Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia
Minä aloitan: Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta. Saa laittaa sairaitakin :D
Kommentit (1695)
Otin selvää hänen työvuoroistaan ja menin aina ajelemaan autolla hänen työmatkansa varrelle, kun hänellä oli iltavuoro. Kerran hän sanoi nähneensä minut monta kertaa töihin mennessään. Vastasin vain, että vai niin, onpa jännä sattuma.
Lähetin samalle tyypille joskus tyhjän tekstiviestin tahallani, jotta hän reagoisi. En kehdannut suoraan ottaa yhteyttä ja pyytää treffeille tms. Se toimi, hän vastasi minun tyhjään viestiini ja kysyi haluanko tavata. Itse tietenkin vakuuttelin, että tyhjä viesti oli ollut puhdas vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miss Nolo kirjoitti:
Nämä on tosi hyviä! Muutkin siis tekee ihan hirveitä ja noloja asioita enkä vain minä :D
- Lähdin kesken joulun vieton vanhempieni luota kotiini toiseen kaupunkiin ihan vaan siksi että mahdollisesti voisin nähdä/tavata ihastukseni joulun pyhinä. No en tavannut, vaan söin suklaata yksin asunnossani ja kuuntelin surullista rakkausmusiikkia seuraavat kaksi päivää. Ja pidän oikeasti todella paljon perhejouluistamme. Harmitti niin paljon että pilasin oman jouluni hulluuksissani. Lisäksi hän teki minulle uutena vuotena oharit. Siis samana vuonna. Siltikin olin hänen peräänsä vielä pitkään ja keksin päässäni selityksiä hänen puolestaan. HUOH.
- Menin ihastukseni kaverin kaverin kanssa sänkyyn. Useasti. Jotta hän olisi mustasukkainen. Ei se oikein toiminut. Parin kuukauden jälkeen jutellessamme ihastukseni sanoi vain että "kuulin jotain että tapailet sitä J:tä" ja nauroi. Ööh.
- Stalkkasin somessa.
- Hain useasti hänen numeroaan numerotiedustelusta.
Ja vaikka mitä muuta naurettavaa. Nämä siis aikuisiällä. Teinivuosista en ala edes puhua. :D
Enkä pysty vieläkään puhumaan saati ajattelemaan mitä kaikkea tein kun ihastuin naimisissa olevaan kollegaan. Olen ottanut häneen reippaasti etäisyyttä, sen voin sanoa. Ehkä vielä joskus voimme jutella normaalisti. Ehkä. Tai ehkä vain vaihdan työpaikkaa.
Kerro nyt loputkin ja ikäsi?
Isosiskoni lähetti minut leikkimään ihastuksensa kerrostalon pihalle aina jos poika oli ulkona. Sitten "vahingossa" aina tuli sinne minua etsimään, että heeeei Pirjo-Irma mitä sinä täällä teet? :DD
Sisko ja poika eivät ikinä alkaneet seurustelemaan, mutta minä muistan aina välillä muistuttaa tästä siskoani. Ja sisko häpeää. Haha.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan nainen ole ikinä ihastunut minuun.
Kouluaikoina kaverille lähetteli kirjeitä eräs tyttö,niissä oli aika intiimejäkin juttuja.
Jätkien kanssa sitten luettiin niitä ja naureskeltiin tuolle tytölle vaikka todellisuudessa olisi kelvannut varmaan kaikille tyttikseksi.
Näyttää ihan hyvälle vieläkin vaikka ikää on varmaan n:40v ja "jännämiesten" kelkkaan lähtikin.No tässä tulikin syy miksi en ikinä tunnusta tunteitani ihastukselle.
Oletus on aina, näin aikuisenakin se, että toinen sitten naureskelee joidenkin ”jätkien” tai ylipäätään kavereiden kanssa tai muuten joudun herkkine tunteineni nolatuksi.Että voipa joku suhunkin olla joskus ollut ihastunut, mutta ei vaan ole ilmaissut sitä sinulle - kiitos maskuliinisen ja herkkyyttä halveksivan kulttuurin.
Ne oli teini aikoja silloin, jos olisin saanut tytöiltä kirjeitä en olisi kyllä kenellekään niitä näyttänyt tai puhunut niistä.
