Lue keskustelun säännöt.
Apteekeissa ei saa enää asioida rauhassa
26.08.2017 |
Jo jonkin aikaa sitten meni kertaheitolla meininki kaikissa apteekeissa sellaiseksi, että hyvä kun ehdit ovesta sisään, kun jo tullaan kysymään että voidaanko auttaa. Ei siinä mitään, mutta kun joka ikinen siellä hyllyjen välissä häärivä farmaseutti tai mikä onkaan tulee utelemaan täysin saman asian. Ei ole harvinaista että joudun tyyliin neljä kertaa kertomaan että ei kiitos, tulen kyllä kysymään sitten jos jotakin ei meinaa löytyä. Kyllä on alkanut rasittaa tämä. Noiden utelijoiden takia menee omat pasmat sekaisin, eikä meinaa muistaa että mitä sitä pitikään sieltä seuraavaksi etsiä.
Ja sekin, jos vaikka sitten vastaa vaikka, että missäköhän teillä on tyyliin maitohappobakteerit, niin voi jessus sitä pälpätystä kun kaikki mahdolliset valmisteet siinä sitten pitää esitellä, vaikka halusin ihan vaan sen tietyn sieltä hyllystä, juuri sen mitä olin tullut hakemaankin.
Ylipäätään kun menen apteekkiin, en välitä höpötellä ostoksistani siellä kenenkään kanssa, ellei minulla sitten nimenomaan ole jotakin kysyttävää. Kukapa ei tahtoisi ostaa tyyliin peräpukamavoiteensa summuut ilman turhaa kalabaliikkia? Sissus!
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni huvitti tietyllä tapaa myös kaksi nuorta tyttöä, joilta menin kysymään olisivatko apua tarvinneet, kun näyttivät neuvottomilta. Tiuskaisivat nopeasti että EI TARVITA. No sanoin että selvä, kysykää vain jos tarvitsette. No aikansa apteekissa kiertelivät ja haahuilivat, kunnes toinen tuli kysymään häntä koipien välissä että tarvitsee jälkiehkäisyä. No niin, on mielestäni hyvä että uskaltaa kysyä apua avuntarjouksen torjumisen jälkeenkin. Mietin vain että luulivatko tytöt että apteekissa jälkiehkäisyt ovat aitiopaikalla josta sen voi vain napata matkaansa ettei tarvitse farmaseuttia kohdata. Muuta eivät ostaneet.
Olisi hyvää asiakaspalvelua, jos jälkiehkäisy ja muut intiimit tuotteet olisivat asiakkaalle helposti ja huomaamattomasti saatavilla vaikka jostakin nurkasta jossa yksikään apteekin myyjä ei tule ikinä häiritsemään tuotteisiin tutustumista. Asiakkaat osaavat lukea pakkausten tuoteselosteet ja kysyä neuvoa jos se on tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katson apteekin ikkunan takaa suoran reitin ja marssin vakain askelin hyllylle sekä sieltä nopeasti kassajonoon. Kaikille palvelua tarjoaville myyjille vastaan: "Kiitos ei! Haen vain Buranaa krapula-aamujen varalta. Ja anteeksi häiriö!".
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni huvitti tietyllä tapaa myös kaksi nuorta tyttöä, joilta menin kysymään olisivatko apua tarvinneet, kun näyttivät neuvottomilta. Tiuskaisivat nopeasti että EI TARVITA. No sanoin että selvä, kysykää vain jos tarvitsette. No aikansa apteekissa kiertelivät ja haahuilivat, kunnes toinen tuli kysymään häntä koipien välissä että tarvitsee jälkiehkäisyä. No niin, on mielestäni hyvä että uskaltaa kysyä apua avuntarjouksen torjumisen jälkeenkin. Mietin vain että luulivatko tytöt että apteekissa jälkiehkäisyt ovat aitiopaikalla josta sen voi vain napata matkaansa ettei tarvitse farmaseuttia kohdata. Muuta eivät ostaneet.
