Apteekeissa ei saa enää asioida rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli paha tulehdus, joko hiivatulehdus tai vaginoosi (luultavasti hiiva, kun ei haissut). Menin Tampereen Yliopiston apteekkiin hakemaan apua asiaan. Oli tosi vitun kiva yrittää tutkailla emätinpuikkoja, kun korsto miesvartija hengitti koko ajan niskaan siinä emätintuotehyllyn luona. Ei ollut paljon pelisilmää, että antaisi intiimituotteiden ostajan tutkailla rauhassa.

Jäi tuote ostamatta, ajattelin että vielä yhden yön kestän kutinan ja kirvelyn mieluummin kuin ostan apteekista, jossa on noin paskaa asioida. Palautetta piti antaa, mutta unohdin.

Minäkin menin apteekkiin ostamaan tyttöystävälle hiivapuikkoja, niin eiköhän heti oltu kyljessä kiinni kun niitä tutkailin, että mitä etsit.

Sanoin, että pimppapuikuloita tarvitaan ;) Minä ostin tuotteet.

Sinkkumies

farmaseutti10 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo jonkin aikaa sitten meni kertaheitolla meininki kaikissa apteekeissa sellaiseksi, että hyvä kun ehdit ovesta sisään, kun jo tullaan kysymään että voidaanko auttaa. Ei siinä mitään, mutta kun joka ikinen siellä hyllyjen välissä häärivä farmaseutti tai mikä onkaan tulee utelemaan täysin saman asian. Ei ole harvinaista että joudun tyyliin neljä kertaa kertomaan että ei kiitos, tulen kyllä kysymään sitten jos jotakin ei meinaa löytyä. Kyllä on alkanut rasittaa tämä. Noiden utelijoiden takia menee omat pasmat sekaisin, eikä meinaa muistaa että mitä sitä pitikään sieltä seuraavaksi etsiä.

Ja sekin, jos vaikka sitten vastaa vaikka, että missäköhän teillä on tyyliin maitohappobakteerit, niin voi jessus sitä pälpätystä kun kaikki mahdolliset valmisteet siinä sitten pitää esitellä, vaikka halusin ihan vaan sen tietyn sieltä hyllystä, juuri sen mitä olin tullut hakemaankin.

Ylipäätään kun menen apteekkiin, en välitä höpötellä ostoksistani siellä kenenkään kanssa, ellei minulla sitten nimenomaan ole jotakin kysyttävää. Kukapa ei tahtoisi ostaa tyyliin peräpukamavoiteensa summuut ilman turhaa kalabaliikkia? Sissus!

meillä apteekissa on haamuasiakkaita joiden kritiikin mukaan emme huomioi asiakkaita tarpeeksi nopeasti. Omistajamme vaatii aktiivista ja ystävällistä otetta asiakaspalvelutyössä. Kaikkia asiakkaita tervehditään jne. Monesti sinunlaisesi asiakkaat kierteevät ympäriinsä etsivän näköisenä, koska etsit jotain tuotetta, vaikka paljon helpompaa olisi kysyä meiltä asiantuntijamyyjiltä, niin saisit oikean tuotteet oikeilla käyttöohjeilla heti <3

Omassa tutussa apteekissa löydän tuotteet nopeammin itse ja ehdin lukea käyttöohjeetkin nopeammin kun se työntekijä. Nimittäin kertaakaan ei ole osannut yksikään antaa minulle suoraa ohjetta jne itse vaan aina avaa paketin ja lukee lapun ja tämän voin itsekkin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

220 tässä ja jatkaa:

Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.

Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.

Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:

Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.

Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.

Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.

No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:

1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.

2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.

3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.

4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.

Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.

En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.

Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.

Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.

Olen kanssasi samaa mieltä, siltä se varmasti ainakin sieltä palvelevan henkilökunnan näkökulmasta lattiatasolta näyttää.

Mutta kun ilmiö josta tässä nyt puhutaan vaikuttaa olevan valtakunnallinen, niin muutos miten palvellaan ei voi olla lähtenyt sieltä myymälätasolta liikkeelle. Liikkellepanevan voiman on täytynyt tulla ylempää ja sen vaikuttimia (motiivia) yritin kirjoituksillani avata ja päästä perille miksi asiakaskohtaisempaa myyntiä tehdään enemmän kuin sitä tehtiin vielä vaikkapa viitisen vuotta sitten.