Joopa joo, olit kuitenkin mukana naureskelemassa? Ehkä ryhmäpaine olisi saanut sinutkin jakamaan toisen intiimejä kirjeitä hyvänä vitsinä. Höhö, äijäpisteitä kato! Tätä on myrkyllinen maskuliinisuus. Onneksi vain yksi tyttö erehtyi ottamaan kontaktia teidänkaltaisiin, ja myöhemmin tämäkin löysi oikean miehen.
Ot.
Myrkyllinen maskuliinisuus? Keskenkasvuisten kakaroiden juttuja puolin ja toisin, mukaanlukien kirjeen lähettäjä. Harjoittelevat vasta rakkauselämää eivätkä siitä oikeasti mitään tiedä.
Ne feminismin oppikirjat kannattaa laittaa äkkiä pois, jos ne vieraannuttavat noin pahasti elämästä.
Tästä on nyt jo vosikausia aikaa, mutta tälle ex-ihastukselleni olisin todella hakenut kuun taivaalta.
Vastailin hänen (kännisiin tai muuten sekaviin) puheluihinsa koska tahansa, siihen pisteeseen, että sen aikaisen soittoääneni kuuleminen edelleenkin tekee sen ahdistavan tunteen rintaan ihan silmänräpäyksessä. Tein hänelle kaiken: siivosin, laitoin ruokaa, pidin huolta, kuskasin, repesin jokaiseen illanistujaiseen, laukkasin jokaiseen hätätilanteeseen paikalle, maksoin hänelle liki tuhannen euron takuuvuokran jota en tietenkään saanut koskaan takaisin, kuuntelin kaikkea vuodatusta ja olin tukena. Muutin itseäni hänen vuokseen valtavasti. Jopa puhetyylini muuttui täysin. Siihen päälle kaikki normi-stakkaukset, eli Facen ja Whatsappin kyttääminen. Kaverini joutuivat hermoromahduksen partaalle saakka kuuntelemaan vuodatuksiani hänestä. Kun olimme muiden seurassa, yritin jatkuvasti olla se hauskin ja komein, oikein tyrkyllä. Yritin myös tehdä hänet mustasukkaiseksi erittäin laihoin tuloksin. Tuli köytettyä melkein mikä tahansa keino, jolla saada huomiota ja se alkuajan ihastus syttymään uudelleen hänenkin puoleltaan.
Oikeasti olin ihan täysi ovimatto, ja kun tunteet eivät olleetkaan molemminpuoleiset, masennuin, ja laihduin liki sairaalakuntoon.
Kamalan paljon tuli nähtyä vaivaa ja miksi? Pari hassua kertaa harrastimme seksiä (joka ei ollutkaan niin kummoista jälkeenpäin ajatellen) ja kaikki muu oli vain kipeää sotkua.
Olen varma että ainakin jollain tasolla hän tiesi koko ajan käyttävänsä minua liikaa hyväkseen, mutta oli kai liian sekaisin laittaakseen sille stopin.
Olin niin kauhian ihastunut, että eipä minua moni olisi voinut estääkään. :)
Tästä on tosiaan vuosikausia, ja nykyään emme ole enää useinkaan yhteydessä. Emme ole kiinnostuneet samoista asioista, ei ole puhuttavaa. Pystyn kuitenkin katsomaan häntä silmiin kun tapaamme, enkä tunne enää mitään häntä kohtaan. Minulle on tullut järki päähän: emme todellakaan sopisi yhteen, enkä ymmärrä, miksi hän sai aikoinaan pääni niin helvetin sekaisin. Elämäntyylimme ovat kuin päivä ja yö. Kadun sitä menetettyä aikaa ja rahaa, plus häpeän tätä kautta kuollakseni aina kun se mainitaan, kun juttelen ystävieni kanssa.
Olin silloin täysin eri ihminen. Nolo ja sekaisin! Toivon että hänkin tietäisi sen, mutta no, mennyt on mennyttä.
En halua enää ikinä seota samalla tavalla kenenkään vuoksi! Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kannattanut yrittää mustasukkaiseksi vehtaamalla muiden kanssa. Siihen lopahti kiinnostus heti, tulkitsen edelleen sen niin ettei minusta ole silloin kiinnostunut.