Olisi hyvää asiakaspalvelua, jos jälkiehkäisy ja muut intiimit tuotteet olisivat asiakkaalle helposti ja huomaamattomasti saatavilla vaikka jostakin nurkasta jossa yksikään apteekin myyjä ei tule ikinä häiritsemään tuotteisiin tutustumista. Asiakkaat osaavat lukea pakkausten tuoteselosteet ja kysyä neuvoa jos se on tarpeen.
Jälkiehkäisyvalmisteet ovat lisäneuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä, niitä ei voida luovuttaa ellei farmaseutti ole antanut myyntilupaehtojen mukaista lääkeneuvontaa ja varmistua lääkkeen oikeasta käytöstä. Toisin sanoen osassa apteekkeja ne on piilotettu laatikoihin, osassa ovat reseptipuolella. Täysin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni huvitti tietyllä tapaa myös kaksi nuorta tyttöä, joilta menin kysymään olisivatko apua tarvinneet, kun näyttivät neuvottomilta. Tiuskaisivat nopeasti että EI TARVITA. No sanoin että selvä, kysykää vain jos tarvitsette. No aikansa apteekissa kiertelivät ja haahuilivat, kunnes toinen tuli kysymään häntä koipien välissä että tarvitsee jälkiehkäisyä. No niin, on mielestäni hyvä että uskaltaa kysyä apua avuntarjouksen torjumisen jälkeenkin. Mietin vain että luulivatko tytöt että apteekissa jälkiehkäisyt ovat aitiopaikalla josta sen voi vain napata matkaansa ettei tarvitse farmaseuttia kohdata. Muuta eivät ostaneet.
Olisi hyvää asiakaspalvelua, jos jälkiehkäisy ja muut intiimit tuotteet olisivat asiakkaalle helposti ja huomaamattomasti saatavilla vaikka jostakin nurkasta jossa yksikään apteekin myyjä ei tule ikinä häiritsemään tuotteisiin tutustumista. Asiakkaat osaavat lukea pakkausten tuoteselosteet ja kysyä neuvoa jos se on tarpeen.
Jälkiehkäisyvalmisteet ovat lisäneuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä, niitä ei voida luovuttaa ellei farmaseutti ole antanut myyntilupaehtojen mukaista lääkeneuvontaa ja varmistua lääkkeen oikeasta käytöstä. Toisin sanoen osassa apteekkeja ne on piilotettu laatikoihin, osassa ovat reseptipuolella. Täysin syystä.
Tästä voisi paremmin tiedottaa ja laittaa ne sinne reseptipuolelle jotta sen infon voi antaa sielä rauhallisemmassa kopissa eikä kailottaa kaikkea keskellä apteekkia.
Itse ymmärrän hyvin tuon reaktion. Varsinkin jos on ollut nuori niin tuommoinen vahinko voi tuntua nololta ja vielä saattaa tuntea että se apteekin henkilökunta tuomitsee. Kaikki ei tiedä että ne jälkiehkäisyt on neuvonnan takana(tämä on harva valmiste missä tämä neuvonta on hyvä juttu) mutta ongelmana on se että se henkilökunnan jäsen jolta niitä menet kysymään voi olla joko ihana ymmärtävä ihminen tai tuomitseva gerberos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinpä. Itse viime apteekkikäynnillä ostin monenmoista aina hammastahnasta lähtien ja kun en huolinut myyjän apua, niin hänpä jäikin parin metrin päähän seisomaan ja vaivihkaa seuraamaan minua kuin olisin narkkari tai jotain. Siis mitä ihmettä. Olen itsekin ollut myyjä aikoinaan, eikä olisi koskaan tullut mieleenkään jäädä kyttäämään asiakasta. Kerrottakoon vielä, että olen kolmekymppinen, siististi pukeutuva ja meikkava seikä asiallisesti ja kohteliaasti käyttäytyvä nainen, eli habituksesta ei voinut olla kiinni.