Apteekkien pitäisi ehkä kuitenkin miettiä toimintatapojaan enemmän kun nyt tekevät ja jos/kun tämän kaltaista palautetta tulee niin miten toimintaa pitäisi muuttaa että asiakaskunta olisi entistä tyytyväisempää kuitenkin hoitaen velvollisuutensa neuvonnasta riittävästi.

Minulle on tullut itselleni sellainen vaikutelma, että apteekissa asioivat asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat niitä jotka tulevat hakemaan apua johonkin vaivaan ja toivovat neuvoja. He tuntevat tarvitsevansa neuvoja ja niitä mielellään vastaanottavat. Toiset taas ovat sellaisia, jotka tietävät jo ennalta ainakin omasta mielestään riittävän hyvin mitä sieltä hakevat ja toivovat saavansa ostettua vain sen tuotteen ja suoriutuvansa ulos mahdollisimman nopeasti.

Tunnen itse kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Olen vain yhden kerran joku vuosi sitten, jalkavoidetta etsiessäni ensimmäistä kertaa selkeästi mennyt apteekkiin niin, että siellä varmasti osataan neuvoa asiasta. Jaa, no on toinekin kerta, olisin halunnut ostaa aluna-puikon, mutta jostain syystä sitä ei enää sieltä löytynyt. Ostin sitten verkon kautta.

Olen työpaikan järjestämän työterveyshuollon piirissä ja keskustelen hoitamisesta terveydenhoitajan kanssa jos ja kun tunnen tarvetta jollekin jota en aiemmin ole tarvinnut. Apteekkiin mennessä minulla on siten jo hyvä kuva mitä olen etsimässä ja kuulun siten tuohon jälkimmäiseen asiakaskategoriaan.

 Minulla on myös hieman omaa taustaa lääkinnällisissä asioissa. Osaan etsiä ja löytää tietoa aika hyvin itsekin. Toki monet pienet vaivat opin hoitamaan jo armeija aikana. Palvelin lääkintämiehenä paikassa, jossa varuskuntasairaala oli pienen kaupungin terveyskeskuksen yhteydessä ja vaikka palvelin virallisesti varuskuntasairaalan puolella niin lähes päivittäin meitä lainattiin terveyskeskusksen puolelle kiireavuksi. Meitä  lääkintämiehiä kun oli 6 kappaletta, joista kaksi lepovuorossa, yksi polilla yksi osastolla ilta ja aamuvuoroissa. Olimme aina saatavilla ja kun meidän majoitus oli terveyskeskuksen pohjakerroksessa olevissa tiloissa niin sieltä sai viikolla todella nopeasti kuudet käsiparit ja viikoloppuna neljät käsiparit avuksi jos tuli iso kiire. Ja mikäpäs siinä, se oli ihan mukava vaihe elämässä saimme hyvän kuvan siitä mitä lääkintävahtimestarin homma on. Lääkäreitäkin meillä oli kaksi palveluksessa ja muutama 3 jos en väärin muista sairaanhoitajia, joista yksi kerrallaan vuorossa.  Kun lähihoitajia (perushoitajia siihen aikaan) ei ollut ollenkaan ja sairaanhoitajiakin vain yksi kerrallaan, niin lääkintämiehille jäi ilmeisesti ihan tarkoituksellisesti merkittävä osa lääkkeiden jakamisista lähtien ja lääkärin kierroksilla avustamisesta. Lääkeiden ja välineiden kanssa toimiminen tuli varsin tutuksi meille kaikille siellä palvelleille.

Toki metsäkeikkoja, loppusotia ja muita leikkejä oli aika-ajoin myös, mutta eninmäkseen ihan selvää työtä sairaanhoidon, välinehuollon ja työn opiskelun parissa. Lääkärit opettivat meitä työnsä ohessa koko ajan.

Mikä tää sun pointti tässä itsekehulitaniassa oli?

Apteekkien itsensä mielestä itsehoitotuotteiden muyntiin panostaminen liittyy lääkevaihtoon, joka on leikannut tuloja reseptipuolelta aika lailla. Lääkevaihto on kuitenkin hyvä asia, koska yhteiskunnan lääkemenoja on hyvä säästää järkevästi.

Itsekehussa?

Perustelin mielestäni lähinnä vain miksi käytännössä pärjään niiden itsehoitotuotteiden valinnassa omasta mielestäni varsin hyvin. Ja miksi olen sitä tyyppiä joka ei sitä neuvontaa niin mahdottomasti kaipaa. Pahoittelen sitä, jos koit sen brassailuna. Yritä päästä sen yli että kaikki eivät ole eläneet ja kokeneet sitä samaa mitä sinä.