Yksi mies stalkkasi pahemman kerran ja yritti kovasti erottaa minua miehestäni, tämä stalkkeri oli naimisissa ja perheellinen. Tälle piti lopuksi laittaa kaikki estot.
Itse en ole sen pahempia juttuja tehnyt kuin pyörinyt ihastuksen alkuvaiheessa jossain suomi24-palstalla.
Pyysin sitä treffeille. Sain, onneksi ystävälliset, pakit. En enää koskaan mene samaan lankaan! Sitä, että ihastus tykkää takaisin, tapahtuu vain saduissa ja leffoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysin sitä treffeille. Sain, onneksi ystävälliset, pakit. En enää koskaan mene samaan lankaan! Sitä, että ihastus tykkää takaisin, tapahtuu vain saduissa ja leffoissa.
Ainakin sä olet rehellinen, etkä tehnyt mitään väärää.
Noloa on, kun naimisissa oleva keski-ikäinen perheenäiti kihertelee muiden miesten seurassa. Omien sanojensa mukaan ei meinaa millään päästä saliltakaan pois, kun miehet siellä piirittävät. Silti on ihan pakko just sillä salilla käydä...
Rutistin sydäntäni vasten liian pitkään kun tiesin että en voi häntä saada... ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan av:n Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle ketjuun ja jossakin sekossa päässäni kuvittelen, että hän lukisi ketjua.
16-vuotiaana vielä porukoiden luona asuessani seinänaapurinamme oli aivan ihana parikymppinen poika johon ihastuin palavasti. Kuuntelin oven takana ja kurkin ovisilmästä milloin jätkä on lähössä ja samaan aikaan vein roskat tai lähdin koiran kanssa lenkille jotta pääsisin hissiin hänen kanssaan. Kävin myös salaa parvekkeellamme tupakalla jos kuulin että hänkin oli siellä :D Lopulta muutettiin pois ja jouduin hyvästelemään ihastukseni.
Meni kuitenkin pari vuotta ja olin 18-vuotiaana menossa aamuyöllä baarista kotiin kunnes sain idean koukata vanhan kämppämme kautta. Ovisummeria tutkiessani huomasin että tää vanha ihastukseni asui siinä vielä (tai joku muu parka jolla oli sama sukunimi) ja aloin änkyräkännissä rämpyttämään tän pojan ovisummeria, luojan kiitos tajusin jossain vaiheessa miten mielenvikaista se oli ja vaapuin omaan kotiin ja aamulla morkkistelin tätä tapahtumaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekopää kirjoitti:
Tästä on nyt jo vosikausia aikaa, mutta tälle ex-ihastukselleni olisin todella hakenut kuun taivaalta.
Vastailin hänen (kännisiin tai muuten sekaviin) puheluihinsa koska tahansa, siihen pisteeseen, että sen aikaisen soittoääneni kuuleminen edelleenkin tekee sen ahdistavan tunteen rintaan ihan silmänräpäyksessä. Tein hänelle kaiken: siivosin, laitoin ruokaa, pidin huolta, kuskasin, repesin jokaiseen illanistujaiseen, laukkasin jokaiseen hätätilanteeseen paikalle, maksoin hänelle liki tuhannen euron takuuvuokran jota en tietenkään saanut koskaan takaisin, kuuntelin kaikkea vuodatusta ja olin tukena. Muutin itseäni hänen vuokseen valtavasti. Jopa puhetyylini muuttui täysin. Siihen päälle kaikki normi-stakkaukset, eli Facen ja Whatsappin kyttääminen. Kaverini joutuivat hermoromahduksen partaalle saakka kuuntelemaan vuodatuksiani hänestä. Kun olimme muiden seurassa, yritin jatkuvasti olla se hauskin ja komein, oikein tyrkyllä. Yritin myös tehdä hänet mustasukkaiseksi erittäin laihoin tuloksin. Tuli köytettyä melkein mikä tahansa keino, jolla saada huomiota ja se alkuajan ihastus syttymään uudelleen hänenkin puoleltaan.
Oikeasti olin ihan täysi ovimatto, ja kun tunteet eivät olleetkaan molemminpuoleiset, masennuin, ja laihduin liki sairaalakuntoon.