Eräällä toisella apteekkikäynnillä taas henkilökunnan edustaja alkoi kysellä minulta, olenko aiemmin sairastanut hiivatulehdusta, kun tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Puolisoltani taas kysyttiin apteekin kassalla hyvin huolestuneena, haluaako hän jutella farmaseutin kanssa, kun hän osti kerralla vähän suuremman satsin närästyslääkettä varastoon. Siis jos ne lääkkeet ovat käsikauppalääkkeitä, niin eikö niitä pitäisi saada silloin ostaa ilman että joku alkaa tivata asiasta jotain. Laittaivat reseptin taakse, jos niitä ei kerran sitten kuitenkaan saa ostaa vapaasti. En myöskään haluisi alkaa tehdä tiliä hiivatulehduksesta kenelle tahansa random-tyypille keskellä apteekkia.
Minulle tulee itselleni mieleen, että henkilökunta on jollakin tapaa "peloteltu" kyttäämään asiakkaita ja utelemaan heiltä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tai jotain. Suosinkin nykyään nettiapteekkeja.
Käsikaupan närästyslääkkeiden suositeltu max-käyttöaika on 2 viikkoa (joka kerrotaan myös niiden pakkausselosteessa, jota tietenkään ei tarvitse eikä kannata lukea, koska "minä tiedän muutenkin"), jonka jälkeen oireiden edelleen jatkuessa suositellaan lääkärille menoa, syystä että närästys voi olla vain närästystä, mutta myös oire jostakin muusta kuin happovaivoista. Siksi siellä kysytään ja voidaan jopa neuvoa lääkäriin, jos asiakkaalla tuntuu olevan jatkuvassa käytössä jokin lääke käsikaupasta hankkien. Sama hiivalääkkeissä; jos jatkuvasti tarvitsee käyttää hiivalääkkeitä, lienee selvä että kyseessä ei ole "tavallinen" hiiva vaan oikeaa hoitoa vaativa vaiva, joka selvitetään lääkärillä eikä ostella käsikaupasta tehotonta hiivalääkettä jakuvasti.
Arvasin, että joku tarttuu tähän. :) Meillä on perheessä lääkäri, jota voimme konsultoida tarvittaessa. Tietenkään tämä kassahenkilö ei tiennyt siitä kun niistä närästylääkkeistä niin huolestui, ymmärrän sen. Luen myös aina tuoteselosteen, jos käytän jotakin uutta lääkettä.
Mutta entä jos ei halua vastata farmaseutin tai kassahenkilön esittämiin kysymyksiin - jos en halua kertoa hiivatulehduksistani muille siinä keskellä apteekkia, kieltäytyvätkö he sitten myymästä sitä lääkettä? Eivätkö he voisi vain muistuttaa, että "jos lääke ei tehoa viikon / kahden viikon kuluessa, käänny ehdottomasti lääkärin puoleen niin saat paremmat lääkkeet"? Onko nyt niin, ettei asiakas voi ostaa hiivalääkettä kertomatta yksityiskohtaisemmin alapäänsä tilanteesta? Entä jos on ostamassa hiivalääkettä vaikka kaverilleen tai äidilleen - eikö saa ostaa sitä lainkaan? Tai saako mies ostaa emätinpuikkoja vaimolleen? Saivartelen, mutta kiinnostaisi tietää, miten näissä tilanteissa toimitaan.
En ole varsinaisesti mitenkään neuvontaa vastaan, hyvä asiahan se on, mutta apteekeissa tulee usein sellainen olo, että olisi ikään kuin tekemässä jotakin luvatonta, jos haluaa olla rauhassa, tai että pitäisi kertoilla yksityisasioistaan siinä kaikkien kuullen. Myös reseptilääkkeitä hakiessani olen kokenut yksityisyyteni tulleen loukatuksi, kun farmaseutilla on ollut hieman liian kuuluva ääni. Se ei ole mukavaa. Henkilökunnalla pitäisi olla enemmän pelisilmään ja taitoa säätää äänenvoimakkuuttaan niin, etteivät kaikki muut kuule. Käsittääkseni lakikin tätä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinpä. Itse viime apteekkikäynnillä ostin monenmoista aina hammastahnasta lähtien ja kun en huolinut myyjän apua, niin hänpä jäikin parin metrin päähän seisomaan ja vaivihkaa seuraamaan minua kuin olisin narkkari tai jotain. Siis mitä ihmettä. Olen itsekin ollut myyjä aikoinaan, eikä olisi koskaan tullut mieleenkään jäädä kyttäämään asiakasta. Kerrottakoon vielä, että olen kolmekymppinen, siististi pukeutuva ja meikkava seikä asiallisesti ja kohteliaasti käyttäytyvä nainen, eli habituksesta ei voinut olla kiinni.
