuu, kun keskitytään vain kehittämiseen.

Niin, luuletko että nämä on lastenhoitajan päätettävissä? Sitähän tässä koitetaan sanoa että ylhäältä ne älyttömät vaatimukset tulee. Ja niitä seurataan katsos... pitää täyttää päiväkalenteria, viikkokalenteria, tehdään ja päivitetään jatkuvasti vasuja (lapsi- että yksikkökohtaisia), ryhmäsuunnitelmia, toimintasuunnitelmia, yhteisösuunnitelmia, palavereja joissa pitää tuoda muille ja johtajalle esille mitä on tehty, kehityspäiviä missä pitää tuoda esille mitä on tehty ja miettiä mitä taas voisi tehdä paremmin... jnejne. Ja olen vain lastenhoitaja, opeilla tuntuu olevan vielä kymmenen muuta asiaa päälle - mistä en rehellisesti sanottuna aina edes tajua mitään vaan mietin vain että olispa kiva jos tuonkin ajan vois mieluummin ope käyttää lapsiryhmässä olemiseen.

Tämä kaikki on tietysti työtä mitä esim vanhempi ei pysty hahmottamaan.

Mikä sen vasun idea edes on, ketä se palvelee? Kunnon kansalaisia meistä vanhemmistakin tuli, vaikka kukaan ollut vasusta kuullutkaan silloin 30 vuotta sitten. Tiedän toki että kehitys kehittyy, mutta ei näissä touhuissa ole enää mitään järkeä, kun ei voida keskittyä siihen perustehtävään.

Minulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja haluan kiittää teitä lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia, jotka jaksatte panostaa työhönne ja kohtelette lapsia hyvin ja ystävällisesti. Työ on aivan varmasti rankkaa. Minua ei haittaa, jos päivästä ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, vaan minut tekee iloiseksi kun nään hyväntuuliset lapseni leikkimässä kavereiden kanssa, kun tulen hakemaan heitä hoidosta. Luotan teidän arviointikykyynne ja taitoon lukea lasta. Sen vuoksi en neuvo teitä pikkuasioissa. Minulle saa mielellään antaa kritiikkiä, jos lapsellani on vääränlaiset varusteet päiväkodin arkea ajatellen. Te teette tärkeää työtä.

Mutta sitten ne väsyneet hoitajat, jotka näkevät lapsissa vain pahaa ja vähättelevät heitä. Tuntuu, että te olette unohtaneet oman roolinne kasvattajina ja sen, että lapset ovat vielä keskeneräisiä. Voitte olla varmoja, että kaikki vanhemmat ovat teitä kohtaan hankalia, koska he puolustavat lapsiaan teitä vastaan. Sehän on heidän velvollisuutensa, pitää pienemmän puolia. On ok väsyä, mutta kyynistyminen on pahasta. Silloin on aika vaihtaa alaa.

Täällä yksi lto, joka rakastaa työtään. Mutta 50-60v kaikkea vastustavat, kaikesta kaiken parhaiten tietävät, hapannaamaiset lastenhoitajakollegani voisin lahjoittaa vähiten tarjoavalle...

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä sen, että erityislapset normi ryhmässä. Huh huh :/

Erityislapset normiryhmässä.

Suunnittele siinä sitten toimintatuokioita ja -- toteuta ne.

Muutama saa raitsareita ja sotkee kaiken mitä yrittää, yksi vaatii erityishuomiota ja kolmas vaatii tarkat rutiinit mistä ei mielellään poiketa, normimuksut turhautuu ja itkeskelee ikkunan edessä kun on tylsää ja vanhemman tuloon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.

On. Toimintaa pitää suunnitella, kehittää ja arvioida jatkuvasti. Myös vasut on jatkuvaa kehitystä. Vanhempien osuus on entistä suurempi ja on meidän _velvollisuus_ keksiä miten saamme vanhemmat ja lapset osallistumaan toimintaan ja sen suunnitteluun yhä enemmissä määrin. Uusi vasu VELVOITTAA jokaisen varhaiskasvattajan siihen.