Kamalan paljon tuli nähtyä vaivaa ja miksi? Pari hassua kertaa harrastimme seksiä (joka ei ollutkaan niin kummoista jälkeenpäin ajatellen) ja kaikki muu oli vain kipeää sotkua.
Olen varma että ainakin jollain tasolla hän tiesi koko ajan käyttävänsä minua liikaa hyväkseen, mutta oli kai liian sekaisin laittaakseen sille stopin.
Olin niin kauhian ihastunut, että eipä minua moni olisi voinut estääkään. :)
Tästä on tosiaan vuosikausia, ja nykyään emme ole enää useinkaan yhteydessä. Emme ole kiinnostuneet samoista asioista, ei ole puhuttavaa. Pystyn kuitenkin katsomaan häntä silmiin kun tapaamme, enkä tunne enää mitään häntä kohtaan. Minulle on tullut järki päähän: emme todellakaan sopisi yhteen, enkä ymmärrä, miksi hän sai aikoinaan pääni niin helvetin sekaisin. Elämäntyylimme ovat kuin päivä ja yö. Kadun sitä menetettyä aikaa ja rahaa, plus häpeän tätä kautta kuollakseni aina kun se mainitaan, kun juttelen ystävieni kanssa.
Olin silloin täysin eri ihminen. Nolo ja sekaisin! Toivon että hänkin tietäisi sen, mutta no, mennyt on mennyttä.
En halua enää ikinä seota samalla tavalla kenenkään vuoksi! Huh!
Eihän tuosta nyt kuitenkaan ihan "vuosikausia" ole. WhatsAppkin yleistyi joskus 2012. Mutta hyvä, että tulit järkiisi!
uytutyuty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan nainen ole ikinä ihastunut minuun.
Kouluaikoina kaverille lähetteli kirjeitä eräs tyttö,niissä oli aika intiimejäkin juttuja.
Jätkien kanssa sitten luettiin niitä ja naureskeltiin tuolle tytölle vaikka todellisuudessa olisi kelvannut varmaan kaikille tyttikseksi.
Näyttää ihan hyvälle vieläkin vaikka ikää on varmaan n:40v ja "jännämiesten" kelkkaan lähtikin.No tässä tulikin syy miksi en ikinä tunnusta tunteitani ihastukselle.
Oletus on aina, näin aikuisenakin se, että toinen sitten naureskelee joidenkin ”jätkien” tai ylipäätään kavereiden kanssa tai muuten joudun herkkine tunteineni nolatuksi.Että voipa joku suhunkin olla joskus ollut ihastunut, mutta ei vaan ole ilmaissut sitä sinulle - kiitos maskuliinisen ja herkkyyttä halveksivan kulttuurin.
Ne oli teini aikoja silloin, jos olisin saanut tytöiltä kirjeitä en olisi kyllä kenellekään niitä näyttänyt tai puhunut niistä.
Joopa joo, olit kuitenkin mukana naureskelemassa? Ehkä ryhmäpaine olisi saanut sinutkin jakamaan toisen intiimejä kirjeitä hyvänä vitsinä. Höhö, äijäpisteitä kato! Tätä on myrkyllinen maskuliinisuus. Onneksi vain yksi tyttö erehtyi ottamaan kontaktia teidänkaltaisiin, ja myöhemmin tämäkin löysi oikean miehen.
Ot.
Myrkyllinen maskuliinisuus? Keskenkasvuisten kakaroiden juttuja puolin ja toisin, mukaanlukien kirjeen lähettäjä. Harjoittelevat vasta rakkauselämää eivätkä siitä oikeasti mitään tiedä.
Ne feminismin oppikirjat kannattaa laittaa äkkiä pois, jos ne vieraannuttavat noin pahasti elämästä.
Nimenomaan. Nuorena tunsin yhden ihmisen, jolla oli tapana lähetellä tällaisia pilakirjeitä sekä tytöille että pojille toisten nimissä. Mutta koska hän oli tyttö, kyseessä oli tietenkin yksittäistapaus eikä minkään myrkyllisen feminiinisyyden edustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tästä on jo aikaa, mutta melkein pilasin nykyisen parisuhteeni ihastuksen vuoksi. Nyt olisin juoppoontuneen työttömän masentunut tyttöystävä. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan av:n Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle ketjuun ja jossakin sekossa päässäni kuvittelen, että hän lukisi ketjua.