Eräällä toisella apteekkikäynnillä taas henkilökunnan edustaja alkoi kysellä minulta, olenko aiemmin sairastanut hiivatulehdusta, kun tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Puolisoltani taas kysyttiin apteekin kassalla hyvin huolestuneena, haluaako hän jutella farmaseutin kanssa, kun hän osti kerralla vähän suuremman satsin närästyslääkettä varastoon. Siis jos ne lääkkeet ovat käsikauppalääkkeitä, niin eikö niitä pitäisi saada silloin ostaa ilman että joku alkaa tivata asiasta jotain. Laittaivat reseptin taakse, jos niitä ei kerran sitten kuitenkaan saa ostaa vapaasti. En myöskään haluisi alkaa tehdä tiliä hiivatulehduksesta kenelle tahansa random-tyypille keskellä apteekkia.
Minulle tulee itselleni mieleen, että henkilökunta on jollakin tapaa "peloteltu" kyttäämään asiakkaita ja utelemaan heiltä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tai jotain. Suosinkin nykyään nettiapteekkeja.
Käsikaupan närästyslääkkeiden suositeltu max-käyttöaika on 2 viikkoa (joka kerrotaan myös niiden pakkausselosteessa, jota tietenkään ei tarvitse eikä kannata lukea, koska "minä tiedän muutenkin"), jonka jälkeen oireiden edelleen jatkuessa suositellaan lääkärille menoa, syystä että närästys voi olla vain närästystä, mutta myös oire jostakin muusta kuin happovaivoista. Siksi siellä kysytään ja voidaan jopa neuvoa lääkäriin, jos asiakkaalla tuntuu olevan jatkuvassa käytössä jokin lääke käsikaupasta hankkien. Sama hiivalääkkeissä; jos jatkuvasti tarvitsee käyttää hiivalääkkeitä, lienee selvä että kyseessä ei ole "tavallinen" hiiva vaan oikeaa hoitoa vaativa vaiva, joka selvitetään lääkärillä eikä ostella käsikaupasta tehotonta hiivalääkettä jakuvasti.
Arvasin, että joku tarttuu tähän. :) Meillä on perheessä lääkäri, jota voimme konsultoida tarvittaessa. Tietenkään tämä kassahenkilö ei tiennyt siitä kun niistä närästylääkkeistä niin huolestui, ymmärrän sen. Luen myös aina tuoteselosteen, jos käytän jotakin uutta lääkettä.
Mutta entä jos ei halua vastata farmaseutin tai kassahenkilön esittämiin kysymyksiin - jos en halua kertoa hiivatulehduksistani muille siinä keskellä apteekkia, kieltäytyvätkö he sitten myymästä sitä lääkettä? Eivätkö he voisi vain muistuttaa, että "jos lääke ei tehoa viikon / kahden viikon kuluessa, käänny ehdottomasti lääkärin puoleen niin saat paremmat lääkkeet"? Onko nyt niin, ettei asiakas voi ostaa hiivalääkettä kertomatta yksityiskohtaisemmin alapäänsä tilanteesta? Entä jos on ostamassa hiivalääkettä vaikka kaverilleen tai äidilleen - eikö saa ostaa sitä lainkaan? Tai saako mies ostaa emätinpuikkoja vaimolleen? Saivartelen, mutta kiinnostaisi tietää, miten näissä tilanteissa toimitaan.
En ole varsinaisesti mitenkään neuvontaa vastaan, hyvä asiahan se on, mutta apteekeissa tulee usein sellainen olo, että olisi ikään kuin tekemässä jotakin luvatonta, jos haluaa olla rauhassa, tai että pitäisi kertoilla yksityisasioistaan siinä kaikkien kuullen. Myös reseptilääkkeitä hakiessani olen kokenut yksityisyyteni tulleen loukatuksi, kun farmaseutilla on ollut hieman liian kuuluva ääni. Se ei ole mukavaa. Henkilökunnalla pitäisi olla enemmän pelisilmään ja taitoa säätää äänenvoimakkuuttaan niin, etteivät kaikki muut kuule. Käsittääkseni lakikin tätä vaatii.