Ja siinä osasyy miksi työ on entistä raskaampaa. Ei riitä että pitää lapset hengissä, kuivina ja pitää sylissä ja leikittää. Ei edes meille lastenhoitajille.

Ite te feministit ja vihervassarit ootte ton tilanneet. Naisten piti päästä kotoota töihin. No nyt teil on töitä. varmaan tohonkin tarvii korkeakoulutusta. Turhaa päälle liimattua kurmitusta. Miten se lastenhoito on muuttunut monimutksiseksi 20v aikana?

Yksinkertaisesta rakennetaan monimutkaista, miksi?

Jotta voidaan perustella korkeakoulutetuille naisille tulonsiietoa, eli suojatyötä.

Sairas maailma.

Oon eri mieltä tuosta suojatyöstä, mutta kyllä ihan oikeasti tuntuu että yksinkertaisesta asiasta tehdään vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta päiväkodissa ja joka päivä hakiessa saan kuulla opettajilta romaanin siitä mitä lapset ovat päivän aikana tehneet. Mua ei kiinnosta. Mulle riittää kun ovat saaneet pidettyä lapset hengissä ja lapset ovat saaneet leikkiä kavereiden kanssa. Kysyn mieluummin lapsilta kotona mitä on puuhanneet. Onko tää jokapäiväinen romaanien kertominen joku pakollinen juttu? Varmaan hirveän raskasta muistaa mitä 20kpl lapsia on päivän aikana tehnyt ja sanonut.. Musta ei olis kyseiseen ammattiin.

On. Toimintaa pitää suunnitella, kehittää ja arvioida jatkuvasti. Myös vasut on jatkuvaa kehitystä. Vanhempien osuus on entistä suurempi ja on meidän _velvollisuus_ keksiä miten saamme vanhemmat ja lapset osallistumaan toimintaan ja sen suunnitteluun yhä enemmissä määrin. Uusi vasu VELVOITTAA jokaisen varhaiskasvattajan siihen.

Ja siinä osasyy miksi työ on entistä raskaampaa. Ei riitä että pitää lapset hengissä, kuivina ja pitää sylissä ja leikittää. Ei edes meille lastenhoitajille.

Ite te feministit ja vihervassarit ootte ton tilanneet. Naisten piti päästä kotoota töihin. No nyt teil on töitä. varmaan tohonkin tarvii korkeakoulutusta. Turhaa päälle liimattua kurmitusta. Miten se lastenhoito on muuttunut monimutksiseksi 20v aikana?

Yksinkertaisesta rakennetaan monimutkaista, miksi?

Jotta voidaan perustella korkeakoulutetuille naisille tulonsiietoa, eli suojatyötä.

Sairas maailma.

koska lastenpahoinvointi lisääntyy kaikenaikaa ja yhteiskunta kiittää keksiä keinoja miten edes vähän pelastaan.

On onneksi tietysti myös paljon perheitä, jotka asiasta huolehtivat itse.lisäksi paljon erilaisia vakansseja on lakkautettu ja nykyään päiväkodeissa edellytetään tehtävän minimihenkilökynnalla se mitä ennen hoiti useampi taho ( erityisen tuen tarve).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lto on yksi epäarvostetuimpia ammatteja, siksi itse olen vain lastenhoitaja. Rakastan lapsia ja heidän sutjautuksia ympäröivästö maailmasta, mutta... Vaatimuksia lisätään jatkuvasti ilman että olisi aikaa tehdä ja suunnitella. Lastenhoitajilla ei ole tes/ves päiviä vaikka yhä enemmän odotetaan lastenhoitajien suunnittelevan ja toteuttavan toimintatuokioita. Ltot ovat korkeakoulutettuja, yliopistonkäyneitä ja palkka hurjat 200€ enemmän kuin amis hoitajalla. Ja sitten ihmetellään miksi on lto pula.

Tsemppiä teille, me hoitajat ja lapset tarvitaan teidän tietämystä ja opastusta. Kumpa työnantajat tajuaisivat sen!

