Lue keskustelun säännöt.
Miksi en IKINÄ saa sitä miestä johon itse olen ihastunut?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo riipu ulkonäöstä. Itse olen ainakin ihastunut niin erinäköisiin miehiin elämäni aikana. Toisessa on vain se joku juttu johon tuntee vetoa. Veikkaan että aloittaja ihastuu sellaisiin miehiin, joissa on se joku juttu, mutta tämän jonkun jutun omaavat miehet taas ihastuvat naisiin joissa on sellainen juttu mitä aloittajassa ei ole. Mä oon saanut aina sen kenet olen halunnut, mutta haasteita on tullut siitä ettei aina osaa itse erottaa ihastumisen huumassa mikä loppupeleissä on mulle hyväksi. Sokea ihastuminen estää tarkkaavaisen tarkastelun, ja sydämiä särkyy. Nyt on mies ollut jo monta vuotta, kenet kyllä halusin, mutta joka oli silti vain yksi monen muun miehen joukossa jotka olisivat kanssani halunneet olla. Se valinnan vaikeus, ja valitseeko oikein, vai olisiko jonossa ollut joku sopivampi.
Kyllä se miehillä usein riippuu ulkonäöstä myös. Tietenkin jokaisen silmään omalla tavalla. Aika erikoista tuo, että ihan jonoksi asti oli miehiä, etkä oikeen tiedä kenet valitset. Ei kyllä miehillä yleensä ole jonoksi naisia odottamassa ja siitä koituvaa valinnanvaikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi en saa yhdeltäkään naiselta vastakaikua?
Mulla sama ongelma, mutta ne jotka muhun ihastuu ei ole millään tavalla hyviä kumppaneita. Yksi malliesimerkki eilisestä, tyyppi kysyy "Mikä on sun paras ominaisuus? Pliis sano et perse!" Hyi hitto. Nyt tuo äijä kuolaa vaikka en tosiaan vastannut perseeni olevan parasta minussa. Miksei kukaan asiallinen ihastu minuun???! Sellaiset hiljaisemmat miehet on mun heikkous, ja olen niitä yrittänyt mutta ne ei vaan tykkää munlaisista.
Tuli otsikon nähtyäni mieleen yksi kesä tuossa vuosia sitten, kun vietin opiskelijana kesän lapsuuden maisemissa jäätyäni ilman kesätöitä.
Tutustuin tuolloin moniin uusiin ihmisiin, joiden kanssa en aikanaan ollut tekemisissä tai edes tuolloin tuntenut. Näistä yhteen ihastuin kovasti jo kesän alussa ja vaikka olin tulkitsevinani (ja kaverit joille tätä analysoin..) jotain kiinnostusta sieltäkin päin ensin, niin jossain vaiheessa mies kylmeni eikä siitä sitten enempää, minä vain jatkoin haikailuani ja huokailuani.
Sen sijaan kesän aikana yksi oli minuun ihan rasittavuuksiin asti lääpällään, toinen ihastui ja kolmas oli kiinnostunut, olisi halunnut tutustua kuulemma lähemmin.
En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun yhtäkkiä kolme miestä oli minusta lyhyen ajan sisään kiinnostunut/ihastunut (mitä ei kyllä ennen eikä jälkeen ole tapahtunut, en ole mikään miesten unelma johon kaikki rakastuu) mutta se jonka olisin halunnut, ei korvaansa lotkauttanut suuntaani.
Mulla on päivastanen ongelma. Ihastun aina miehiin jotka jollai lailla kiinnittää muhun huomion. Jotka niiku kattelee silmii pitkää ja just tuleevat ite alkamaan juttelun. Ja ovat mukavia. Tunnen kuitenkin että ne ei voi olla kiinostuneita enkä usko niien jutteluihin. Juttelen kyllä mutta pelkään että töppään jos paljastan sen ihastumisen. Onko sekin tasoa ja mistä sen voikaa tietää millon mies on kiinostunu musta eikä vaa jututa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistää ihan huvittamaan, kun joku nainen kiukkuaa tällasen asian suhteen. Miehillä tilanne on paljon vaikeampi, monille on työn ja tuskan takana, että pääsee edes keskusteluväleihin naisen kanssa.
Miten niin baikeampi, jos teillä on rima paljon alempana, ja olette silloinkin tyytyväisiä? Kun ei ne insinööritylsimykset kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ja siis en tartte jännämiestä, ihan vain kiinnostava ja luova ois kiva.