Aika outoa olisi jos eivät myisi ilman neuvontaa. Kuitenkin netistä saa sen sitten ilman sitä nokan työntämistä henkilökohtaisiin asioihin. Siksi itse yleensä tilaan kaiken tarvittavan netin kautta paitsi jos oikein akuutisti jotain tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Minä en ole ikinä tarvinnut apteekissa minkäänlaista neuvontaa vaikka olen jo ikämies.
220 tässä ja jatkaa:
Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.
Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.
Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:
Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.
Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.
Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.
No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:
1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.
2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.
3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.
4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.
Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.
En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Monessa kommentissa käy kyllä ilmi että paras olisi kun ei olisi ollenkaan, heille se olikin kohdistettu :) koskaan ei voi asiakkaasta päältäpäin nähdä, kuka tarvitsee farmaseuttia ja kuka ei - sen takia farmaseutit menee kysymään jokaiselta. Eri asia on se, että ei tyrkytä apua kieltäytymisestä huolimatta. Myös jos on iso apteekki, ei välttämättä ole nähnyt että työkaveri on jo käynyt kysymässä asiakkaalta tarvitseeko tämä apua. Tämä voi toki ärsyttää joitakin, mutta ei kukaan asioikseen mene härnäämään asiakasta. Niinkuin sanottu, miten ison osan asiakkaista luulisit jättävän kysymättä asiansa, jos apteekeissa ei annettaisi avun tarjouksia? Nimenomaan. Keskustelussa ei todellakaan ymmärretä sitä, miten paljon farmaseutit korjaavat käsityksiä itsehoidossa ja ohjaavat parempiin vaihtoehtoihin. Jos sinä et tarvitse apua, joku muu tarvitsee, sen takia farmaseutit siellä ovat ja ei siitä tarvitse hernettä vetää nenäänsä että farmaseutti tuli kysymään avuntarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni huvitti tietyllä tapaa myös kaksi nuorta tyttöä, joilta menin kysymään olisivatko apua tarvinneet, kun näyttivät neuvottomilta. Tiuskaisivat nopeasti että EI TARVITA. No sanoin että selvä, kysykää vain jos tarvitsette. No aikansa apteekissa kiertelivät ja haahuilivat, kunnes toinen tuli kysymään häntä koipien välissä että tarvitsee jälkiehkäisyä. No niin, on mielestäni hyvä että uskaltaa kysyä apua avuntarjouksen torjumisen jälkeenkin. Mietin vain että luulivatko tytöt että apteekissa jälkiehkäisyt ovat aitiopaikalla josta sen voi vain napata matkaansa ettei tarvitse farmaseuttia kohdata. Muuta eivät ostaneet.
Olisi hyvää asiakaspalvelua, jos jälkiehkäisy ja muut intiimit tuotteet olisivat asiakkaalle helposti ja huomaamattomasti saatavilla vaikka jostakin nurkasta jossa yksikään apteekin myyjä ei tule ikinä häiritsemään tuotteisiin tutustumista. Asiakkaat osaavat lukea pakkausten tuoteselosteet ja kysyä neuvoa jos se on tarpeen.
Etpä sitten satu tietämään, ettei jälkiehkäisy saa olla hyllyssä sinun vain poimittavissa? Sen ostoon liittyy aina pakollinen neuvonta. Samoin on orlistaatti-laihdutuslääkkeen kanssa, kuten myös itsehoidossa myytävän Pronaxen-kipulääkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Itse ymmärrän sen että vanhempi väestö tarvitsee sitä apua. He ovat tottuneet siihen että apteekki on spesiaali kauppa ja heidän aikaansa kaikki piti pyytää tiskin takaa. He ovat tottuneet palveluun ja siihen että myyjät kertovat ostaessa kaiken tarvittavan tiedon. Lisäksi mummot ja papat on yleensä enemmän kuin tyytyväisiä että on joku jolle jutella.