Uusi varhaiskasvatuslaki ja valtakunnallinen vasu on kyllä jäänyt sisäistämättä päiväkodeissa, joissa edelleen puhutaan toimintatuokioista, vieläpä hoitajien suunnittelemista.

Olrn pahoillani jos sanavalintani ei miellyttänyt sinua. Mutta on helpompi puhua tuokioista kuin erikseen jokaisesta tekemisestä. Tiedämme että lapsi tykkää avaruus aiheista. Täytyy siis suunnitella ja valmistella esim. Joku askartelu siihen liittyen jotta saamme kehitettyä hänen hienomotorisia taitoja. Samoin voimme miettiä ja valmistella valmiiksi jonkun avaruus aiheisen temppuradan jolla taas saamme lapset liikkumaan. Tyytyväinen? Ja yhtälailla odotetaan että hoitajat tekevät tätä suunnittelua ja valmistelua ilman ylimääräisiä suunnitteluvapaita. Opettajia on usein enää 1/ryhmä mikä tarkoittaa että hän kirjoittaa 24 vasun ja käy keskustelun vanhempien kanssa. Siksi vastuu alueita jaetaan jotta opettajat eivät kuormittuisi liikaa. Käytinkö nyt tarpeeksi "hienoa" kieltä?

Sepä se kun pitäisi olla sekä ohjaamassa toimintaa että ehtiä suunnittelemaankin sitä. Pelkkä oleskelu ei enää sovi tähän maailman aikaan, että vain oleskeltaisiin yhdessä ilman tavoitteita vuosikausia yhdessä. Jotta lapsi oppii uusia taitoja, kehittyy ja voi hyvin - sillä vain oppiva ja osaava lapsi voi hyvin, pitää ennalta suunnitella mitä lapsen kanssa tehdään ja miten tehdään.  Tutkimukset esim. osoittavat, että varhaiskasvatuksen laatu vaikuttaa suoraan lapsen matemaattisen ajattelu taitoihin, ja että esiopetusiässä riippuen opettajan toteuttamasta pedagogiikasta lasten taidoissa voi olla huomattavia eroja, jotka seuraavat kouluikään ja vain kasvavat myöhemmin, jos perusta on jäänyt varhaislapsuudessa ohueksi. Ongelma on, että toiminnan pitäisi olla kehittävää ja laadukasta, mutta sitten opettajille ei varata aikaa siihen, että voisi valmistalla toimintaa ja hankkia sitä varten välineitä. 21 lasta käsipuolessa on hankala keskittyä pitkäjänteiseen ajatustyöhön, jokainen äiti tai  isä varmasti tietää, että se on ajoittain vaikeaa ihan vaan yhden tai kahden lapsen läsnäollessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Oon eri mieltä tuosta suojatyöstä, mutta kyllä ihan oikeasti tuntuu että yksinkertaisesta asiasta tehdään vaikeaa.

Lasten hoito on yksinkertaista mutta kasvatus ei. Ja vaikeaa siitä tekee se että joka pirun asia pitää kirjoittaa romaaniksi. Sen kirjoittamisern ei anneta aikaa varttia enempää. :(

Hei väsynyt lto. Jos sulla on tarpeeksi työvuosia olet oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Se on noin ansiosidonnaisen verran palkastasi.

Itse lähdin sen turvin opiskelemaan, kun työ vei kaiken energian.Juuri kuuntelin luentoa, jossa sanottiin " Jos työ vie kaikki voimat , Ei työkyky ole kohdallaan". Saanpa nyt sitten töitä uudessa ammatissani tai En, oli elämäni parhaita päätöksiä lähteä opiskelemaa.