Minustakin tuntuu että miehet kyllä juttelee paljon enempi naisille ku naiset miehille. Siis tuntemattomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mahdotonta on kivempi jahdata" sanoi 77. Miehet kehottaa jättämään jahtaamisen miehille, mutta kyllähän me naisetkin sitä tehdään. Kun nainen jahtaa, siinä on enemmän hienovaraista johdatusta, miestä voi jopa vähän sumuttaa ja viettelemällä koettaa saada hänen päänsä pyörälle. Välillä torjua ja välillä taas suostua. Onko onnistuminen kiinni siitä miten hyvin osaa jahdata?
Jahdissa on tietty viehätys, mutta olin kyllä helpottunut kun yli neljän vuoden jahti päättyi, vaikkakin tappiooni, sillä onhan se raskasta kovasti yrittää ja pieniä hippusia saa vain takaisin vastakaikuna. Luovutan ja nielen katkerana sen ettei hän välitä minusta. Ei vaikka kuinka älyttömästi häntä rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastutte alitajuisesti just sellaisiin jotka eivät teistä kiinnostu. Joku suojelumekanismi? Vältytte näin vakavalta suhteelta tms.
mielenkiintoisen masokistinen suojelumekanismi...
Tiedät ihan hyvin miestä on kyse.
Ei tarvitse ihastua "oikeasti", riskeerata omia tunteitaan kun haaveilee vaan jostain saavuttamattomista. Näin saa jatkaa omaa turvalliseksi havaittua yksinoloa.
Ihminen ei aina toimi näennäisen rationaalisesti.
Mä ainakin tiedän ja myönnän että mun kohdalla on juuri tästä kyse. Pelkään läheisyyttä ja intiimiyttä, jännitän seksin harrastamista. Olen 38-vuotias enkä ikinä ole seurustellut. Kiinnostun yleensä varatuista. Teininä ihastuin opettajiin, paljon vanhempiin henkilöihin tai julkkiksiin. Mulla on vieläkin julkkisihastumisia. Tällähetkellä olen niinikään ihastunut varattuun, vähän nuorempaan mieheen.
Yleensä ihastun ihan tavallisen näköisiin miehiin mutta yleensä niissä on just joku juttu jonka jo joku täällä mainitsi. Raha tai status ei merkkaa mulle mitään. Voi olla akateeminen tai duunari, useimmiten duunari. Ne jotka ovat olleet muhun ihastuneita ovat olleet ihan ok näköisiä, aika tavallisia, samoin kuin omatkin ihastukseni. Mäkin olen aika tavallinen, en ruma mutta en missikään.
Kun joku ihastuu muhun koen sen lähinnä kiusallisena tai nolona. Lisäksi olen jotenkin epäluuloinen, mun on vaikea uskoa että joku voisi olla muhun ihastunut.
Se on hassua että mielessäni haluaisin sen suhteen kun olen johonkuhun ihastunut mutta ilmeisesti en sitten kuitenkaan halua kun olen mennyt ihastumaan sellaiseen jota en voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Koska ihastut niihin Brad Pittin näköisiin lääkäri-lentokapteeni-lakimiehiin...
Ja pah.
Itselläni oli aikanaan sama ongelma kuin ap:lla, ja ne miehet joihin ihastuin, olivat sellaisia ruipeloita rillipäitä lähinnä. Minuun ihastuvat miehet taas olivat näitä bradpitteja: kehonrakentajia, komeita sotilastyyppisiä, menestyviä komeita pukumiehiä jne.
Lopulta sitten eräs tällainen rillipiru armollisesti suostui kanssani suhteeseen, kun kolmekymppiset neitsyenä alkoivat uhkaavasti lähestyä. Aika pian kävi ilmi, että hän oli edelleen palavasti ihastunut erääseen itseään paljon tasokkaampaan naiseen.
Nyt olen jo keski-äkäinen, joten asia ei minua varsinaisesti enää kosketa. Mutta olen huomannut 2 asiaa: minulla oli taipumus ihastua narsistisiin miehiin, ja niistä vaatimattomistakin beta-gamma-miehistä suurin osa on varsin narsistisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voivoi. Mä en saa edes sitä naista, johon en ole ihastunut
Alemman tasoiset ja rumahkot miehet hakee kaunista naista kun kokevat itsensä rumiksi. Komeat miehet ei taas ajattele naisen kauneutta kun ovat saaneet niitä tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää ihan huvittamaan, kun joku nainen kiukkuaa tällasen asian suhteen. Miehillä tilanne on paljon vaikeampi, monille on työn ja tuskan takana, että pääsee edes keskusteluväleihin naisen kanssa.