Nuorempi sukupolvi taas lukee ja vertaa ja osaa katsoa että lähde mistä lukevat on luotettava ja yleensä apteekkiin mennessä tietävät hyvin sen mitä haluavat ja mikä heille toimii. Lisäksi he haluaisivat kierrellä ja katsoa mitä muuta on tarjolla ja niskaan hengittäminen on ahdistavaa. Ja mikäli ei tuotrtta löydy tai kotain kysyttävää löytyy niin osataan kyllä kysyä sitten apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
220 tässä ja jatkaa:
Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.
Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.
Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:
Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.
Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.
Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.
No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:
1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.
2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.
3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.
4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.
Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.
En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.
Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.
Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Monessa kommentissa käy kyllä ilmi että paras olisi kun ei olisi ollenkaan, heille se olikin kohdistettu :) koskaan ei voi asiakkaasta päältäpäin nähdä, kuka tarvitsee farmaseuttia ja kuka ei - sen takia farmaseutit menee kysymään jokaiselta. Eri asia on se, että ei tyrkytä apua kieltäytymisestä huolimatta. Myös jos on iso apteekki, ei välttämättä ole nähnyt että työkaveri on jo käynyt kysymässä asiakkaalta tarvitseeko tämä apua. Tämä voi toki ärsyttää joitakin, mutta ei kukaan asioikseen mene härnäämään asiakasta. Niinkuin sanottu, miten ison osan asiakkaista luulisit jättävän kysymättä asiansa, jos apteekeissa ei annettaisi avun tarjouksia? Nimenomaan. Keskustelussa ei todellakaan ymmärretä sitä, miten paljon farmaseutit korjaavat käsityksiä itsehoidossa ja ohjaavat parempiin vaihtoehtoihin. Jos sinä et tarvitse apua, joku muu tarvitsee, sen takia farmaseutit siellä ovat ja ei siitä tarvitse hernettä vetää nenäänsä että farmaseutti tuli kysymään avuntarvetta.
Et selkeästi ole lukenut koko ketjua. Moni valittaa sitä että asiakseen seurataan perässä kun verikoira ja ei uskota kun sanotaan että ei tarvitse apua mutta silti koko ajan tupataan seuraan tuputtamaan. Ja tuo että jokainen käy vuorotellen ahdistelemassa on myös pienien apteekkien ongelma.
En usko että kukaan jättäisi asiaansa kysymättä ilman että käydään tarjoamassa apua. Paras keino on se että myyjät pysyy saatavilla mutta ei tuputtamassa. Kun asiakas kävelee sisälle voi huikata "mikäli tarvitset apua tai on kysyttävää niin autan mielelläni"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Itse ymmärrän sen että vanhempi väestö tarvitsee sitä apua. He ovat tottuneet siihen että apteekki on spesiaali kauppa ja heidän aikaansa kaikki piti pyytää tiskin takaa. He ovat tottuneet palveluun ja siihen että myyjät kertovat ostaessa kaiken tarvittavan tiedon. Lisäksi mummot ja papat on yleensä enemmän kuin tyytyväisiä että on joku jolle jutella.
Nuorempi sukupolvi taas lukee ja vertaa ja osaa katsoa että lähde mistä lukevat on luotettava ja yleensä apteekkiin mennessä tietävät hyvin sen mitä haluavat ja mikä heille toimii. Lisäksi he haluaisivat kierrellä ja katsoa mitä muuta on tarjolla ja niskaan hengittäminen on ahdistavaa. Ja mikäli ei tuotrtta löydy tai kotain kysyttävää löytyy niin osataan kyllä kysyä sitten apua.
No voisi mieli muuttua jos päivän työskentelisit itsehoidossa farmaseuttina. Avun tai opastuksen tarve ei kyllä katso ikää tai sukupuolta. Monesti täystyrmäyksen avulle antavat kyseiset papat ja mummot - kun taas 20-30 vuotiaat kyselevät apua vaivaansa. Apteekissa näkee ja kuulee kyllä kaikenlaista myös niiden nuoremman sukupolven osalta. Toisena päivänä tilanne aivan toisenlainen. Eli asiakkaan ulkonäöstä ei voi päätellä mitään.