Perustelin että en ole tumpula.  Osaan ja uskalla kysyä jos ja kun tarvitsen apua. Kovin usein sitä en tarvitse ja tässäkin ketjussa moneen kertaan esille tullut tilanne jossa myyjä tai joskus myös farmaseutti on pyörii ympärillä kun otan vitamiinipurkkia tai disperiniä, ihan kun en osaisi itse valita niistä sitä oikeaa.

Aluksi se hyöriminen ympärillä huvitti, mutta vähä vähältä se alkaa nyppiä. Ymmärrän kyllä että henkilökunta ei voi oppia tuntemaan asiakkaita, minäkin asioin vain noin 3-4 kuukauden välein samassa paikassa. Mutta kun nykyistä menoa on jo jatkunut muutaman vuoden niin toivoisin että villitys menisi ohi.

Ja kuten mainitsin aiemmin, niin jos lähistöllä olisi apteekki josta saisin lääkkeet ilman tuota vaivaavaa paapomista niin menisin sinne mieluummin silloin kun asioida tarvitsee.

Toivon todella sitä, että käsikauppalääkkeitä vapautetaan yleiseen myyntiin niiden tuotteiden osalta jotka eivät ole vaarallisia. Näinhän ne ovat suuressa osassa maailmaa, eikä siellä koeta ongelmaksi asiaa kun heillä ovat asiat aina olleet niin. En toki kannatata vahvojen särkylääkkeiden vapauttamista tai puhumattakaan reseptillä olevien vapauttamisesta kuten jossakin on, mutta varmasti osaa mitä meillä nyt saa vain apteekista voitaisiin vapauttaa yleiseen myyntiin marketteihin ym.

Satun olemaan farmaseutti, joten olen ehkä hieman kokeneempi noissa lääkeasioissa kuin sinä. Ja se, vaikka tietäisitkin paljon ei poista pteekkien vastuuta ottaa ainakin selvää, että asiakas on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä eikä sitä, ettei sitä ainakaan apua tarjoamatta saa selville. Miksi niiden osan lääkkeistä täytyisi olla marketissa? Huonomman palvelun vuoksiko? Ja ymmärrän, että ihan aiheesta sellainen palvelu, jossa asiakasta ei jätetä rauhaan on saanut kritiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos muu ei auta, saako sanoa:"Ei kiitos. En tarvitse apua. Olen farmaseutti." -vaikkei olekaan. No jos ei muuten mene perille.

Saa sanoa. Itse sanon usein lapsen reseptilääkkeitä hakiessa jos on kiire, niin ei tarvitse kuunnella neuvontaa.

t.farmaseutti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

220 tässä ja jatkaa:

Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.

Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.

Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:

Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.

Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.

Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.

No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:

1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.

2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.

3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.

4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.

Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.

En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.

Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.

Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.

Olen kanssasi samaa mieltä, siltä se varmasti ainakin sieltä palvelevan henkilökunnan näkökulmasta lattiatasolta näyttää.

Mutta kun ilmiö josta tässä nyt puhutaan vaikuttaa olevan valtakunnallinen, niin muutos miten palvellaan ei voi olla lähtenyt sieltä myymälätasolta liikkeelle. Liikkellepanevan voiman on täytynyt tulla ylempää ja sen vaikuttimia (motiivia) yritin kirjoituksillani avata ja päästä perille miksi asiakaskohtaisempaa myyntiä tehdään enemmän kuin sitä tehtiin vielä vaikkapa viitisen vuotta sitten.

Apteekkien pitäisi ehkä kuitenkin miettiä toimintatapojaan enemmän kun nyt tekevät ja jos/kun tämän kaltaista palautetta tulee niin miten toimintaa pitäisi muuttaa että asiakaskunta olisi entistä tyytyväisempää kuitenkin hoitaen velvollisuutensa neuvonnasta riittävästi.

Minulle on tullut itselleni sellainen vaikutelma, että apteekissa asioivat asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat niitä jotka tulevat hakemaan apua johonkin vaivaan ja toivovat neuvoja. He tuntevat tarvitsevansa neuvoja ja niitä mielellään vastaanottavat. Toiset taas ovat sellaisia, jotka tietävät jo ennalta ainakin omasta mielestään riittävän hyvin mitä sieltä hakevat ja toivovat saavansa ostettua vain sen tuotteen ja suoriutuvansa ulos mahdollisimman nopeasti.

