Miksi en IKINÄ saa sitä miestä johon itse olen ihastunut?

Sama täällä, ja se ihan suoraan sanottuna vituttaa. Nämä miehet eivät ole koskaan olleet mitään komistuksia, erittäin kaukana siitä mutta olen silti nähnyt heissä jotakin viehättävää. 

Minä haluan kyllä että mies laittaa kuvansa deitti-ilmoon, niin tapaamisessa näkee sitten oliko mies rehellinen, eli onko kuva ja live yhteneväiset. 

Viestitätkö kehollasi ja eleilläsi epätoivoa? Epätoivon aistii ja sitä pidetään vältettävänä. Itseriittoiset yleensä vetävät puoleensa. 

Ehkä mies on pitänyt sinua specsien perässä liikkuvana. Sellainen herättää pelkoa. Jos tason joskus menettää, niin menee nainenkin siinä.

delulu standardit?

Ehkä ihastut (alitajuisen tarkotuksellisesti) niihin miehiin, jotka eivät ole saavutettavissa. Eräänlainen defenssi. Ei tarvitse ottaa riskiä siitä, ettei saakaan vastakaikua tai, ettei suhde toimikaan, kun suhdetta ei koskaan tule. 

Minulla on yksi kaveri, jonka kaikki ihastukset ovat jo aina täysin saavuttamattomissa. Joko ne ovat ulkonäöllisesti täysin eri tasoa (jos kaverini on 7-8, on ne tyypit 10+), jossain huippuammatissa, kuten lääkäri tai jonkun superfirman toimari (kaverini ei ole) tai sit ne on jotain pikkujulkkiksia tai muita silmäätekeviä. Kaverini ulkonäkö ja muu yleinen meinkinki (brändi, jota hän yrittää itsestään luoda) riittää tinderissä (tms) juuri saamaan noiden tyyppien kanssa matchin ja ehkä treffit / yhden illan jutun, muttei mitenkään parisuhteen muodostamiseen. Eli kaverini on noille tyypeille korkeintaan hauskanpitoa siihen asti, kunnes se oikea löytyy. Ja tämän näkee heti, kun näkee niiden profiilit tai sen pari kertaa, kun olen jonkun niistä tavannut livenä. Tuntuu, että kaverini elää jossain haavemaailmassa, missä miehen pitäisi olla alusvaatemalli-lääkäri-laskuvarjojääkäri-miljonääri, mutta hän ei ymmärrä, ettei itse ole mitään näistä eikä ulkonäkökään riitä sellaisen nappaamiseen. Ylipäätään hänen kriteerinsä miehelle ovat tosi pinnallisia ja miehen status on kaikki kaikessa. Itse hän ei kuitenkaan juuri tavantallaajasta poikkea, mutta ilmeisesti käsitys itsestäänkin on hiemen epärealistinen. Hän on tarkka somessa antamasta kuvasta itsestään ja se toki poikkeaa melkoisesti todellisesta arkihänestä. Normaalit miehet häntä eivät kiinnosta, vaikka kuinka potentiaalisia on tullut vastaan. Kaverillani on muutama ystävä, jotka pitävät yllä sellaista meininkiä, missä koko ajan buustataan toistensa itseluottamusta. Ja tämä on tietenkin hyvä, paitsi kun se menee liiallisuuksiin ja kaverini kuvittelelma itsestään on aivan eri kuin todellisuus. Hän aina sanookin, että "kun mä oon tämmönen saalis niin emmä voi mitä vaan ottaa". Ja onkin ollut suurimman osan aikuisiästään sinkku, vaikka parisuhde ja perhe on haaveissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun oma mies on paljon komeempi kuin se johon olin ihastunut ja lujaa🤔 En saanut ihastusta joten otin tuon nykyisen mieheni. Mieheni on korkeammassa asemassa, pitempi, lihaksikkaampi ja ihan hulluna minuun.

Kemia on se tärkein, ei ulkonäkö.