Ehkäpä lukeekin❤️
Kerroin tunteistani hänelle. Ei enää ikinä. Niin nöyryyttävää tapahtumaa en ole elämässäni kokenut.
Muutin toiseen maahan :D tapasin kyseisessä maassa ihastukseni monta vuotta sitten, ja tunteet olivat kyllä molemminpuolisia, mutta ilmeisesti paöjon vahvempia omalta puoleltani. Lensin tapaamaan häntä monta kertaa mutta eri maissa asuessamme suhde ei olisi onnistunut varsinkaan hänen kanssaan, nyt jälkikäteen olen tajunnut kuinka saamaton hän oli. Yhteydenpitomme hiipui ja en halunnut vaikuttaa liian innokkaalta, joten kaikessa hiljaisuudessa hankin kyseisestä maasta työpaikan ja muutin sinne. Törmäsin mieheen ja tapailimme jonkin aikaa, mutta ei siitä mitään tullut. Ihme on off sekoilua melkein vuoden. Jäin kuitenkkn asumaan uuteen maahan ja pian sen jälkeen tapasin kuitenkin nykyiseni, joka on ehdottomasti elämäni mies. Eli tuo epätoivoinen muutto miehen perässä osoittautui parhaimmaksi päätökseksi ikinä, nyt asumme jo uudessa maassa nykyisen poikaystäväni kanssa ja olen niin onnellinen!
Vierailija kirjoitti:
Kerroin tunteistani hänelle. Ei enää ikinä. Niin nöyryyttävää tapahtumaa en ole elämässäni kokenut.
Kerro lisää?
Miss Nolo kirjoitti:
Nämä on tosi hyviä! Muutkin siis tekee ihan hirveitä ja noloja asioita enkä vain minä :D
- Lähdin kesken joulun vieton vanhempieni luota kotiini toiseen kaupunkiin ihan vaan siksi että mahdollisesti voisin nähdä/tavata ihastukseni joulun pyhinä. No en tavannut, vaan söin suklaata yksin asunnossani ja kuuntelin surullista rakkausmusiikkia seuraavat kaksi päivää. Ja pidän oikeasti todella paljon perhejouluistamme. Harmitti niin paljon että pilasin oman jouluni hulluuksissani. Lisäksi hän teki minulle uutena vuotena oharit. Siis samana vuonna. Siltikin olin hänen peräänsä vielä pitkään ja keksin päässäni selityksiä hänen puolestaan. HUOH.
- Menin ihastukseni kaverin kaverin kanssa sänkyyn. Useasti. Jotta hän olisi mustasukkainen. Ei se oikein toiminut. Parin kuukauden jälkeen jutellessamme ihastukseni sanoi vain että "kuulin jotain että tapailet sitä J:tä" ja nauroi. Ööh.
- Stalkkasin somessa.
- Hain useasti hänen numeroaan numerotiedustelusta.
Ja vaikka mitä muuta naurettavaa. Nämä siis aikuisiällä. Teinivuosista en ala edes puhua. :D
Enkä pysty vieläkään puhumaan saati ajattelemaan mitä kaikkea tein kun ihastuin naimisissa olevaan kollegaan. Olen ottanut häneen reippaasti etäisyyttä, sen voin sanoa. Ehkä vielä joskus voimme jutella normaalisti. Ehkä. Tai ehkä vain vaihdan työpaikkaa.
Jos on miehestä kiinnostunut, niin vihoviimeinen asia joka kannattaa tehdä on mennä sänkyyn hänen ystävänsä kanssa. Luulisi että ihan perusjärkikin jo sen sanoisi. Jos taas yhtään ymmärtää miehiä, niin tietää että miehet noudattavat sellaista koodia että toisten tuttujen miesten naisiin ei sekaannuta.
Voi elämä, ei mitään päätä eikä häntää teidän sekoiluissanne. Tai sitten olet vain niin helppo etkä vain halua tunnustaa sitä itsellesi.
Jos tämä olisi kilpailu, niin tarjoaisin voittajan kaapua sinulle!