Tunnen itse kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Olen vain yhden kerran joku vuosi sitten, jalkavoidetta etsiessäni ensimmäistä kertaa selkeästi mennyt apteekkiin niin, että siellä varmasti osataan neuvoa asiasta. Jaa, no on toinekin kerta, olisin halunnut ostaa aluna-puikon, mutta jostain syystä sitä ei enää sieltä löytynyt. Ostin sitten verkon kautta.

Olen työpaikan järjestämän työterveyshuollon piirissä ja keskustelen hoitamisesta terveydenhoitajan kanssa jos ja kun tunnen tarvetta jollekin jota en aiemmin ole tarvinnut. Apteekkiin mennessä minulla on siten jo hyvä kuva mitä olen etsimässä ja kuulun siten tuohon jälkimmäiseen asiakaskategoriaan.

 Minulla on myös hieman omaa taustaa lääkinnällisissä asioissa. Osaan etsiä ja löytää tietoa aika hyvin itsekin. Toki monet pienet vaivat opin hoitamaan jo armeija aikana. Palvelin lääkintämiehenä paikassa, jossa varuskuntasairaala oli pienen kaupungin terveyskeskuksen yhteydessä ja vaikka palvelin virallisesti varuskuntasairaalan puolella niin lähes päivittäin meitä lainattiin terveyskeskusksen puolelle kiireavuksi. Meitä  lääkintämiehiä kun oli 6 kappaletta, joista kaksi lepovuorossa, yksi polilla yksi osastolla ilta ja aamuvuoroissa. Olimme aina saatavilla ja kun meidän majoitus oli terveyskeskuksen pohjakerroksessa olevissa tiloissa niin sieltä sai viikolla todella nopeasti kuudet käsiparit ja viikoloppuna neljät käsiparit avuksi jos tuli iso kiire. Ja mikäpäs siinä, se oli ihan mukava vaihe elämässä saimme hyvän kuvan siitä mitä lääkintävahtimestarin homma on. Lääkäreitäkin meillä oli kaksi palveluksessa ja muutama 3 jos en väärin muista sairaanhoitajia, joista yksi kerrallaan vuorossa.  Kun lähihoitajia (perushoitajia siihen aikaan) ei ollut ollenkaan ja sairaanhoitajiakin vain yksi kerrallaan, niin lääkintämiehille jäi ilmeisesti ihan tarkoituksellisesti merkittävä osa lääkkeiden jakamisista lähtien ja lääkärin kierroksilla avustamisesta. Lääkeiden ja välineiden kanssa toimiminen tuli varsin tutuksi meille kaikille siellä palvelleille.

Toki metsäkeikkoja, loppusotia ja muita leikkejä oli aika-ajoin myös, mutta eninmäkseen ihan selvää työtä sairaanhoidon, välinehuollon ja työn opiskelun parissa. Lääkärit opettivat meitä työnsä ohessa koko ajan.

Mikä tää sun pointti tässä itsekehulitaniassa oli?

Apteekkien itsensä mielestä itsehoitotuotteiden muyntiin panostaminen liittyy lääkevaihtoon, joka on leikannut tuloja reseptipuolelta aika lailla. Lääkevaihto on kuitenkin hyvä asia, koska yhteiskunnan lääkemenoja on hyvä säästää järkevästi.

Itsekehussa?

Perustelin mielestäni lähinnä vain miksi käytännössä pärjään niiden itsehoitotuotteiden valinnassa omasta mielestäni varsin hyvin. Ja miksi olen sitä tyyppiä joka ei sitä neuvontaa niin mahdottomasti kaipaa. Pahoittelen sitä, jos koit sen brassailuna. Yritä päästä sen yli että kaikki eivät ole eläneet ja kokeneet sitä samaa mitä sinä.

Perustelin että en ole tumpula.  Osaan ja uskalla kysyä jos ja kun tarvitsen apua. Kovin usein sitä en tarvitse ja tässäkin ketjussa moneen kertaan esille tullut tilanne jossa myyjä tai joskus myös farmaseutti on pyörii ympärillä kun otan vitamiinipurkkia tai disperiniä, ihan kun en osaisi itse valita niistä sitä oikeaa.