Varhaiskasvatus on hoitoa, KASVATUSTA JA OPETUSTA. Päiväkodeissa ei vain hoideta lapsia, vaan tavoitteet ovat nykymaailmassa paljon laajemmat. Kyllä se syrjäytyminen lähtee käyntiin lapsilla jo aivan varhaisvuosina, nelivuotiaista jo näkee, keillä on enemmän siihen riskejä kuin keskimäärin, ja päiväkodeissa on tarkoitus auttaa lapsia pulmista eteenpäin. Siksipä esim. ensimmäiseltä luokalta ei jäädä  läheskään yhtä paljon luokalle mitä joskus aiemmin, sillä oppimisvaikeudet bongataan varhaisemmin ja lapset saavat apua oppimisen hankaluuksiin ja muihin vaikeuksiinsa aiemmin, ja silloin tukitoimet ovat tehokkaammat, 

Kyllä mä näen vasut ja Hyve4:t tärkeiksi. Niissä on kirjattuna mikä lasta kiinnostaa ja millainen toiminta ja millaiset toimintatavat auttavat lasta eteenpäin kehityksessä, etenkin niiden kehityksen osa-alueiden kohdalta, joissa voi olla vaikeuksia. Kun tuntee lapset, heidän kiinnostuksen kohteensa ja tarpeensa, voi toimintaa suunnitella koko ryhmälle  niin että se tosiaankin soveltuu juuri näille kyseisille lapsille ja siitä on heille iloa ja hyötyä.  Asiakirjat ovat myös yhteydenpitovälineitä: Hyve4 välittää neuvolaan tietoa lapsesta päivähoidossa ja lapsen mahdollisista tuen tarpeista, ja ainakin omissa lapsiryhmissä on vuosittain ollut lapsia, jotka ovat ohjautuneet tarkempiin tutkimuksiin päiväkodin tai päiväkodin ja neuvolan yhteisten havaintojen vuoksi. Neuvolassahan lapsi käy tunnin ajan, päiväkodissa lasta pystyy havainnoimaan huomattavasti pidempään ja osana vertaisryhmää.  

 Yksittäisen lapsen hoito ja kasvatus voikin olla helppoa, sitähän tällä AV.lläkin saamme joka päivä erinäisissä kirjoituksissa, suuren lapsiryhmän kasvatus ja opetus sen sijaan ei sitä aina ole, on ihan eri asia kasvattaa ja opettaa omaa lastaan kuin 21 toisten lasta yhtäaikaa (tai edes pienryhmissä). Toimintaa säätelee mm. varhaiskasvatuslaki, joten ihan oman pään mukaan lapsia ei päiväkodeissa voi "hoidella" tai "leikittää", muutenhan kasvatus olisi mitä sattuu. 

Yritä päästä mentorointiryhmään, niistä on hyvä kokemuksia. Ja alanvaihtokin voi toki toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Asennemuutoksesta kaikki lähtee, tuskin vaihtamalla paranee. Kuitenkin työ on lasten leikittämistä ja vahtimista, vaihtaisin oman vastuullisen asiantuntijätyöni tuohon koska vaan. Helpottavaa olisi hypätä jatkuvan suorittamisen kehästä leppoisampaan työhön. Lasten hassutteluthan on jokapäiväinen valopilkku sinulle, tsemppiä!

Lastentarhanopettajan työ on mm. seuraavia:

- työtä vuoroissa. Tavallisessa (Espoon) kaupungin päiväkodissa lto:n työvuoro voi alkaa (hieman talosta riippuen) klo 6-9.30:n välillä. Vastaavasti työvuoro päättyy n. klo 14-17.30 välillä. 

- pedagoginen vastuu (tavallisimmin) 21 lapsen ryhmässä, jos lapset ovat 3-5-vuotiaita

- pedagogisen toiminnan suunnittelu, päävastuu toteutuksesta

- Käytöstapojen, sosiaalisten taitojen, itsesäätelytaitojen opettamista lapsille

- Ruokailutapojen opetusta, pukeutumisen opetusta, siisteyskasvatusta

- Lasten riitojen selvittelyä, hysteerisenä huutavan lapsen tai lapsien rauhoittelua

- Päiväunille silittelyä

- Jokaisessa ryhmässä on nykyään keskimäärin vähintään 1 lapsi, jonka paikka ei olisi tavallisessa ryhmässä. Tällainen lapsi saattaa vaatia yhden aikuisen välitöntä huomiota koko hoitopäivänsä ajan. Omassa ryhmässäni näitä lapsia on tällä hetkellä kolme. 