Esimerkiksi 25-vuotias nainen haki hiivalääkettä, menin kysymään tarvitseeko apua. Oli ensin että ei, mutta kertoi haluavansa suun kautta otettavan flukonatsolia sisältävän Diflucanin joka hänellä kädessään jo oli. No kartotin tilannetta, vaikka asiakas oli jo valintansa tehnyt ja kysyin mm. onko hänellä käytössään muita lääkityksiä, sanoi erään mielialalääkkeen nimen. Flukonatsolilla oli D-luokan interaktio kyseisen lääkkeen kanssa, joten sen käyttöä on syytä välttää, ettei mielialalääkepitoisuudet elimistössä nouse liiaksi, jopa toksisiin pitoisuuksiin. Päätyi paikallisvalmisteeseen. Joten kyllä siellä intiimialuehyllyilläkin monet tekevät ilman farmaseutteja vääriä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinpä. Itse viime apteekkikäynnillä ostin monenmoista aina hammastahnasta lähtien ja kun en huolinut myyjän apua, niin hänpä jäikin parin metrin päähän seisomaan ja vaivihkaa seuraamaan minua kuin olisin narkkari tai jotain. Siis mitä ihmettä. Olen itsekin ollut myyjä aikoinaan, eikä olisi koskaan tullut mieleenkään jäädä kyttäämään asiakasta. Kerrottakoon vielä, että olen kolmekymppinen, siististi pukeutuva ja meikkava seikä asiallisesti ja kohteliaasti käyttäytyvä nainen, eli habituksesta ei voinut olla kiinni.
Eräällä toisella apteekkikäynnillä taas henkilökunnan edustaja alkoi kysellä minulta, olenko aiemmin sairastanut hiivatulehdusta, kun tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Puolisoltani taas kysyttiin apteekin kassalla hyvin huolestuneena, haluaako hän jutella farmaseutin kanssa, kun hän osti kerralla vähän suuremman satsin närästyslääkettä varastoon. Siis jos ne lääkkeet ovat käsikauppalääkkeitä, niin eikö niitä pitäisi saada silloin ostaa ilman että joku alkaa tivata asiasta jotain. Laittaivat reseptin taakse, jos niitä ei kerran sitten kuitenkaan saa ostaa vapaasti. En myöskään haluisi alkaa tehdä tiliä hiivatulehduksesta kenelle tahansa random-tyypille keskellä apteekkia.
Minulle tulee itselleni mieleen, että henkilökunta on jollakin tapaa "peloteltu" kyttäämään asiakkaita ja utelemaan heiltä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tai jotain. Suosinkin nykyään nettiapteekkeja.
Käsikaupan närästyslääkkeiden suositeltu max-käyttöaika on 2 viikkoa (joka kerrotaan myös niiden pakkausselosteessa, jota tietenkään ei tarvitse eikä kannata lukea, koska "minä tiedän muutenkin"), jonka jälkeen oireiden edelleen jatkuessa suositellaan lääkärille menoa, syystä että närästys voi olla vain närästystä, mutta myös oire jostakin muusta kuin happovaivoista. Siksi siellä kysytään ja voidaan jopa neuvoa lääkäriin, jos asiakkaalla tuntuu olevan jatkuvassa käytössä jokin lääke käsikaupasta hankkien. Sama hiivalääkkeissä; jos jatkuvasti tarvitsee käyttää hiivalääkkeitä, lienee selvä että kyseessä ei ole "tavallinen" hiiva vaan oikeaa hoitoa vaativa vaiva, joka selvitetään lääkärillä eikä ostella käsikaupasta tehotonta hiivalääkettä jakuvasti.
Arvasin, että joku tarttuu tähän. :) Meillä on perheessä lääkäri, jota voimme konsultoida tarvittaessa. Tietenkään tämä kassahenkilö ei tiennyt siitä kun niistä närästylääkkeistä niin huolestui, ymmärrän sen. Luen myös aina tuoteselosteen, jos käytän jotakin uutta lääkettä.