Miten niin baikeampi, jos teillä on rima paljon alempana, ja olette silloinkin tyytyväisiä? Kun ei ne insinööritylsimykset kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ja siis en tartte jännämiestä, ihan vain kiinnostava ja luova ois kiva.
Ei me olla sen tyytyväisempiä kuin tekään. Me vaan ymmärretään että elämä on, aikaisemmin kuin te.
t. Miehet.
Olen ihmetellyt miksi en ole ikinä ollut suhteessa ikäiseni miehen kanssa. Joskus 18-vuotiaana ihastuin itse kolmekymppisiin miehiin. Olin lopulta parikymppisenä suhteessa itseäni viisi vuotta vanhemman miehen kanssa ja mielestäni se ei kyllä ollut ikäero eikä mikään. Kun erottiin olin jotain 26 tai 27 ja sen jälkeen minusta kiinnostuivat vain nelikymppiset miehet. Silloin minuun teki vaikutuksen fiksu ja mukava nelikymppinen mies, joka on edelleen elämässäni. Joskus vain mietin tätä ikäasiaa, että mistä mahtaa johtua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo riipu ulkonäöstä. Itse olen ainakin ihastunut niin erinäköisiin miehiin elämäni aikana. Toisessa on vain se joku juttu johon tuntee vetoa. Veikkaan että aloittaja ihastuu sellaisiin miehiin, joissa on se joku juttu, mutta tämän jonkun jutun omaavat miehet taas ihastuvat naisiin joissa on sellainen juttu mitä aloittajassa ei ole. Mä oon saanut aina sen kenet olen halunnut, mutta haasteita on tullut siitä ettei aina osaa itse erottaa ihastumisen huumassa mikä loppupeleissä on mulle hyväksi. Sokea ihastuminen estää tarkkaavaisen tarkastelun, ja sydämiä särkyy. Nyt on mies ollut jo monta vuotta, kenet kyllä halusin, mutta joka oli silti vain yksi monen muun miehen joukossa jotka olisivat kanssani halunneet olla. Se valinnan vaikeus, ja valitseeko oikein, vai olisiko jonossa ollut joku sopivampi.
Kävikö tässä klassisesti, että tulit raskaaksi ja arvoit kuka on isä ja valitsit sitten sen? Ei millään pahalla, mutta usein näille naisille, joilla on miehiä jonoksi asti, käy juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että tapanasi on ihastua miehiin jotka eivät tunne vetoa sinuun.
Kysyinkin että miksi näin on? Miksi en ihastu miehiin jotka sitten tuntevat vetoa minuuun?
Ihastut kenties miehiin joiden markkiarvo parisuhdemarkkinoilla on itseäsi korkeampi. Tai kenties ihastut piilohomoihin. Siinä pari vaihtoehtoa.
Piilohomoihin? No en. Markkina-arvolla tarkoitat että jollain naisella on tälle miehelle jotain parempaa kuin minulla. Mutta miksi AINA on niin?
* aito AP*
Markkina-arvolla tarkoitan että mies on monen naisen mielestä tavoittelemisen arvoinen. Itse et kenties ole kovin monen mielestä tavoittelemisen arvoinen.
Yleensä ihmiset tajuavat millaiseen kumppaniin heillä on mahdollisuuksia eivätkä yritä kumppania joka sijoittuu korkealle parinmuodostuksessa. Esim. kalju nelikymppinen kaljamahamies ei yritä Viivi Pumpasta koska tietää ettei mahdollisuuksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Alemman tasoiset ja rumahkot miehet hakee kaunista naista kun kokevat itsensä rumiksi. Komeat miehet ei taas ajattele naisen kauneutta kun ovat saaneet niitä tarpeeksi.
Johan vitsin murjaisit. :)
Vierailija kirjoitti:
Alemman tasoiset ja rumahkot miehet hakee kaunista naista kun kokevat itsensä rumiksi. Komeat miehet ei taas ajattele naisen kauneutta kun ovat saaneet niitä tarpeeksi.
Totta. Kaksi todella komeaa (molemmat mallintöitä tehneitä) on rakastunut minuun palavasti. En ole kaunotar, vaan iloinen ja raikas urheilija. En edes meikkaa kovin paljon. Olen ihmetellyt asiaa, kun molemmilla on ollut malleja tyttöystävinä. Molemmat muuten kosivat minua.
Varmaan he ovatkin lähinnä sinun silmään komeita, vaikkei yleiskomeita. Ehkä sinusta puuttuu sitten heidän silmissään sitä jotain, joka ulkoisesti heitä kiehtoo. Tai sitten juuri tuo, ettet tuo esille tarpeeksi selkeästi, että olisit enemmänkin kiinnostunut.