- Palavereissa juoksemista. Viikoittain tähän kuluu n. 4 työtuntia

- työtä lähes tauotta: ruokataukoja ei ole. Sen sijaan jokaiseen päivään kuuluu 12 minuutin kahvitauko

- jokaiselle ryhmän lapselle henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman kirjoittamista

- jokaisen lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatuskeskustelujen käymistä (45-60min/keskustelu) kaksi kertaa vuodessa

- yhteydenpitoa erityisopettajiin, suomi toisena kielenä -opettajiin, neuvolaan, puheterapeutteihin, psykologeihin...

- osallistuminen uuden tiimikaverin rekrytointiin haastattelemalla johtajan kanssa useita hakijoita

- sähköpostien kirjoittamista, sähköposteihin vastaamista...

-Lattian lakaisemista, pöytien pyyhkimistä, pyykinpesua, lakanoiden vaihtamista, pöytien kattamista, leivän voitelua... Kirjallisten ohjeiden mukaan päiväkodin ostopalvelusiivoojalle kuuluu vain "ylläpitosiivous" ei "sotkujen siivous". Ja esim. pyykkiä pesevät laitoshuoltajat katosivat jo vuosia sitten. Keittiöhenkilö tiskaa ja latoo ruoat kärryyn. Lto ja hoitajat valmistelevat ruoat tarjoilukuntoon.

- keskustelua vanhempien kanssa joka päivä aamuin ja iltapäivisin. Otetaan vastaan kiitokset päivästä ja hyvin sujuneista retkistä. Saadaan tunnustusta siitä, että kutsuttiin vanhemmat äitien- ja isänpäiväkahveille.

- Otetaan vastaan myös haukut siitä, että sijainen oli pukenut lapselle siniset fleecehousut punaisten villahousujen sijaan. Tai lapsen nimikoimaton unikaveri on kateissa. Nimikoimattomista sukista on hävinnyt toinen. Lapsen lokeroa ei ole siivottu. Vanhemmat eivät ymmärrä, että lasten tavaroista huolehtiminen ei ole henkilökunnan vastuulla. Meidän tehtävämme on olla lasten kanssa. Vanhemmat voivat siivota lokeron kerran päivässä ja katsoa, että oman lapsen tavarat ovat paikallaan.

- Vähintään alempi korkeakoulututkinto

- Palkka (lähtö) 2387 euroa kuukaudessa, ei yö-, ilta- tai ylityölisiä. 

- Lastenhoitajalla on 3 vuotta lyhyempi koulutus, mutta palkkaero on vain n. 300 euroa

21 lapsen ryhmän päivittäinen opettaminen, kasvattaminen ja hoitaminen kaikkine oheistoimintoineen ei ole kevyttä työtä. Oman rankkuutensa työhön tuo tietoisuus siitä, ettei työtä arvosteta. Rankkaa on myös se, että ryhmissä on ajoittain kova meteli.

Ääniongelmat alan ammattilaisilla ovat yleisiä. Samoin kuulo-ongelmat, sisäilmaongelmista johtuvat hengitystieinfektiot sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Muistinko mainita, että kaupunki ei tarjoa työterveyshuoltoa akuuttitilanteessa? Sairauslomaa haetaan terveysasemalta, josta tulee perässä normaali lasku käynnistä. 

Onko ihme, ettei väki pysy alalla? Palkka on olematon, vastuu valtava, arvostus nolla, työ äärettömän rankkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väsyin jo kahden vuoden jälkeen.. ja olen sentään vain lastenhoitaja.

Vaihdoin avoimen varhaiskasvatuksen puolelle kerhoon. Työaika 5h/ päivässä ja vaatimukset pienemmät esim paperitöiden suhteen. Jaksan nyt paljon paremmin! 4h keskitytään täysillä lapsiin ja se on ihanaa, saa tehdä sitä mitä ajattelinkin työn olevan. Suunnitteluaikaa,paperitöitä ym loppuaika. Vaikka kovin ne koittaa paperihommia tällekkin puolelle lisätä koko ajan, etenkin kaikki uuden vasun tuomat vaatimukset... huh huh.