Mutta entä jos ei halua vastata farmaseutin tai kassahenkilön esittämiin kysymyksiin - jos en halua kertoa hiivatulehduksistani muille siinä keskellä apteekkia, kieltäytyvätkö he sitten myymästä sitä lääkettä? Eivätkö he voisi vain muistuttaa, että "jos lääke ei tehoa viikon / kahden viikon kuluessa, käänny ehdottomasti lääkärin puoleen niin saat paremmat lääkkeet"? Onko nyt niin, ettei asiakas voi ostaa hiivalääkettä kertomatta yksityiskohtaisemmin alapäänsä tilanteesta? Entä jos on ostamassa hiivalääkettä vaikka kaverilleen tai äidilleen - eikö saa ostaa sitä lainkaan? Tai saako mies ostaa emätinpuikkoja vaimolleen? Saivartelen, mutta kiinnostaisi tietää, miten näissä tilanteissa toimitaan.
En ole varsinaisesti mitenkään neuvontaa vastaan, hyvä asiahan se on, mutta apteekeissa tulee usein sellainen olo, että olisi ikään kuin tekemässä jotakin luvatonta, jos haluaa olla rauhassa, tai että pitäisi kertoilla yksityisasioistaan siinä kaikkien kuullen. Myös reseptilääkkeitä hakiessani olen kokenut yksityisyyteni tulleen loukatuksi, kun farmaseutilla on ollut hieman liian kuuluva ääni. Se ei ole mukavaa. Henkilökunnalla pitäisi olla enemmän pelisilmään ja taitoa säätää äänenvoimakkuuttaan niin, etteivät kaikki muut kuule. Käsittääkseni lakikin tätä vaatii.
Ei lääkkeitä ole kenellekään velvollisuus myydä, jos syntyy epäilys, ettei niitä käytetä oikein.
Minä ainakin menen siihen apteekkin, joka sattuu olemaan lähellä. Ei siihen neuvonta vaikuta.
Muakin ärsyttää se kimppuun hyökkääminen. Jos painelen tottuneesti suoraan särkylääkehyllylle ja nappaan sieltä paketin, niin todennäköisesti en tarvitse apua. Eipä kyllä huvita jäädä katselemaan apteekin muuta tarjontaa, kun aspahenkilöt kyyläävät metrin päästä ja useampi tuppautuu iholle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Monessa kommentissa käy kyllä ilmi että paras olisi kun ei olisi ollenkaan, heille se olikin kohdistettu :) koskaan ei voi asiakkaasta päältäpäin nähdä, kuka tarvitsee farmaseuttia ja kuka ei - sen takia farmaseutit menee kysymään jokaiselta. Eri asia on se, että ei tyrkytä apua kieltäytymisestä huolimatta. Myös jos on iso apteekki, ei välttämättä ole nähnyt että työkaveri on jo käynyt kysymässä asiakkaalta tarvitseeko tämä apua. Tämä voi toki ärsyttää joitakin, mutta ei kukaan asioikseen mene härnäämään asiakasta. Niinkuin sanottu, miten ison osan asiakkaista luulisit jättävän kysymättä asiansa, jos apteekeissa ei annettaisi avun tarjouksia? Nimenomaan. Keskustelussa ei todellakaan ymmärretä sitä, miten paljon farmaseutit korjaavat käsityksiä itsehoidossa ja ohjaavat parempiin vaihtoehtoihin. Jos sinä et tarvitse apua, joku muu tarvitsee, sen takia farmaseutit siellä ovat ja ei siitä tarvitse hernettä vetää nenäänsä että farmaseutti tuli kysymään avuntarvetta.
Kuten sekin farmaseutti, joka myi sen känsälaastarin, jota ei voinut käyttää? Ei paljon kartoittanut ostajan sairauksia ja lääkkeitä.
Reseptilkkeissä on juuri tuo että on pakko tarjota halvempaa jos se on tarjolla. Mutta lähikauppa jne ei ole mitään tämmöisiä ja se apteekin suurin kate syntyy sitten juuri siitä muusta ja sielä sitten tuputetaan sitä 58euron käsivoidetta sen 4.50e käsivoiteen sijaan jonain ihmelääkkeenä.