Aluksi se hyöriminen ympärillä huvitti, mutta vähä vähältä se alkaa nyppiä. Ymmärrän kyllä että henkilökunta ei voi oppia tuntemaan asiakkaita, minäkin asioin vain noin 3-4 kuukauden välein samassa paikassa. Mutta kun nykyistä menoa on jo jatkunut muutaman vuoden niin toivoisin että villitys menisi ohi.

Ja kuten mainitsin aiemmin, niin jos lähistöllä olisi apteekki josta saisin lääkkeet ilman tuota vaivaavaa paapomista niin menisin sinne mieluummin silloin kun asioida tarvitsee.

Toivon todella sitä, että käsikauppalääkkeitä vapautetaan yleiseen myyntiin niiden tuotteiden osalta jotka eivät ole vaarallisia. Näinhän ne ovat suuressa osassa maailmaa, eikä siellä koeta ongelmaksi asiaa kun heillä ovat asiat aina olleet niin. En toki kannatata vahvojen särkylääkkeiden vapauttamista tai puhumattakaan reseptillä olevien vapauttamisesta kuten jossakin on, mutta varmasti osaa mitä meillä nyt saa vain apteekista voitaisiin vapauttaa yleiseen myyntiin marketteihin ym.

Satun olemaan farmaseutti, joten olen ehkä hieman kokeneempi noissa lääkeasioissa kuin sinä. Ja se, vaikka tietäisitkin paljon ei poista pteekkien vastuuta ottaa ainakin selvää, että asiakas on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä eikä sitä, ettei sitä ainakaan apua tarjoamatta saa selville. Miksi niiden osan lääkkeistä täytyisi olla marketissa? Huonomman palvelun vuoksiko? Ja ymmärrän, että ihan aiheesta sellainen palvelu, jossa asiakasta ei jätetä rauhaan on saanut kritiikkiä.

Se että huonontaisiko vai parantaisiko se palvelua on ihan näkökulmasta kiinni. Minusta se parantaisi jos saisi särky jne peruslääkkeet kaupasta. Selviäisi ilman kyttäystä, utelua ja ahditelua ja ylimääräistä käyntiä apteekkiin

Vierailija kirjoitti:

Salaliittoteoriani: lääkefirma Orionilla on mennyt huonosti, yhä hurjemmin Suomenkin markkinoille rynnänneiden, suurempien, kansainvälisten lääkefirmojen takia. Liian kova kilpailu Orionille. Suomen apteekit on tiukilla, kun jengi on alkanut osteleen netistä. Ratkaisu: apteekit säästää henkilökunnan palkkauskuluissa, kun palkkaavat lähes ilmaisia "farmaseutteja ja proviisoreita" suoraan Orionin markkinointiosastolta. Se on iha winiwin. Ai joo mut hetkinen. Olihan näissä diileissä joku kolmaskin osapuoli. Nii siis mä ite. Joka haluun vaan äkkii saada sen Ratiopharmin särkylääkkeeni. Alkaa meinaa ketuttaa jo niin paljon ettei rahat kohta riitä enää edes siihenkään.

Ei natsannut. Sulla on varmaan lähelläsi pieni apteekki, jos Ibuxin/Paracetamol Ratiopharm ei mahdu hyllyyn? Ainakin Ibumax on yhtä halpa ellei halvempikin kuin Ibuxin, ja sitä luulis olevan jokapuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

220 tässä ja jatkaa:

Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.

Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.

Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:

Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.

Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.

Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.

No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:

1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.

2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.

3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.

4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.

Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.

En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.

Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.

Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.

Olen kanssasi samaa mieltä, siltä se varmasti ainakin sieltä palvelevan henkilökunnan näkökulmasta lattiatasolta näyttää.

Mutta kun ilmiö josta tässä nyt puhutaan vaikuttaa olevan valtakunnallinen, niin muutos miten palvellaan ei voi olla lähtenyt sieltä myymälätasolta liikkeelle. Liikkellepanevan voiman on täytynyt tulla ylempää ja sen vaikuttimia (motiivia) yritin kirjoituksillani avata ja päästä perille miksi asiakaskohtaisempaa myyntiä tehdään enemmän kuin sitä tehtiin vielä vaikkapa viitisen vuotta sitten.

Apteekkien pitäisi ehkä kuitenkin miettiä toimintatapojaan enemmän kun nyt tekevät ja jos/kun tämän kaltaista palautetta tulee niin miten toimintaa pitäisi muuttaa että asiakaskunta olisi entistä tyytyväisempää kuitenkin hoitaen velvollisuutensa neuvonnasta riittävästi.