Ja palkassa näkyy myös mutta mieluummin näin.

Niin minäkin aikoinaan vaihdoin kerhotoiminnan puolelle. Meneehän se päivä nopeasti ja on touhua. Jotenkin alkoi tökkiä kaksi asiaa. Ekaksi: eihän siinä ole vastuuta yhtään mistään. Riittää että ilmestyy paikalle ja toteuttaa ohjelmaa. Samat laululeikit pari kertaa viikossa, samaa vanhempien mielistelyä ja paljon joutavanpäiväistä löpinää. "Onkin tullut ilma jo syksyiseksi, mitenköhän ensi viikolla..." Ulkona värjöttelyä ja kerholaisten perään katsomista. Pitäisi oppia tuntemaan noin 60 eri lasta ja yhtä monet vanhemmat vuodessa. Yksi äiti kysyi, miksi näitä vasuja täytetään, kun et sä tiedä meistä mitään, etkä näe lastakaan kuin kerran viikossa. Niinpä. Mitä hyötyä niistä on kenellekään? Tuli tunne, että kerhotädiksikö piti koulut käydä. En ole enää siinä työssä.

Meillä toiminta on ihan erilaista. Lapset on paikalla 5 päivää viikossa ja vasua noudatetaan soveltuvin osin. Lapsia 15. Nämä on aika paljon muuttuneet ihan viime vuosina, millään pelkillä laululeikeillä ei missään pitkälle pötkitä enää.. :)

No hyvä jos on muuttunut. Meillä oli 12-15 lasta ryhmässä, ja jokainen lapsi kävi 1-2 kertaa viikossa kerhossa 3 tuntia kerrallaan. Näitä kerhoja minä pidin kollegani kanssa 4 päivänä viikossa. Lasten vaihtuvuus oli myös suurta. Monilla oli pienempiä sisaruksia kotona. Sitten kun äiti lähti töihin, kerhosta siirryttiin päivähoitoon. Alle puolet keskimäärin lapsista oli kerhotoiminnassa pidempään kuin yhden vuoden (syyskuulta toukokuuhun). Noin neljännes oli alle puoli vuotta. Siitä kun ottaa pois syys-, hiihto-, joululomat sekä lasten sairastelut, niin olihan se tilanne usein sellainen, että vasuja tehtiin käytännössä tuntematta lapsia niiden vanhempia. Kun on vaikka 40 lasta viikossa, jotka tapaa kerhon puitteissa, niin hyvä kun niiden nimet muistaa. Minun työhöni kuului lisäksi pitää perhekahvilaa kerran viikossa, ja siellä pienten lasten äidit tapasivat toisiaan, toiminta oli vapaata, ei ohjattua.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on hoitoa, KASVATUSTA JA OPETUSTA. Päiväkodeissa ei vain hoideta lapsia, vaan tavoitteet ovat nykymaailmassa paljon laajemmat. Kyllä se syrjäytyminen lähtee käyntiin lapsilla jo aivan varhaisvuosina, nelivuotiaista jo näkee, keillä on enemmän siihen riskejä kuin keskimäärin, ja päiväkodeissa on tarkoitus auttaa lapsia pulmista eteenpäin. Siksipä esim. ensimmäiseltä luokalta ei jäädä  läheskään yhtä paljon luokalle mitä joskus aiemmin, sillä oppimisvaikeudet bongataan varhaisemmin ja lapset saavat apua oppimisen hankaluuksiin ja muihin vaikeuksiinsa aiemmin, ja silloin tukitoimet ovat tehokkaammat, 

Lasten ongelmat ovat lisääntyneet, haastavaa käytöstä esiintyy jo osalla ekaluokkalaisista. Keskittymiskyky on heikentynyt. Opettajan työajasta menee yhä isompi osa järjestyksen pitämiseen, moniammatillisissa kokouksissa istumiseen ja erityislasten tukemiseen (integraatio). Tukitoimista huolimatta oppimisen haasteet ovat lisääntyneet ja oppimistulokset heikentyneet kautta linjan.