Minulle on tullut itselleni sellainen vaikutelma, että apteekissa asioivat asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat niitä jotka tulevat hakemaan apua johonkin vaivaan ja toivovat neuvoja. He tuntevat tarvitsevansa neuvoja ja niitä mielellään vastaanottavat. Toiset taas ovat sellaisia, jotka tietävät jo ennalta ainakin omasta mielestään riittävän hyvin mitä sieltä hakevat ja toivovat saavansa ostettua vain sen tuotteen ja suoriutuvansa ulos mahdollisimman nopeasti.

Tunnen itse kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Olen vain yhden kerran joku vuosi sitten, jalkavoidetta etsiessäni ensimmäistä kertaa selkeästi mennyt apteekkiin niin, että siellä varmasti osataan neuvoa asiasta. Jaa, no on toinekin kerta, olisin halunnut ostaa aluna-puikon, mutta jostain syystä sitä ei enää sieltä löytynyt. Ostin sitten verkon kautta.

Olen työpaikan järjestämän työterveyshuollon piirissä ja keskustelen hoitamisesta terveydenhoitajan kanssa jos ja kun tunnen tarvetta jollekin jota en aiemmin ole tarvinnut. Apteekkiin mennessä minulla on siten jo hyvä kuva mitä olen etsimässä ja kuulun siten tuohon jälkimmäiseen asiakaskategoriaan.

 Minulla on myös hieman omaa taustaa lääkinnällisissä asioissa. Osaan etsiä ja löytää tietoa aika hyvin itsekin. Toki monet pienet vaivat opin hoitamaan jo armeija aikana. Palvelin lääkintämiehenä paikassa, jossa varuskuntasairaala oli pienen kaupungin terveyskeskuksen yhteydessä ja vaikka palvelin virallisesti varuskuntasairaalan puolella niin lähes päivittäin meitä lainattiin terveyskeskusksen puolelle kiireavuksi. Meitä  lääkintämiehiä kun oli 6 kappaletta, joista kaksi lepovuorossa, yksi polilla yksi osastolla ilta ja aamuvuoroissa. Olimme aina saatavilla ja kun meidän majoitus oli terveyskeskuksen pohjakerroksessa olevissa tiloissa niin sieltä sai viikolla todella nopeasti kuudet käsiparit ja viikoloppuna neljät käsiparit avuksi jos tuli iso kiire. Ja mikäpäs siinä, se oli ihan mukava vaihe elämässä saimme hyvän kuvan siitä mitä lääkintävahtimestarin homma on. Lääkäreitäkin meillä oli kaksi palveluksessa ja muutama 3 jos en väärin muista sairaanhoitajia, joista yksi kerrallaan vuorossa.  Kun lähihoitajia (perushoitajia siihen aikaan) ei ollut ollenkaan ja sairaanhoitajiakin vain yksi kerrallaan, niin lääkintämiehille jäi ilmeisesti ihan tarkoituksellisesti merkittävä osa lääkkeiden jakamisista lähtien ja lääkärin kierroksilla avustamisesta. Lääkeiden ja välineiden kanssa toimiminen tuli varsin tutuksi meille kaikille siellä palvelleille.

Toki metsäkeikkoja, loppusotia ja muita leikkejä oli aika-ajoin myös, mutta eninmäkseen ihan selvää työtä sairaanhoidon, välinehuollon ja työn opiskelun parissa. Lääkärit opettivat meitä työnsä ohessa koko ajan.

Mikä tää sun pointti tässä itsekehulitaniassa oli?

Apteekkien itsensä mielestä itsehoitotuotteiden muyntiin panostaminen liittyy lääkevaihtoon, joka on leikannut tuloja reseptipuolelta aika lailla. Lääkevaihto on kuitenkin hyvä asia, koska yhteiskunnan lääkemenoja on hyvä säästää järkevästi.

Itsekehussa?

Perustelin mielestäni lähinnä vain miksi käytännössä pärjään niiden itsehoitotuotteiden valinnassa omasta mielestäni varsin hyvin. Ja miksi olen sitä tyyppiä joka ei sitä neuvontaa niin mahdottomasti kaipaa. Pahoittelen sitä, jos koit sen brassailuna. Yritä päästä sen yli että kaikki eivät ole eläneet ja kokeneet sitä samaa mitä sinä.

Perustelin että en ole tumpula.  Osaan ja uskalla kysyä jos ja kun tarvitsen apua. Kovin usein sitä en tarvitse ja tässäkin ketjussa moneen kertaan esille tullut tilanne jossa myyjä tai joskus myös farmaseutti on pyörii ympärillä kun otan vitamiinipurkkia tai disperiniä, ihan kun en osaisi itse valita niistä sitä oikeaa.

Aluksi se hyöriminen ympärillä huvitti, mutta vähä vähältä se alkaa nyppiä. Ymmärrän kyllä että henkilökunta ei voi oppia tuntemaan asiakkaita, minäkin asioin vain noin 3-4 kuukauden välein samassa paikassa. Mutta kun nykyistä menoa on jo jatkunut muutaman vuoden niin toivoisin että villitys menisi ohi.

Ja kuten mainitsin aiemmin, niin jos lähistöllä olisi apteekki josta saisin lääkkeet ilman tuota vaivaavaa paapomista niin menisin sinne mieluummin silloin kun asioida tarvitsee.

Toivon todella sitä, että käsikauppalääkkeitä vapautetaan yleiseen myyntiin niiden tuotteiden osalta jotka eivät ole vaarallisia. Näinhän ne ovat suuressa osassa maailmaa, eikä siellä koeta ongelmaksi asiaa kun heillä ovat asiat aina olleet niin. En toki kannatata vahvojen särkylääkkeiden vapauttamista tai puhumattakaan reseptillä olevien vapauttamisesta kuten jossakin on, mutta varmasti osaa mitä meillä nyt saa vain apteekista voitaisiin vapauttaa yleiseen myyntiin marketteihin ym.

Satun olemaan farmaseutti, joten olen ehkä hieman kokeneempi noissa lääkeasioissa kuin sinä. Ja se, vaikka tietäisitkin paljon ei poista pteekkien vastuuta ottaa ainakin selvää, että asiakas on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä eikä sitä, ettei sitä ainakaan apua tarjoamatta saa selville. Miksi niiden osan lääkkeistä täytyisi olla marketissa? Huonomman palvelun vuoksiko? Ja ymmärrän, että ihan aiheesta sellainen palvelu, jossa asiakasta ei jätetä rauhaan on saanut kritiikkiä.

Se että huonontaisiko vai parantaisiko se palvelua on ihan näkökulmasta kiinni. Minusta se parantaisi jos saisi särky jne peruslääkkeet kaupasta. Selviäisi ilman kyttäystä, utelua ja ahditelua ja ylimääräistä käyntiä apteekkiin

En kannata. Apteekkeja tarvitaan nykyisellään, turha heikentää palvelua ahneille merketeille, jotka eivät palvele. Tuohan ei siihen katselemiseen auttaisi yhtään.

Kävin tänään apteekissa, ja sain ihan rauhassa katsella.

Olen siirtynyt tilaamaan melkein kaiken netistä. Lähiapteekissa ei ole koskaan niitä tuotteita, joita etsin ja apua tuputetaan kovalla äänellä muiden asiakkaiden kuullen. Myymälä on pieni, joten mikään ei pysy salassa. Viimeksi olin kassalla hankalassa tilanteessa hakiessani reseptilääkettä. Sen oheen sain 15min kestäneen luennon miten nyt ehdottomasti tarvitsen sen tueksi toisen tuotteen (johon minulla ei sillä hetkellä olisi ollut edes varaa), ei mennyt millään perille etten nyt aio ostaa sitä. Jonossa oli viisi muuta henkilöä korvat höröllä seuraamassa jankutusta. En asioisi ikinä ellei joskus olisi pakko saada reseptilääkkeitä nopeasti.

Miksi apteekeissa ei voisi olla vaikka kassan vieressä, mutta ulko-ovea lähempänä tiski, josta saisi tarvittaessa neuvontaa. Tiskin takana voisi päivystää farmaseutti. Näin ihmiset voisivat hoitaa asiansa itsenäisesti, jos niin haluavat, mutta saisivat halutessaan myös apua tältä tiskiltä. Kaikki olisivat tyytyväisiä.

Älkää ihmiset tilatko Kankkusta duo-laihistuotetta!!!!!!! Ei kuulema tehoa, puolalainen tuote, ei rahoja takaisin, ei viesteihin vastata. Sana kiertämään.